Talvipäivänseisauksen kuvatervehdys

Kuten jatkokertomuksessani täällä kerron, nyt on pakko uskoa, että vaatimattomuus kaunistaa. Se myös karaisee luonnetta. Kun on ihan jouluruusuhullu eikä löydä mistään isoa jouluruusua, johon ei olisi ängetty tyrmistyttävää asetelmaa, joissa tonttuja, kynttilöitä ja hopeavärillä spreijattuja mehikasveja, on tyydyttävä siihen, mitä saa. Tietenkin ne hörhelöt olisi voinut napata pois asetelmista, mutta miksi maksaa turhasta. Tämä on tässä nyt ja onhan joulukodissamme sentään valkoinen amaryllis ja princietta 

Tämän joulun suloisin pakettikortti odottaa vielä kiinnittämistä ja se menee tietenkin joulutyttäremme Merin pakettiin.

Hirmuinen määrä joulupipareita on paistettu ja eka kerran Lumimies kanssani leipomassa. Kivaa!

Vieraita on käynyt ja tänään tulee lisää. Nyt yön yli. Tässä pöydässä ei vielä jouluruokia nautittu, vaan

slaavilaista kanaa kera arborioriisin sekä capresen Älkää muuten missatko tuota tomaatti-mozzarellasalaattia, sillä minulla on yllättäen hyvä kolestroli nyt huipussaan ja olen tämän salaatinohjeen antanut pyynnöstä myös lääkärilleni;) Professori Piippo kutsuu ko. salaattia kirjassaan Puhdasta ravintoa maailman terveellisimmäksi salaatiksi!

Joulu ei ole vain yksi päivä, joten nuoremme koirineen saapuvat vasta joulupäivänä ja silloin meillä vasta lahjat kuusen alla. Eikä silloin ole enää imellettyä perunalaatikkoa, mieheni joulun herkkua ('sitä mitä äiti teki'), vaan runsas kalapöytä mätineen. Olemme heittäneet perinteiset joululaatikot ja rosollit unholaan ja kalaherkkujen jälkeen herkutellaan tunteja erilaisten juustojen ja hedelmien äärellä. Joku ihana dolce pyöristää sitten vuoden parhaan ruokaseurustelun...Tänä vuonna teen muuten kalapöytään Hesarin Ruokatorstaissa olleen Graavisiikatartarin, mätismetanalla ja mummonkurkuilla. En vietä joulua blogissa, mutta saatan napata kuvan ja liitän sen sitten resepteineen myöhemmin Ruokareseptit Leena Lumissa

Olen sen sata kertaa sanonut, että ei ikinä enää mitään astioita, mutta kun...menivät ja tekivät tällaisen Tuike-sarjan, jossa sinistä ja punaista. Niin epistä! Lumimies salli aidosti hymyillen kaksi mukia ja tuon kannellisen purkin, joulusinapille, mutta sitten hymy hyytyi;) Onneksi Bessu pelasti ja toi vielä yhden mukin ja tuon kulhon, johon laitan vaikka manteleita, mutta voisi siitä joulupöydässä tarjota vaikka valkosipuliyrttisilakat  Bessu tietenkin löytää kuusen alta parhaan kirjan ikinä... (ellei Sinuhea lasketa mukaan)

Joulukorttihyllyllä Hannen kaunis enkeli-ikoni.

Sylissäni yksi joulun lapsistamme, joita odotamme joulupäivänä. Kuvassa on muuten muutakin odotettavaa kuin Dina eli tuo lumen määrä...Arvatkaapa, onko koiruuksille lelukopassa uusia yllätyksiä, samoin kuusen alla;)

Todellinen lumitilanne on nyt tämä: Eli sitä kaivattua, valkoista ja hellää, on liian vähän ja se on märkää. Kuva on eiliseltä ja lähdenkin nyt sytyttämään lyhdyn suuriruhtinatar Olgan haudalle ja sitten pöytää kattamaan. Tänään tarjoillaan tätä

Mukavaa viikonloppua kera joulunodotustunnelmien!

Love
Leena Lumi

Winter Song