Hän näkymätön, hän palanut, hän ilman veli
hän hävinnyt tulen polttamin siivin
hän tulen, ilman, veden ja maan oma
hän sisar, raiskattu ja läpinäkyvä
elää vierelläsi
kun sinä, liikkumaton laupias
teet merkintöjä linnan odotushuoneissa.
- Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011
Nyt Leena menee jo vähän liian hurjaksi. Ensin oli se kiehuva veri ja nyt Simonsuuren runo. Olin aikanaan useilla hänen luennoillaan ja kuinka minä häntä rakastinkaan ja rakastan vieläkin. En sitä nyt tässä pysty kertomaan, mutta hänen vaikutuksensa elämääni on ollut oleellinen ja ratkaiseva. Että sellasta nyt lykkäsit.
VastaaPoistaKohiskaamme koskena keväällä varhain
veden voimasta valaiskaamme huone
(Ote Simonsuuren runosta Lumityö, kokoelmasta Murattikaide)
Omppu, paljon hurjemmaksi on menossa;) Nyt on niin, että myönnän heti olleeni aivan tietämätön Simonsuuren omasta tuotannosta, kun ihailin vain hänen Shakespeare tulkintojaan. Sitten eräs runoista(kin) innostunut lukija, lähetti minulle, runohullulle, pari Simonsuuren runoa ja se oli menoa. Minä kuule soitin hänelle ja kysyin lupaa muutamiin julkaisuihin: Hän on aivan ihastuttava ihminen! Hän oli sinulle sitten paljolti samaa kuin minulle oli lukion äidinkielen opettajani: Kiitos hänen olen mitä olen. Rakastin häntä ja ehdin sen hänelle kertoa.
PoistaIkävä juttu vain, että en taida ikinä saada omaksi tätä kaunista kirjaa Taivaanrannan ajuri, sillä Adlibris ei myy, mistään ei löydy. Vaikka käytän antikvariaatteja, pelkään tilata neitstä käytettyä, kun sitten ei tiedä oikeesti, missä kunnossa se on. Jotenkin tämä kirja nyt vain olisi saatava omaksi. Kirjasto kohta odottaa omaansa.
Murattikaide aloittaa tämän Valitut runot...
Kuule, Kirsti taitaa lukea tämän, joten tavallaan rakastava tervehdyksesi saavutti kohteensa.
<3
No sepäs vasta olisikin mainiota, jos rakkaudentunnustukseni saavuttaisi Kirstin. Johan sitä olen parikymmentä vuotta pitänyt sisälläni, joten sen on ns. korkea aika saavuttaa kohteensa.
PoistaMuistelin eilen illalla pitkään ja hartaasti tiettyjä hetkiä yliopistolla. On ihmisiä, jotka sytyttävät janon, joka ei sammu. Kirsti on janonsytyttäjien aatelia.
Omppu, olin luvannut lähettää Kirstille hänen runojensa linkit, ne jotka julkaisen, joten aivan nyt tunnen, miten viesti on mennyt perille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, näin minäkin vuosikymmenien päästä muistin omaa äidinkielenopettajaani.
PoistaOih, voin vain kuvitella...aistia. Toset sytyttävät roihuja, toiset sammmuttavat niitä. Kirsti takuulla kuuluu Roihuaviin Soihtuihin! Kuulutaan mekin niihin, sillä pitää palaa, palaa...elää vahvasti. Aila Meriluotokin on Roihuava Soihtu. Idea Roihuaviin Soihtuihin tuli minulle Rilken suomentajalta, edesmenneeltä Eve Rehniltä (ent. Kuismin). Meillä alkoi olla vähän tuollainen runohullujen klubi tuolla nimellä, mutta sitten Eve sairastui vakavasti ja nyt tuo asia on enemmän vain mielentila, mutta sitäkin tärkeämpi.
UUh, runot on sellaisia että ensin niitä ei ymmärrä. Ja sit kun pääset viimeiseen sanaan niin suunnilleen iho nousee kananlihalle kun sille keksiikin oman tärkeän merkityksen. No niin kävi nytkin ;)
VastaaPoista-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-
Helena, just sitä on runo. Ja jokaiselle se puhuu omaa kieltään, merkitsee eri asioita, tarjoaa omanlaisiaan tunnetiloja.
Poista<3
Simonsuuri kirjoittaa väkevästi.
VastaaPoistaTuo maalaus on hieno, minulle uusi taiteilija.
Hyvää viikonloppua! <3
Katja, Simonsuuri on väkevä ja hot. Tämä on Tammen kirja, mutta en saa mistään, kun kustantajat eivät ota uusia painoksia tässä taloustilanteessa...Pydän kirjastolta lisäaikaa.
PoistaTuo maalaus on vanginnut minut. Onneksi se on myyty, sillä muuten en olisi voinut vastata itsestäni. Viiggo on äärimmäisen kiehtova ja erilainen taitelija.
Kiitos samoin sinulle! <3
Mikä runo! Mikä kuva! :)
VastaaPoista(ja vähän tämmöstäkin hymyä ;) koska mulla on just nyt vähän sellaista salaseurafiilistä ja mä aina ollut vähän salaseuramielinen;))
Sanna, älä muuta virka!
PoistaMeillähän on yhteinen salaseura, sillä ihailumme kohteet osuvat aika paljon yksiin, tällä kertaa Kirstin runot ja Viggon kuva. Se jokin tuossa maalauksessa...on nyt tehnyt pesän mun sisälle.
<3