tiistai 10. helmikuuta 2015

Peter James: Kuolema leikkii tulella

Kunpa hän voisi palata kaksi vuotta ajassa taaksepäin ja ottaa vaarin siitä, mitä hän nyt tiesi.

Kunpa vain voisikin.

Näillä tiedoilla hän ei olisi missään tapauksessa liittynyt sille deittisivustolle eikä ainakaan laittanut sinne sitä typerää ilmoitusta.

29-vuotias sinkkutyttö, punatukkainen ja tulinen. Rakastaa villiä, rankkaa elämää. Etsii kipinää sytyttämään liekkinsä. Pidetään hauskaa, ollaan ystäviä ja – ehkä enemmänkin.

Peter Jamesin kymmenes Roy Grace -trilleri Kuolema leikkii tulella (Want You Dead, Minerva 2015, suomennos Maikki Soro) on ehdottomasti hänen parhaansa. Mikä nyt kympille paremmin sopiikaan kuin kymppi! Kaikki on kohdillaan: Jamesin suuresti rakastama poliisin operatiivinen toiminta peittyy savuun ja liekkeihin ja Gracen hieman setämäinen kaikkitietävyys jää varjoon tarinalle. Toki miehet ovat kirjassa sankareita ja roistoja, ja naiset sitä sun tätä äärestä ääreen, mutta urhein on naispoliisi Bella Moy ja hyväuskoisimman, mutta sisukkaimman tittelin saa kirjan päähenkilö Red Westerwood, joka hakee itselleen ihmisparia deittisivustolta vaarallisella tekstillä eli alun sitaatilla: ”29-vuotias sinkkutyttö, punatukkainen...” Red tuntee kuitenkin onnistuneensa huimasti, kun hän vihdoin menee tapaamaan viestiinsä vastannutta Bryce Laurentia uudessa mustassa mekossaan Cuba Libre –ravintolaan ja huomaa heille varatussa pöydässä jäissä olevan samppanjapullon sekä ruusun hänelle tarkoitetun paikan lautasella. Ja sitten saapuukin herra Laurent ja sen jälkeen mikään Redin elämässä ei ole enää tavallista eikä tylsää:

Hänen ei tarvinnut odottaa kauan. Parin minuutin kuluttua häntä kohti asteli uskomaton ilmestys. Pitkä mies, jonka lyhyet hiukset oli muotoiltu geelillä ja joka näytti aivan nuorelta George Clooneylta. Hänellä oli hieno, musta pellavatakki avokaulaisen paidan päällä, kalliin näköiset farkut ja tummat nauhattomat kengät, ja itsevarmin hymy, jonka Red oli koskaan nähnyt – hampaatkin olivat valkoiset ja virheettömät. Hän oli luonnossa vielä komeampi kuin valokuvassa.

Tapaamisesta alkoi Redin uskomattoman intohimoinen rakkaussuhde mieheen, joka oli upea rakastaja, komea, rikas, kiinnostava...Kaikki olisikin voinut ehkä jatkua näin elleivät muutamat pikkujutut olisi alkaneet herättää epäilyä ja suurimman niistä aiheutti Redin äiti, joka toimi life coachina ja oli alkanut selvittää Laurentin menneisyyttä...

Red alkaa tajuta olevansa vaarassa ja päättää jättää Laurentin. Hän joutuu vaihtamaan osoitetta, käymään terapiassa, tuntemaan alemmuutta perheensä ja etenkin menestyneen asianajajasiskonsa edessä, sillä onhan hän jälleen tehnyt typerän valinnan. Se kuinka typerän selviää kohta kaikille, sillä Bryce Laurent näyttää, että hänen kanssaan ei ole leikkimistä, häntä ei jätä kukaan ja kuka sen uskaltaa tehdä, ei saa koskaan kuulua kenellekään muullekaan. Vastaus on yksinkertainen ja pahaenteinen:

Tultahan sinä halusit, Red? Saamasi pitää.

Tarinan kursiiveissa päästään Laurentin, puhdasverisen sosiopaatin pään sisälle, ja mitä pidemmälle luetaan, sen suuremmaksi kasvaa kauhu. Bryce on kuin liikkuva palopommi ja koston kohteina ovat muutkin kuin paennut rakastettu, jolle narsisti on kehitellyt upeimman ja hitaimman finaalin. Kerrankin minuakin kiinnosti tekniikka, sillä Laurentilla on hyvin edistyneitä ja pitkälle vietyjä keinoja puskea kostonsa läpi.

Nyt siis menossa jo kymmenes Roy Grace –dekkari, johon Peter James, menestynyt brightonilainen, jo 15 000 miljoonaa kirjaa myynyt, käsikirjoittaja, tuottaja ja kirjailija, on pannut niin parastaan, että kumosin oman uuden sääntöni ja luin sudenhetkeen. En vain voinut lopettaa! Minua kiinnostaa moni asia, myös narsismi ja siihenhän tässä pääsee oikein uppoamaan, kun lukee pakkomielteisen Laurentin mietteitä itsestään, Redistä, tämän vanhemmista ja kenestä vain, joka on ikinä uskaltanut häntä loukata.

Kirjan luvut ovat tiheät ja vetävät. Kaikki alkaa keskiviikkona, 23. lokakuuta ja päättyy tiistaina 12. marraskuuta. Loka-marraskuinen koleus ja pimeys toimivat täydellisinä kulisseina sairaan mielen luomalle liekehtivälle näytökselle. James tekee loistovedon, kun hän ensimmäisten tragedioiden jälkeen palaa myös aikaan kaksi vuotta aiemmin, kun Red ja Bryce vasta tapasivat ja kaikki oli kuin romanttisesta elokuvasta. Näin syntyy kontrasti, johon verraten nykyisyys on kuin pala helvettiä. On myös kiehtovaa, että tarinaaan otetaan mukaan Redin eläkkeellä olevat vanhemmat, jotka asuvat vanhaa kaunista taloa Pond Cottagea, harrastavat puutarhaa ja purjehtimista. Myös Redin alemmuudentunne raskaana olevaan, menestyvään isosisko Margotiin piirtää omaa kuvaansa päähenkilöstämme. Sunnuntailounaalla vanhempiensa luona Red myös ärtyy siitä, miten vähän hänen mielestään hänen mielipiteistään välitetään, sillä tarjolla on lammasta, vaikka hän on kerta kerran jälkeen toistanut, että hänelle kelpaavat evät, mutta turkki, tassut ja kaviot enimmäkseen eivät. Eikä erityisesti lammas! Näin lukija pääsee tutustumaan naiseen, joka kirjoitti lehteen vaarallisen deitti-ilmoituksen ja luo palasista mielikuvan, jota joutuu kirjan lopussa kyllä tarkentamaan, sillä kaikki palapelin osat eivät sovi yhteen.

Heille, jotka ovat lukeneet Roy Grace –sarjaa ja joita kiinnostaa Royn vaimon Sandyn katoaminen, lupaan tällä kertaa paljon enemmän Sandya kuin aikaisemmin. Ollaan roikuttu löyhässä hirressä, mutta nyt köysi kiristyy.

Tämän savuisen, vetävän, tulella kirjoitetun kirjan kanssa vietin huikean jännittäviä yön tunteja, joista en antaisi yhtääkään pois, joten mitä tähän muuta voisi sanoa kuin: Peter, you made my night!

”Täältä äiti tulee, oletko sinä valmis, kultaseni?”

Äiti tuli horjahdellen hänen makuuhuoneeseensa, ilkialasti lukuun ottamatta punaisia korkokenkiä, kun hän oli lukemassa Ville Vallaton –sarjakuvaa Beano-lehdestä. Äidillä oli suussaan vääntynyt kannabissätkä, jonka päässä oli pari senttiä tuhkaa, ja ilma täyttyi viinanhuuruista, jotka sekoittuivat palavan huumausaineen kitkerään, kumiseen hajuun. Hetken kuluttua nainen istahti raskaasti sängynlaidalle ja katsoi...Äiti antoi savukkeen hänelle ja käski hänen imaista siitä. Hän teki kuten käskettiin, sitten äiti komensi häntä imaisemaan uudestaan ja pisti kätensä peiton alle ja...


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kaisa Reetta

*****


13 kommenttia:

  1. ♥Kauniita helmikuun aurinkopäiviä ihanalle Leenalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ihanalle Riitta Sinikalle!

      Poista
  2. Pitääkö mun huomena marssia kirjostaan ja lainata eka Peter James?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, et jättäisi kirjaa kesken eli suosittelen. Lainaa lisäksi vaikka Kylmä saari...<3

      Poista
  3. Hui, lukulistalle, kunhan saan Varistyttö-trilogian luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. between, tämä on kova, mutta myös psykologinen, ei niin rankka kuin Varistyttö-trilogia.

      Poista
  4. Oi, minä olen juuri lukemassa tätä... Palajan arvioosi omani tehtyäni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, huomasinkin, että sinulla oli tämä tulossa...Palajamme!<3

      Poista
  5. Kiitos taas vinkistä Leena. Aurinkoisia päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ole hyvä <3 Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  6. Huikeaa! Kuulostaa hyvältä. Parasta Peteriä? Ihanaa saada hiihtoloman öihin jännitystä, silloin voi lukea rauhassa. Tuskin maltan odottaa. Hienoa kun on taas hyvin kirjoitettua, psykologista jännitystä luvassa.Kirjan uudet henkilöhahmot kuulostavat onnistuneilta ja vanhojen tapaamista odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tämä on, tämä on. Paras! Juu, saat tämän silloin lainaksi;) Hiihtolomalla voit ihan hyvin vaikka vähän valvoa eli lukea sudenhetkeen kuten minä tätä.

      Poista
  7. Ihanaa, että P. James on tehnyt näin houkuttelevan teoksen. Minä jatkan vieläkin dekkareilla täällä, kun kirjastosta ei ole tullut sitä Metsäkaurista... joten voi olla, että siirryn vielä toisesta Jameksesta toiseen ;-)

    Ihanaa viikonjatkoa sinulle Leena!

    VastaaPoista