lauantai 21. syyskuuta 2013

Ennennäkemätön syksy rakensi korkean...

Ennennäkemätön syksy rakensi korkean kupolin
eikä pilvien ollut lupa sitä kupolia pimentää.
Ja sitten hämmästeltiin: olihan jo syyskuun alku,
missä kylmät päivät viipyivät, ja missä sadesää?
Sameitten kanavien vesi hohti smaragdina
ja nokkoset tuoksuivat kuin ruusut, vain vahvemmin.
Oli raskas hengittää, niin sietämättöminä,
riivaten loimusivat ruskot.
Ne jäivät koko loppuelämäksi muistoihin.
Aurinko oli kuin kaupunkiin ilmaantunut kapinallinen
ja kevätmäinen syksy niin täynnä antautuvaa hekumaa
että tuntui kuin hauras lumikello juuri puhkeaisi kukkaan
kun tyynesti astuit kohti taloni verantaa.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Sarppu
Lähettänyt klo

23 kommenttia:

  1. sanna21. syyskuuta 2013 klo 17.48

    sydän sydän sydän!!

    VastaaPoista
  2. Kaisa Reetta21. syyskuuta 2013 klo 18.05

    niin ihanasti juuri tähän aikaan sopiva runo! kiitos kauniista runohetkestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi21. syyskuuta 2013 klo 18.13

      Kaisa, eikö vain ja Ahmatova on aivan omaa luokkaansa.

      ♥

      Poista
  3. kamomilla21. syyskuuta 2013 klo 18.10

    Osui ja upposi!

    Vau, ihana teksti. Kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
  4. MarikaOksa21. syyskuuta 2013 klo 18.52

    Oi, juuri tänään kävin lainaamassa tämän kirjan kirjastosta! Olipa kaunis maistiainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi21. syyskuuta 2013 klo 19.37

      MarikaOksa, se kirja oli viime vuonna blogini Vuoden 2012 Kaunein Kirja. Eikä syyttä!

      Poista
    2. Leena Lumi21. syyskuuta 2013 klo 20.53

      Sinulle: ♥

      Poista
  5. Mine21. syyskuuta 2013 klo 20.17

    Sellainen se on se syksy, jota sisimmässäni kaipaan ja jota suuresti rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi21. syyskuuta 2013 klo 20.53

      Mine, täällä neljän vuoden ajan lumotussa maassa se odottaa sinua. Voin aivan kuvitella, miten alat suunnitella puutarhaa ja sisustusta...Meillä oli suunnitteilla yksi syysmatka alpeille, sillä sellainenkin elämys on koettu, mutta eilen tajusimme: "Ei, emme voi lähteä täältä pois syskyllä. Keväällä pois täältä, kun lehteä ei ole puissa ja tulee sitä ylivalotusta, jossa minä en saa nukutuksi. On kiva lähteä kesää vastaan." Viikon päästä alkaa remppa...

      ♥

      Poista
  6. Valkoinen Kirahvi21. syyskuuta 2013 klo 20.41

    Ihana runo, Ah Ahmatova!

    Sydänsydänsydän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi21. syyskuuta 2013 klo 20.54

      Valkoinen Kirahvi, olen täysin antautunut Ahmatovalle...tiedätkin sen;)

      Sydänsydänsydän....

      Poista
  7. pirkko21. syyskuuta 2013 klo 23.27

    Ooh, perfecto!

    VastaaPoista
  8. Rita21. syyskuuta 2013 klo 23.30

    Wau! Juuri tuolta juuri tämän syksyn olen kokenut! Erilaisia kukannuppuja olen huomannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. syyskuuta 2013 klo 9.01

      Rita, niin minustakin tuntuu! Monenlaisia kukannuppujua...

      ♥

      Poista
  9. Cheri21. syyskuuta 2013 klo 23.54

    Kauan sitten kustansimme pienellä porukalla levyn Anna Ahmatovan runoista tehdyistä lauluista. Tei levyyn kannen, silloin levyt olivat suuria tekniikka toisenlaista. Olisi kiva kaivaa levy esille ja kuunnella sitä pitkästä aikaa. Tuo teksti kuulostaa hyvin tutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. syyskuuta 2013 klo 9.03

      Cheri, oi mitä autuutta puhutkaaan: Ahmatovan runot sopisivat minustakin hyvin lauluiksi, mutta vain harvoille ja valituille laulajille...

      ♥

      Poista
  10. Sarppu22. syyskuuta 2013 klo 20.17

    Aivan ihana, kiitos Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. syyskuuta 2013 klo 20.35

      Sarppu, ole hyvä ja kiitos itsellesi♥ Nämä kaksi, kuva ja runo, kuuluvat yhteen.

      Poista
  11. Birgitta23. syyskuuta 2013 klo 19.38

    Mmmmmm ♥

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)