torstai 5. joulukuuta 2013

Itsenäisyydelle!

Hetki löi.  1939.  Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin yhäti hupenevan joukkomme.  Aika hoitaa kaiken - sodan vammatkin.

Vaan kuitenkin, hetkien välit ovat elettyä elämää täynnä.  On tehty lapsia ja taloja ja työtä ja osallistuttu monenmoiseen, sodan rempoista, ikuisista sotamuistoista huolimatta.  On ollut iloa ja surua niin kuin elämään kuuluukin.  On asteltu sitä räsymattoa pitkin, jossa tummat värit ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, että ilo näkyisi paremmin.  Surun tummuus: ilon kulissi!

Meitäkin on lyöty, lyöty kuin vierasta sikaa.  Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat omat ja purivat.  Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan muotia syyttää meitä sotahulluiksi.  Siis osa omistakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta.  Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei vastata mitään, kun isänmaa on vaarassa.  Eivät myöskään kokemattomuuttaan muistaneet tai tienneet, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan hyökkäystä vaan päinvastoin.  Historia tuntee vain pedon totuuden. 

Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha.  Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, on nyt täydellinen rauha.  Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt taas koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena - hetkemme on lyönyt.  Mitä menetetyistä vuosista taikka raajoista taikka säryistä, kun isänmaa on vapaa maa.  Kiitos siitä meille ja kaveria ei jätetä!


SOTAINVALIDI VM.-22
puolesta ja kiitollisena

tyttäresi Leena Lumi

Veteraanin iltahuuto


Kiitos isä ♥

40 kommenttia:

  1. Kaunista Leena! Huomenna sytytetään kynttilät ja hiljennymme muistamaan niitä, jotka mahdollistivat ja taistelivat itsenäisen Suomen meidän sukupolvellemme.<3 Itsenäisyydelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiitos. Tämä on kierrätyspuheeni, jota en aio vaihtaa. Vuosi vuoden jälkeen tämä sama...Erityisen hienoa on, että sinä nuori nainen tästä ensimmäisenä kiität. Vanhempasi ovat tehneet upeaa työtä kanssasi;) Minusta jokaisen pitää tajuta, ketä tästä saamme kiittää.

      Jaamme saman tunteen: Itsenäisyydelle!

      Poista
  2. Hieno teksti Leena.Edesmennyt isäni oli myös sotainvalidi,vaikkakin ei vaikeasti invalisoitunut.Viime viikolla oli lähetystössä Suomen suurlähettilään järjestämät kutsut ja ensi viikolla Jerusalemin lähellä toinen itsenäisyyspäiväjuhla.
    Hyvää itsenäisyyspäivää Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Olet ihana kun jaksat joka vuosi pitää tästä ja kommentoida. Ei minunkaan isäni vaikeasti eli teki pitkän työuran, mutta olihan siinä monta harmitusta vuosien varrella, jotka johtuivat sodasta, vaan aina hän oli iloijnen ja toisten eteen tekevä.

      Teillä oli ne hienot juhlat siellä, jossa pianomusiikka ja suurlähettiläs ja vähän herkkujakin.

      Kiitos samoin sinulle, Jael!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Pepi, malja sille!

      Evakon tytär myös minä.

      Poista
  4. Täällä nyyhkin. Tämä oli herkkä aihe asianosaisten, sodassa olleiden kohdalla. Koskaan ei tohtinut kysyä omalta pappalta tai appiukolta joutuivatko itse tappamaan. Mieletön nuorten miesten kohtalo, voi mihin parhaassa nuoruudessan joutuivat, tahtomattaan! Ja juuri siitä heitä tänään liikuttuneena ja rakkaudella muistan. Heidän kohdallaan ei todellakaan ollut kysymys mistään sotaintoilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, sama täällä ja joka vuosi. En voi kyynelehtimättä kuunnella Veteraanin iltahuutoa...Isänikin oli ihan lapsi joutuessaan rintamalle ja paras ystävänsä kuoli hänen viereensä. Paljon muuta ei kertonut. Sitten oli jonkin aikaa sotasairaalassa ja siitä muistan mustavalkokuvan...

      Se oli ajan henki slloin syyttää just heitä, joita olisi pitänyt kiittää, oli ajan henki mikä vain. Onneksi se kaikki muuttui. Nyt pidetään vain huoli, että oma jälkikasvumme ymmärtää, ketä saamme kiittää,

      Jaetut kyyneleet...

      Poista
  5. Malja itsenäisyydelle ja heille, jotka sen ovat meille taanneet, omalla taistelullaan, jopa elämällään <3

    VastaaPoista
  6. Kaunis postaus kauniilla kuvilla.
    Tuo kolmas kappale "vaan kuitenkin, hetkien välit..." tarttui minuun juuri tänään. Positiivinen, arkinen, realistinen ja viisas.

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos.

      Tämä on vanha kirjoitukseni, jota ovat luvalla lainanneet itsenäisyysjuhliin jopa sotilashenkilöt. Tunteella kirjoitettu, mutta arki matkassa. Se ihana arki, jossa isä vielä toimeliaana mukana...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  7. Kuopuksemme harjoituksissa jotta voisi voisi meitä puolustaa,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos itsenäisyys on saatu, pitää vaalia ja ylläpitää, suunnata katse tulevaisuuteen.

      Poista
    2. Juuri niin, mutta historioitsijat sen tietävät: Ellet tunne menneisyyttäsi, et tiedä mitään nykyisyydestä. Menneisyyden tietämys ei sokaise tulevaisuuden näkemistä, vaan pikemminkin päinvastoin.

      Poista
  8. Kiitos Leena!
    Tunteet ovat pinnalla aina kun kuulen Veteraanin iltahuudon.
    Hyvää Itsenäisyyspäivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä.

      Viime vuonna taisin kyynelehtiä tuota Veteraanin iltahuutoa sinulla....ensin.

      Kiitos samoin ♥

      Poista
  9. Kiitos heille jotka tämän mahdollistivat. Joka vuosi luen tämän vedet silmissä. Kaunis tuo kilistyskuva, talvinen. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos heille! Ehkä tämä kestää aikaa.

      Kilistyskuvassa on takana kalliomme jäämuodostelma siitä 'portaalta' alaspäin.

      Kiitos samoin!

      Poista
  10. Kiitos,hyvää itsenäisyyspäivää myös Sinulle ja R:lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos samoin sinulle & co!

      Poista
  11. Hyvää Itsenäisyyspäivää suurien lumihiutaleiden sataessa ulkona hiljakseen. Rauha on hieno asia.
    Sodan jälkeen äitini isä palasi katsomaan sodan tuhoja maatilalleen vanhimman tyttärensä ja tämän sulhasen kanssa. Pellolle oli piilotettu miina. Sulhanen kuoli siihen paikkaan, rauhan ja itsenäisyyden maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos samoin sinulle! Olemme jo toista tuntia tehneet lähtöä lenkille lumipyryyn;) Onpa surullinen tarina...

      Poista
  12. VETERAANIN ILTAHUUDON KUUNNELTUAAMME JÄIMME SANATTOMAKSI, MINÄ JA MIEHENI PEKKA JA KYYNEL VIERII POSKELLA. MIKÄ KAIKKEA HE SAIVATKAAN KOKEA.... OSOITAN KIITOKSENI MYÖS ISÄLLENI, JOKA JOUTUI KOKEMAAN NUO SODAN KAUHUT.
    HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!
    Merja ja Pekka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Myy, voiko kukaan kuunnella Veteraanin iltahuutoa kyynelehtimättä...Me kiitämme isää ja kaikki muita, jotka antoivat meille itsenäisen Suomen.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa. On ollut varmasti aivan kauheaa kuulla yhden sukupolven vähättelyä ja syyttelyä sodasta rintamakokemusten jälkeen. Miten sitä voikaan olla ymmärtämätön vai yritettiinkö sota vain pyyhkiä pois? itsenäisyys ei tullut ilmaiseksi ja joidenkin mittapuiden mukaan se on lähes ihme, ei ollenkaan itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiitos samoin. Minä itse olin osa sitä sukupolvea...eli teiniliitto, Vanhan valtaus ja Vietanimin sota etc. Isä onneksi tajusi ja ehdimme löytää kaiken yhteisen. Tosin en ikinä syyttänyt sotahulluudesta rintamalla taistelleita. Se oli ajan henkeä. Sitä on nyt vaikea selittää ja se olisi kirjan pituinen tarina.

      Se oli ihme.

      Poista
  14. Ihanaista itsenäisyyspäivää. Täällä illallista valmistellaan ja odotetaan syöjiä kotiin. Viimeinen Istanbulissa vietetty itsenäisyyspäivä? Ensi vuonna sitten kaksi kynttilää oman kodin ikkunalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kiitos samoin. Ehkä niin tai sitten ei. Suomessa tunnot ovat ehkä hiukan toiset. Meillä on kaksi kynttilää monella ikkunalla ollut klo 18.20, mutta ei sentään kaikilla. Aina on tietty henki tässä juhlassa, mutta ei mitään fiestaa, vaan kaunista muisteloa hyvän ruoan ja viinin äärellä.

      Toiviotan sinulle sitä kaksi kynttilää ikkunalla -kotia.

      Poista
  15. Kiitos Leena!
    Isäni ei ehtinyt rintamalle, hän oli sodan aikana varusmiehenä, eikä appeni myöskään ehtinyt sotaan, mutta hänen isoveljensä kyllä. Mieheni setä kertoi muistojaan viimeisinä vuosinaan ja hänen naisystävänsää myös. Nuoria poikia ja tyttöjä olivat, melkein lapsia, sodan aikana ... ilman kyyneleitä en jaksa edes ajatella ...

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, ole hyvä. Monet heistä ihan lapsia. Ei tässö tarvi kyynleitä säästellä, ne ovat muistojen helmiä. Minusta ei ole itkijänaiseksi, mutta itsenäisyyspäivä ottaa ja tuntuu...aina kyynelehtimistä myöten.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  16. Omia isovanhempiani lämpimästi muistellen. Isän vanhemmat olivat lähteneet pitämään kansakoulua Karjalaan kun sota syttyi. Mummu palasi pienen nyytin , isäni , kanssa takaisin Euraan pappan jäädessä vielä Suojärvelle töitä tehdäkseen.
    Meillä on tallella isäni vanhempien päiväkirjat ja paljon muuta dokumenttia niiltä ajoilta. Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa..tai nyt jo yötä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, meidän perheessä äiti edelleen tutkii karjalaisia sukujuuriaan ja nyt on uutta löytynyt, mutta liian pitkä stoori tähän. Äitini lähti Karjalasta kaksi kertaa ja perheen vanhimpana lapsena muistaa paljon.

      Isäni on Säkylästä ja meillä Eurassa myös sukulaisia.

      Mieti: Nyt on kirjeitä ja päiväkirjoja, mutta mitä meistä, nettisukupolvesta jäljelle jää.

      Kiitos samoin sinulle! Kaunis oli itsenäisyyspäivä.

      Poista
  17. Enpä ollut tätä ennen lukenut, en ihmettele, että on pyydetty lainaksi. Evakon poika minäkin. Eilinen itsenäisyyspäivän runokooste oli myös koskettava, kyllä suomalaisesta runostakin löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo,ihan mieluusti olen tätä jakanut ja antanut käyttää. Evakkous näkyy jotenkin vieläkin, tai siis tuntuu. Karjala, pakkoluovutettu Karjala, on usein puheissa mukana, kun tapaan äidin.

      Reijo, Reijo, minä olen sen sata kertaa sanonut, että suomalainen mies on parhaimmillaan runoissa! Kun usein valitan, miten tylsiä kirjoja he kirjoittavat, paitsi ei Waltari eikä Koskinen, niin yhtä usein muistan sanoa, että palvon suomalaisia miesrunoilijoita aina Leinosta ja Sarkiasta Waltariin ja Tabermanniin. Ja onhan heitä mm.Yrjö Kaijärvikin, josta monet eivät ole des kuulleet. Suuri intohimon runoilija, ainakin minulle.

      Poista
    2. Herttinen sentään, et sinä voi jäärä ilman itsenäisyyspäivän sydäntä: ♥

      Poista
  18. Kaunis puheenvuoro ja kiitos isille, jotka taistelivat, että meidän on nyt hyvä elää maassamme.
    Minun isäni oli mukana takaamassa meille itsenäisen Suomen. Kiitos sinne ylös, kauas kirkkauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kohottakaamme katseemme tähtiin. Kiitos!

      Poista