Ruskan esileikkiä, kesälumipisaroita, mangoliaa, grillikatosta...

Etupihallamme kasvaa kolmen suuren mongolianvaahteran 'metsikkö'. Ne ovat jo vanhoja yksilöitä, sillä ne istutti aikanaan kotimme entinen omistaja. Värivalinta on ollut loistava, sillä yhdestä tulee ruska-aikaan oranssi, yhdestä viininpunainen ja yhdestä keltainen. Ne eivät ole vielä ruskassa ja ruskavuodet eivät ole veljiä keskenään, joten odottakaamme. Juuri ja juuri ehdin kuvata yhdet 'nenät' ennen kuin sade jo rusketti ne.

Vaikka villiviini ei enää, köynnöshortensiaan ihastuttuani ,olekaan ykkösköynnökseni, niin onhan tämä pieni yksilö, uusin, aika sievä valkoista seinää vasten. Villiviini vain aloittaa niin paljon myöhemmin kuin köynnöshortensiat, jotka pukkaavat lehteä jo huhtikuulla ja myös kantavat lehtensä yhtä pitkälle kuin villiviinit, tosin vain keltaisina, mutta sitten on vielä se koko suven valkoinen hortensiakukinta...

Kerroin teille jutussani Omenapuiden kukintakin on jo ohi, mutta grillikausi parhaimmillaan, että hankimme koko talon pituiselle parvekkeellemme grillikatoksen ruokakatokseksi. Emme halunneet valokatetta vaan jotain muuta ja tässä se muuta nyt syyskuussa. Aiemmassa jutussa enemmän sisäpuolelta eli tuo Omenapuiden kukintakin...Tämä on ollut niin meidän juttu, että yritimme ostaa toista samanlaista parvekkeen toiseen päähän, mutta kaikki oli loppuunmyyty. Kuten huomaatte, kesäkuussa tässä samassa nurkassa ei kasvanut villiviini, vaan näkyivät pilvikirsikoiden valkoiset kukat, puiden, jotka kohta leimahtavat syksyn kauneimpaan ruskaan.

Tämän kuvaan uudelleen kohta. Pilvikirsikka ei ole mikään hidas pikkupuu, vaikka niin väitetään.

Ja tähän tulee verrokkikuva pilvikirsikasta, jota on jouduttu jo hieman leikkaamaan...etupihalla. Tämä kuva siis viime syksyltä. Jos haluat nähdä lisää suosikkikasvejani, mene tänne

Yläkuvassa näkyy, miten köynnöshortensia vähitellen peittää koko parvekkeen. Jokaista kannatintolppaa kiertää köynnöshortensia ja kuvassa näkyvä on alhaalta niin rehevä ja leveä, että en saanut sitä mokomaa edes kunnolla kuvaan. Kukinta alkaa jo olla ohi, mutta nyt eletään vielä rehevää jaksoa. Vasemmalla näkyy sama villiviini, joka nyt kasvaa jo pitkin ruokakatoksen reunoja.

Tässä kuvattuna pohjoispäädystä, jossa kurkkii Taika. Köynnöshortensia saa kasvaa myös etenkin nurkista jossain määrin parvekkeen sisäpuolelle, mikä näyttää aika kivalta. Olemme melkein kuin lehtimajassa.

Ja tässä nyt näkyvät sekä villiviini, että köynnöshortensia. Odotamme vielä vahvaa ruskaa ja sitten uusia kuvia. Muistattekin varmaan, että meille muodostuu hitaasti mutta varmasti pergola parvekkeen alle. Tänä vuonna laitoimme pergolan kattoon (parvekkeen lattiaan) ylimääräiset puuritilät, joihin köynnöshortensia voi tarttua, eikä sitten yritä tulla läpi parvekkeen lattiasta. Parveke on olohuoneemme jatke myöhään syksyyn.Tämä on ruokailupääty ja toisessa päädyssä on taimipöytä ja grilli sekä sen tarvitsemat välineet sekä suuri, pyörivä rottinkinen lepotuoli.

Ja tämä vain jatkuu ja jatkuu...Onko mitään niin kuin on syyshortensia

Syksyllä ajatus väistämättä ainakin puutarhaihmisellä karkaa kevääseen. Kevätmatkan innoittamana hankimme ensimmäisen magnoliamme. Hirvittää ajatus, miten tämä kaunotar tulee selviämään Keski-Suomen talvesta. Maakuntamme on vyöhykettä IV, mutta kotisaaremme on Päijänteen ympäröimä ja vyöhykkeemme on, kiitos järven, kolmonen (III). Magnolian ostomme tapahtui juuri kun Viherlandiassa oli joku kova meno päällä ja en saanut kiinni ketään, jolta olisin kysynyt mitään ja kaiken huipuksi, kasvissa oli poikkeuksellisesti vain sellainen pieni, kapea paperilappunen, jonka me hukkasimme...Erittäin jännittävää nähdä, kuka kaunotar sitten lieneekään, jos talvesta selviää. Täältä löytyy todellinen tietoisku kesälumipisarsta.

Olen jo kauan, kauan halunnut puutarhaamme kesälumipisaran. Yhtenä päivänä sitten olin isossa taimiliikkeessä ja näin sipulikukkapussin, jossa oli tällainen kuva, mutta pussissa lukee Kevätkello 'Leucojum aestivum'. Muistin kuitenkin, että kirjassa Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia, oli hyvin samannäköinen kukka eli tämä

ja kuvan alla lukee: Kesälumipisara (suvikello) 'Leucojum aestivum', joten ostin muutaman pussin ja otaksun saaneeni kesälumipisarani. Olen pitänyt puutarhaa noin 30 vuotta ja olen jo aikaa sitten tottunut ostamaan kasvitieteellisillä nimillä. Se on suuri apu jos vaikka haluaa lisätä jotain lajiketta, niin saa varmaan oikean merkkisen. Hehkuvat sipulikukat kirjassa on viereisellä sivulla Kevätlumipisara (kevätkello) 'Leucojum vernum' ja niiden mainitaan kukkivan jo huhtikuulla, kun ostamani 'aestivumit' kukkivat vasta toukokuulla.

Tässä kirja, jota suosittelen kuumasti juuri nyt. Kevään unelmat suunnitellaan nyt ja istutetaan lähiviikkoina ajankohdan hieman riippuessa siitä, missä päin maata asuu. Kirjassa on monta sellaista sipulikukkaa, joista en ollut kuullutkaan ja monia vinkkejä, joilla varmistaa istutusten onnistuminen.

Kerrotut oranssit 'ocra' tulppaanin sipulini saapuivat eilen ja tuskin maltan odottaa, että pääsen istuttamaan.

Värikylläistä, vahvaa viikonloppua teille kaikille!

Love
Leena Lumi

Feeling good