lauantai 21. syyskuuta 2013

Ennennäkemätön syksy rakensi korkean...

Ennennäkemätön syksy rakensi korkean kupolin
eikä pilvien ollut lupa sitä kupolia pimentää.
Ja sitten hämmästeltiin: olihan jo syyskuun alku,
missä kylmät päivät viipyivät, ja missä sadesää?
Sameitten kanavien vesi hohti smaragdina
ja nokkoset tuoksuivat kuin ruusut, vain vahvemmin.
Oli raskas hengittää, niin sietämättöminä,
riivaten loimusivat ruskot.
Ne jäivät koko loppuelämäksi muistoihin.
Aurinko oli kuin kaupunkiin ilmaantunut kapinallinen
ja kevätmäinen syksy niin täynnä antautuvaa hekumaa
että tuntui kuin hauras lumikello juuri puhkeaisi kukkaan
kun tyynesti astuit kohti taloni verantaa.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Sarppu

23 kommenttia:

  1. niin ihanasti juuri tähän aikaan sopiva runo! kiitos kauniista runohetkestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, eikö vain ja Ahmatova on aivan omaa luokkaansa.

      Poista
  2. Osui ja upposi!

    Vau, ihana teksti. Kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
  3. Oi, juuri tänään kävin lainaamassa tämän kirjan kirjastosta! Olipa kaunis maistiainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, se kirja oli viime vuonna blogini Vuoden 2012 Kaunein Kirja. Eikä syyttä!

      Poista
  4. Sellainen se on se syksy, jota sisimmässäni kaipaan ja jota suuresti rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, täällä neljän vuoden ajan lumotussa maassa se odottaa sinua. Voin aivan kuvitella, miten alat suunnitella puutarhaa ja sisustusta...Meillä oli suunnitteilla yksi syysmatka alpeille, sillä sellainenkin elämys on koettu, mutta eilen tajusimme: "Ei, emme voi lähteä täältä pois syskyllä. Keväällä pois täältä, kun lehteä ei ole puissa ja tulee sitä ylivalotusta, jossa minä en saa nukutuksi. On kiva lähteä kesää vastaan." Viikon päästä alkaa remppa...

      Poista
  5. Ihana runo, Ah Ahmatova!

    Sydänsydänsydän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, olen täysin antautunut Ahmatovalle...tiedätkin sen;)

      Sydänsydänsydän....

      Poista
  6. Wau! Juuri tuolta juuri tämän syksyn olen kokenut! Erilaisia kukannuppuja olen huomannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, niin minustakin tuntuu! Monenlaisia kukannuppujua...

      Poista
  7. Kauan sitten kustansimme pienellä porukalla levyn Anna Ahmatovan runoista tehdyistä lauluista. Tei levyyn kannen, silloin levyt olivat suuria tekniikka toisenlaista. Olisi kiva kaivaa levy esille ja kuunnella sitä pitkästä aikaa. Tuo teksti kuulostaa hyvin tutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, oi mitä autuutta puhutkaaan: Ahmatovan runot sopisivat minustakin hyvin lauluiksi, mutta vain harvoille ja valituille laulajille...

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Sarppu, ole hyvä ja kiitos itsellesi♥ Nämä kaksi, kuva ja runo, kuuluvat yhteen.

      Poista