Ulla Liukkonen, Helena Lylyharju, Kari Martiala: Ajatusta arkiruokaan! Herkkuja rippeistä

Mistä syntyikään koko maailman valloittanut pizza? Se syntyi köyhien napolilaisten edellispäivän ruoantähteistä, jotka tarkat perheenäidit halusivat taiten hyötykäyttää ravinnoksi mitään pois heittämättä. On laskettu, että jokaista suomalaista kohti roskikseen heitetään ruokaa peräti 24 kiloa, joka vastaa rahaksi muutettuna noin 125 euroa eli kuutta prosenttia kaikesta ostetusta ruoasta. Tätä on varmaan monen vaikea uskoa, sillä eikö meille ole opetettu lapsesta pitäen, että ruokaa ei heitetä hukkaan ja emmekö ole itse opettaneet tätä lapsillemme? Olemmeko itse sisäistäneet sen, että parasta ennen myyntipäivä ei ole viimeinen käyttöpäivä? Ruokimmeko itse roskistamme vai olemmeko neuvokkaita tuunaamaan jätteistä uusia herkkuja!

Keitiömestarit Ulla Liukkonen ja Helena Lylyharju sekä ruokatoimittaja ja valokuvaaja Kari Martiala, ovat tehneet näppärän ja hyödyllisen kirjan Ajatusta arkiruokaan! Herkkuja rippeistä (Karisto 2015), jossa edellispäivän tähteistä valmistetaan herkullisia arkiaterioita edullisesti ja nopeasti. Ohjeita löytyy kymmeniä ja mukana ovat salaatit, keitot, kiusaukset sekä jälkiruoat. Kaikki käy: eilisen keitetyt perunat, riisi, pasta, kuivahtaneet leivät, nahistuneet kasvikset etc. Mieleen tuli välittömästi, että tässäpä oiva opus tämän päivän uusavuttomille, joista osa ei osaa edes sipulia kuoria ja pilkkoa. No, kaikillehan ei kokkailu ole intohimoharrastus, mutta varmaan rahan luulisi kiinnostavan kaikkia. Tarkennan nyt, että en tarkoita uusavuttomilla nuoria vaan heitä on kaikenikäisissä. Tarkin ja ekologisin kuluttaja, jonka tiedän, on nuori mies, joka ostaa kaiken lihan niin, että siinä on tarjousta yli puolet ja menossa on viimeinen myyntipäivä. Kotona hän sitten kypsentää lihan ja laittaa sen erikokoisina annoksina pakastimeen, josta sitten ottaa sitä tarvitsemansa määrän mitä upeimpiin aterioihin. Minä taas en ikinä osta gulassilihoja normaalihinnalla, vaan aina tarjouksesta, mutta silloin pariin kolmeen pakettiin ja pakastan. Näin viikonloppuherkkukin voi käydä lopulta edulliseksi, vaikka siitä valmistuukin usein just pyhäpäivien 'parempaa' ruokaa.

Kuvassa Karin kukkakaali-porkkanasosekeitto, johon tarvitaan vain kukkakaalia, porkkanoita, sipulia, perunaa, kasvisliemikuutio, vettä, ruokakermaa, chilipaprikaa, mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Näin tämän kirjan ohjeissa ei takerruta tarkkoihin annosmääriin, vaan kaikki riippuu siitä, mitä kotona on jäljellä ja miten paljon. Tässä tarvitaan vain muutamia nahistumista lähentyviä kasviksia, mielikuvitusta ja sauvavatkainta ja siinä on sitten valmis sosekeitto. Kermaa meiltä ei ehkä löytyisi, mutta äkkiäkö tuon nyt noutaa.

Hauska idea on kirjassa oleva maanantain lihakeitto, josta oli ihan äidille soitettava: Sunnuntaisesta karjalanpaistista voi tuunata helposti lihakeiton lisäämällä vettä sekä kuorittuja ja kuutioituja perunoita, porkkanoita, sipulia ja maustepippuria. Persiljaa pinnalle ja siinä se on: lihakeitto! Meillä lisättäisiin ketsuppia ja pyhään karjalanpaistiinkin olen jo uskaltanut näppini laittaa eli valmistan sen suikalelihasta ja palsternakkaa nakkasen mukaan myös. Aivan kuulen, miten karjalainen isoäitini naurahtaa, sillä hän oli iloinen ja kiinnostunut myös uusista tuulista.

Muita kirjan keittoja ovat Kilpisjärven käristyskeitto, napolilainen minestronekeitto, viherpiipertäjän keitto, zuppa di cipolle ja tomaattikeitto. Näissä tulevat hyödynnettyä vanhat leivänpalat, nahistuneet tomaatit ja parsakaalit ja mitä ikinä kellarista tai jääviileäkaapista löytyykään. Kannattaa myös tarkistaa pakastin, josta voi löytyä ennen joulua ostettuja pakastevihanneksia. Palsternakka on parasta, mitä keittoon voi laittaa!

Kuvassa kvinoasalaatti, joka sopii keliaakikoille sekä gluteenia muuten vain välttelevälle. Kvinoaa, kylmäsavulohta, tilliä, keitettyjä kananmunia. Kastike valmistuu rypsiöljystä, sitruunamehusta, ripaus vielä sokeria ja suolaa, ehkä mustapippuria ja valkosipulin kynsi puserettuna ja siinä se on. Tähteeksi jäänyt kala on hyötykäytetty terveellisesti. Perunoita ei kannata myöskään heittää pois, jos niitä löytyy kellarista laarin pohjalta, vaan aina herkullinen ja monen ruoan kumppani on perunasalaatti. Kirjassa opastetaan tekemään wanhan ajan perunasalaatti, se perinteinen, jota on ollut tapana nauttia nakkien tai grillatun makkaran seurana. Se maistuu hyvältä kyllä ihan sellaisenaankin.

Chilisevän kanan ohje sai alkunsa siitä huomiosta, että kaupan broilerpakkauksissa on yleensä aika monta annospalaa liikaa pienelle perheelle. Kaikki palat kannattaa kuitenkin kypsentää kerralla, sillä ylijääneestä kypsästä broilerista syntyy maistuva itämainen ruoka.

kypsää broileria
ketsuppia
sweet& chili -kastiketta
kermaa
smetanaa tai kermaviiliä
suolaa
mustapippuria

Laita broilerinpalat voideltuun uunivuokaan.

Sekoita ketsuppi, sweet&chili -kastike, kerma, suola ja pippuri ja kaada broilerinpalojen päälle.

Kypsennä uunissa 175 asteessa 20 minuuttia. Tarjoa esimerkiksi paistetun kasvisriisin kera.

Ylijääneen broilerin ja pastan, joita meillä on hyvinkin usein, sillä ah!, kuka voi vastustaa pastaa, voi tuunata pasta di polloksi: kypsää broileria, pastaa, paprikaa, basilikaa, chilikastiketta, ruokakermaa, hunajaa, parmesaanijuustoa.

Pääruokien resepteissä ohitan nyt viileesti kasvispyttipannun, Waikikin wokkibroilerin, aasialaisen pyttipannun, keskiviikon kiusauksen ja monta muuta, sillä kuulen Jurmon kutsun: Jurmon marinoidut silakkapihvit menevät ohi monen konstikkaamman herkun, sen silakka aina minulla tekee. Syön silakkaa pihveinä, lämpiminä tai kylminä, monen sortin marinadeissa, joulua ei tule ilman valkosipuliyrttisilakoita ja Sea Horsen maagiset silakat on käytävä maistamassa!

kypsiä silakkapihvejä
punasipulia
vettä
väkiviinaetikkaa
sokeria
rouhittua mustapippuria
tilliä

Tee silakkapihvien päälle etikkaliemi sekoittamalla noin 2,5 dl vettä, 0,5 dl väkiviinaetikkaa, 0,5 dl sokeria ja 1 tl rouhittua maustepippuria.

Laita kattilaan vesi, etikka, sokeri ja rouhittu maustepippuri ja kiehauta ne.

Anna jäähtyä. Hienonna tilli. Leikkaa punasipuli ohuiksi siivuiksi.

Laita silakkapihvit, punasipulisiivut ja tillisilppu kerroksittain.

Kaada jäähtynyt etikkaliemi päälle ja anna maustua seuraavaan päivään.

Jostain syystä munakkaasta on tullut ainakin meille suosittu brunssijuttu, ja sitähän voi varioida vaikka kuinka ja siihen voi myös piilottaa vaikka mitä herkkuja kantarelleista alkaen. No, niitä ei ehkä useinkaan löydy tähteistä, mutta löytyy eiliseltä kypsää perunaa ja paprika vetelee pöydällä viimeisiään, joten eikun Toreadorin munakasta valmistamaan:

3 kananmunaa
3 rkl vettä tai maitoa
1/4 suolaa
2 kpl kypsää perunaa
1/4 paprika
puolikas sipuli
mustapippuria hyppysellinen
öljyä paistamiseen

Pilko kypsät perunat, paprikat ja sipuli pieniksi kuutioiksi.

Vatkaa munat rikki ja lisää vesi tai maito sekä suola.

Laita kuumalle pannulle pilkotut perunat, paprikat ja sipuli ja anna paistua noin viisi minuuttia, lisää mustapippuri.

Lisää päälle munakasmassa ja anna hautua noin 10 minuuttia kannen alla miedolla lämmöllä.

Ajatusta arkiruokaan! -kirjasta löytyy jälkiruokapuolelta Ahvenanmaan pannukakkua, rapeita vohveleita, Helena-mummin lettuja, kerrosvanukasta, marjaisaa vaniljavanukasta, paistettua saaristolaisleipää viikunoiden ja marjojen kera, urbaania uunibanaania ja vaikka mitä, mutta tässä kohtaa kaipaan yleensä mitä tahansa, jossa on omenaa ja kanelia. Voiko kukaan unohtaa niitä uunipellillä paistuneita syyspudokkaita, joita on itse lapsena syönyt ja myöhemmin sitten lapsilleen valmistanut. Nostalginen klassikko syksyn omenasatoa just vaikka oman puutarhan pudokkaista tai sitten kaupan omenoista, jotka ovat nahistumaan päin.

omenoita
fariinisokeria
voita
kanelia

Sekoita keskenään noin 2 rkl voita, 0,5 dl fariinisokeria tai tavallista sokeria ja 1 tl kanelia.

Poista omenoista siemenkota, ja laita omenat uunivuokaan.

Sekoita voi, fariinisokeri ja kaneli keskenään ja täytä omenan keskustat seoksella.

Paista uunissa 180 asteessa 20-30 minuuttia.

Tarjoa herkku jäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kera.

Tässäpä mainio kirja meille kaikille, sillä eiköhän vain sitä suosikkiruisleipää tule ostettua aina se isompi pakkaus ja miten se jääkään sitten leipäkorin pohjalle viikonlopuksi lojumaan, kun on vuorossa patonkia ja ystävän leipomaa saaristolaisleipää. Onhan se rankka ajatus, että rahassa arvioituna hukkaan heittämämme ruokavuori on vuodessa noin 500 miljoonan euron arvoinen...

Kiitos Helenalle ja Ullalle opista, miten hävikki tuunataan herkuiksi ja Karille kiitos runsaasta kuvamateriaalista!


*****

Ruokakirjat Leena Lumissa