torstai 12. syyskuuta 2013

Ruskan esileikkiä, kesälumipisaroita, mangoliaa, grillikatosta...

Etupihallamme kasvaa kolmen suuren mongolianvaahteran 'metsikkö'. Ne ovat jo vanhoja yksilöitä, sillä ne istutti aikanaan kotimme entinen omistaja. Värivalinta on ollut loistava, sillä yhdestä tulee ruska-aikaan oranssi, yhdestä viininpunainen ja yhdestä keltainen. Ne eivät ole vielä ruskassa ja ruskavuodet eivät ole veljiä keskenään, joten odottakaamme. Juuri ja juuri ehdin kuvata yhdet 'nenät' ennen kuin sade jo rusketti ne.
Vaikka villiviini ei enää, köynnöshortensiaan ihastuttuani ,olekaan ykkösköynnökseni, niin onhan tämä pieni yksilö, uusin, aika sievä valkoista seinää vasten. Villiviini vain aloittaa niin paljon myöhemmin kuin köynnöshortensiat, jotka pukkaavat lehteä jo huhtikuulla ja myös kantavat lehtensä yhtä pitkälle kuin villiviinit, tosin vain keltaisina, mutta sitten on vielä se koko suven valkoinen hortensiakukinta...
Kerroin teille jutussani Omenapuiden kukintakin on jo ohi, mutta grillikausi parhaimmillaan, että hankimme koko talon pituiselle parvekkeellemme grillikatoksen ruokakatokseksi. Emme halunneet valokatetta vaan jotain muuta ja tässä se muuta nyt syyskuussa. Aiemmassa jutussa enemmän sisäpuolelta eli tuo Omenapuiden kukintakin...Tämä on ollut niin meidän juttu, että yritimme ostaa toista samanlaista parvekkeen toiseen päähän, mutta kaikki oli loppuunmyyty. Kuten huomaatte, kesäkuussa tässä samassa nurkassa ei kasvanut villiviini, vaan näkyivät pilvikirsikoiden valkoiset kukat, puiden, jotka kohta leimahtavat syksyn kauneimpaan ruskaan.

Tämän kuvaan uudelleen kohta. Pilvikirsikka ei ole mikään hidas pikkupuu, vaikka niin väitetään.

Ja tähän tulee verrokkikuva pilvikirsikasta, jota on jouduttu jo hieman leikkaamaan...etupihalla. Tämä kuva siis viime syksyltä. Jos haluat nähdä lisää suosikkikasvejani, mene tänne
Yläkuvassa näkyy, miten köynnöshortensia vähitellen peittää koko parvekkeen. Jokaista kannatintolppaa kiertää köynnöshortensia ja kuvassa näkyvä on alhaalta niin rehevä ja leveä, että en saanut sitä mokomaa edes kunnolla kuvaan. Kukinta alkaa jo olla ohi, mutta nyt eletään vielä rehevää jaksoa. Vasemmalla näkyy sama villiviini, joka nyt kasvaa jo pitkin ruokakatoksen reunoja.
Tässä kuvattuna pohjoispäädystä, jossa kurkkii Taika. Köynnöshortensia saa kasvaa myös etenkin nurkista jossain määrin parvekkeen sisäpuolelle, mikä näyttää aika kivalta. Olemme melkein kuin lehtimajassa.
Ja tässä nyt näkyvät sekä villiviini, että köynnöshortensia. Odotamme vielä vahvaa ruskaa ja sitten uusia kuvia. Muistattekin varmaan, että meille muodostuu hitaasti mutta varmasti pergola parvekkeen alle. Tänä vuonna laitoimme pergolan kattoon (parvekkeen lattiaan) ylimääräiset puuritilät, joihin köynnöshortensia voi tarttua, eikä sitten yritä tulla läpi parvekkeen lattiasta. Parveke on olohuoneemme jatke myöhään syksyyn.Tämä on ruokailupääty ja toisessa päädyssä on taimipöytä ja grilli sekä sen tarvitsemat välineet sekä suuri, pyörivä rottinkinen lepotuoli.

Ja tämä vain jatkuu ja jatkuu...Onko mitään niin kuin on syyshortensia
Syksyllä ajatus väistämättä ainakin puutarhaihmisellä karkaa kevääseen. Kevätmatkan innoittamana hankimme ensimmäisen magnoliamme. Hirvittää ajatus, miten tämä kaunotar tulee selviämään Keski-Suomen talvesta. Maakuntamme on vyöhykettä IV, mutta kotisaaremme on Päijänteen ympäröimä ja vyöhykkeemme on, kiitos järven, kolmonen (III). Magnolian ostomme tapahtui juuri kun Viherlandiassa oli joku kova meno päällä ja en saanut kiinni ketään, jolta olisin kysynyt mitään ja kaiken huipuksi, kasvissa oli poikkeuksellisesti vain sellainen pieni, kapea paperilappunen, jonka me hukkasimme...Erittäin jännittävää nähdä, kuka kaunotar sitten lieneekään, jos talvesta selviää. Täältä löytyy todellinen tietoisku kesälumipisarsta.

Olen jo kauan, kauan halunnut puutarhaamme kesälumipisaran. Yhtenä päivänä sitten olin isossa taimiliikkeessä ja näin sipulikukkapussin, jossa oli tällainen kuva, mutta pussissa lukee Kevätkello 'Leucojum aestivum'. Muistin kuitenkin, että kirjassa Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia, oli hyvin samannäköinen kukka eli tämä
ja kuvan alla lukee: Kesälumipisara (suvikello) 'Leucojum aestivum', joten ostin muutaman pussin ja otaksun saaneeni kesälumipisarani. Olen pitänyt puutarhaa noin 30 vuotta ja olen jo aikaa sitten tottunut ostamaan kasvitieteellisillä nimillä. Se on suuri apu jos vaikka haluaa lisätä jotain lajiketta, niin saa varmaan oikean merkkisen. Hehkuvat sipulikukat kirjassa on viereisellä sivulla Kevätlumipisara (kevätkello) 'Leucojum vernum' ja niiden mainitaan kukkivan jo huhtikuulla, kun ostamani 'aestivumit' kukkivat vasta toukokuulla.
Tässä kirja, jota suosittelen kuumasti juuri nyt. Kevään unelmat suunnitellaan nyt ja istutetaan lähiviikkoina ajankohdan hieman riippuessa siitä, missä päin maata asuu. Kirjassa on monta sellaista sipulikukkaa, joista en ollut kuullutkaan ja monia vinkkejä, joilla varmistaa istutusten onnistuminen.
Kerrotut oranssit 'ocra' tulppaanin sipulini saapuivat eilen ja tuskin maltan odottaa, että pääsen istuttamaan.

Värikylläistä, vahvaa viikonloppua teille kaikille!

Love
Leena Lumi

Feeling good

41 kommenttia:

  1. Ihania kuvia Leena ja Kesälumipisara on niin kaunis jo nimenä, joka sopii hyvin sinuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos. Niemenomaan: Sen tähdenkin minun on nyt sitä ilo istuttaa.

      Poista
  2. Voi miten kaunis on kesälumipisara. Ja mikä nimi :) Siinähän on yhdistetty meidän kahden jälkimmäiset nimet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, se on ihanuus. Mikä sen kauniimpaa, pisara sadetta, pisara kyyneltä, lumipisara, lumentomu...

      Poista
  3. Ensimmäinen kuva on tosi kaunis:-) kuvissasi jo näen että värit ovat jo hieman vaihtuneet syksyn väreiksi kauniissa puutarhassasi:-) Ja se grillikatos parvekkeella on tosi ihana:-) todellakin kaunis tuo kesälumipisara:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Ne ovat juuri nyt murroksessa ja odotan vain sitä aamua kun...värit räjähtävät. Eikö ollutkin kodikas istua siinä iltaa. Se on ihanuus, mutta nyt mietin, että minne? Olgan haudalle ehkä, jonne istutin eilen myös kolme valkoista varjoliljaa.

      Poista
  4. Todella kauniita kuvia!!!
    Köynnöshortenssia ja villiviini ovat minunkin suosikkeja...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, kiitos.

      Muistan;) Mehän niin toivoisimme voivamme asua kodissa, joka on köynnösten syleilemä.

      Poista
  5. Näitä kuvia puutarhastasi on aina ilo katsella, kiitos niistä!

    Ihana tuo Helmi-Maarian kommentti!:)

    Oikein antoisaa viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiva kuulla ja ole hyvä.

      Eikö vain: Kirjailija osaa! Käyppä hänen blogissaan, joka on tietysti Pisara.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  6. Miten ihanaa syystunnelmaa ja vielä ripaus tulevasta keväästä. Suloinen kesälumipisara. Taitaa tulla asiaa puutarhamyymälään.
    Köynnöshortensia on kaunis, viihtyisiköhän se täällä nelosvyöhykkeellä ja savipohjaisessa maassa..
    Kaunista syysviikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Se on just vain niin suloinen, mutta tuon sipulikukkakirjan mukaan aika vaativa. Meinasin laittaa sitä ruukkuun kellariin, mutta en taida uskaltaa aloittaa kellariruukutusta tällä ihanuudella. Oi, sitä ei voi syyskuussa välttä...puutarhamyymälään menoa.

      Viihtyi se äidilläkin Satakunnan savimaassa, äiti vain haluaa koko ajan muutella jotain ja se menhetyi siihen, mutta siellä samassa pitäjässä, savimaassa, on tuota monella. Pionihulluutta blogissakin V-vyöhykkeellä viihtyävät kaikki magnoliasta alkaen, joten yritä sitäkin. Laita muistiin puutahrakirjaasi tai ensi vuoden seinäkalnteriin toukokuun kohdalle. Serkullakin se menestyy hyvin Palokassa ja siellä on meitä kylmempää ja maa siinä ei minusta näin hyvä kuin meillä. Yrittänyttä ei laiteta!

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  7. Aina yhtä ihanaa nähdä puutarhaanne ja siellä jotain uutta tapahtumassa!

    Nautinnollista viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, no ensi keväänä pitäisi olla monta uutta asiaa, jos myyrät ja ilmasto sallivat;) Kiva kuulla, kiitos.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  8. Kaunista alkusyksyn tunnelmaa teillä, oikein tunnelmallista. Voi hitsi, nythän mun on melkein ihan pakko saada tuo kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, kiitos. No tämä kirja kertoo KAIKEN 250 sipulikukasta ja upein kuvin. Suosittelen!

      Poista
  9. Ihana puutarha, syksylläkin voi olla kaunista, ihan vaan pudonneet lehdet värikkäät.
    Hassu Taika kurkkii siellä ♥
    Upean värinen syyshortensia, aina niin ihana.
    Tykkäisin villiviinistä, minä kerran roudasin mökille ,kun sain jostain, se ei oikein kasva siellä, toisin kuin humala.
    Oli ilo katsella kauniita kuviasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, kiitos. Minä olen oikein erikoistunut syksyyn eli on todella paljon ruskakasveja, puita ja pensaita. Tosin tuo magnoliahullutus kaiken muuttaa voi...ehkä;)

      Taika on ihanuus ja täystuho, 4 kk, joka viihtyy meidän isolla partsilla (ovi olkkaariin vieläkin auki) 'vahtimassa' oravia.

      Syyshortensia on syksyn kuningatar ja mietin usein, voiko olla puutarhaa ilman sitä.

      Villiviinin kasvua nykyään häiritsee se, että nykyajan taloissa on leveät routaeristykset ja villiviini haluaa kasvaa syvässä maassa. Tällä saarella on vanhoja rintamiestaloja, jotka ovat melkein villiviinin piilottamat.

      Kiitos samoin♥

      Poista
  10. Puutarhasi on upea myös syksyllä. Pilvikirsikan syysväri on näyttävä. Se ei todellakaan ole mikään pikkupuu. Mieheni leikkaa noita alaoksia lähes joka vuosi. Nuo vaaleanpunaiset mongolianvaahteran nenät ovat kauniita. Hortensiat valostavat syksyä kivasti.
    Suvikellot ovat herkkiä ja kauniita ja kukkivat juuri silloin kun puutarhassa on se hiljainen kausi tulppaanien jälkeen. Tilasin niitäkin taas lisää. Olen niihin todella tykästynyt.
    Toivon, että magnoliasi selviää talvesta. Älä kuitenkaan odota siihen kukkia muutamaan vuoteen. Ainakaan omassani niitä ei ole vielä näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiitos. Minusta syksy on todella kiitollista aikaa puutarhailuun. Meillä meinaa tulla sen kanssa parissa kohtaa ongelma, kun yksi istuettiin sisääntuloon ja toinen keskipihan terassin liki, kummastakin on jouduttu jo karsimaan jättimäisen leveälle levittyviä oksia. Siis teillä sama;)

      Huomasin nenät kirjaimellisesti sillä tunnilla, kun ne olivat jo menozsa ohi. Ah, hortensiat, nuo puutarhojen syysvalot.

      Suvikellot eivät taida olla helpoimmasta päästä, ainakin pitää olla riittävän kosteaa etc. Ja toivottavasti myyrät eivät pidä niistä.

      Ihan tosi! Minä näin siinä jo valtavan kukkapilven ensi keväänä;) Taidan istuttaa toisen magnolian, jos tuo selviää talvesta...Ja sinä asut minua etelämpänä.

      Kaunista viikonloppua!

      Poista
  11. Kyllä näissä sinun puutarhakuvissa aina silmä lepää. Paratiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kiitos. Puutarhailu kaikessaan on rentouttavaa, kun vain ehtisi.

      Poista
  12. Paratiisi tulee aina minullekin mieleeni katsellessani kuvia teidän pihalta. Your private paradise <3

    Siellä näyttää syksy olevan jo melko pitkällä, täällä saadaan vielä värikimaraa odotella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, itseasiassa nimitys osuu aika oikeaan, sillä näitä harjukaupungin kolmea saarta kutsutaan myös paratiisisaariksi.

      Ei ihan näin pitkällä, sillä kaksi kuvaa, joissa on pilvikirsikka ruskassa ovat viime vuodelta. Minulla taisi olla siinä jotenkin puutteellinen selostus, kun tarkoitus on sitten kuvata ne taas kohta, kun ne ovat ruskassa, että näkyy, miten vähän, jos ollenkaan, ne ovat hillittykasvuisia. Puun virallisessa kuvauksessa puhutaan hillittykasvuisuudesta;)

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  13. Ihania syysvärejä! Niin ne värit nytkin muuttuvat vaikka ei halla olekkaan käynyt koristelemassa.
    Oikein ihanaa viikonloppua sinne kauniiseen pihaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, syksy kiittää. Silti on ollut aika kylmät yöt, ei vielä tosin hallaa.

      Kiitos samoin sinulle kauniiseen pihaasi!

      Poista
  14. Puutarhaasi on tulossa värikäs syksy. Köynnöskasveista olen aina pitänyt. Köynnöshortensia on yksi lemppareistani ja käynkin huomenna ihailemassa sitä.
    Mukavaa sunnuntaiaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, just niin, se on vasta tulossa: Nyt täytyy toivoa vain sateettomia päiviä ja kylmiä öitä, jotka varmistavat kanueimman ruskan.

      Suosittelen: Se EI ole hidas, vaikka kuka mitä sanoisi ja kukkii koko kesän valkoisin kukin.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Olen ihan myyty noille Kesälumipisaroille... Kielot ovat olleet lähellä sydäntäni aina: niitä oli jopa kauan - kauan - sitten morsiuskimpussani, ja näissä on jotain samaa sydämeen menevää!

    Kiitos pyrähdyksestä blogissani, oli kiva lukea yllättävä paljastuksesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, niin minäkin - ja vain kuvien perusteella. Nämä tosiaan muistuttavat kieloja, mutta tullenevat aikaisemmin. Meillä on lehdossamme miljoona, miljoona kieloa, joten olemme niillä hemmotellut.

      Hankin huomenna myyräkarkotetta noiden tulppaanien ja kesälumipisaroiden turvaamiseksi. Sain vinkin Mummelilta.

      Ole hyvä vain;) Niin lapsellinen minä olen, mutta kun ne ovat niin kauniit. Pitäisi kuvata joskus...Kuin jonkun aateliskartanon astiasto.

      Poista
    2. Hei Leena, eihän se suinkaan ole lapsellisuutta... ja toisaalta jos on niin hyvä niin !
      Sanoisin ensinnäkin, että se on esteettisyyttä. Toiseksi: on hienoa vielä aikuisena naisena löytää lapsi sisätään, se on eri asia kuin lapsellisuus. Sitä voisi kait sanoa elämästä nauttimisen taidoksi :)

      Poista
    3. Kikka, ei muille, mutta minusta minulle;) En ole sitä tyyppiä.

      Se on sitä just. Yritän etsiä niitä ja lähettää kuvan vaikka vain sinulle. No, minä löydän lapsen sisältäni tekemällä lumienkeleitä, rakentamalla lumiukkoja, laskemalla pulkalla mäkeä etc. Niin...minä olenkin suorittaja...kunpa olisinkin muuta.

      Poista
  16. Puutarhanne syksykin on erityisen kaunis! :)


    Hyvää sunnuntaita sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos, olen oikein paneutunut syysistutuksiin, tähän asti. Jos magnolia onnistuu, selviää talvesta, saatan istuttaa toisen ja sitten keväästäkin tulee minulle the juttu.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  17. Nyt pitäisikin ostaa kukkasipuleita. Istuttamisen aika täällä etelässä lie vasta kuukauden kuluttua, mutta jos en nyt osta, en saa kaikkia haluamiani.

    Tämä alkusyksy on omalla tavallaan taianomaista aikaa. Minun "sieluvuodenaikani" kauneimpien lumipäivien ohella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä olen jo ostanut, mutta vielä on hiukan liian lämmintä niiden istuttamiseen. Selviätn nyt ensin tämän omppushown. Sehän siinä onkin, että suosituimmat loppuvat. Sen takia ostin eilen jo callunatkin, vaikka pelargoniat ovat vielä parhaimmillaan. Osta myös Käpälämäen myyräkarkotetta, jota laitat sipulikukkien istutusmultaan. Se oli eilen kaikkialta loppu, mutta loppuviikosta noudamme. Se ei tapa mitään eläimiä, ei oravia tms., mutta pitää ne loitolla kukkasipuleista.

      Tämä on ihanaa aikaa, mutta yllättävän työllistävää on vielä ollut: Suuri,laadukas omenasato, sienet, uusien, tämän vuoden istutusten (mm. magnolia) vaaliminen, ruskakuvia pitäisi ehtiä ja vaikka mitä. Mutta kohta rauhoittuu, ja jos ei ennen niin sitten ensilumen sataessa...

      Poista
  18. Syksy on kyllä ihanan värikirjavaa aikaa. Täälläkin vaahterat alkavat kirjavoitua ja verivaahtera muuttua vihreäksi. Pilvikirsikka on todella kaunis.

    Kevätlumipisarat näyttävät todella kauniilta. Sananmukaisesti sopivat todella hyvin sinulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, olen rakastunut väreihin, ehkä sinäkin, joten nyt saamme nauttia. Pilvikirsikan ruskassa on jotain erityistä ja sitten tietty se kuohuva valkea kukkavaahto keväällä, toukokuussa.

      Minä en ole niitä vielä istuttanut, sillä haluan ensin läytää Käpälämäen myyräkarkotetta, jota laitan istutuksiin mukaan. Se aine on nyt jo loppu kaikkialta. Ei tapa eläimiä, vaan pitää ne loitolla.

      Poista
  19. Toivottavasti myyrät ovat jättäneet kesälumipisarasi rauhaan ja toivottavasti ne ovat muutoinkin selvinneet talvesta ja lähtevät keväällä kasvuun! Minä kyllä sattuneesta syystä mielelläni edelleenkin kutsuisin niitä nimellä Suvikello ;)

    Minä olen vuosien mittaan istuttanut niiden sipuleita useammankin pussillisen eri paikkoihin ja yhdessä kohtaa ne tuntuvat viihtyvän ja lisääntyvän :) Ne taisivat leudon syksyn aikana lähteä kasvuun ihan liian aikaisin, sillä vähäisen lumipeitteen alta näkyi jo pitkiä lehdenkärkiä - toivottavasti ne selviävät mahdollisesta takatalvesta vahingoittumattomina!

    doradin puutarhasivuilla on mahtava tietopaketti lumipisaroista ja lumikelloista http://doradi.kapsi.fi/f_galanthus2.shtml sekä valtavasti tietoa monista muistakin kasveista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, nyt kohta se sitten nähdään. Ne eivät salli minulle lumikelloja, joten riskin otin niiden tyyriiden sipulien kanssa. Mutta eivät ne ihan sitä maksaneet, mitä valkoisten varjoliljonen sipulit: Ne istutin Olgan haudalle.

      Ja minä satttuneesta syystä haluaisin kutsua sitä kesälumipisaraksi. Lähdin tuota kasvia tutkimaan ensin sen ihanan nimen takia, mutta niitä on nyt kaksi: Kesälumipisara, jonka nimi suluissa on suvikello (Leucojum aestivu) sekä kevätlumiopisara, jonka nimi suluissa on Kevätkello (Leucojum vernum). Minulla muistaakseni tuota ensimmäistä. Riskaabelinan pidetään ainakin toisen menestystä. Luet sitten sivulta 124, kun kirja ehtii sinulle.

      Sehän oli leudossa syksyssä just kauheeta eikä meillä ole kunnon lumipeitettä vieläkään.

      Oi kiitos, käynkin katsomassa!

      Poista