Lasse Ansaharju, SusuPetal: Kultainen talja

Kukaan ei näe häntä, vaikka hänen yllään on auringon säteistä kudottu kultainen talja. Ihmiset nostavat kädet kasvoilleen, varjostavat sormilla silmiään. On liian kirkasta, kuumaa, hiostavaa. Ei ole tärkeää nähdä, välttämättömämpää on juoda, nostaa huurteinen drinkkilasi huulille, maistaa elämän makeutta.

No one sees him, although he is wearing a golden fleece, knitted from rays of the sun. People lift their hands to the faces, shield their eyes with fingers. It is too bright, too hot, too sweaty. It's not important to see, it's more necessary to drink, to lift a frosty drink to the lips and taste the sweetness of life.

Kultainen talja/ Golden Fleece (Books on Demand 2014) on kiehtova valokuvakirja, jonka kuvat ovat valokuvaaja Lasse Ansaharjun matkoilta eri puolille maailmaa. Kirjan tekstit ovat SusuPetalin, jonka lukijani varmaankin muistavat hyvin kirjasta Keskiäkäisiä hajatelmia. Koska minua kiinnostavat kuvat paljonkin, nautin tämän kirjan heti tuoreeltaan kahteen kertaan. Kiehtovinta on tietenkin kuvan ja sanan liitto, sillä oikeat sanat antavat kuvalle siivet, väärät latistavat. Kokeilen itse tätä usein kuvan ja runon kanssa ja joskus syntyy helmi, joskus jotain vähemmän häikäisevää. SusuPetal on naseva sanankäyttäjä, joten jäin miettimään jokaisen kuvan kohdalla, mistä hän löysi alun, mikä on se juttu kuvassa, joka sytytti hänet. Kirja on kokonaisuudessaan sekä suomeksi että englanniksi, mitä toivon välillä jopa parhaisiin ruokakirjoihin. Kultaista taljaa kantavan miehen kuvan valinta kanteen on napakymppi, sillä tuo kuva sisältää niin montaa tarinaa, että en sanotuksi saa, eikä tarvitsekaan, sillä kuva saa 'puhua'.

Tahdonko todellakin antaa tyttäreni tuolle
miehelle?
En tietenkään. Ajatus pelottaa minua.
Inhottaa.
Osaako tuo mies rakastaa riittävästi lastani?
Osaako hän huolehtia lapsestani?
Tuskin.
Tahdonko tätä?

Tahdon, tyttäreni kuiskaa minulle.

Hänen kauneutensa ei kätke silmien surua.
Kaipaus viipyy huulilla, ikävä iholla.

Tämä lepotauko on kestänyt liian kauan. Miten paljon ihmiset jaksavatkaan puhua! 
Sanoja, sanoja, sanoja.
Hajut ovat paljon, paljon kiehtovampia.

Oih, miten mustavalkokuvat voivatkaan puhua! Ja sitten toisaalta, kun niihin liitetään muutama sopiva sana, syntyy jo tarina. Toisaalta mustavalkokuva 'väritettynä' yhdellä värillä, tuo kuvaan poweria, jolla saadaan aikaan sanoma ja sitähän on juuri Kultainen talja. Tulee mieleen eräs grafiikantyö, Raimo Kanervan Koira sienten vartijana ja siinä käytetty yksi väri...Niin...se oli Porin vuosina taidenäyttelyssä vuonna koivu ja tähti.

Minulla on pillerini ja tablettini.
Mitä muuta tarvitsisin!

Valokuvaaja Lasse Ansaharju kertoo:

Katukuvaus on aina ollut lähellä sydäntäni. Luontevaa onkin, että tämän teoksen kuvitus noudattaa enimmäkseen kyseistä genreä. Osa kuvatuista tietää tulleensa kuvatuksi, osa ei. Tekninen täydellisyys ei aina toteudu katukuvauksessa, mutta usein tunnelma korvaa tekniset puutteet. Kuvat olen ottanut lomamatkoillani vuosina 2008-2013. Kuvausmaita ovat Kreikka, Itävalta, Italia, Espanja, Ranska, Saksa, Slovenia, Tshekki, Unkari ja Kuuba.

Valokuvaajana olen itseoppinut. Jo ennen digiaikaa otin usein kuvia periaatteella: ota tarpeeksi kuvia, joku saattaa onnistuakin.

Äiti on kaunis ja vahva. Jonain päivänä minäkin olen samanlainen.
Silloin on minun vuoroni kantaa häntä.

Joskus tuntuu melkein nololta olla näin onnellinen. Mutta me olemme onnellisia!
Elämme unelmaamme joka päivä, ja totta puhuaksemme, ei nolota yhtään.
Parempi olla rehellinen ja onnellinen.

Lassen kuvia löydät enemmän täältä ja SusuPetalin ajatuksia täältä ja hänen linkkilistaltaan löytyvät paikat, joista Kultaisen taljan voi hankkia. Tässäpä kiinnostava kirja itselle, lahjaksi ystävälle, muistamiseksi muuten vain. Kuvaa ei syö aika, eikä inflaatio, siinä on jotain ikiaikaista. Ja miten vähän kuvataankaan tavallisten ihmisten tavallista arkea...

Ab fab Abbey Road
High heels, taping her toe
Hear the beat of
White and black
Octopus's garden is
Calling you back

Pitäisi käydä kaupassa. Jääkaappi on tyhjä ja yksinäinen. Pesukoneessa on pyykkejä.
Roskapusseja eteisessä. Ei vielä.
Vielä yksi lause. Yksi sivu. Yksi kappale. Yksi kirja. Ja sitten toinen kirja.


*****

Tämän kirjan on lisäkseni löytänyt myös Kirjavalas