Vuodenaikajuhlista ihanin lähestyy...

Vuodenaikajuhlista ihanin lähestyy huolimatta maailman epävakaasta tilanteesta, siitä hermostuksesta, mitä pelolla uhkailu aiheuttaa. Aion irtisanoutua siitä. Kuusi saapui juuri sisälle, jalokuusi, joka ei tiputa neulasiaan meidän kuuteen jouluviikkoomme. Teemme lähtöä satavuotiaaseen vaaleanpunaiseen puutaloon, mutta ei vielä tänään eikä huomenna. Tiistaina tarjoan lounaan ystävälleni ja nautimme suklaakahvit kera joulutorttujen. Mistelin alla on käyty suutelemassa, josta kehitin serkulleni idean Mistelin alla suudellaan kutsuista. Hän on innostunut kaikesta jouluhössötyksestä ja eilenkin näimme hyvin vain erilaisten ledien valossa. Tätä en olisi uskonut ikinä sanovani, mutta jos led-valopuu on maulla valittu, se voi olla upea. Valot välkehtivät lempeästi, joten ei mitään leiskuntaa. Näytti muuten huikealta. Ja söimme suolapalojen jälkeen niin herkullista kakkua ettei ikinä ennen. Olen päättänyt olla kuvaamatta tänä aikana uusia kuvia blogiini, siksi ei kuvia eiliseltäkään ja Lohjallakin kuvaamme vain perhekuviin. Näin on sovittu, sillä olen nykyään aina kameran takana. Valokuvaamisesta on tullut hiljaa hiipien suuri ilo, mutta ei sen takia perhejuhlat kera suvun nuorimmaisen ole julkisuutta.

Kuorellisia saksanpähkinöitä ja muitakin on löytynyt ilman valitusta. Tosin ne sitten myös loppuvat tässä maassa kuin olisivat joku suurikin ihme. Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta vielä ei ole satoa näkynyt. En ole vuosiin ollut glögin perään, mutta eilen sainkin sellaista, jolla aiomme yllättää nuoremme. Liittyy vahvasti sielukotiini eli länsirannikkoon, mutta kuka tietää, nyt vaietkoon, kiitos♥♥ Glühwein on ollut meillä glögin sijasta, mutta nyt sekin lehti jo kääntyi. Anon poikkeuslupaa yhteen kuvaan, sillä tätä haluan jakaa! Kävi nimittäin ilmi, että porukassa oli muitakin kuin minä, jotka olivat nauttineet tarjottuja glögejä vain tavan vuoksi.

Keskiviikkona upotan käteni silakoihin. Hyvin yrttiset valkosipulisilakat marinoituvat eri liemissä ja olen ohjeessa kyllä kertonut, mikä sen jälkeen voi mennä pieleen. Ja käytämme tähän paksumpaa Creme Fraichea. Nämä sentään pyydettiin tuomaan, kun muuten haluavat tehdä kaiken itse ja hyviä siinä ovatkin. Ja kylmäketjusta pidetään huoli. Näitä lähtee jokunen purkillinen, sillä ensimmäisestä kerrasta vävy näihin mieltyi. 

Lanttulaatikko on edesmenneen anoppini resepti ja niin hyvää, että  valmistamme kahtena päivänä kilon eli emme syö edellispäiväistä. Tässä on vähän jotain vaikeutta ollut nuorten päässä, mutta saattoi ohjeessanikin olla epäselvyyttä, kun itse teen tämän vaikka silmät suljettuina. Nyt saavat tehdä nuoret, mutta jotain täältä tähän lähtee....

Mäti kuuluu joulupöytään siinä missä graavisiikakin ja graavilohi. Ne tekee tänä vuonna vävy! Appi on opettanut monta joulua, mistä se erityishyvä maku oikein graavikalaan tulee.

Graavisiikatartar mummon kurkuilla oli yhden vuoden yllätysalkupala.

Toisena tarjottiin hedelmäistä manchegosalaattia, joka tuli jäädäkseen.

Alaskakakkua ei meillä tulla ehkä näkemään, sillä en ole oikein leipomusihminen paitsi omenapiirakoissa. Hauska oli joulu kuitenkin kun yritin, sitä eivät läsnäolleet unohda.

Valmistimme ensimmäisen kerran jouluista kirsikkalikööriä tuplasatsin eli itsevarmuus on kasvanut. Hyvin on kelvannut, ketkä ovat jopa pullon saaneet. Kun on noustu ensimmäisen kerran joulupöydästä kaikki eivät kaipaa monen juuston tarjotinta tykötarpeineen, vaan jälkiruoka voi olla raikas jäätelö, kirsikkalikööri tai muu mikä maistuu ja toiset haluavat silloin kahvia. Juustotarjotin voi jäädä yön valvojille tai jopa seuraavaan päivään.

Hiirulaiset ovat nyt kovin suosittuja. Nämä hiiret ovat kovia hiihtämään. He myös ilahtuivat kuullessaan, että Hedwig -pöllö lentää Lohjalle eikä jää meille.

*****

Ruokareseptit Leena Lumissa