sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hyvästi täydelliset joulut! - Finaali, kooste ja päättymätön tarina

Nyt kun tuplapiparitaikina vasta odottelee, että tartun tositoimiin, voitte lukea tätä vanhaa juttuani eli Hyvästi täydelliset joulut! En ole putoamassa joulustressiin, mutta enhän voi sanoa ystäville, että 'nyt ei käy', kun koko vuoden heitä estelen blogin nimissä;) Siis perjantaina alkoi vierailujen suma, joka päättyy loppiaisena. Teen tästä jatkotarinan, jossa sitten kerron, mitä on tulemassa tänä jouluna ja miten omannäköiseen jouluumme päädyimme. Luultavasti ensi viikolla en ehdi paljoa muuta kuin antaa teille kirjasuositusjoululistan ja kauniita ajatuksia. 
 Walking In The Air

Tästä juttu sitten jatkuu...ja nyt sitä voisi tuntea lievää pakokauhua, sillä olemme päättäneet tänä jouluna antaa sekä lahjoja (lue: kirjoja ja ihan vähän muuta) kuin myös aikaamme. Kotimme ovet ovat auki ystäviemme ja läheistemme tulla ja mennä. Tämä joulunalusviikko menee ystävien piipahdellessa kahvilla kera torttujen ja piparien. Ja sitten on pidempimatkaisia läheisiä jo ensi viikonlopusta loppiaiseen. Jouluaatto on kuitenkin meidän! Se on hääpäivämme ja vietämme sen mieluusti kahdestaan. Joulumme ei siis ole vain aatto, vaan vasta joulupäivänä on kuusen alla lahjoja, kun nuoremme saapuvat koirineen. Siloin isokin talo tuntuu täydeltä ja on niin kiva, kun Merin ääni kuuluu kaikkialta ja isänsä kiusoittelee häntä ja kaikki ne vanhat jutut...ne 'meidän jutut', mutta kukaan ei ole ulkopuolinen ja Dina sekä Taikakin löytävät omat pakettinsa kuusen alta. Itse asiassa huomenna on koiruuksien lahjojen nouto ja vasta huomenna pääsen noutamaan jouluruusuni, sillä on ollut vähän vilkasta.

Tänään, 17.12., oli erikoinen päivä. Ensin tuli paras ystäväni kylään ja sain häneltä aivan ihanaa Tuike -sarjaa, jota en voi itse paljoa kerätä, sillä Lumimies on päättänyt, että meillä on astioita riittävästi ja siinä hän on ihan oikeassa. Siis kuitenkin sain sitä yhtä ja sitten vietimme ystävälaatuaikaa kera Robertsin suklaakahvin ja joulutorttujen. Annoin Bessulle mukaan parasta, mitä tänä vuonna voi antaa eli J..... E....ja piparkakkuja tallille, erityisesti 'mun omalle' silkkiturvalleni, samettihörhöhuulelle...ikävä!

Postimies soitti (ei kahdesti, kerran vain;) ja toi ison paketin ja se oli minulle. Avasin sen aivan ihmeissäni ja löysin sieltä Erityisen Kirjeen ja...Ihastelua, kyynelehtimistä...Kuka vielä sanoo, että joulunaika ei ole ihanaa tähtisumua! Tänään on isketty naula turkoosiin Laura Ashleyn tapettiin ja siellä  Se Suloisuus nyt on kuin olisi aina ollut: Kaikki maailman hellyys ja lumi ♥

Nyt alan kirjoittaa huomista listaa, jossa ihan ekaksi seisoo: Koiruuksien erikoisherkut&lelut, sitten lounas&jouluruusu ja sitten...

Ja sitten koitti tämäkin päivä, torstai, jolloin päähäni pääsi ajatus, että olen ihan väärä henkilö tällä hetkellä kirjoittamaan Hyvästi täydelliset joulut, sillä olen pudonnut sataa joulusuorittamiseen ja se jos mikä ei kuulu Oikeaan Jouluun. Kamelin selkä katkesi siitä, kun en löytänyt yhtä upeaa jouluruusua kuin oli viime vuotinen. Kaikki olivat joko surkeita tai sitten ylenpalttisen kruusattuja ja niihin jouluruusuistutuksiin oli ängetty kaikkea mahdollista tontuista kynttiöihin. Kävimme niin monta liikettä, että en jaksa edes laskea ja lopulta annoin periksi ja ostin niin vaatimattoman kuin löysin. Luotan nyt vaatimattomuuden kaunistavaan vaikutukseen ja toivon pikkuruusuni jaksavan kevääseen, että saan sen sitten istuttaa puutarhaani.
Eihän sitä koskaan tiedä, mitä pienimmästä voi isona tulla.
Kortteja on tullut paljon: Kiitos kaikille! Tämä sydänkorttiteline näyttää nyt just tällaiselta. Joulunaika on todellakin tarinoiden aikaa ja niinpä tässäkin on näkyvissä kolme korttia joihin liittyy tarina. Uusin koskee tietysti tuota kaunista jouluruusukorttia, jonka kuva on todellakin minun, mutta...annoin eräälle lukijalleni siihen luvan ja niinpä me molemmat teimme tänä vuonna joulukortit samasta kuvasta, hän vain teki siitä todella upean, mutta sanoo, että siinä ei ole kuvankäsittelyä: Joulun taikaa, sanon minä.

Lähden hetkeksi Rosamunde Pilcherin maailmaan Skotlantiin, sillä vuoden viimeinen kirja on tulematta. Vaihdoin kirjaa kesken kaiken, sillä vuoden ensimmäinen on tietokirja, joka kiinnostanee monia ja johon on jaksettava keskittyä. Nyt Pilcherin Binchymäinen kerronta on kuitenkin parasta rauhaa ja lepoa, mitä tiedän.

Tänään on talvipäivänseisaus ja lumi on märkää ja kaikkea muuta kuin hellää.
Katsokaa miten sisukkaasti jouluruusu kantaa märkää taakkaansa. Sytytin lyhdyn suuriruhtiantar Olgan haudalle. Gulassi muhii uunissa, kynttilöitä on sytytetty talo täyteen, caprese on valmista ja kohta patongit uuniin. Odotamme jouluvierasta ja kohta taas nautitaan pöydän antimista ja seurustelusta. Meidän vieraamme ovat melkein poikkeuksetta ruokavieraita;)

Joulusta on tulossa ihana ja yltäkylläinenkin - ainakin ruokien suhteen. Mutta me emme enää laita laatikoita, emmekä rosollia, sillä ne jäävät syömättä. Nuorten mielen mukaan uudistimme koko joulumenuumme ja muutkin joulutapamme. Vain aattona, kun on meidän hääpäivämme ja olemme kahden, valmistan hämäläiselle miehelleni imellettyä perunalaatikkoa. Mutta on toki jotain romanttisempaakin eli ainakin mätiä ja oikeaa samppanjaa. Joulupäivänä kaikki on sitten toisin ja monimuotoinen kalapöytä mätineen on kova sana kuin myös juustotarjotin hedelmineen ja herkuttelun pyöristävä dolce.

Luen siis mitä yömyöhään enää jaksan, Rosamunde Pilcherin Talvipäivänseisausta ja viihdyn kirjan rauhallisessa tyylissä sekä Skotlannin lumimyrskyissä. Hämärä putoo...Suomen maaginen joulukuun lauantain sininen hämärä.
Talvipäivän seisausta seuraava päivä...Kuvan lumo on kaukana meistä, sillä sataa ja rankasti, vettä. Tätä en muista Keski-Suomesta tähän aikaan joulukuuta. Kaipaan kuuraisia puita, lumen tuoksua ja sen ääntä askelten alla. Tämän päivän aiheeksi sopii niin hyvin Kai Niemisen runo kirjasta Istun, tässä ihmettelen:

"Että sataisi pian lumen ja yöt kirkastuisivat ja veri asettuisi kiertämään verkkaisemmin ja ehtyisi tämä kaipaus. Amen. Ja että sitä kestäisi kauan."
Tämän vuoden joulukorttimme oli jälleen tehty omasta valokuvasta ja nyt tämä jouluruusu lumessa. Laitoin kuvan jossain vaiheessa KS:n Lukijan kuvaan ja sen bongasi sieltä eräs Armi, joka otti minuun yhteyttä ja pyysi lupaa saada käyttää kuvaani myös hänen joulukorttinaan. Lupasin, jos hän kertoo tavalla tai toisella kuvaajan. Lähetin sitten hänelle myös meidän joulukorttimme. Sitten hän lähetti meidän isosta valokuvasta tekemänsä ja se vasta olikin upea: Kaksinkertainen, korkeakiiltoinen ja huippupaperille tehty. Arvatkaapa mitä: minä olen jo kertonut tämän tarinan teille ylenmpänä, mutta tässä on nyt kerrottu koko kuvio;) Armin upea kuva näkyy ylempänä korttitelineen oikeassa laidassa.
Ja nyt on aika kirjoittaa tämä pakettikortti...kunpa vain muistaisin, minne olen laittanut geelikynäni...Kortti tulee lahjapaketeista pienimpään, suloiseen peltirasiaan, jossa upea hirven kuva...
Joulurauha on julistettu Suomen Turusta. Riisipuuro nautittu, imelletty perunalaatikko on uunissa hyvin matalassa lämmössä ja graavisiikatartar smetanalla ja mummon kurkuilla on kylmässä...On aika maistaa omista kirsikoista tehtyä likööriä ja antaa joulun saapua samaa matkaa kera hämärän. Edelleenkään ei ole lunta, mutta eihän sitä enää huomaakaan, sillä joulun valkeus on saapunut ja kaikkialla kynttilöitä. Lameet vilkkuvat kuusessa, joulun tuoksut ja tunnelmat, niin iloiset kuin hieman haikeatkin. Joulusauna kynttilöillä odottaa, joten lopetan nyt ainakin tältä erää tähän ja toivon itse kullekin omannäköistään, mutta rauhallista joulua ja joulunaikaa♥

jouluterveisin
Leena Lumi

18 kommenttia:

  1. Voihan piparitaikina! Luovuin jo tämän työputken keskellä ajatuksesta tehdä itse piparkakkutalo, mutta yhden taikinallisen haluaisin kyllä tehdä alusta loppuun saakka.

    Ihanaa kun enää viikko jouluun, minulla on sitten peräti " huimat" 3 päivää vapaata ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, älä muuta virka;) Minäkin olen mielestäni niin minimoinut lahjahommat ja kaikki...Tee edes yksi pieni taikina: Siitä syntyy joulutunnetta. Btw: Minä en oe ehtinyt kahteen vuoteen leipoa pipareita, mutta nyt minulla on apulainen.

      Aika hurjaa..., mutta jossain sitten odottaa kunnon loma. Tee niin rento ja helppo joulu kuin ikinä voit eli unohda nuo piparit! Joulussa tärkeintä on yhdessäolon tunnelma ja se ei voi olla kiinni pipareista tai kinkusta.

      Poista
  2. Tänä vuonna meillä on täydellinen joulu, olen saanut jo parhaan joululahjani, olen rikas!

    VastaaPoista
  3. Olipa kaunista musiikkia, Walking In The Air pysäyttää aina.

    Musiikkia kuunnellessa jäin oikein miettimään käsitettä täydellinen joulu. Jokainen joulu voi olla täydellinen, kun tyytyy siihen, mitä on. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse eikä ainakaan kaikkia mahdollisia sortteja etsiä ruuhkan keskellä.
    Tunnelma, tuoksut, kynttilät ja läheiset, niistä rakentuu hyvä joulu. Kirjat, musiikki ja luonnollisesti Joulun Sanoma.
    Leena, kiireetöntä joulun valmistelua, nyt lähden pitkän listan kanssa kauppaan. Loppuviikolla leivon, teen kalat ja valmistelen kotia jouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos. Minulle Rusanen on aivan erityinen laulaja, mutta tuo biisi on aina yhtä ihana.

      Täydellinen joulu on käsite, joka on iskostunut mieliimme vaikka lapsuudesta tai sitten uskomattoman ihanan anopin jouluista, joissa oli kaikkea ja miten upeasti. Ja sitä kesti päiväkausia. Se oli lumoavaa kauan, mutta uusi aika, uudet nuoret, voivat kaiken muuttaa ja me muutumme siinä mukana. Rakennamme omannäköisemme joulut, joissa ei välttämättä ole laatikoita, ei kinkkua eikä pukeuduta kuin linnan juhliin.

      Kiitos samoin! Me alamme nyt kiirettömästi valmistaa tuplataikinasta pipareita ja huomenna saapuu vieras jo puolilta päivin. Sivulla laadin listaa, joka liittyy viikonlopun vieraisiiimme ja sitten su laadin joululistaamme ja sen jälkeen uudenvuoden viikon listaa, sillä silloin saapuu äiti. Että tällaista.

      Poista
  4. Ja minä tulin eilen reissulta kotiin, täydellinen joulu kokonaan tekemättä. Taidanpa aloittaa tuosta 'ilmassakävelyllä'. Kiireetöntä joulun valmistelua sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, no olet sitten ainakin täydellisen virkistynyt! Ilmassakävely on kuin levitointia ja kaikki tuntuu ihmeen kepeältä kera lumiukon.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Kiitos postauksesta, Leena-IhaNainen:)
    Walking in the air on yksi mielikappaleeni, ja olen ylpeä siitä, että se on Tuomas Holopaisen säveltämä. Tuomas on kiteeläinen, naapurin poikia siis...
    Ihastuttavaa odotuksen jatkoa sinulle & läheisillesi ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-IhaNainen, ole hyvä.

      Ihan tosi! Minulle tämä sopii myös Nightwishin esittämänä. Monethan tuntevat tämän sävelmän elokuvasta Snowman. Siis tiedän Tuomaksen, sillä olen seurannut Nightwishiä monissa käänteissä;)

      Kiitos samoin sinulle & co ♥♥♥

      Poista
  6. Minäkin rakastan tuota 'Lentävän lumiukon videota' Musiikki sen on jotenki kuin sadussa jossa olemme mukana. Elämä on nyt piparitaikinaa ihanaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, se on aivan hurmaava ja yhtä ihana kaikille ikään ja säätyyn katsomatta;) Mehän olemme mukana lumen ja joulun sadussa...toivon niin ainakin. Mielettömästi pipareita on nyt tehty ja R. siivoaa jälkiä. Aika vahva tunne, että jotain on saatu aikaiseksi. Oli kiva laittaa jäähtyneitä piparkakkuja kauniisiin peltirasioihin...Elämä on ihanaa ♥

      Poista
  7. Minäkin tykkään niin tuosta musiikista.
    ihania lapsosia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, varmaan kaikki tykkäävät.

      Serkun luvalla: Kummipoika on tuosta kuvasta jo paljon venähtänyt ja siskonsa on kuulemma nyt lumiprinsessa, mutta minä saan olla lumikuningatar: Olen otettu;) Kiitos ♥

      Poista
  8. Joulussa parasta on kiireettömyys. Olen usein sanonut, että olen joulukonservatiivi ja minulle se tarkoittaa juuri sitä, että saa pitää kiinni siitä, että on "lupa" lukea yöllä, syödä suklaata, istua kynttilänvalossa... Jotenkin vaikka olisi kiirettä (minulla töissä ja lasten harrastuksissa, ei niinkään jouluvalmisteluissa), niin jouluna se ihana rauhan tunne valtaa aina mielen.

    Piparkakuntuoksua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kunpa kiirettömyyttä saisi paketissa! Luithan viimeisestä Nyt-liitteestä Sanna Kangasniemen kolumnin Yhtä lukujuhlaa;)

      "Kun on ensin koristellut kusen, laittanut ruoan kauniisti esille ja syönyt useasti, kastellut joulukukat, asetellut kulhoihin ja syönyt suklaat, rusinat, pähkinät ja vihreät kuulat, käynyt tunnelmallisella joulukävelyllä ja katajantuoksuisessa joulusaunassa sekä vitsaillut joulupukin kanssa.

      Että joskus saattaa kaikesta huolimatta tulla mieleen, että kirjanystävän parasta aikaa on kuitenkin mikä tahansa muu aika."

      Voit olla varma, että olen kuitenkin erimieltä Sannan kanssa, vaikka tämäkin joulu voi minulla mennä noin, mutta onhan välipäivät ja me emme juhli uutta vuotta (lue: pelottele koiria ja sotke ympäristöä roskalla ja melusaasteella), joten voin luka silloin ja onhan aina härkäviikot. Tosin en muista yhtäkään jouluyötä, jolloin en olisi lukenut...

      Minäkin koen sen vanhanajan aidon joulurauhan tunteen joka vuosi, vaikka ulkoisesti meidän joulua on tuultettu, sillä haluan ottaa myös nuortemme mielipiteet huomioon. Mutta aatto on meidän kahden, villasukkajoulun, hiljaisuuden ja hääpäivän suloinen kimara.

      Kiitos samoin sinne! Nyt on tosi monta kaunista peltirasiaa pipareita täynnä.

      Poista
  9. Walking in the air kuuluu jouluun... Kävin jokin aika sitten lukemassa taas kirja-arvosteluitasi vinkiksi hankintoihin pukinkonttiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari,...ja joulunodotukseen....

      Hienoa kuulla, että voin auttaa tekemään kirjalöytöjä!

      Poista