ILONA PIETILÄINEN: TALVEN TAIKAA - 100 IDEAA VALKOISESTA RINTAMAMIESTALOSTA

Syksyn sateiden alkaessa kääriydyn hyyrystelemään sohvan nurkkaan ja täytän koko pienen taloni kynttilöin. Toivon, että se tempaa myös Sinut mukaansa ja inspiroidut kanssani! Tämä kirja on omistettu käsillä tekemisen riemulle. Sille, että toisen hylkäämästä romusta tehdään jotain tarpeellista ja toimivaa. Vuoden matkalla kuljet kanssani ja vierailet kodeissa, jotka saavat minut huokaamaan. Mikä valtava tunnelma niissä onkaan! Iloitsen jo siitä, kuinka hämmästyt niiden kauneudesta.

Tuoksuista, tunnelmista, ideoista, kauniista kodeista ja elämästä vanhassa rintamamiestalossa – siitä on tämä talven satukirja tehty. Mielestäni elämä voi olla seikkailu, se voi olla satu tai suloinen tarina. Kauneus saattaa olla lumisissa oksissa, se voi asustaa pihan perällä hylätyssä lautakassa tai sen voi löytää suolakurkkupurkista.

On aika aloittaa Talven taika ja antaa sen viedä mukanaan!

Näin johdattelee Ilona Pietiläinen meitä lumiseen seikkailuun uuden kirjansa Talven taikaa – 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta (Docendo 2012)  alkusanoissa. Olen nyt ihastellut Ilonan tuttua, mutta aina uutta ideoivaa kädenjälkeä vaeltaen sivulta sivulla, tunnelmasta tunnelmaan, kauniista kodista toiseen. Mieleeni on jäänyt sata ideaa, sekä askarteluja että ruokaherkkuja, eräs Punaturkki on hymyillyt minulle silmät viiruina, kuono lumitimanteissa, olen valmistanut jäistä kauneutta, askarrellut uunille huntua, väkertänyt rakkauskirjeille laatikkoa, kukka-asetelma toisensa jälkeen on syntynyt ja kurpitsajuhlaakin on vietetty. Jäin vähän jumiin sillä hyvin alussa polku vei minut Ilonan grillimajaan ja sinnehän olisin halunnut jäädä!

Maja on pensselöity tummanpuhuvalla Valtilla, jossa ripaus helmiäistä mukana. Grilli on ulkopuolella niin, että tuli lämmittää sisällä olijaa. Esteetikko sisustajamme on pinnoittanut lasit huurteisella kalvotarralla, josta syntyivät upeat saksanhirvet, nuo majaan kurkkivat. Grillimaja odottaa jo uudenvuoden juhlijoita ja valaistus on tietenkin kynttilöitä, taivaan tähtiä ja lumen valoa.

Talven taikaa ei ole pelkkää talvea, vaikka se minulle olisikin oikein hyvin sopinut, vaan kirja jakaantuu kolmeen osaan: Syksyn saapuessa, Joulun hiipiessä ja Kohti kevättä, joten kaikille löytyy omaan mieleen parhaiten sopivia tunnelmia. On aivan selvää, että kransseja tehdään, vanhoille kirjoille, joita ei enää lueta, löytyy uusiokäyttöä ja käytöstä pois hylätyt hopealusikat saavat aivan uuden ja näkyvän roolin. Oi, miksi annoinkaan tyttären matkaan kaikki hopealusikkaani…Valkoista valkoisella jutussa valmistaudutaan lumenvalkoisiin juhliin, joissa kukkivat niin elävät kuin itse valmistetut valkoiset kukat. Askartelun välissä pysähdytään tunnelmoimaan ja nautitaan kaneliglögiä.

Tuoksuvassa kodissa valmistamme Hunajamanteleita ja sinne tänne rakennamme pieniä tuoksupesiä, jotka ovat osa joulun taikaa. Helmer-tonttu istuu saunassa ja on ihan hiljaa, mutta seikkailulliset kuumailmapalloilevat tontut huutavat, että nyt näkyy Pretty in pink…eli olemme ensimmäisessä vierailukohteessamme, Villa Honkasalossa Talon historia alkaa jo 1900-luvun vaihteesta ja sen seinät ovat nähneet niin tyylisuuntien muutoksia kuin monen moisia kohtaloita. Uusien tuulien myötä saapuivat nykyiset asukkaat: äiti, isä, kahdeksan lasta, kaksi koiraa, neljä kissaa, muutama gerbiili sekä pupu, joten on siinä talolla ollut ihmettelemistä. Kaikki meni hyrskyn myrskyn ja nyt perhe elää Elämää isolla E:llä valtaisan remontin jälkeen ja nauttii sisustamisesta, piparkakkutalojen leipomisesta ja odottaa joulua tavoilla, joihin saat kirjassa monta kurkistusta.

Käymme myös Keltaisessa talossa Karjaalla ja Hämeenlinnassa Pilvenhattaralla, kunnes suuntaamme kohti Nauvoa. Saan nostalgisia tunnelmia, sillä etsimmehän itse vuosia sitten täältä taloa, vaan kun sen löysimme, paikka meren rannalla oli aivan ihana, mutta talo ei ollut yhtään meidän kotimme.

Ehkä olisi pitänyt tehdä, kuten on tehnyt Camilla Hynynen, Jannasgårdin emäntä, joka kirjassa esittelee kotiaan omin kuvin ja tekstein:

Löysimme noin 160 vuotta vanhan talovanhuksen, joka oli seissyt tyhjillään viimeiset 20 vuotta. Se kaipasi rakkautta ja huolenpitoa. Vuosi oli 2003 ja viisi vuotta myöhemmin talo seisoi omalla tontillamme Nauvossa. Purimme talon siis palasiksi, säästimme kaiken mikä oli säästettävissä ja kokosimme uudestaan omalle tontillemme.

Camillalla on monta mukavaa ideaa ja tunnelmantuojaa kodissaan: paljon avohyllyjä, kunnon puulaari,  räätikkäät, yrtit ja viinit kodikkaasti keittiön työtasolla, kattoparrut näkyvissä, kunnon puulattiat, kaunis sininen puolipaneeli, ihanat nojatuolit sukukuvanurkkauksessa, konstailematon ruokapöytä, koriste-esineitä hallitusti, kirjat hyödynnetty sisustuksessa hauskasti, maisema ikkunoiden takana vaihtuvana vuodenaikataluluna, vinttiin kaartuvat raput ja pollariköysi, makuuhuoneen harmonia, meren tuoksu…cosy&country

Ilona Pietiläisen kirja Talven taikaa ei ole siis vain talvea, sillä löytyy vappuhauskaa, kevään odotusta ja idätysideoita, syyreenin kukkia ja vanhan pöydän uusi elämä, joka oli minulle se klick! Ihan romusta pöydästä voi saada kaunispintaisen perhospöydän! Tietenkään emme nytkään unohda pinkkiä, emme herkkuja ja kirjan Loppusanoista löytyy Ilonan kaunis kirjoitus äitiydestä tunteella:

Minä olen sinun Äitisi – Sinä minun Lapseni

Minä tuon sinulle rauhallisen paikan – Sinä minulle villin

Minä olen päivällinen ja lounas – Sinä suklaakakkuni…

Ilona hermoili etukäteen, että mitä minä olen mieltä ja mitä sanon mistäkin. Enhän kyllä kovasti ole tainnut löytää moitittavaa Interiöörilumoojattaren aikaisemmistakaan kirjoista ja niitä on eräitäkin tullut luettua. Ihan väkisin sitten päätin löytää yhden puutteen, mutta miten voin sen löytää kaikkien näiden lumottujen kuvien ja tunnelmallisten tekstien virrassa…Lähden sitä etsimään nyt:

Vaellan läpi lumisen puutarhani huurteiset saksanhirvet sielussani. Hämärä putoo. Merin koiruus juoksee pihalla nuttu lumisena ja Olga ihmettelee moista vouhotusta, antaa lumisuukon mamille. Lumikeijut aloittavat tanssinsa, hiuksissani lunta ja keijupölyä. Mistä keijupölyä tulee kun maa martona makaa? Seuraan keijuja, kunnes saavumme jouluruusujen luokse ja mitä näenkään: Helleborus niger kukkii valkoisena valkoisesta, lumesta lumona.

Tämä kirja on niin ihana, että se olkoon nyt jouluruususi♥ Ja myös lumisin joululahjavinkkini!

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut myös Annika K

*****

Täältä löydät muut sisustuskirjat Leena Lumissa.

*****

Jos haluat tietää enemmän jouluruuususta, lue vaikka Satu Kukkameri ja lumen ihme