maanantai 2. syyskuuta 2013

Viisi ihanaa, viisi vähemmän ihanaa asiaa tältä suvelta -haaste

Sain Katjalta haasteen kertoa viisi ihanaa ja viisi vähemmän ihanaa asiaa kuluneelta suvelta. Kiitos♥ Ensin löysin vain ihania, mutta kun oikein aloin kaivaa, löytyihän sitä sitten muutakin...Ikäviä ei pitäisi kaivella, ei ainakaan syyskuussa, jota niin rakastan, mutta mitä sille voi, että kaikki ei ole aina ruusutarhaa...Aloitetaan paremmasta, sillä suveni alkoi kun laiva erkani Vuosaaren satamasta:
1) Parhautta oli automatkamme Salzburgiin, josta kerron teille täällä. Tämä matka ei ollut vain matkamatka, sillä kun nyt vuosien jälkeen ja ensimmäisen kerran ilman lapsia, ajelimme tuttuja pikkuteitä, tajusimme, mikä on meidän juttu ja mitä aiomme tehdä niin kauan kuin jaksamme: Matkustaa Saksaan ja Itävaltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että pikkubritti sisälläni jää vain kirjallisuuden ja elokuvien varaan ainakin vuosiksi, sillä haluamme mennä sinne,  missä olen just niin onnellinen kuin olen yllä olevassa lämpimän sateen Salzburg -kuvassa. Seuraava matka on jo suunnitelmissa ja pidennämme nyt reissua kolmannella viikolla. Aloittelemme hiljalleen saksan kielen elvyttämistä. Sinne pitää mennä, missä sydän on ja meillä molemmilla se on ellei meren rannalla, niin alpeilla.

2) Kun matkalaukut oli purettu olikin jo vuorossa tyttöilta. Serkkuni Anne ja Tuire sekä Bessu järjestivät minulle hauskan illan. Kuvassa Anne-serkku lukemassa minulle romanttista runoa Sen Yhden Paikan edessä. Ilta oli niin hauska, että tästä lähin annamme toisillemme lahjaksi vain tyttöiltaa, emme mitään tavaraa. Tyttöilta kolahtaa aina kun joku täyttää pyöreitä tai pyöreiden väliä eli vaikka 45 vee, joka onkin seuraavan tyttöillan numero. Myönnän, että olin kotona vasta aamuneljältä...
3) Vaikka kesä on ollut vähän liiankin hektinen tai ehkä juuri sen vuoksi, olen ajatellut valmiiksi Yhden Ison Asian. Sitä ei ole vielä aika julkistaa, mutta ennen kuin ristinummiruusuni jälleen kantaa sadehelmiä, sekin asia on tiedossa. Jonkun asian ratkeaminen vapauttaa energiaa ja luo valoa ja toivoa. Asia liittyy kuitenkin aikaan. Kun R. vihdoinkin jäi Vapaaherraksi 47 liike-elämävuoden jälkeen, alkoi aikaa ajatella hieman toisin. Ja etenkin sitä, miten haluaa aikansa viettää. Ehdottomasti ihana asia!
4) Perheeseemme tuli uusi jäsen, sillä tyttäremme Meri ja rakkaansa Teemu ottivat Dinalle siskoksi shelttivauva Taikan. Keskiviikkona meillä alkaa hulinat, sillä molemmat koiruudet saapuvat meille nuorten matkan ajaksi. Tämä on ihanuutta, sillä vaikka Olgan jättämää tyhjää tilaa ei voi täyttää kukaan, koiruudet kuuluvat elämääni ja yksi lisää on kuin uusi tähti taivaalla.
5) Ihanuutta on myös meidän Merimme, joka on niin...♥ Tähän ihanuuteen liitän nyt sen, että saimme vihdoinkin aikaiseksi hankkia uusien toalet -kalusteiden lisäksi laatat, hanat etc. alakerran vessa-, eteis- ja tuulikaappiremonttia varten. Perheen Sisustaja eli Meri kävi tietenkin hyväksymässä laattavalinnat ja lokakuun alussa aloitamme. Meri on perheen Aurinko, Kuu ja Tähdet, jota vanhempansa jaksavat aina ihmetellä yhtä hämmästyneinä;)
1) Ikävät asiat ovat ikäviä asioita, mutta niitäkin tapahtuu. Oma suuri suven järkytykseni oli kun silmästäni irtosi lasiainen. On aika iso juttu saada heinäkuussa Suomessa erikoislääkärille aika. Onneksi se kaikkien mutkien jälkeen onnistui. Lasiaisen irtoaminen pitää tietää/tiedostaa, sillä jos sitä ei tiedä, ja lähtee vaikka hurjasti rehkimään puutarhaan tai vaikka lähtee vaikka ratsastamaan, seurauksena voi olla verkkokalvon irtoaminen ja se taas merkitsee, että...Olin siis käytännössä tekemättä viikkoja yhtään mitään, paitsi sain uida. Hiukan otti päähän, mutta Lukijalle näkö on niin iso juttu, että siinä jää kaikki muu toiseksi.
2) Tämän suven riesa ovat olleet lehtokotilot. Ikinä emme ole vastaavaa kokeneet, joten Ferramolia on kulunut. Myöskin ihan jokailtainen kotilopoiminta on ollut harrastuksena. Saaremme on yhtä lehtoa ja puolet meidänkin tontista on lehtoa, joten nyt vain toivomme, että siilit, jotka ovat jälleen ilmestyneet, jäävät myös talvehtimaan meidän niille varaamille sijoille.
3) Tänä vuonna emme tätä satoa saa. Sekä uudemmat että vanhemmat kirsikka- ja luumupuut tuottavat vain niukan sadon, joten ilmeisesti on menossa lepovuosi. Onneksi omenapuita riittää ja ne eivät levosta mitään ymmärrä;) Tänään jälleen leivon pakastimeen omenapiirakkaa ja taas keskiviikkona tarjoan sitä uunista otettuna, kun nuoret saapuvat koiruuksia tuomaan. Olemme aika tykästyneitä luumuihin ja meillä on niitä eriaikaisia eli varhaista ja myöhäistä lajiketta, joten tämän asian voi laskea suven vähemmän ihaniin asioihin.

4) Suven ikävin asia ehdottomasti on ollut tajuta, miten pöyristyttävää voi olla ihmisten käytös netissä anonyymiyden suojissa. Ja tarkoitan siis nyt sekä blogia että facebookia. Ilmeisesti jotkut pitävät facebookia deittipalstana ja kaikkia muita siellä olevia vapaana riistana. Ihan sama vaikka siellä ei tekisi mitään muuta kuin esittelisi lukemiaan kirjoja tai puutarhansa kukkia. Meillä meni kuppi nurin eräänä sunnuntaiaamuna ja eräs viesti meni poliisille. Kannattaa aina muistaa, että virkavalta löytää anonyymitkin. Ja ennen kaikkea kannattaa miettiä mitä netissä kirjoittelee. Toivon, että anonyyminä kirjoittelu tehdään laittomaksi.
5) Olen täydellisesti sisäistänyt olevani aikaköyhä. Se on tämän ajan vitsaus, mutta pitääkö sille alistua. Eikö aina ole joku muu reitti, jos toinen ei sovellu. Liian vähän aikaa perheelle, liian vähän aikaa kuntoiluun, liian vähän aikaa vain oleilla, liian vähän aikaa lähteä kielikurssille, liian vähän aikaa ihanille villalangoille, liian vähän aikaa nukkumiseen...Liian vähän aikaa aloittaa joka vuosi kolme uutta asiaa, kuten olen kerran päättänyt. Liian vähän aikaa tajuta aikaa. Olla läsnä. Perata kampeloita. Olen paasannut tästä aikaköyhyydestä jo jonkin aikaa ja tässä juttuni Aikaköyhyydestä aitoon läsnäoloon.

Haastan edelleen Opuscolon, Annika K:n, Jäljen ääneen, Maarian, Suketuksen ja Veran Olen kovasti iloinen, jos viitsitte vinkata, kun olette vastanneet.

Antoisaa syyskuun ensimmäistä viikkoa!

Love
Leena Lumi

Hollow Talk

55 kommenttia:

  1. Kiitos, ihana! Tulee loistavaan saumaan: pulaa postattavasta materiaalista kun niin paksu teos nyt kesken.

    Ihan näin hienoja kuvia en voi kyllä luvata :)

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika,ole hyvä. Niin minullakin, sillä huomenna taas menossa ja säästän puutarhakirjaa loppuviikolle;) Minäkin aloitan kohta erästä, joka vienee vähintäin viikon...

      Osa vanhaa kuvajemmaa. Kiitos.

      ♥♥♥

      Poista
  2. Hellou Leena, pitkästä aikaa.! Paljon on hyvia tapahtumia ollut sun kesässäsi, jos lie sitten niitä huonojakin. Lehtokotilot on munkin riesana olleet, mutta aika hyvin olen saanut ne karsittua tuon Ferramolin ja tarkkailun ansiosta. On ne kyllä hiivatin sitkeitä otuksia.
    Tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa kukkapenkkejä siistimään ja uusia kukkia istuttamaan. Mukavia pieniä suunnitelmia on paljon.
    Ja nuo anonyymit...en voi sanoin kuvailla, miten ne mua ärsyttää, että sinuunkin on sitten semmoista kohdistunut. SE on niin harmillista. Mutta mä olen päätellyt, että sen täytyy olla kateutta.Hyvä kun olet laittanut poliisille asian, joku tolkku se olla pitää noissakin.
    Mukavaa syksyn alkua sinulle Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, mutta sinulla on nyt paljon ihanamman pieni piha kuin ennen. Minä joka ilta jokaikisen niistä saisin kiinni ellei olisi tuota lehtoa.

      Minäkin aloin taas innostua. Nostin yhden vanhan penkin ylös, laitoin uudet mullat, perkasin rikkaruohot ja jätin väliin sopivat rakoset sipulikukille.

      Ainahan sitä joutuu sietämään jossain määrin tässä bloggaamisessa, mutta nyt olikin yllätys, mitä satoi facesta ja tiedät, miten vähän minä siellä olen. Jotkut voi luulla, että sitä voi viestiä aidosti nimettömänä ja sieltä huudella, mutta ei se onnistu.

      Kiitos samoin sinulle!

      PS. Rollaa vähän alaspäin ja katso se kerrottu, oranssi tulppaani-ihanuus, sinäki voisit...;)

      Poista
  3. Ihan totta. Minä olen lakannut kokonaan lukemasta tiettyjä nettijuttuja vain siksi, että ne näyttävät olevan anonyymien pahanmielen ja kateuden kaatopaikkoja. Vaikea se on ymmärtää, että miksi pitää olla niin ilkeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, se on kai pakko uskoa, että ihmisillä on niin paljon pahaa oloa ja sitten sitä ei viitsitä alkaa kohentamaan omaa oloa ja terveyttä, joten aletaan iskeä vieraisiin ja ihan sama millä asialla, mutta ihmetellä täytyy, miten paljon voi viirata vapaana liikkuvilla...

      Poista
  4. Paljon oli mukavaa kesääsi mahtunut ja muutama ikäväkin juttu...kiitos kun jaoit ne kanssamme...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, en haluaisi puhua ikäviä, mutta se nyt kuului tähän haasteeseen. Jos nyt välillä niitäkin ja sitten enimmäkseen muuta;) Ole hyvä. Ja tuo silmäasia on nyt jaettu sillä tarkoituksella jo toiseen kertaan, että jokainen tajuaisi mennä silmälääkärille, jos näkökentässä alkaa näkyä musta piste tai jopa useampia.

      Poista
  5. Voi miten ihania kuvia ja ajtuksia! Ja kiitos haastamisesta! Palaan tähän loppuviikosta, kun saan kammettua itseni oikeaan moodiin tämän äärelle.

    Suloista syyskuuta sinulle, Leena! Tulin juuri kirpakan ihanasta syystuulesta sisälle. Olo on aivan uudestisyntynyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos ja ole hyvä. Jokainen ajallaan...

      Kiitos samoin sinulle! Syyskuu kaiken uudeksi muuttaa. Näin siis aina toteaa toukokuussa syntynyt, mutta syksyssä vain on sitä tilaa, jossa tunnen saavani olla eniten oma itseni. Tuuli, tuuli...onko mitään kuin tuuli, syystuuli.

      Poista
  6. Viisautta ja herkkyyttä. Ilman nimeä kirjoittelu keljua, pitäisi olla selkärankaa vastata sanoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, täysin samaa mieltä eli jos on kanttia sanoa, pitää olla kanttia seisoa sanojensa takana. Kiitos.

      Poista
  7. Suloinen uusi perheenjäsen teillä. :) Hätkähdyttää tosiaan välillä, miten ilkeitä anonyymit voivat olla. Melkoista settiä sain itsekin kesällä blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, eikä olekin;)

      Monet bloggaajat sitä saavat ja syyttä. Täysin syyttä. Jotain vain harmittaa hirveästi joku ja sitten isketään. Sairasta.

      Poista
  8. Kiitos haasteesta Leena. Vastasin tähän viime viikolla, joten saattaa olla, että en ihan heti uudestaan tartu, mutta arvostan. On kiva lukea näitä. Onneksi silmäasia on parantunut! Minulle silmät ovat niin tärkeät, etten uskalla ajatellakaan mitä jos...

    Mä kirjoittelen sulle tässä joku päivä kunhan ehdin, jaksan, kykenen. Toivotan iloa, valoa, kuulautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, en huomannut...Odotan aina räväköitä vastauksiasi;) No enhän minäkään uskaltanut edes ajatella...olin konkreettisesti kauhusta patsaana ja kerrankin tekemättä mitään.

      Ole hyvä vain. Sitten kun sulla on aikaa.

      Kiitos samoin sinulle ja vähän taikapuhallusta♥

      Poista
  9. Ihania kesätapahtumia, Leena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, niin eikä tässä kaikki, kun koko suvi oli yhtä menoa ja paljon vieraita. Monet ruoatkin unohtuivat kuvata;)

      Poista
  10. Mielenkiintoista, todellakin. Ja harmillista ikävien juttujen osalta varsinkin nro 1, niin ja 4 jne jne. Mutta mulle kolahti tuo aikaköyhyys, asia jonka olen paininut keväästä asti. Oon ollut vapaalla, ja olin kuvitellut tekeväni ja ehtiväni vaikka mitä - ja katin kontit, lähes päinvastoin. Ja kun mietin, missä tärkeysjärjestyksessä olen asioita vapaallani tehnyt, niin kaaos päässäni on valmis, ei järjen hiventänkään... Toisaalta minä en olisi minä, jos olisin valinnut toisin, eli enemmän ihmisiä oman pihani ja vieraiden kauniiden puutarhojen tilalle. No, sen verran puolustan tätä introverttiyttäni, että olen sentään pitänyt yhteyttä kaikkein lähimpiin. Ja ehkä vielä soitan lapsuudenkaverilleni, jolle piti soittaa vuosi sitten :) Tulipas vuodatusta, mutta kun olen aikaköyhä. Haa, tunnustin edes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, eihän kukaan luvannut ruusutarhaa;)

      Kiitos, että painotit tätä, sillä linkityn nyt tähän yhden aikaisemman juttuni aikaköyhyydestä.

      Huomaathan, miten päivät menevät...ne kuin katoavat. Aika katoaa. Vuodet...Luova kaaos on tuttu olotila, mutta tähän asti olen pitänyt sitä luovuuden ja kaiken toiminnan bensana. Vaan se ei toimi niin - enää. Kaikkea yrittää ja montaa on toimittavinaan, mutta ei tule sillä tavalla valmista, että tuntuisi hyvältä.

      Minullahan oli juttu, jossa 'tunnustin' olevani introvertti, vaikka kaikki muuta luulevat. Onkohan tämä kovin yleistä puutarhaihmisillä? Tai kirjabloggaajilla? (Se on se juttu: Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Löydät sen oikean palkkini alalaidasta, jos kiinnostaa.

      Perhe painottuu minullakin. Siitä edes on pidettävä kiinni.

      Tunnustaminen helpottaa ja ehkä sen lukee joku, joka sitten ymmärtää sinua taas paremmin.

      Poista
    2. Luin tuon extrahyvän juttusi, huomasin sen aikanaan ja piti lukea p a r em m a l la ajalla (!) kokonaan :) Niin tuttua, ja niin lohduttavaa, ettei ole maailmassa ainoa laatuaan, ja joo, olen hyvin todennäköisesti HSP. Luin myös jokin aika sitten näistä peräti 20 %:sta herkistä ihmisistä, ja heti syttyi se lohduttava lamppu päässäni. Ja hymyillen luin kohdan, jossa kerroit peruuttavasi menojasi - teen samaa. Toisten ihmisten voi olla vaikea ymmärtää sitä, pidetään ehkä ailahtelevana ja outona. Tosin sekään ei enää häiritse minua. Voisikohan olla keskimääräistä yleisempää puutarha- ja kirjaihmisillä, ehkäpä. Molemmissa saa olla yksin, hiljaa ja keskittyä juuri siihen mitä on tekemässä. Silloin sielukin lepää.

      Poista
    3. Tilasin sen kirjan HSP:stä. Se lähetetään heti, kun tulee painosta. Odotan kiinnostuneena.

      Sukulaiset suuttuvat;) Muut eivät kehtaa sitä tehdä. Ei minuakaan häiritse, sillä pitäähän ihmisen saada olla oma itsensä. Olen sillä tavalla kiltti, että lupaan, kun en kehtaa aina heti sanoa 'ei'. Nyt olen yrittänyt opetella sanomaan jo ennen mitään lupausta, että 'ei, ei kiitos, ei'. Minä ajattelen, että kirja-ja puutarhaihmiset kaipaavat just sitä omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Edes ajatukset eivät muuten kulje ja pitäähän sitä saada itsensä ladattua, kun ihan aina ei voi olla menemättäkään. Lukeminen ja puutarha ovat todellakin sielun lepoa. Olen huomannut, että kun keskityn jompaankumpaan näistä, verenpaine laskee ja hengitys keventyy ja olo on kuin 'irti'.

      Poista
  11. Ihana postaus :) se on kumma kun kaikki me blogistit olemme anonyymeille vapaata riistaa, jos on mielipiteitä niin olla saa, mutta sitten pitää olla pokkaa niitä ihan äänensä omalla nimellä lausua, huh kun välillä tuolla lueskelee ihmisten arvosteluja blogisteista....eikä se aina vaan ole niin helppoa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...ihmisiä tässä vaan ollaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, kiitos. Niin, sinä ja minä ajattelemme satakuntalaisesti näin. Jos on pokkaa sanoa, on oltava pokkaa seisoa mielipiteensä takana.

      Minä kerran googlasin yhtä juttua, ihan viatonta lääkettä, ja jouduin sellaiseen kuin Suomi24 sivusto. Se oli aika järkyttävää, miten siellä toiset vastaili kun joku ihan tosissaan kyseli muilta neuvoa johonkin. Kaikki kuin joukolla 'mestasivat' tämän yhden ja siinä sai lukea sellaisiakin sanoja, joita ei ollut ikinä kuullut eikä halua enää kuullakaan.

      Kuvittele ja huomaa, vieläkin pidän itseäni satakuntalaisena mentaliteetiltani;) No, marraskuun alussa sitten tass sinne päin...

      Oi kunpa kaikki ottaisivat kanssaihmisensä huomioon voimiensa mukaan ja netistä voisi pysytellä huonona päivänä kaukana. Onko liikaa toivotta. Ehkä.

      Poista
  12. Ihanista asioistasi oli hieno lukea ja kuvat ovat niin kauniita:) Voi miten suloinen on Taika ja hänen emäntänsä Meri. Näin muuten pari päivää sitten nyt puolivuotiaan Väinö-sheltin, joka rakastui Minttuun. Sain söpön kuvankin kun Väinö tutkii Mintun korvat..

    Todella ikävää on että anonyymit saavat mellastaa suht. vapaasti vielä. Toivottavasti ei pitkään!
    Ihanaa syyskuuta ja iloisia ja vauhdikkaita hetkiä koiruleiden seurassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, no kirjoittaisin vain ihanista, mutta kun tässä haasteessa piti valottaa myös sitä varjoa...No, juu, he ovat aikamoiset ja Dina myös. Ke alkaen runsaan viikon sitten meillä, yritä kuvitella. Väinö onkin hyvä nimi koiralle ja jotenkn silleen arvokas, että voin tosissani uskoa hänen halunneen tutkia Mintun korvat♥

      Kyllä siihen tulee joku roti. Asiasta vasta kirjoitellaan ja tehdään aloitteita, mutta uskon, että näin ei jatku.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Paljon hyviä joskin myös huonoja asioita joukossa. Aika hyvin olen saanut olla rauhassa ikäviltä anonyymikommenteilta mutten täysin niistä ole välttynyt.Ja toivottavasti aikaköyhyys muuttuu tasapainoiseksi ajan käytöksi.Ihanaa alkanutta syyskuuta Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sinä tiedätkin tämän suven jutun. No, mulla on menossa jo viides vuosi, joten aika hyvin on menty.

      Aikaköyhyys joskus väistyköön. Nyt ke on aika hulianat, kun Dina ja Taika tulevat. Siitä ei paljon sitten mennä suihkita kuin ruokakauppaan ja rappujen eteen tulee portti, sillä Taika ei saa rampata niitä vielä edestakaisin.

      Kiitos samoin sinulle! Tänään taas leivoin omenapiirakkaa eli tämä on lopullisen tuhon tie;) En käy nyt vaa'alla ollenkaan, kun on tämä herkkusesonki.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Kiitos♥ Minustakin se on ihana. Teemu kuvasi Meriä Suomenlinnassa.

      Poista
    2. Tavataan ensi vuonna Hesassa ja käydään myös Merillä)

      Poista
  15. Ihan ensiksi, Kiitos ianista kuvistasi♥!
    Tuo luumukuva on huikea ja nuo ihanan väriset kiitäjät!
    Sininen väri herättää ihan selvästi jälleen ihastukaseni. Olen nimittäin joskus ollut täysin sinisen kannattaja.

    Ihania asioita on sisältynyt kesääsi vaikka silmäsi vaiva taatusti pelästytti sinut.

    Kärsin kanssa aikapulasta. Nyt varsinkin, kun lupauduin jäämään kesäduunin jälkeen vakituiseen töihin. Ajattelin, että jaksan vielä 2014 joulukuuhun asti, aika näyttää onko näin:) Lisäksi tunnen olevani kahden puutarhan loukossa:)

    Ihanaa lämmintä viikonjatkoa♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ole hyvä♥

      Nuo siniset luumut ovat varsin kuvauksellisia. Punaiset ovat mehukkaampia. Kiitäjät ovat lehmskiitäjiä ja hurjan suuria, Meillä on paljon lehmuksia, joten ei ihme.

      No olin todella kauhuissani, mutta onneksi se ei estänyt Yyteri-Reposaari-Luvia päiviä.

      Runsas vuosi...etköhän jaksa. Ei täällä kotonakaan niin kevyttä, kun kohta taas remppa. Minä ihailin sitä teidän rappusten alustan pintaremppaa ja sanoin, että en saa sinne ikinä mitään ja nyt sekin kuuluu projektiin eli laatoitetaan se koko ala-aula ja lämmitys alle ja sitten se vierasvessa etc. Ymmrrän tuon puutarhajuttusi, mutta sinähän halusit sitä. Tiedätkö, minä haluaisin, että putútarhani olisi pienempi. Näin se menee, Hanne;)

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  16. Miten mulle tuli nyt matkakuume Keski-Eurooppaan? ;) Ihania asioita, mukavaa että listasit. Tuo naisten ilta, suloiset koirat, tyttäresi - ne kaikki ovat takuulla sellaisia sydämesi asioita.

    Jotenkin tuntuu, että nyt monellakin suunnalla on nettikäyttäminen ryöpsähtänyt käsistä. Se on ikävää. Aikaköyhyys on tuttua täälläkin. Mutta olen oppinut jo olemaan vähemmän koneella. Se on jo aika hyvin se (olen silti paljon, koska työ ja blogi vievät aikaa, mutta vähemmän kuin esim. vuosi sitten).

    Kuulaankaunista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, suosittelen! Sydämenasiat ovat elämän tähtiä.

      Alussa sitä ei niinkään ollut, silloin noin viisi vuotta sitten. Minun on pakko oppia sama, eli vähemmän koneella. Puheen pitää muuttua käytännöksi. Kunpa olisi sellainen pöytä kuin kuulin eräästä firmasta, että sitä voi nostaa ja sitten kirjoittaa seisten...

      Kiitos samoin sinulle kera omenoiden tuoksun!

      Poista
  17. Kiitos taas kerran!Niin monta tärkeää asiaa ja toivon sydämestäni oikein kaunista syksyä sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ole hyvä.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  18. Ihana postaus! Minullekkin tuli matkakuume kun luin postaustasi:)
    Ikäviä nuo anonyymit jotka haluaa pahoittaa toisten mielen. En ymmärrä miksi jotkut haluaa tehdä niin.
    Oikein mukavaa syyskuun jatkoa Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanne, kiitos. Ei ollenkaan paha kuume;)

      Nykyajan vitsausta. Kaikilla ajoilla omansa. Kun kysyy 'miksi?', kukaan, ei edes anonyymi vastaa.

      Kiitos samoin sinulle, Susanne!

      Poista
  19. Ihania matkaisia, läheisiä ja myös karvaisia asioita on kuulunut kesääsi. Monipuolista siis! Kauniita kuvia, myös niiden ikävämpien asioiden osalta. Meillä on muuten myös ollut täällä runsaasti lehtokotiloita. Tai ei niitä tietenkään näy muuta kuin sateen yllättäessä, kun kaivautuvat ulos murattiköynnösten alta ja valtaavat koko pihan. Ollaan "neppailtu" niitä hiiteen "kukkatasolta", joka tuossa pihalla on.

    Tuo lasiaisen irtoaminen kuulostaa kyllä hurjalta. Onneksi huomasit ajoissa (voiko sitä edes olla huomaamatta?) ja sait ajan lekuriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, enimäkseen ihanaisia, kiitos. Toki kivat kuvat ikävämpiinkin;) Minulla on kyllä kuvia jopa kotiloista, mutta olen niitä nyt niin paljon liikaa nähnyt, joten en enää blogissa halua katsella.

      Sen voi olla huomaamatta. Minäkin otaksuin, että sain roskan silmääni kitkiessä,vasta seuraavana päivänä aloin tajuta, että se 'roska', musta verkkokalvolla häälyvä piste ei häviä minnekään. Minulle tuli kiire, sillä aika rankkojankin urheiluja yms. harrastava R. sai jotenkin reiän verkkokalvoonsa ja hänet vietiin puolessa tunnissa sen silmän hitsaukseen (sic!). Ellei olisi havaittu sinä päivänä, olisi kuulemma verkkokalvo sitten irronnut ja...Tiedän nuoren naisen, joka kaatui ja löi päänsä. Verkkokalvo irtosi ja sitä ei tajuttu. Hän sokeutui...Hui, meidän jutut alkaa pelottaa mua enemmän kuin dekkarit;)

      Suomessa ei kannata sairastua suvella: On tuurissa, että silloin saa erikoislääkärin. Yleislääkärillä ei ole mitään laitetta tuon lasiaisen irtoamisen toteamiseen sen paremmin kuin verkkokalvonkaan.

      Aurinkoa!

      Poista
  20. Paljon on ollut aikaa tehdä kivoja asioita :)
    Epäilen, että anonyymit kaipaavat vain huomiota, mutta oikeasti netissä voi liikkua vaarallisiakin tyyppejä ja on ihan oikein ryhtyä asian kanssa toimenpiteisiin.
    Oikein mukavaa ja runsasaikaista syksyä sinulle, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, tämä kesä on ollut erityinen ja erikoinen.

      Aika outo tapa etsiä huomiota;) Tiedän nyt tasan tarkkaan, että todella vaarallisiakin on liikkeellä. Olen ohjeistettu!

      Kiitos samoin sinulle, Cheri!

      Poista
  21. Onneksi enimmäkseen mukavia kesämuistoja! Lasiaisen irtoamisesta luin ensimmäisen kerran. Onnellista, että pääsit erikoislääkärille.

    Voi mahtavaa, miten suloinen pieni Taika-koira on. Oikein mukavia syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, pääsääntöisesti. Luulin, että sinä ammattisi puolesta ainakin olisit kuullut tästä, vaikka tämän luokan asiat tietty kuuluvat silmälääkärille, niin oli siellä vastaanotolla yksi lasiaisen irtaumatapaus, joka meinasi, että hän lähteekin terveyskeskukseen. Vastaanottohenkilökunta sai tajuamaan, että siellä tätä ei pystytä edes diagnosoimaan. Harvoin olen ollut niin kiitollinen erikoislääkärille pääsystä kuin olin nyt lomakuukautena.

      Meillä on nyt sitten tällainen koirailo kera Dinan huomisesta runsaan viikon. Kävin just ostamassa monenlaista herkkua ja pennulle eritysruokia ja kaikki uudet lelut on hankittu pieniä koiria ajatellen.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  22. Lasiaisen irtoaminen on tuttu asia, mutta että sinulle oli käynyt niin, siitä luin vasta nyt. Onneksi pääsit heti hoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa, ymmärsin sitten väärin. Salsin sen eka,kun olin niin kauhuissani, vain pari blogiystävää tiesi ja sitten vuodatin sen johonkin juttuuni, että kaikki osaisivat toimia eikä ihmetellä, jos alkavat nähdä mustia pisteitä silmässään.

      En ihan heti, mutta riittävän heti. Oma lääkärini oli lähtenyt eläkkeelle ja vastaanotto sillä asemalla sanoi ensin, että ei ole yhtään mitään aikoja. Kun soitin seuraavana päivänä uudestaan jo aika epätoivoisena, vastaanottohenkilö ymmärsi kysyä, että mikä vaiva minulla on. Sitten pääsinkin nopeasti...

      Poista
  23. Kaunis kertomus kesästäsi! Toivon, että syksystäsi tulee hieno <3

    Lasiaisen irtoaminen kuulostaa pelottavalta... Onneksi asia sai onnellisen lopun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos. Kiitos samoin sinulle♥

      Se ON pelottavaa. Ja toivottavasti tämä onni kestää...

      Poista
  24. Voi miten paljon kauniita kuvia ja ihana Taika koira ja ihana Meri ja meri.
    Minun pitää linkittää heti kiireessä vaikka olenkin juuri tämäkin blogi, on jääynyt paljon ohi korvien tai silmien nyt minulta.

    Ihana kesä päättyi ,on aika upean syksyn ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, kiitos♥ Nyt Taika ja Dina ovat meillä ja Meri on jo Teemunsa kanssa matkalla Espanjaan: Hurja, mutta kiva viikko meille;)

      Miten niin PITI linkittää;) Anna minä linkitän sun suloisen supin!

      Erikoinen, erityinen suvi on päättynyt ja lumoava syksy on alkanut♥

      Poista
  25. Ihanat asiat ovat todellakin ihania. Ja tuo teidän Meri on kyllä todella kaunis ja varmasti juuri niin ihana kuin kerrot.

    Ikäviä asioita tapahtuu. Joihinkin ei voi vaikuttaa ja toisiin voi. En kyllä yhtään ymmärrä niitä pissapäitä, jotka jaksavat oksentaa toisten blogiehin tai sinne fb:n puolelle (voiko fb:n puolellakin olla anonyymi?). Menisivät ja katsoisivat peiliin ja rupeaisivat tekemään jotain oikeaa ja aitoa. Keskittyisivät omaan napaansa jos muiden asiat ei kiinnosta. Höh!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiva on aina kivaa ja Meri on niin...Persoona;)

      En minäkään ymmärrä. Se fb:n tapaus oli rankka, eikä anonyymi, mutta kun sieltä tuli jotain niin uskomatonta ehdotusta, pyyhin kaverin pois listoiltani, hän oli päässyt sinne vahingossa, kiiren takia. TÄMÄN JÄLKEEN SAIN VIESTIN, jossa joku nimi, jota en ollut kuullutkaan ja PIIRRETTY naisen kuva. Mukana ilmoitus, jossa olin muka voittanut jossain arvonnassa ja tivattiin puhelinnumeroa. Minä en IKINÄ anna puhelinnumeroani ja sitten aloin googalailla tuon nimistä naishenkilöä, enkä löytänyt mistään...Alan uskoa, että kaikki on mahdollista. Olen tullut hyvin tarkaksi, enkä luota enää vieraisiin eli tässä sitä oppi ainakin varauksellisuutta tällainen karjalaisjuurinen vilkastus. Joillakin ei ole elämää tai se on niin paha ja sekin on varmaan sitten muiden syytä...

      Poista