keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Varpu Tavi&Anna Sillanpää: Koko naisen terveys

Itseinho, sisäinen läskirumapuhe ja oman arvon vähättely ja halveksunta eivät koskaan ole otollinen lähtökohta elämänmuutokselle. Meidän pitää ensin opetella ymmärtämään itseämme ja tuntemaan itseämme kohtaan myötätuntoa. Sen jälkeen löydämme sisäisen ryhdin sanoa ”ei kiitos”. Koska olemme sen arvoisia.

Luin hyvin otolliseen aikaan Varpu Tavin ja Anna Sillanpään Koko naisen terveys (Gummerus 2015), sillä vaikka tunnen usein oman vuoteni alkavan syyskesästä, jolloin olen vahvimmilani, niin nyt olen pitkän sisäisen murroksen pyörityksessä alkanut pitkästä aikaa pohtia ihan kaikkia valintojani ja mikään ei nyt iskenyt tähän tilaan paremmin kuin juuri lukemani teos. Kirjan työnjako on pääasiassa ollut siten, että Anna Sillanpää on kirjoittanut elimistön normaalista toiminnasta, sairauksista ja niiden hoidosta lääkärin näkökulmasta. Varpu Tavi puolestaa tarjoaa tietoa täydentävän lääketieteen puolelta, mutta raja ei ole ehdoton, joten teksti on hyvin lukijaystävällistä ja innoittavaa. Kirjoittajapari lähtee siitä ajatuksesta, että jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija, mutta vinkkejä itselle parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi voi poimia tästä kirjasta.

Alun sitaatti pitäisi hakata kiveen! Kestää pitkän tien ennen kuin on riittävän vahva sanomaan ”kiitos ei”. Ja: ”Koska olen sen arvoinen!” Nämä tärkeät lauseet löysin kirjan lopun luvusta Mielen tasapaino, jossa käsitellään elämäntapojen muuttamista, aivoja monelta kantilta sekä niin tärkeää tietoista läsnäoloa ja meditointia. Nyt kun on tammikuu ja niin moni on jälleen kerran aloittanut uuden paremman elämän ja tietysti jonkun rajoittavan dieetin, jossa jätetään sitä ja tätä pois, jolloin kyse ei voi olla elämäntapamuutoksesta, vaan vain dieetistä, suosittelen tätä kirjaa kaikille naisille. Se että tekee mielelleen ja fysiikalleen oikeita valintoja ei voi ikinä olla vain dieetti ja rajoitusten täyttämä elämä, vaan se on paljon isompi muutos. Tavi ja Sillanpää painottavat juuri sitä, mihin olen vuosi vuodelta uskonut enemmän: Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa ei riitä vain toisesta huolehtiminen, sillä edelleen elää ja voi hyvin totuus ’terve sielu terveessä ruumiissa’.

Naisen elimistö joutuu elämänsä aikana sopeutumaan muutoksiin useammin kuin miehen. Me naiset myös reagoimme tuntemuksiimme miehiä herkemmin. Oireilemme päänsäryllä, vatsakivuilla, turvotuksella ja epämääräisillä kivuilla, jotka on helppo leimata psykosomaattisiksi.

Niinpä, kukapa meistä ei tuntisi edes yhtä, joka on juossut fibromyalgian takia vuosia lääkäriltä toiselle ja saanut lopulta kuulla olevansa ’vain’ masentunut. Usein tuo diagnoosi ajaa metsään, mutta ei ole pahaksi, jos aloittaa vaikka siltä ekalta rappuselta ja alkaa pohtia elämänsä valintoja ja niiden vaikutuksia terveyteensä. Sekään ei ole pahasta jos saa epämääräisiin ja valvottaviin leposärkyihinsä lievän masennuslääkityksen, joka paitsi nostaa kipukynnystä myös saattaa auttaa näkemään paremmin oman elämän kokonaisuutta. Tällaiseen ’ihmeparantumiseen’ olen vuoden sisällä törmännyt, kun eräs ystäväni ensin valvoi kipujen kanssa vuoden, otatti kaikki reuma- ja muut kokeet, kunnes sitten lamppu syttyi...

Koko naisen terveys käsittelee naisen koko elämänkaarta murrosiästä vanhuuteen. Ja kuten sanottu tässä kirjassa koululääketiede ja täydentävä lääketiede eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan. Tästä minä pidän! Mieleeni tulivat heti myös professori Sinikka Piipon kirjat Puhdasta ravintoa ja Mielen ruokaa, jotka hyvin sopivat luettavaksi tämän kirjan lisäksi. Samoin suosittelen Maija Kajanin kirjaa Sukellus kuumaan aaltoon. Koko naisen terveydestä löydät seuraavat aihealueet: Naishormonit, Naistentaudit, Tartuntataudit, Turvotus, Päänsärky, Väsymys, Seksuaaliset ongelmat, Irti riippuvuuksista, Kehonkuva ja terve itsetunto, Ikääntyminen ja Mielen tasapaino.

Raapaisen vain pintaa, sillä noin 300 sivun tietokirja on tuhti, mutta kiinnostava paketti. Tekee mieli kuitenkin kertoa, että Naistentaudeista löytyy myös se niin yleinen endometrioosi. Koska olen sen itse kahdesti kokenut ja saanut molemmat lapseni vasta endometrioosileikkauksen ja hormonihoidon jälkeen, kehoitan nuoria naisia ottamaan epämääräisten kipujen alla huomioon tämänkin mahdollisuuden. Kokemuksesta voin kertoa, että kivut ovat tosi kovat ja ne tulevat jo ennen kuukautisia. Tavin&Sillanpään kirjan mukaan noin kymmenen prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista sairastaa endometrioosia. Jos sinulla on tämä sairaus ja pelkäät lapsettomuutta, älä jää odottamaan vaan kiiruhda taitavalle gynekologille ja luota häneen. Jos hän suosittelee leikkausta, kuten minulle kävi kahdesti, mieti, että kaiken lopputulos voi olla kaivattu lapsi! Mitä nopeammin hoitoin, sen parempi on lopputulos.

Niin moni nainen kärsii elämänsä aikana bakteerivagionoosista eli emättimen bakteerikannan muuttumisesta, että siihen kannattaa etsiä apua. Bakteerikannan muuutos aiheuttaa sekä hiiva- että usein myös virtsatietulehdusta. Tärkeintä on ylläpitää sopiva happamuus. Toisilla auttavat karpalovalmisteet, joihin on lisätty maitohappobakteereja, C-vitamiini sekä sokerin välttäminen. Tulehduksen tullessa tulehduskipulääkkeet etenkin virtsatietulehduksissa. Hiivan kohdalla apua saa apteekin käsikauppavalmisteista. Limakalvojaan voi vahvistaa monin tavoin, joista kirjassa mainitaan mm. monivitamiini ja sinkki sekä pesu pelkällä vedellä. Lievät oireet hoituvat maitohappobakteeriemätinpuikoilla ja runsaalla veden juomisella.

Koko naisen terveys käsittelee myös rintasyöpää ja rintasyövän riskitekijöitä sekä osteoporoosia eli näitä hyvin yleisiä naisen elämää koskettavia asioita. Onneksi teos ei intoile rankan kuntoilun puolesta, vaan kulkee kultaista keskitietä, joka sallii naiselle myös armon, vaikka lihaskunnostaan jokaisen tulee pitää huolta. Hyötyliikuntakin kuten vaikkapa puutarhailu on lihaskuntoa ylläpitävää. Kirjassa käsitellään myös monen oiretta eli väsymystä, johon liittyvät stressi ja kortisoli, asioiden tärkeysjärjestys ja terve itsekkyys sekä sitten nykyään paljon esillä olevat kilpirauhasongelmat.

Yksi kirjan tärkeimmistä aihealueista on mielestäni Kehonkuva ja terve itsetunto. Naiskauneuden odotukset ovat vaihdelleet vuosisadasta toiseen ja nykyään median syöttämät anorektiset, mutta lihaksikkaat naiset saattavat olla elämästä kaiken ilon vievä, väärä esimerkki, ellemme tajua, että:

Meidän kaikkien ajattelevien naisten on ryhdyttävä kehokapinaan ja liityttävä mukaan vartalovallankumoukseen: emme arvostele omaamme tai toisten ulkonäköä koskaan, emmekä varsinkaan lasten kuullen. Emme halveksi kehoamme, se tekee hienoa työtä koko ajan ylläpitäessään elämää.

Arvostamme itseämme niin paljon, että haluamme syödä oikeaa ruokaa ja harrastaa iloa tuottavaa liikuntaa. Uskallamme syödä rasvaa ja uskallamme myös nauttia satunnaisista makeista herkkuhetkistä hyvällä mielellä ilman syyllisyydentunteita.

Meillä on rohkeutta olla ainutlaatuisa olentoja, kauniita omalla tavallamme. Aidosti, ilman markkinavoimien ja median asettamia ihanteita, joiden ainoa tarkoitus on saada meidät ostamaan lisää meikkejä, vaatteita, laihdutusvälineitä, ihmepillereitä ja kauneusleikkauksia.

Kauneusihanne on suuri petos, jonka ainoa tarkoitus on tehdä sinusta tyytymätön itseesi, jotta olisit mahdollisimman kuuliainen kuluttaja. Siihen ei tarvitse alistua, vartalovallankumous alkaa meistä itsestämme ja omista asenteistamme.

Siis mitenkään en olisi voinut olla tuota pitkää sitaattia lainaamatta, sillä haluan teidän jokaisen tietävän, että näin on totuus, eikä se pala tulessakaan. Toisaalta haluaisin mahdollisimman monen löytävän tämän antoisan armollisen kirjan: Osta tämä itselle tai ystävälle ystävänpäivälahjaksi, toivo tätä puolisoltasi naistenpäivänä tai marssi vain kirjakauppaan ja päätä, että olet elämäsi tähti eli ansaitset tämän kirjan voidaksesi vaalia kaikkien aistien juhlia ilman ulkopuolisia paineita. Saat tähtesi loistamaan, jos vain haluat. Elämä on tässä ja nyt: Olemme ansainneet parasta, koska olemme sen arvoisia! 


*****

34 kommenttia:

  1. Ihana kirja, paljon asiaa. Vanhemmiten sitä sitten tuumii, miten paljon tuli tuhrattua aikaa turhaan murehtimiseen>mm.Michelinit, silmäpussukat jne. Hymyilevä tasapainoinen ihminen on kaunis. <3

    Kroonisesta virtsiksestä kärsivänä saisin varmasti kirjasta hyviä vinkkejä

    Halauksia Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, juuri niin. Olen just tavannut ihmisen, joka päätti, että ottaa elämän kaikki tilanteet rennosti ja voi mikä aurinko hän onkaan! Ja se on joka aamu, kun ihmettelee kuka sieltä peilistä oikein katsoo;) Pitäisi vain sanoa itselleen: "Huomenta rakas, sinä ihanuus!" Hymyilevä, tasapainoinen ja rento ihminen on aina kaunis <3

      Sama koettu täälläkin. 10 vuotta piti syödä estolääkettäkin etc.etc.

      Halit Tiia <3

      Poista
  2. Varmasti tutustumisen arvoinen kirja vielä tässäkin iässä. Hyvä asia on, että suomalaisnaisten kirjoittama :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, miten niin 'vielä tässäkin iässä'... Nythän hehkuvuodet vasta alkavat! Hyvin ollaan maanpinnalla eli kotimaiseen makuun.

      Poista
  3. Tämäkin minun pitäisi lukea. Minä en pääse mitenkään tasapainoon itseni kanssa suhteessa painooni. Kaikki muu on hyvin, mutta olen koko ajan mielestäni 5 kg liian painava. Siksi en ole kroppani kanssa sinut, vaikka mieleni ja maailman kanssa olenkin. Niin, ja minäkin olen kroonisesta virtsiksestä kärsivä. Turkissa söin estolääkkeitä, mutta nyt selviän karpalotableteilla:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, miten minullakin on ihan samanpainoinen ongelma;) Ja tämä ei muutu, vaikka tekisin mitä. Siis vaikka mitä luonnollista. Tiedän, että en ole lihava ja kun valitin lääkärilleni, hän nauroi. Nyt on vain niin, että jos mun muutama vuosi sitten ostamat mekot ei mahdu päälle, en tunne olevani minä. Ystäväläni on ihan sama ja me mielestämme vielä saimme myös kilomme yhdessä. Nyt mieluusti menettäisimme ne yhdessä. Kerroin hänelle tästä kirjasta ja tämän armosta eilen, mutta hän totesi, 'mutta kun tämä en ole minä!' Minulla on samanlainen olo. Olemmeko siis aivopestyjä, kun haluamme mahtua normaaleihin vaatteisiimme...emmekä mistään hinnasta ala nutrata tms. Jos ihminen syö kohtuullisesti, liikkuu suhteellisen paljon ja on muuten balanssissa, miksi h...ssä lisäkilot eivät häivy.

      Oih, olen kävelevä tietosanakirja endrometrioosista, lasten allergioista, migreenistä ja virtsatietulehduksesta;) Ne karpalovalmisteet, joissa on maitohapobekteerit mukana taitavat olla nyt parhainta, mitä käsikauppatavarana voi nauttia tuohon vaivaan.

      Poista
  4. Kauneusihanne on petos - kyllä. Ja sehän saa naiset huolestumaan ja touhuamaan liikaa ulkonäkönsä ympärillä.

    Tuoreen Eeva-lehden Sielun peili -artikkelisarjassa on hyvä juttu ikätoveristani Pirkko Saisiosta, jossa hän sanoo mm näin: "Huomaan että ikääntymisestä selviävät parhaiten ne ihmiset, jotka katsovat ulospäin. Se on kiinnostavampaa kuin vaikka oman terveydentilan pohtiminen, jos ei ole isompia ongelmia." Hän toteaa, että 60-luvun nuorelle nykypäivän kehollisuus on vierasta.

    Minustakin tuntuu oudolta, että nuoret kauniit ihmiset paklaavat ja laittavat hiuksiaan niin, että niiden takia on pakko mennä töihin autolla, kun itse muistan vain sitaisseeni hiukset ponnarillle ja eikun pyörällä matkaan. Ja sitten se kauhea murhe, jos ei tule lähdetyksi salille.

    Saisio kertoo myös olevansa Marja Packalenin kanssa harmaita kapinallisia, kun eivät suostu värjäämään hiuksiaan.
    Kerronpa nyt omasta harmaasta kapinallisuudestani. Olin alkuun tosi iloinen, kun säästin harmaana joka kampaajakerta sata euroa. Kalliilla, moniportaisella, paljon aikaa vievällä värjäämisellä saatiin ennen aikaan vanha, tuttu "oma" suklaanruskea väri. No, nyt alkaa näyttää siltä, että kun tyydyn näin vähään, niin kampaaja ei enää välitä leikata yhtä hyvin kuin ennen, modernisti, vuollen, revityllä tyylillä. Viimeksi tulos oli vanhainkoti-pottapää. Ikärasimia? Odotan, että hiukset kasvaa ja vaihdan kampaajaa tai kasvatan ponnarin. ;)

    Yksi suurensuuri petos on myös se, että kaikkien naisten pitäisi käyttää hormoneja teinitytöstä vanhukseksi. Tytöille määrätään ehkäisypillereitä siltä varalta, että sattuvat humalassa seksipuuhiin. Ja sitten siellä toisessa päässä väitetään, että hyödyt ovat niin suuret (ja hehku muka kiinni tästä!), että ilman muuta on käytettävä hormonikorvausta. Ei kannata luottaa kaikkiin gynekologeihin, vaan kuunnella itseään. Sitten jos joutuu esim. rintasyövän yhteydessä antiestrogeenilääkitykseen, jossa kehosta poistetaan paljon enemmän estrogeenia kuin vaihdevuosissa, joilta naisia niin kovasti varjellaan, niin huomaa, että pärjää ihan hyvin! Ei se estrogeeni ole sillä tavalla välttämätön kuin insuliini, kuten on väitetty. Eikä se varsinkaan vie pois mitään hehkua. Liika estrogeeni päinvastoin saattaa tehdä naisen haluttomaksi ja turpeaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, se tekee sen kaikissa tapauksissa, sillä sitä tulee joka tuutista ja se jää vaikuttamaan alitajuntaan.

      Minulle tulee nyt Eeva, sillä äiti tilasi sen minulle, joten luen samaa juttua illalla, vielä en ole ehtinyt. Hyvin selviävät kuulemma myös ne, jotka eivät pelkää vanhuutta, mutta sitähän suurin osa just eniten pelkää. Mitä pelkäämistä on kuolemassa, mutta raihnaisuudessa on. Eihän sitä omaa terveydentilaa tarvitse koko ajan pohtia, mutta voi silti olla terveystietoinen. Uskon, että sinäkin olet sitä. Minä taas tänään luin Hesarista Merete Mazzarellan 70-vuotishaastattelua ja minusta väliotsikko oli mukava: "Mereta Mazzarella yllättyy aina, kun ihmiset eivät arvosta hippien perintöä." Minä elin hippikauttani ja nuoruuttani '70-luvun alussa, mutta en ikinä ole katunut sitä idealismia ja uskoa parempaan ja se kaikki ilman huumeita. Kostea sukupolvi olimme, se kaikkein kostein, mutta kukaan meidän porukassa ei käyttänyt huumeita. Haluan nyt jatkaa, mitä Mazzarella tänään sanoi Juhani karilan jutussa Katkeruutta vastaan. "Mazzarellan mielestä katkeruus on yksi vaarallisimmista vanhuuden päivien möröistä. Totta kai harmittaa, kun lukee kirjaa aiheesta, josta itse on kirjoittanut pinokaupalla, eikä siihen työhön viitata lainkaan." "Mutta sitten toisaalta, ei sillä ole mitään väliä. On tärkeää hyväksyä, että kaikki saavutukset katoavat pian samaan mustaan aukkoon."

      Karila: "Mazzarella paheksuu ikätovereita, jotka pitävät mustasukkaisesti kiinni vanhoista tehtävistään tai muuten vain haukkuvat uudet yrittäjät."

      Siis minulle ei tullut mieleenkään värjätä hiuksiani, mutta onneksi ne olivat luomublondit. Mitään kuntoiluhulluutta ei ollut ja nyt huomaan, että olen ottanut väilmatkaa selvästi privaattielämässä 'sali&kalorihulluihin' ja minulla on siihen oikeus, sillä samanlaiset lapset leikkivät yhdessä parhaiten. Kukin taaplaa tavallaan. Minulle riittävät hiihto, uinti, sauvakävelyt ja huonoina päivinä kuntopyöräily, parhaina ratsastus. No, eipä tässä sitten varmaan 29.3. mahduta ranskalaiseen pikkumustaan,johon piti mahtua koko loppuelämä, mutta kun minä vihaan jo sanaa dieetti! Ponnarilla minullakin oli pitkät hiukset, mutta sitten tapasin Tytti Parraksen ihan meillä (pitkä stoori) ja päätin tulla häneksi. Meni vähän vuosia ja jo osasin vetää kajalit, hankit minihameen, '70-luvun korkeat tolppakorot etc. Those were the days!

      Mieti, että pitää tuntea syyllisyyttä, kun syö hyvää ruokaa tai kun ei tullut lähdettyä salille! Missä on ilo, missä on rentous! Kaipaan rentoutta tästä hetkestä kuolemaani asti.

      Monet ovat lopettaneet hiustensa värjäämisen ja harmaahan on kaunis väri, ellei satu olemaan luomublondi. Blondeilla on aina hauskempaa väittävät, mutta lasku tulee jälkijunassa eli blondeille ei tule sitä upeaa harmautta kuin Saisiolle tai isälleni. Isäni syntymäpäivä olisi ollut huomenna, hän olisi täyttänyt 93 vuotta. Nostan pelakuut kellarista...

      Auts!, mikä keikka ja kampaajahuomio. Huomasin heti jossain kuvassa sinun upeasti leikatut hiuksesi. Se pottakampaus heti pois: Se vain on niin tanttaa, että et todellakaan sitä halua!!!

      Olin e-pillerien kokeilusukupolvea;) No, mitä tulee vaihdevuosien korvaushoitoihin, jokainen käyttää, mitä tarvitsee ja ellei tarvitse, on käyttämättä. Olen muuten ollut tästä asiasta mukana eräässä kirjassa, mutta enpä paljasta, missä;) Kirjoitin itsen oman tarinani ja lisäksi vielä yhden naisjutun lisäksi. Estrogeeni varmaan turvottaa samoin kuin tietyt verenpainelääkkeet. Täytyy vain punnita hyötyt ja haitat ja katsoa minne vaakakuppi kääntyy.

      Oi, miten sinä aina saat mut lörpöttelemään näin! Aavistan, että toisessa päässä on kaltaiseni innokas keskustelija <3

      Poista
    2. Luin Mazzarellan haastattelun ja tunnen kovasti samoin kuin hän. Sitä tottui silloin aikanaan ajattelemaan, että kaikki haluavat parantaa ns. kolmannen maailman oloja ja että kaikkien mielestä suuret tuloerot ovat väärin. Vielä siitä perinnöstä on jotain jäljellä, mutta myös toisenlainen ajattelu on saanut valtaa.

      Minä olen kyllä siitäkin kiitollinen, että nykyään on hyvä kivunlievitys eikä vanhana tarvitse kärsiä pahemmin kivuista, uskon. Lapsena kuulin kauheista tuskallisista kuolemista, jollaiset eivät enää ole mahdollisia kuin joissain sotaoloissa. Kivunlievityksen ansiosta en siis kauheasti pelkää vanhuuden sairauksia ja kuolemaa. Eiköhän se ole pois nukahtamista.

      On tutkittu, että Suomessa käytetään moneen maahan verrattuna paljon vaihdevuosikorvaushoitoa, ikään kuin luonnollinen menopaussi olisi sairaus ja vältettävissä kuten harmaat hiukset. Tiedän, että on erilaisia tapauksia, mutta noin keskimäärin.

      Poista
    3. Marjatta, kiinnostava haastattelu! Suuret tuloerot eivät ole kaikkien mielestä väärin tänäkään päivänä tai erityisesti tänä päivänä: Tämän päivän Hesarista moni sai varmaan kahvinsa väärään kurkkuun, kun luki, että VALTIONYHTIÖIDEN Fortumin ja Neste Oilin hallitusten jäsenten palkkoja nostetaan 13-30 prosenttia. Tämä tarkoittaisi, että esim. Fortumin hallituksen puheenjohtajan palkkioon Eero Heliövaara ja Sari Baldauf ehdottavat 15 000 euron korotusta, minkä jälkeen se olisi 90 000 euroa vuodessa. Onneksi asiaan taidetaan nyt tarttua. Kehtaavatkin maassa, jossza mummot ja papat makaavat vuorokauden ympäriinsä samoissa vaipoissa ihottumaa saamassa, kun kuulemme vaippoihin ei ole varaa!

      No, toivottavasti sitä kivunlievitystä annetaan reippaasti jo raihnaisuuden aiheuttamiin kipuihin. Oma ystäväni kuoli syöpään kunnan x terveyskeskukessa kesäviikonloppuna niin kovissa kivuissa, että siitä aviomies ja aikuiset tyttäret eivät toivu ikinä! Sairaanhoitajat eivät kuulemma voineet ylittää morfiiniannostuksen määrää kun eivät saaneet lääkäriä kiinni. Siirto lähikaupunkiin oli jo mahdotonta. K. lähti isoissa kivuissa ja hyvin tietoisena kaikesta. Luottamukseni kivunlievitykseen ei le siis aukoton: Se on erilaista eri alueilla Suomea. Ona hoitotahtoni, joka löytyy myös blogistani yrittää kattaa kaiken mahdollsien, mutta annas katsoa, kun tilanne tulee päälle.

      Juuri äsekn kerroin sinulle tuskallisesta kuolemasta viiden vuoden takaa. Voiko K:n tapaus olla ainoa, koska hoitajat niin rutiinisti ilmoittivat, että 'ei käy', vaikka aviomies tiukasti vaati lisää lievitystä järkyttäviin kipuihin. Oma äitini asuu tasan toisella suunnalla Suomea ja kun hänella oli lymfooma, hän ei kertaakan kokenut kipuja, kiitos morfiinilaastarien. Kipu ei syönyt häntä missään vaiheessa rankkoja hoitoja yms. ja nyt hän kävelee 5 km päivässä, pitää puutarhaa, lukeaa kaikki lehdet, katsoo kahta tv-kanavaa, joista toista katsoo kun toista hän tallentaa, tekee joka päivä lämpimän kunnon aterian etc.etc.

      Myös yhdysvalloissa ja Ranskassa käytetään paljon hormonihoitoa, mutta sehän ei muille kuulu, vaan on privaattiasia. Kukaan toinen ei voi tietää, mitä vaivoja toisella on ollut ennen hoitoja ja toisille ne voivat olla apu aivan yllättäviinkin asioihin. Toiset todella tarvitsevat niitä! Minulla on ystävtär, jonka äiti ja sisar menehtyivät rintasyöpään: Toinen suoraan syöpään, nuori sisar, eikä siis mitään hormoneja ollut syönyt, äiti menehtyi hoidon seurauksiin, eikä hänkään ollut käyttänyt vaihdevuosien korvaushoitoja. Siis tämä siitä hormonikorvaushoidoista ja paljon puhutusta yhteydestä rintasyöpään. Nämä tapahtuviat noin 10 vuotta sitten, joten varmasti hoidot ovat parantuneet ja ehkä myös hormonit kehittyneet.

      Poista
    4. Outo tapaus tuo mainitsemasi. Minä olen kuullut (luullut ?), että kenenkään ei nykyään tarvitse kokea kauheita kipuja. Eräs lääkäri kertoi haastattelussa, että esim. keuhkofibroosiin kuolevat nukutetaan ennen tukehtumista, mikä on lähellä eutanasiaa.
      Itse en ole kokenut ison lonkkaleikkauksen jälkeenkään yhtään kipua. Kirurgi sanoi, että nyt kuules kivut jäävät tähän leikkuspöydälle, ja ne jäivät.
      Minulla on sellainen luonteen laatu, että en osaa odottaa huonoa.

      Poista
    5. Se on niin tosi, mutta en voi kertoa pitäjää, sillä heidät tunnettiin siellä hyvin ja leskiherra yrittää jatkaa elämäänsä. Hän on saattanut tehdä asiasta kantelun, mutta varma en ole...Ysätäväni kuoli haimasyöpään, joka oli levinnyt kaikkialle.

      Olen helpottunut ja toivonut, että kenenkään ei tarvitse enää tukehtua kuoliaaksi. Nyt toinen ystäväni pitää miestään kädestä sairaalassa: keuhkosyöpä. Aloinpa sitten toivoa, että loppu olisi muuta kuin tukehtuminen.

      Yllättävn monet lonkkaleikatut ovat sanoneet niin. Äidin naapuri on kuin uudestisyntynyt ja polkee pyörällä pitkin pitäjää kahden asuntonsa väliä. Pitää puutarhaa etc.

      Siinä se meidän suuri eromme onkin ja meikäläinen vain täältä kaukaa ihailee sinua <3

      Poista
  5. Kuulostaa lukemisen arvoiselta kirjalta

    VastaaPoista
  6. Jokaisen ihmisen tulisi rakastaa ja arvostaa omaa kehoaan. Silloin ne muutoksetkin (siis useimmille naisillehan tämä on laihduttamista) on helpompia. Tai sitten huomaa, ettei se itsensä ja kehonsa arvostus (ja elämä!) ole muutamasta kilosta kiinni. Tää nyt vähän mutkat suoriksi vedetty, kun en metrin mittaista kirjoitusta viitsi..;) Ikävä kyllä se kehonsa arvostus ja rakastaminen vaan on helpommin sanottu kuin tehty.

    Vaikuttaa hyvältä kirjalta. Ja tuo pitkä lainaus on varmasti hyvä kiteytys kirjasta. "Kauneusihanne on suuri petos, jonka ainoa tarkoitus on tehdä sinusta tyytymätön itseesi, jotta olisit mahdollisimman kuuliainen kuluttaja." Aivan totta! Sitä paitsi, se on myös mahdottomuus, sillä meillä on niin erimallisia kroppia, ettei tiettyyn/vallitsevaan kauneusihanteeseen voi jokaikinen päästä vaikka kuinka yrittäisi. Lihomisenkin yhteydessä usein puhutaan omena-ja päärynävartaloista ja emmekä me voi itse päättää, mihin ne kilot kertyvät.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin päitäisi. Huomaa konditionaali. Lupaan heti olla ihan tyytyväinen, kun mahdun kauniiseen pikkumustaani ja siihen viidakkoväriseen kesä-Marimekkooni, joka on blogissakin vaikka kuinka monessa kuvassa. En edes käy vaa'alla, mutta nyt olen suitsinut pullahimoni. Kyllä äiti söi aina pullaa. Oli outoa, jos pullaa ei ollut aina kahvin tai teen kanssa. Hänellä on edelleen pullaa kahvin ja teen kanssa. Vain minulla ei sitä saa olla.

      B. sanoi eilen mulle puhelimessa, että 'tämä ei ole minä'. Mulla on sama tunne...

      Laitoin tuon pitkän lainauksen just sen tähden, että siinä on kirjan henki. Siis vaikka tulee terveystieoutta, ei yhtää mitään salihikoilua, ei mitään ehdottomuuksia tms. Ja kaikkein suloisinta on, että kaakaota oikein susoitellaan, joten tänä iltana keitän vielä sitä aikuisten vähäsokerista kaakaota, jota laitan annospussista, Se on minusta vain hyvää. Kaakao on meilettömän terveellistä ja siitä kerrotaan paljon Piipon kirjoissa.

      Oijoi, ja tänäänkin tuli joku lehti, jossa oli vaikka kuinka monta vartalomaalia ja miten sitten niitä pitäisi kätkeä...Olen terveystietoinen, mutta haluan myös nauttia elämästä eli vaalia kaikkien aistien juhlia. Toivottavasti tämä silti päättyy hyvin, hah-hah.

      <3

      Poista
  7. Voi, tällaiset kirjat antavat kyläl upeaa lisäpotkua päätökselle elää elämänsä 'hyvien tähtien alla'.

    Arviosi on hieno! Tähän kirjaan on tutustuttava. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, niin ja kun tämä on vielä melkein hyväntuulen kirja. Minä haluan olla 'hyvien tähtien alla'. Just siis tähtien.

      Kiitos <3 Jaksat aina kehua ja kannustaa. Ole hyvä <3

      Poista
  8. Minäpä tulen tänne vieläkin höpöttämään. Kauhean moni nainen (ja mieskin) on tyytymätön painoonsa. Minä luulen, että asia korjaantuu sillä, että hävittää vain sen vaa'an ja syö, kun on nälkä.

    Kun ruokaan liittyvät asiat eivät ole mielessä eikä liitä ruokaa kaikkeen hauskanpitoon, ihmisten tapaamiseen, tv.n katseluun jne., niin paino asettuu useimmilla ihmisillä itselle sopivaksi. Mutta jos miettii, mitä saa ja ei saa ja syyllistää itseään, niin ruokahalukeskus häiriintyy, tulee syödyksi uhmakkasti ja liikaa, ja siitä se noidankehä alkaa: pidättäytymistä, mielitekoja, lankeamista ja parannuksen tekoa vuorotellen. Ruuasta tulee tunneasia.

    Kun taas syö melko säännöllisesti ja kaikkea muun elämänmenon ohessa, myös herkkuja, mutta vähän (täysi mahahan tuntuu pahalta), niin ei ruokaa tarvitse ajatella sen kummemmin eikä pitäisi tulla paino-ongelmia.

    Olen ihan täysin vakuuttunut tästä. Nuorena kiinnitin liikaa huomiota syömisiini, olin lapsianorektikko ja pelkäsin vielä nuorena aikuisenakin lihomista, mutta kun pääsin siitä ja sain elämääni muuta sisältöä, niin syömisestä on tullut ihan luonnollinen asia, kuin hengittäminen. Joskus on enemmän nälkä, joskus vähemmän. Joka päivä nautin herkkukahvit - joskus harvoin tekee muutenkin mieli herkkuja, silloin ne ovat paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tuota minä elänkin todeksi, mutta kun ne puristavat kotelomekot, jotka eivät ole niin kovin vanhoja, eivätkä säädyttömän lyhyitä, muut kuin se yksi. No, koska en ole lihava, oikeesti, minä en saisi valittaa, mutta tämä ei ole ihan minä. Tai sitten minutkin on aivopesty, mutta eiväthän ne mun vaatteetkin voi olla mua vastaan.

      Kaikein hurjinta ovat huimat dieetit, sillä niiden jälkeen paino tulee usein takaisin tuplana. Ja sanasta 'dieetti' en pidä ollenkaan. Se ei kuulosta elämältä.

      Yritän nyt opetella syömään myös lounaat. Kun R: kerran on tuossa;) Huomenna kunnon lounas kaupungilla. Olen niitä, jotka tykkäävät syödä vasta illalla kunnon aterian eli samalla tavalla kuin teemme kun olemme reissussa.

      Minä painoin 30 vuotiaana ja jo esikoisen saaneena 45 kiloa ja pituus 1,66. Kun siitä laskee painoindeksin, johan tuli lääkäreile hätä, mutta ei minua mikään vaivannut. Ostin vaatteet kokoa 34 vielä 30 vuotiaana. Ja söin joka päivä lounasetuna monen tähden hotellin seisovasta pöydästä...

      Meidän vanhempamme eivät voineet kuvitella iltapäiväkahvia ilman palaa kakkua tai pullaa, eivätkä he olleet lihavia. Jossai mättää, sillä kun puhuimme tästä R:n kanssa, heillä oli ollut sama ja vanhempamme eivät tehneet ruumiillista työtä, paitsi R:n isä. Kaikki olivat hoikkia!

      Tämä kirja oikein tähdentää suklaata, ensin puhutaan tummasta, mutta jossain lauseessa sitä kitkerää, suomalaista tummaa ei mainittu, oli vain suloinen sana 'suklaa'. Belgiasta R. on joskus tuonut taivaallisen hyvää tummaa suklaata...

      Tiedätkö, tästä voisi puhua vaikka vuoden tai kaksi. Minulla on aamulla aikainen herätys, sillä kuinkas sattuikaan: Kampaaja;)

      <3

      Poista
    2. No, onko hieno kampaus?

      Leena, minä ajattelin sinua hiihdellessäni. Tiedätkö, minullakin oli muutama kriisivuosi, jonka seurauksena muutimme 500 km:n päähän ja pistimme elämämme uusiksi viisikymppisenä. Sitten olin kauhuissani, sopeudunko ja pärjäänkö uudella työpaikalla. Monet lihovat ahdistuneina, minä laihduin, vaikka silloin todetun kilpirauhashormonin puutteen olisi pitänyt lihottaa. Paahtoleipä pyöri suussani ja jäi kesken aamulla, kun lähdin apeana töihin.

      Jos sinä olet ollut vakavasti alipainoinen, niin etkö ole onnellinen siitä, että olet saanut lisää painoa? Joillakin ihmisillä on geeneihin kirjoitettu, että he ovat pyöreämpiä vanhemmiten. Jotkut toiset taas kutistuvat ja kuivuvat - that's me - piti pienennyttää Millenium-iltapukuni, jos sitä jossain vaikka tarvitsisi. Vartalon suhteet muuttuvat kaikilla, muuttuu paino tai ei! Siis neuvoni on: liian pienet mekot kiertoon ja uudet tilalle, ei mitään sitku-elämää! Osta ihan samanlaiset mekot tilalle, mutta isompina, niin harmi on pienempi.

      Poista
    3. Marjatta, hyvin on leikattu, silleen veitsellä etc. ja otin raidat, kun en ollut kahteen kuukauteen ottanut. Kerroin heti muuten sun tapauksesta nimiä mainitsematta;)

      Minulla on tavallaan nyt kaikki hyvin, paitsi: Ei sitä voi salata, että perheessämme on menossa kriisi. Koskee tyttäremme, aikuisen tyttäremme. pitkää parisuhdetta etc. Otan tämän kaiken tosi rankasti ja tätä on kestänyt jo jonkin aikaa ja...Saattaa olla, että koen myös jotain omaa murrostani sillä lähtihän Olga melkein 15 vuoden jälkeen, R. jäi ois like-elämästä 47 vuoden jälkeen ja nyt mietitään monia tulevaisuuden kuvioita, joihin ei vieläkään tunnu mahdutvan uusi koiruus. Totuin Olgan kanssa 2-3 tunnin lnekkeihin joka päivä ja pitkiin jääaurinkomurtomaahiihtoihin. R. ei aiheuta yhtä paljon naurua lenkeillä kuin koira, vaikka hän parhaansa tekeekin;) Mutta minä saan hänet nauramaan joka päivä! Minä pistin KAIKEN uusiksi 30 vuotiaana ja voisin ihan hyvin kertoa siitä sinulle kaiken jos joskus tapaamme, mutta en kirjoita siitä tänne.

      Minulla on isosti muuttunut että en enää lähde kelillä kuin kelillä pitkälle lenkille ja sitten on tietysti tämä istuminen koneella. Muuten syön kyllä nyt terveystietoisemmin kuin ennen, mutta viikonloppuna nautiskelemme, vaikka sekin on useimmiten kalaa. Kävin yksityisellä kaikki testit ja arvoni ovat huimasti paremmat kuin 10 vuotta sitten. Ehkä tämä on sitten vain joku murros tai ikäkriisi ja sanoihan mun gynekologi, kun valitin painoa, että 'Leena, ethän sinä ole enäää 16 vuotias', minä siihen, että 'et sinäkään'. On kiva kun oma lääkäri on noin omanikäinen.

      Juu, olin tiettyyn rajaan, mutta nyt kun muutama vuosi sitten hankitut kotelomekot eivät mene päälle, en vain tätä hyväksy.Tämä en ole minä! Ymmärrän, että ihmiset keräävät rasvaa vanhemmiten, ja sehän on jopa hyväksi jossain vaiheessa. Äidin se ehkä jopa pelasti. Tosin hän ei ole ikinä ollut lihava, mutta mukavan pyörejä kuten mammakin, kun taas äidin kolme siskoa ovat suunnilleen samoissa mitoissa kuin alta kaksikymppisinä. Meidän suvussa ei ole yhtään lihavaa. No, Ester-täti vain laihtui, vaikka mitä söi ja tietyssä iässä lääkärit sitten jopa kehoittavat syömään herkkuja, että saisi vähän painoa. Minä en ole vielä siinä iässä, en vaiheessa, joten en heitä pyyhettä kehään ja kun kyseessä on kuitenkin vain se 5 kilon dilemma, mutta kun se kaikki on kuin piruuttaan just vyötäröllä ja kotelomekot edellyttävät vyötäröä. Tuntuu hullulta valittaa tätä sinulle, kun tietää, mitä olet kestänyt, mutta sinä nyt tämän aloitit;) Minulla on nyt se vyötärön metsästys alkamassa kun saadaan tämä perhe muuten balanssiin: Olen intohimoinen hulaaja! Siinä on taito, joka ei ikinä unohdu, kun sen kerran on oppinut. Ja pitää alkaa vain kävellä pidempiä ja pidempiä lenkkejä. En lähde vielä jäälle hiihtämään. Se on sitten maaliskuun auringolla, mutta voin vetää siellä viisikin päivää putkeensa viikossa.

      Liian pienet mekot kiertoon! Ja varmaan halut, että laitan kiertoon myös limenvihreät lannefarkkuni. Rakas Marjatta, jotain täytyy saada säilyttää. Ja äiti pisti paremmaksi, hän osti minulle pari vuotta sitten eräästä entisestä suosikkibutiikistani Porista punaisen kotelomekon, ihan Marilynin punaisen, ja siihenkin haluan vielä mahtua. Anna mulle nyt vähän vielä sitk-elämää, sillä nyt en jaksa muuten. Roikun kiinni unelmassa, että ihme tapahtuu. Tämä on kiinni jostain pienestä, jota en vain nyt näe...No juu, ostan sitku...meidän 30-vuotishääpäivämatka on tehty: Lupaan sen!

      <3

      Poista
    4. Leena, olet kertonut tuosta muutoksesta, johon heittäydyit silloin kolmikymppisenä.
      Toivon, että kaikki lutviutuu teillä hyvin. Se vanha, kulunutkin, viisaus, että kriisi on aina myös mahdollisuus, pitää ehdottoamsti paikkansa ja saattaa antaa voimaa hämminkien aikana.

      Sinne vaan lannefarkutkin - mutta ei kiertoon, vaan uusi ehdotus: ihan komeron perille pois mielipahaa aiheuttamasta. Sitten kun löydät ne vaikka vuoden kuluttua, niin tarkistat tilanteen.
      ♥ Hyvää viikonloppua ja iloa!

      Poista
    5. Marjatta, se oli niin iso asia, että kaikkea en ole vielä kertonut, mutta meillä on kaikki fantastico! Nyt kyse muusta perheenjäsenestä kuin minusta tai R:sta. Me olemme ikuisesti toisillemme se Sandemosen "Rakkaus on älyllinen tapaaminen sen kanssa, jota kohden veresi kiehuu." Joskus lykästää ja kohtaa just sen oikean, mutta ei sekään KAIKKIA asioita voi tehdä helpoksi. Minusta murroksia tarvitaan ja pitää osata katsoa myös uuteen eli olemme samoilla linjoilla, Sinä Viisas Nainen<3

      Et saa ottaa mun lannefarkkuja, ne ovat limenvihreät! Juu, ne ovatkin siten, että en näe niitä kuin ehdottomasti esiin ottamalla. Vierasmakkarissa on yksi hylly, jossa nuo limet farkut ja sitten Patsyn juhlahousut (muistat ehkä sarjan Todella upeeta;).

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  9. Kiitos esittelystä, luulen, että tämä teos löytyy kohta minunkin hyllystäni. Sairauksiin ja vaivoihin pitäsi suhtautua terveesti. Terveellinen elämä voi olla nautinnollista, eikä kieltäytymisien kapea polku. Pidän myös Piipon kirjoista, ne ovat kuluneet käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, ole hyvä <3 Tämä on hyvin kohtuullinen ja mukava kirja. Tästä tulee vahva olo! Voisi sanoa, että niihin voisi yrittää suhtautua myös vähän viilesti. Ei kaikki ole aina maailmanloppu. Elämän pitää olla nautinnollista. Siitä en jousta, mutta voin välillä vähän arkena rääkätä itseäni - sopivasti.

      Sama täällä: Minä olen kuule alleviivannut ne ihan täyteen ja laittanut omia merkintöjäni ja palaan niihin takaisin kerta kerran jälkeen.

      Poista
  10. Kiitos Leena, kuulostaa luettavien pinoon menevältä tämäkin kirja.
    :)

    VastaaPoista
  11. Ehdottoman tärkeä kirja. Siinä virallinen ja täydentävä lääketiede kulkevat käsikädessä. Siitä minä pidän. Lisäksi tuota tyytymättömyyttä omaa ulkonäköä kohtaan, jota niin monet monet naiset tuntevat, on käsitelty monipuolisesti. Nykyisin näen kaikenkokoiset, -näköiset ja -ikäiset naiset kauniina. Mutta pitkään olin tuon yleisen naisihanteen vanki minäkin. Boikotoin Stokmannia, koska sillä oli mainoskuvissa vain 16-vuotiaita anorektikkoja. Nyttemmin olen jo vähän siitäkin tasaantunut.
    Hmmm, todella oiva ystävänpäivälahja tyttärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, tämä on. Minusta myös on kiva, kun toista ei suljeta pois. Se tyytymättömyys piilomyydään ja sen uhreiksi joutuvat jo nuoret ja kauniit tytöt. Nyt muutamat mallifirmat ainakin ulkomailla ovat ottaneet 80-vuotiaita malleja ja he ovat todella kauniita.

      Tämä olisi tyttärelle mitä parahin kirja.

      Poista
  12. Hei,
    On varmaan mielenkiintoinen kirja. Tällaista tietoa ei ole koskaan liikaa. Puhuin juuri tänään ystäväni kanssa kauneusleikkauksista ja niiden turhuudesta, koska melkein aina lopputulos on huono, jopa hirveä. Me kaikki muutumme vuosien myötä ja se täytyy vain hyväksyä. En tarkoita, ettei kannata huolehtia terveydestään, sen hoitaminen on äärimmäisen tärkeää, vaan puhun noista juuri lehtien muovaamista mielikuvista nainen ikuisesti nuorena ja ns. hyvännäköisenä. Nainen joka kantaa eletyt vuotensa ja itsenä arvokkaasti ja keskittyen sisäiseen hyvinvointiin, säteilee kauneutta joka puolelle!!!
    Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Merja!

      Tämä on tosi hyvä. Jutussani mainittu Piipon kirja, se jota halusit, tulee sinulle sitten meidän mukana. Saa olla terveystietoinen, mutta ei tarivtse ryhtyä leikkausmaanikoksi= kaksi ihan eri asiaa. Olen käynyt niin monta operaatiota, että ei ole ensimmäisenä mielessä...kauneusleikkaukset. Nyt on jo Pinterestissä näkynyt 80-vuotias kaunis malli. Nainen joka nauttii elämästään, on aina kaunis!

      Kiitos samoin <3

      Poista
  13. Ihanaa, että toit tämän kirjan esille. Kuka ei olisi kärsinyt tästä mallista, joka meille myydään totuutena. Se, että osaa arvostaa itseään ja näkee itsensä hyvänä ja arvokkaana voi olla monelle todella vaikeaa. Laitankin tästä innostuneena seinälleni nuo lauseet (joista toinen koristaa korttina seinälläni) : Koska olen elämäni tähti. Koska olen sen arvoinen =)

    Upeaa viikonloppua sinulle Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ole hyvä vain <3 Niinpä ja sitten vaikka sitä vastustaakin, se jää kuitenkin alitajuntaan tekemään tuhojaan, aiheuttamaan pahaa mieltä. Kaikki rakastaminen lähtee itsensä hyvöksymisestä. Minä kirjoittelen noita viisaita lauseita seinäkalenterin reunoille näkyvällä tussikynällä. Parhaimmat vien myös sitaattikirjaan.

      Kiitos samoin sinulle Birgitta <3

      Poista