Lumen taikaa

Muumipeikko kyseli lumesta ja Tuu-tikki yritti vastata:

Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla pehmeistä pehmeintä ja se voi olla kovempaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Ensimmäinen lumisade uudenvuoden jälkeen oli alkanut ja nyt Muumipeikko melkein alkoi pitää talvesta:

 Ilma oli muuttunut leudommaksi. Lumihiutaleiden keskeltä ei voinut nähdä ympärilleen, ja Muumipeikon valtasi sama hurmio, jota hän tunsi aina kesällä kahlatessaan mereen. Hän heitti kylpyviitan yltään ja heittäytyi pitkin pituuttaan kinokseen.

Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!

Tove Jansson:Taikatalvi (Trollvinter, WSOY 2020, suomennos Laila Järvinen)

*****

"Tuota minun nimeni tarkoittaa, Faina sanoi sormi yhä ojossa.

Vuorta?

Ei. Tuota valoa. Papa antoi minulle sen nimen. Lumi on sen väristä silloin kun aurinko laskee.

Alppihohde, Mabel kuiskasi."

- Eowyn Ivey -

Timo Naaralan runoteos on hurmaava ja laitan sen tähän uudelleen esille, koska ensinnäkin Oriolus on antoisasti kommentoinut teosta ja koska hän on tehnyt siitä oman arvionsa haluan jakaa sen kanssanne. Orioluksen arvio löytyy blogista MysteeriMuste Iltaan on vielä päivän matka  Vahva suositus sekä Naaralan värisyttäville runoille kuin Orioluksen blogille♥♥

perhosen levoton lento
nurmen nuottiviivastolla,
kuin äänetön sävellys –
pitkä matka suoraksi oikoa

Oriolus: Oriolus17. tammikuuta 2024 klo 18.11

Kiitos Leena vinkistä. Luin mielelläni kirjan kaihoisan tunnelmallisia runoja. Tässä joitakin ajatuksiani teoksesta.

Pidin siitä, että vaikka yleistunnelma on melankolinen, niin synkkyyteen ei kuitenkaan vaivuta ja toiveikkuus säilyy. Timo osaa uskottavasti kuvata rakkautta luontokuvauksien kautta. Runossa "Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni" (ks. Leenan lainaus runosta) erotiikkaa kuvataan häpeilemättömästi. Tällaista rohkeutta ja rosoa olisi mielestäni saanut olla enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Timolla on herkkä taito kuvata tunnelmia kirkkaalla ja konstailemattomalla tavalla.

Kiinnostuin kirjasta niin, että kirjoitin siitä postauksen omaan blogiinikin: https://mysteerimuste.blogspot.com/2024/01/timo-naarala-iltaan-on-viela-pitka-matka.html

Leena Lumi17. tammikuuta 2024 klo 18.41

Oriolus, kiitos hienosta kommentista♥ Täysin samaa mieltä. Melankolia on joskus jopa hyvinkin kaunista. Sanon tällaisia runoja luontoeroottisiksi. Melkein vain niitä itseltäkin pulpahtaa. "Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni" on kaunista häpeilemättömyyttä, elämän sahramia♥♥ Minä runoilija Naarallalle sanoin samaa, että rosoa ja rohkeutta tuoda se framille saisi olla jopa enemmän. Timo on mies kuin runo♥ Hyvänen aika sentään, kiitos paljon. Laitan tietoa asiasta. Kiitos kuumasti sinulle♥

Sinisessä metsässä

Kotikatumme päättyy tämän lumisen metsäpolun päähän. Tässä on syksyllä mahtava herkkutattimesta. Aina voi tästä aloittaa maisemapaikalle paljaspäälle tai toiseen suuntaan alkaen kiivetä korkealle. Ja siellä sitten on mahdollisuuksien maa kiivetä vuorille, laskeutua rantatielle tai pyörähtää takaisin kotiin tähän kohtaan.

Pidän pienen talviloman. Asioita on kasautunut, edelleen ajelemme Lohjalle Casper Juliania ja nuoriamme tapaamaan. Eräs remppaprojektikin satavuotiaassa talossa odottaa. Joululahjaksi tuli mm. älyranneke, joten...

Mukavia ja hyödyllisiä pausseja niitä tarvitseville♥

Leena Lumi, joka tänään katsoo Harlan Cobenin kirjasta Petät vain kerran, tehtyä Netflix- sarjaa ja sitä ennen, hämärän pudotessa nautimme tästä:

Herkullista ja helppoa. Maistuu Arborio - riisin kanssa erittäinkin.

Tulppaanien aika alkamassa...

Äiti ja tytär kaunistautumassa....

Jääurut vaienneet....

Leena Lumi

Joulun viikkojen kevyt jälkihehku

Jouluruusu lumen alla ihailee, ihmettelee nuppujaan.

Silloin kun on hyvä olla♥

Muistathan lintuja syöttää ja että eräät linnut ovat maastasyöviä. Tykkäävät rusinoista, omenoista, ei jäätynyttä kestä sen nokka (kuva Ilona Pietiläinen)

Mikä siinä onkaan, että mustarastas, Turdus merula, kiehtoo aina vain...Sen salaperäisyys, sen upea, hieman surumielinen laulu, sen kauneus, se jokin siinä. Suomessa pesii noin 400 000-600 000 paria, joista kolmannes talvehtii maassamme. Ne ovat ihmisen ruokinnan varassa ja varmaan monelle erittäin tervetulleita syöttöpaikoille. Jos talviomenat ovat tippuneet eikä niitä halua itse käyttää, kannattaa niitä kerätä lumensuojaisiin paikkoihin, joihin lintu uskaltautuu. Myös hedelmäpuiden oksanhankoihin sijoitetut omenat maistuvat niille.

Ihana, ihana, kaunis tietokirja kaikille lintujen ja luonnon ystäville♥ Lars Jonsson Talvilintujen elämää.

Mitä kauemmin lintuja tarkkailee, sitä enemmän kysymyksiä nousee esiin. Björn von Rosen kirjoittaa eräässä kirjassaan, että 

nähdäkseen näkymättömän ihmisen on tarkkailtava näkyvää. Jos tavanomaista tarkkailee tarpeeksi kauan, alkaa arki ja ympärillämme oleva yksinkertaisuus vaikuttaa ainutlaatuiselta. 

Takassa tuli leiskuu, kirjat vartoovat, kun unelmien säkkiä pöyhitään...

Joulukuusi vielä hetken viivähtää...kohta mennä saa.

Petteri poro jo levähtää, ensin vähän jäkälää maistaa...sitten uneen hänkin käy...

Ukki ja Casper nokosille käyvät, niin ovat olleet hauskat joulun päivät. Juna ajaa rataansa, sekin kohta vaikenee. Sssshhh, ollaan ihan hiljaa vain...jossain riihitonttu tepsuttaa... pieni siinä Ukin kaveri, jo unten mailla vaeltaa...turvassa Ukin rakkaan. 

Nana

Kiitos luontokuvaajille!

Lankoni Pekka Mäkisen kuvaamalla urpiaiskuvalla haluan kiittää kaikkia luontokuvaajia, jotka pakkasesta viis' ovat nytkin kuvaamassa mieliä ilahduttavia otoksia. Minun aikani menee suurimmalta osin heidän töidensä ihailuun ja syystä ♥♥♥ Kiitos Pekka♥♥♥

Leena Lumi

Kolmas ja viimeinen

En halua pelkooni kohmettua,

     paras kutsua Bachin Chaconnea
           ja muuatta miestä sen mukana.

Ei hänestä tule puolisoa,
         mutta kahdeskymmenes vuosisata
                hämmentyy meistä kahdesta.

Satuin luulemaan häntä siksi,
        jolle salaisuus on lahjoitettu
              ja katkera kohtalo säädetty.

Yö on sumuinen, hän on myöhässä
          matkalla luokseni Fontankan taloon
                  juomaan uuden vuoden viiniä.

Ja siitä loppiaisillasta
               hän muistaa kynttilänvalon
                     ja vaahteran ikkunan takana,
                          runoelmani kuoleman lennon...

Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
         ei rukousta, ei sormustaan --
                 hän tuo minulle tuhon tullessaan.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa

Villasukkien aika on aina

 Moreenilta ilmestyy 5.1. Niina Laitisen kirja Villasukkien matkassa.  Kirja on monille ja kertoo, miten Suomessa villasukkia pidetään vuodenajasta riippumatta.

Kustantaja toteaa: Tässä kirjassa matkataan neuloen, katsellaan kotimaan maisemia ja ikuistetaan muistot ihaniin villasukkiin. Inspiraationa ovat kiinnostavat, kauniit tai jännittävät paikat, joihin voi poiketa matkan varrella. Tuttuun tapaan ohjeita on ohuista, keskipaksuista ja paksuista langoista neulottaville pitkä- ja lyhytvartisille kirjo- ja pintaneulesukille sekä niihin sointuville lapasille.

Tässä Anne Vitikaisen kuva, joiden mallit ovat pääosin Niina Laitiselta. Annoin tyttären valita, mitkä haluaa. Hän valitsi neljännet alarivistä vasemmalta. Minä joitakin kappaleita ylärivistä oikealta tokana.

Tyttäremme Meri asuttaa perheineen satavuotiasta vaaleanpunaista taloa. Kyllä nyt kelpaa kun sukat ovat erittäin fiinit, pitkät ja lämmittävät♥♥ Sukat kutoi/neuloi Anne Vitikainen, joka yllätti minut eilen täysillä, mutta kerron sen jutun lopussa. Kurkataanpa vähän, mitä muutamat olivat saaneet lahjapaketeistaan. Kaikilla oli aikaa valmistautua lyhyesti enkä ihan huomannut ohjeistaa stailauksessa, mutta onhan tämä luonnollisempaa näin.

Anne serkku sai joulupaketistaan samat kuin minä. Tässä hän niitä eka kerran pitää jaloissaan noin 800 kilometrin päässä pohjoiseen. 

Tässä Annen sukat ennen pakkaamista piparipurkkiin eli rakastan hämääviä paketteja. Ja minulla nyt nämä ovat sitten ne ykköset. Tällaiset sai myös äitini ♥♥Ystävältäni Tuula-Marjalta olen saanut monet villasukat ja kettupuseron, joita olenkin blogissa esitellyt viime vuonna.

Eevan sukat tässä nauttimassa joulun jälkihehkusta. On kiva antaa kun tietää, että toinen välittää aidosti. Meidät Eevan kanssa voi tavata villasukissa suvellakin. Eevalle suurkiitos, että taas oli kotolaisena kun olimme viettämässä joulua Lohjalla♥♥

Eevan sukat likeltä eli Niina Laitisen inspiraatiota lienevät. Täytynee tilata itsellekin pehmeäkantinen Villasukkien matkassa, sillä haluan nähdä kaikki malli-ihanuudet!

Ja sitten tapahtui, että minulle tuli vähän levoton olo. Oli muka jotain asiaa Anne Vitikaiselle, taisin kertoa tuosta Moreenin 5.1. ilmestyvästä kirjasta, jonne Niina Laitinen on koukuttavasti jälleen taikonut huikeita kuvioita. Tuli outo hiljaisuus ja sitten Anne sanoi, että 'mahtaako uskaltaa edes näyttää, mitä nyt on teon alla?' Minä siihen, että 'eihän noin voi sanoa edes, kerro heti!'  No, hänet oli inspiroinut minun toteemieläimeni ja oli ollut kuulemma minä ajatuksissa. Nyt se on sitten menoa jo tammikuulta, mutta eihän uuteen jouluun enää ole pitkä matka♥♥ Tässä on niin paljon intuitiota, että takuulla on ensi jouluna minulle kuusen alla paketti, jossa kettusukat. Kiitos Anne♥♥ Ja kiitos Niina Laitinen, että inspiroit Annea♥♥Tässä jutussa on kyllä joidenkin muidenkin ideoita vuosien varrelta, joten kaikki eivät tule Niinalta. Itse olen ihastunut Laitisen malleihin. Miten ihana onkaan niitä selailla!

rakkaudesta villasukkiin

Leena Lumi

Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin viimeistä...

Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.

Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu, 
mihin voisin verrata osaani?

Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun, 
se hohtaa hopeista lämpöä.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa
kuva Anne Hämäläinen

*****

Runokirjat Leena Lumissa 

*****

Happy New Year

Hauskaa tapaninpäivää!

38 vuotta...me♥♥

Leena&Reima

Joulu meidän kaikkien!

Joulu on kuin rakkaus. Se ei kysy lupaa. Se menee sinnekin, missä sitä ei osata odottaa. Se hipaisee kaikkia vauvasta vaariin. Se menee luo sairaan ja uupuneen. Se menee luo varattoman ja vauraan. Se leijuu sukujoulujen henkenä, mutta istuu myös yksinäisen pirttiin puurolle. Se silittää ryppyistä kättä, se lohduttaa leskeä. Se ei kavahda pimeitä kujia eikä kylmien asemahuoneiden yksinäisiä miehiä. Se kaihtaa riitaa ja rähinää. Se tuo pilkkeen silmiin ja valoa pimeään. Se vaeltaa haudoilla ja muistoissamme. Se rakentaa sillan rakkaisiin poisnukkuneisiimme. Se saa lasten silmät säihkymään tähtinä. Se tuo mummon silmään kyyneleen. Se saa vanhatkin koiruudet leikkimään ja pennut ihan villeiksi. Se puhaltaa lämpimästi jouluruusun nuppuihin, jotka hämmästyneinä alkavat avautua lumessa.

Joulun henki koskettaa yön kulkijoita. Se laastaroi niin ihmisten kuin eläinten kivut. Yksinäisyyteen käpertyneen se avaa rauhaan ja iloon. Se vaeltaa sairaaloiden käytävillä, suukottaa niin vastasyntyneet kuin jouluna poisnukkuvat. Joulun henki kulkee mukana hautuumaan kynttilämeressä. Se ottaa koirat sisälle perhelaumansa pariin. Se täyttää lintu- ja oravalaudat pähkinöillä. Metsäpeuran kostea katse kuin metsälampi...Pienet eläimet nukkuvat jouluyön untaan: punaturkki kiepillä, pikkuhiiret koloissaan, tupsukorvat naavapesissään. Uneton koiranulkoiluttaja tähtitaivaan alla. Joulupöydissä mummot ja papat kertovat tarinoitaan ja kaikkihan kuuntelevat, sillä tarinat ovat sukupolvien viestikapula. Vanhempamme ovat kokeneet, mitä me emme, heillä on avain tarinoiden taikaan.

"Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä...Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat lattialle..." 

(Ann-Marie MacDonald, Linnuntietä, suomennos Kaijamari Sivill)

Toivotan  hyvää joulua lukijoilleni. Toivotan hyvää joulua laivoille merillä. Toivotan hyvää joulua yksinäisille ja unohdetuille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman ihmisille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman eläimille. Toivotan hyvää joulua heille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä eläinten hyväksi. Toivotan hyvää joulua vaivaishiirille ja maailman kuninkaille. Toivotan hyvää joulua sairaille. Toivotan hyvää joulua meille kaikille, että joulun rauha saisi laskeutua yllemme kuin lumen valo ja tähtihuimaus...

Tänne me kokoonnumme, satavuotiaaseen taloon kera rakkaidemme. Huomenna on kiivas päivä miettiä viimeiset asiat ja sitten alkaa ihmetellä, miten kaikki mahtuu autoomme. "Tilaihme," toteaa Lumimies. Puren poskiani etten ala nauraa. Tavaraa menee nyt paljon, mutta kaikesta on kysytty. No, ei ihan, sillä pitää olla yllätystäkin. Toivottavasti saamme puuterilunta, että voimme lasketella pulkalla talolta alas puutarhaan ja Taika -koiruus tietty mukana. Perhe on parasta♥♥

Riihitonttu oli käynyt jo viime yönä liikkeellä, mutta nyt on lyhty paikoillaan. Joulun öinä seuraan yläkammarista miten tonttu vaeltaa pihapiirissä lyhtyineen. Tätä kohden siis suunnistamme jouluumme.

Hyvää joulua, kiinnostavia kirjoja ja tähtihuimausta♥♥ 

rakkaudesta jouluun
Leena Lumi

Enkelikuvat Hannele Salmela

Last Christmas

Chestnuts Are Roasting On An Open Fire 

The Snowman - Walking In The Air

O Holy Night

Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden....

Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen

Vuodenaikajuhlista ihanin lähestyy...

Vuodenaikajuhlista ihanin lähestyy huolimatta maailman epävakaasta tilanteesta, siitä hermostuksesta, mitä pelolla uhkailu aiheuttaa. Aion irtisanoutua siitä. Kuusi saapui juuri sisälle, jalokuusi, joka ei tiputa neulasiaan meidän kuuteen jouluviikkoomme. Teemme lähtöä satavuotiaaseen vaaleanpunaiseen puutaloon, mutta ei vielä tänään eikä huomenna. Tiistaina tarjoan lounaan ystävälleni ja nautimme suklaakahvit kera joulutorttujen. Mistelin alla on käyty suutelemassa, josta kehitin serkulleni idean Mistelin alla suudellaan kutsuista. Hän on innostunut kaikesta jouluhössötyksestä ja eilenkin näimme hyvin vain erilaisten ledien valossa. Tätä en olisi uskonut ikinä sanovani, mutta jos led-valopuu on maulla valittu, se voi olla upea. Valot välkehtivät lempeästi, joten ei mitään leiskuntaa. Näytti muuten huikealta. Ja söimme suolapalojen jälkeen niin herkullista kakkua ettei ikinä ennen. Olen päättänyt olla kuvaamatta tänä aikana uusia kuvia blogiini, siksi ei kuvia eiliseltäkään ja Lohjallakin kuvaamme vain perhekuviin. Näin on sovittu, sillä olen nykyään aina kameran takana. Valokuvaamisesta on tullut hiljaa hiipien suuri ilo, mutta ei sen takia perhejuhlat kera suvun nuorimmaisen ole julkisuutta.

Kuorellisia saksanpähkinöitä ja muitakin on löytynyt ilman valitusta. Tosin ne sitten myös loppuvat tässä maassa kuin olisivat joku suurikin ihme. Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta vielä ei ole satoa näkynyt. En ole vuosiin ollut glögin perään, mutta eilen sainkin sellaista, jolla aiomme yllättää nuoremme. Liittyy vahvasti sielukotiini eli länsirannikkoon, mutta kuka tietää, nyt vaietkoon, kiitos♥♥ Glühwein on ollut meillä glögin sijasta, mutta nyt sekin lehti jo kääntyi. Anon poikkeuslupaa yhteen kuvaan, sillä tätä haluan jakaa! Kävi nimittäin ilmi, että porukassa oli muitakin kuin minä, jotka olivat nauttineet tarjottuja glögejä vain tavan vuoksi.

Keskiviikkona upotan käteni silakoihin. Hyvin yrttiset valkosipulisilakat marinoituvat eri liemissä ja olen ohjeessa kyllä kertonut, mikä sen jälkeen voi mennä pieleen. Ja käytämme tähän paksumpaa Creme Fraichea. Nämä sentään pyydettiin tuomaan, kun muuten haluavat tehdä kaiken itse ja hyviä siinä ovatkin. Ja kylmäketjusta pidetään huoli. Näitä lähtee jokunen purkillinen, sillä ensimmäisestä kerrasta vävy näihin mieltyi. 

Lanttulaatikko on edesmenneen anoppini resepti ja niin hyvää, että  valmistamme kahtena päivänä kilon eli emme syö edellispäiväistä. Tässä on vähän jotain vaikeutta ollut nuorten päässä, mutta saattoi ohjeessanikin olla epäselvyyttä, kun itse teen tämän vaikka silmät suljettuina. Nyt saavat tehdä nuoret, mutta jotain täältä tähän lähtee....

Mäti kuuluu joulupöytään siinä missä graavisiikakin ja graavilohi. Ne tekee tänä vuonna vävy! Appi on opettanut monta joulua, mistä se erityishyvä maku oikein graavikalaan tulee.

Graavisiikatartar mummon kurkuilla oli yhden vuoden yllätysalkupala.

Toisena tarjottiin hedelmäistä manchegosalaattia, joka tuli jäädäkseen.

Alaskakakkua ei meillä tulla ehkä näkemään, sillä en ole oikein leipomusihminen paitsi omenapiirakoissa. Hauska oli joulu kuitenkin kun yritin, sitä eivät läsnäolleet unohda.

Valmistimme ensimmäisen kerran jouluista kirsikkalikööriä tuplasatsin eli itsevarmuus on kasvanut. Hyvin on kelvannut, ketkä ovat jopa pullon saaneet. Kun on noustu ensimmäisen kerran joulupöydästä kaikki eivät kaipaa monen juuston tarjotinta tykötarpeineen, vaan jälkiruoka voi olla raikas jäätelö, kirsikkalikööri tai muu mikä maistuu ja toiset haluavat silloin kahvia. Juustotarjotin voi jäädä yön valvojille tai jopa seuraavaan päivään.

Hiirulaiset ovat nyt kovin suosittuja. Nämä hiiret ovat kovia hiihtämään. He myös ilahtuivat kuullessaan, että Hedwig -pöllö lentää Lohjalle eikä jää meille.

*****

Ruokareseptit Leena Lumissa

Pakkanen on hyydyttänyt linnut....

Pakkanen on hyydyttänyt linnut
senkin
uppopuunharmaan urpiaisen
eksyneen cabaret-laulajan
jolle taivas on pirskottanut
Rose'ta rinnuksille
Aamulla löysin sen luunhimmeänä hangelta
auringonkukansiemeniä kurkussaan
silmät jäätyneinä pisaroina
Voi lintuni
lintuseni
Pakkanen pusersi siivet kouriinsa
harotti jään sormet räystäille
askelkehän lumen huminaan

Ja sinä kysyt

oletko jo päättänyt

Ja sinä katsot

pitkin jäätynyttä ruusulinjaa

metsän kipumuurille

Höyhenpeitteeni 

alla nukun

Marian verta otsallani

Tuuleen liekuttelen

kämmenteni maljaa

tuuleen

tuli soroista

- Leena Kellosalo -

Leonardo sai siivet

kuva Pekka Mäkinen

Hannele Huovi, Virpi Penna: Huhuuvuoren satuja

 Jotain on tapahtunut! sanoi Sinipikkuinen ja avasi silmänsä. Mutta huone oli niin kuin aina. Verhojen välistä vilkotti aamua ja lattia tuntui kylmältä varpaille. Sinipikkuinen vilahti isän ja äidin väliin peittojen lämpimään. Oli ihan hiljaista.

Olo tuntuu pumpulilta, mietti Sinipikkuinen. 

Isä ja äiti jatkoivat uniaan. Oliko nyt sunnuntai?

Sinipikkuinen pujahti lattialle, etsi sängyn alta jalkaansa siniset villasukat ja hiipi ikkunaan. 

Ulkona satoi lunta! Lumi oli muuttanut maailman aivan uudeksi. Mustanruskea piha oli peittynyt ohuen lumiviltin alle. Valo oli erilaista. 

Ilmassa tuntui lumen tuoksu. Puut ja pensaat olivat pysähtyneet. Vain lumihiutaleet keinuivat lasin takana.

Hannele Huovin Huhuuvuoren satuja, kuvittanut Virpi Penna (Tammi 2023) on runsas kokoelma Hannele Huovin satuja. Niitä on valittu vuosien varrelta 70. On  säkkipillinsoittaja, jättiläispoika, hanhityttö, joka liitelee ilmassa, on lasikorvainen vauva, tutut Urpo ja Turpo, pilvilinna, on ihmeellinen omenapuu, jonka alle kuningatar kantaa vauvansa, taikaruukku, jääurut, kaunis Halla ja niin, todella satuja riittää. Luin niitä iltalukemisena ja nautin. Sadut ovat myös aikuisille. Aikuiset lukevat niitä lapsilleen ja joskus ihan itsekseen. 

Virpi Pennan herkkä kuvitus puhaltaa tuulta tarinoiden taikaan ja ne kuin lentävät. Vuodenajat vaihtuvat. Heinäkeijut vaihtuvat lumikeijuihin, värit oranssista punaiseen sillä Tytön Tyllerö miettii ehkä tyrniä hetkellä jolloin

mummo istui keinussa virkkaamassa valkoista pitsiä. Ohi lenteli haltia

Odoori levitellen koristaan hunajan, apilankukkien ja erilaisten heinien tuoksua. Hän keksii myös omia tuoksujaan, joten tuoksukimara on yllättävä.

Norsu joka osasi ihmetellä vie lukijan eksoottisiin kohteisiin, joissa tapaamme monia savannien ja viidakon eläimiä. Kuuma on eläimillä ja vesi on tärkeää. Norsut oikein riemastuvat polskimaan.

Kulhavuorella Mäyrämuori katselee jo syksyn merkkejä. Kurkiaurat lentävät ylitse huudellen hyvästejään, kun Mäyrämuori yllättäen kuulee hyvin kaunista ääntä, kuin musiikkia. Myöhäisen syksyn ihanuus: pajut olivat kaartuneet syvälle puroa kohti ja osa oksista oli saanut itselleen jääkauluksen. Jääurut alkoivat soida kun kauniit jäähileet värisivät toisiaan vasten. Syystalven kaunein konsertto! Kil kil , dip dip, kal kal, dip dip.

Yöt alkavat olla jo kylmiä. Tähtien tuikkeessa on hyvin hiljaista. Joku on ääneti astunut maisemaan. Hallantyttö siellä kulkee poimien ääniä. Luonto hiljenee ja vain huurteisia kasveja törröttää. Lammikkokin jäätyy. Aamulla metsä oli kuin timantteja täynnä. Uskomaton hiljaisuus ja hohde peitti kaiken. Talvi oli saapunut.

Hallan käytyä alkaa uusi meno, jossa matkataan kohti joulua. Tarinat jatkuvat ja ilta illan jälkeen sataa lunta, avataan kalenterien luukkuja ja odotetaan joulua.

Kirjan alussa lastenkirjallisuuden kriitikko Ismo Loivamaa tarjoaa ansiokkaan aloituksen Sadut täynnä valoa. Hannele Huovin Kerro satu virittää lukijan satutunnelmiin  runollaan, joka päättyy näin: ...anna sadun hoivata surua/ kirkkaan veden pestä ja puhdistaa/ sadun hoitaa ja toivoa rakentaa./ Kerro satuja vuosi, kerro/pitkä ja valoisa elämä!

Kiittäen Leena ja Meri -tytär, joka oli Sinusta aivan myyty♥♥Minä myös...ja kiitos Virpi ihanista kuvista, joista suosikkini on Halla♥

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa