tiistai 3. helmikuuta 2015

Ulla Liukkonen, Helena Lylyharju, Kari Martiala: Ajatusta arkiruokaan! Herkkuja rippeistä

Mistä syntyikään koko maailman valloittanut pizza? Se syntyi köyhien napolilaisten edellispäivän ruoantähteistä, jotka tarkat perheenäidit halusivat taiten hyötykäyttää ravinnoksi mitään pois heittämättä. On laskettu, että jokaista suomalaista kohti roskikseen heitetään ruokaa peräti 24 kiloa, joka vastaa rahaksi muutettuna noin 125 euroa eli kuutta prosenttia kaikesta ostetusta ruoasta. Tätä on varmaan monen vaikea uskoa, sillä eikö meille ole opetettu lapsesta pitäen, että ruokaa ei heitetä hukkaan ja emmekö ole itse opettaneet tätä lapsillemme? Olemmeko itse sisäistäneet sen, että parasta ennen myyntipäivä ei ole viimeinen käyttöpäivä? Ruokimmeko itse roskistamme vai olemmeko neuvokkaita tuunaamaan jätteistä uusia herkkuja!

Keitiömestarit Ulla Liukkonen ja Helena Lylyharju sekä ruokatoimittaja ja valokuvaaja Kari Martiala, ovat tehneet näppärän ja hyödyllisen kirjan Ajatusta arkiruokaan! Herkkuja rippeistä (Karisto 2015), jossa edellispäivän tähteistä valmistetaan herkullisia arkiaterioita edullisesti ja nopeasti. Ohjeita löytyy kymmeniä ja mukana ovat salaatit, keitot, kiusaukset sekä jälkiruoat. Kaikki käy: eilisen keitetyt perunat, riisi, pasta, kuivahtaneet leivät, nahistuneet kasvikset etc. Mieleen tuli välittömästi, että tässäpä oiva opus tämän päivän uusavuttomille, joista osa ei osaa edes sipulia kuoria ja pilkkoa. No, kaikillehan ei kokkailu ole intohimoharrastus, mutta varmaan rahan luulisi kiinnostavan kaikkia. Tarkennan nyt, että en tarkoita uusavuttomilla nuoria vaan heitä on kaikenikäisissä. Tarkin ja ekologisin kuluttaja, jonka tiedän, on nuori mies, joka ostaa kaiken lihan niin, että siinä on tarjousta yli puolet ja menossa on viimeinen myyntipäivä. Kotona hän sitten kypsentää lihan ja laittaa sen erikokoisina annoksina pakastimeen, josta sitten ottaa sitä tarvitsemansa määrän mitä upeimpiin aterioihin. Minä taas en ikinä osta gulassilihoja normaalihinnalla, vaan aina tarjouksesta, mutta silloin pariin kolmeen pakettiin ja pakastan. Näin viikonloppuherkkukin voi käydä lopulta edulliseksi, vaikka siitä valmistuukin usein just pyhäpäivien 'parempaa' ruokaa.

Kuvassa Karin kukkakaali-porkkanasosekeitto, johon tarvitaan vain kukkakaalia, porkkanoita, sipulia, perunaa, kasvisliemikuutio, vettä, ruokakermaa, chilipaprikaa, mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Näin tämän kirjan ohjeissa ei takerruta tarkkoihin annosmääriin, vaan kaikki riippuu siitä, mitä kotona on jäljellä ja miten paljon. Tässä tarvitaan vain muutamia nahistumista lähentyviä kasviksia, mielikuvitusta ja sauvavatkainta ja siinä on sitten valmis sosekeitto. Kermaa meiltä ei ehkä löytyisi, mutta äkkiäkö tuon nyt noutaa.

Hauska idea on kirjassa oleva maanantain lihakeitto, josta oli ihan äidille soitettava: Sunnuntaisesta karjalanpaistista voi tuunata helposti lihakeiton lisäämällä vettä sekä kuorittuja ja kuutioituja perunoita, porkkanoita, sipulia ja maustepippuria. Persiljaa pinnalle ja siinä se on: lihakeitto! Meillä lisättäisiin ketsuppia ja pyhään karjalanpaistiinkin olen jo uskaltanut näppini laittaa eli valmistan sen suikalelihasta ja palsternakkaa nakkasen mukaan myös. Aivan kuulen, miten karjalainen isoäitini naurahtaa, sillä hän oli iloinen ja kiinnostunut myös uusista tuulista.

Muita kirjan keittoja ovat Kilpisjärven käristyskeitto, napolilainen minestronekeitto, viherpiipertäjän keitto, zuppa di cipolle ja tomaattikeitto. Näissä tulevat hyödynnettyä vanhat leivänpalat, nahistuneet tomaatit ja parsakaalit ja mitä ikinä kellarista tai jääviileäkaapista löytyykään. Kannattaa myös tarkistaa pakastin, josta voi löytyä ennen joulua ostettuja pakastevihanneksia. Palsternakka on parasta, mitä keittoon voi laittaa!

Kuvassa kvinoasalaatti, joka sopii keliaakikoille sekä gluteenia muuten vain välttelevälle. Kvinoaa, kylmäsavulohta, tilliä, keitettyjä kananmunia. Kastike valmistuu rypsiöljystä, sitruunamehusta, ripaus vielä sokeria ja suolaa, ehkä mustapippuria ja valkosipulin kynsi puserettuna ja siinä se on. Tähteeksi jäänyt kala on hyötykäytetty terveellisesti. Perunoita ei kannata myöskään heittää pois, jos niitä löytyy kellarista laarin pohjalta, vaan aina herkullinen ja monen ruoan kumppani on perunasalaatti. Kirjassa opastetaan tekemään wanhan ajan perunasalaatti, se perinteinen, jota on ollut tapana nauttia nakkien tai grillatun makkaran seurana. Se maistuu hyvältä kyllä ihan sellaisenaankin.

Chilisevän kanan ohje sai alkunsa siitä huomiosta, että kaupan broilerpakkauksissa on yleensä aika monta annospalaa liikaa pienelle perheelle. Kaikki palat kannattaa kuitenkin kypsentää kerralla, sillä ylijääneestä kypsästä broilerista syntyy maistuva itämainen ruoka.

kypsää broileria
ketsuppia
sweet& chili -kastiketta
kermaa
smetanaa tai kermaviiliä
suolaa
mustapippuria

Laita broilerinpalat voideltuun uunivuokaan.

Sekoita ketsuppi, sweet&chili -kastike, kerma, suola ja pippuri ja kaada broilerinpalojen päälle.

Kypsennä uunissa 175 asteessa 20 minuuttia. Tarjoa esimerkiksi paistetun kasvisriisin kera.

Ylijääneen broilerin ja pastan, joita meillä on hyvinkin usein, sillä ah!, kuka voi vastustaa pastaa, voi tuunata pasta di polloksi: kypsää broileria, pastaa, paprikaa, basilikaa, chilikastiketta, ruokakermaa, hunajaa, parmesaanijuustoa.

Pääruokien resepteissä ohitan nyt viileesti kasvispyttipannun, Waikikin wokkibroilerin, aasialaisen pyttipannun, keskiviikon kiusauksen ja monta muuta, sillä kuulen Jurmon kutsun: Jurmon marinoidut silakkapihvit menevät ohi monen konstikkaamman herkun, sen silakka aina minulla tekee. Syön silakkaa pihveinä, lämpiminä tai kylminä, monen sortin marinadeissa, joulua ei tule ilman valkosipuliyrttisilakoita ja Sea Horsen maagiset silakat on käytävä maistamassa!

kypsiä silakkapihvejä
punasipulia
vettä
väkiviinaetikkaa
sokeria
rouhittua mustapippuria
tilliä

Tee silakkapihvien päälle etikkaliemi sekoittamalla noin 2,5 dl vettä, 0,5 dl väkiviinaetikkaa, 0,5 dl sokeria ja 1 tl rouhittua maustepippuria.

Laita kattilaan vesi, etikka, sokeri ja rouhittu maustepippuri ja kiehauta ne.

Anna jäähtyä. Hienonna tilli. Leikkaa punasipuli ohuiksi siivuiksi.

Laita silakkapihvit, punasipulisiivut ja tillisilppu kerroksittain.

Kaada jäähtynyt etikkaliemi päälle ja anna maustua seuraavaan päivään.

Jostain syystä munakkaasta on tullut ainakin meille suosittu brunssijuttu, ja sitähän voi varioida vaikka kuinka ja siihen voi myös piilottaa vaikka mitä herkkuja kantarelleista alkaen. No, niitä ei ehkä useinkaan löydy tähteistä, mutta löytyy eiliseltä kypsää perunaa ja paprika vetelee pöydällä viimeisiään, joten eikun Toreadorin munakasta valmistamaan:

3 kananmunaa
3 rkl vettä tai maitoa
1/4 suolaa
2 kpl kypsää perunaa
1/4 paprika
puolikas sipuli
mustapippuria hyppysellinen
öljyä paistamiseen

Pilko kypsät perunat, paprikat ja sipuli pieniksi kuutioiksi.

Vatkaa munat rikki ja lisää vesi tai maito sekä suola.

Laita kuumalle pannulle pilkotut perunat, paprikat ja sipuli ja anna paistua noin viisi minuuttia, lisää mustapippuri.

Lisää päälle munakasmassa ja anna hautua noin 10 minuuttia kannen alla miedolla lämmöllä.

Ajatusta arkiruokaan! -kirjasta löytyy jälkiruokapuolelta Ahvenanmaan pannukakkua, rapeita vohveleita, Helena-mummin lettuja, kerrosvanukasta, marjaisaa vaniljavanukasta, paistettua saaristolaisleipää viikunoiden ja marjojen kera, urbaania uunibanaania ja vaikka mitä, mutta tässä kohtaa kaipaan yleensä mitä tahansa, jossa on omenaa ja kanelia. Voiko kukaan unohtaa niitä uunipellillä paistuneita syyspudokkaita, joita on itse lapsena syönyt ja myöhemmin sitten lapsilleen valmistanut. Nostalginen klassikko syksyn omenasatoa just vaikka oman puutarhan pudokkaista tai sitten kaupan omenoista, jotka ovat nahistumaan päin.

omenoita
fariinisokeria
voita
kanelia

Sekoita keskenään noin 2 rkl voita, 0,5 dl fariinisokeria tai tavallista sokeria ja 1 tl kanelia.

Poista omenoista siemenkota, ja laita omenat uunivuokaan.

Sekoita voi, fariinisokeri ja kaneli keskenään ja täytä omenan keskustat seoksella.

Paista uunissa 180 asteessa 20-30 minuuttia.

Tarjoa herkku jäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kera.

Tässäpä mainio kirja meille kaikille, sillä eiköhän vain sitä suosikkiruisleipää tule ostettua aina se isompi pakkaus ja miten se jääkään sitten leipäkorin pohjalle viikonlopuksi lojumaan, kun on vuorossa patonkia ja ystävän leipomaa saaristolaisleipää. Onhan se rankka ajatus, että rahassa arvioituna hukkaan heittämämme ruokavuori on vuodessa noin 500 miljoonan euron arvoinen...

Kiitos Helenalle ja Ullalle opista, miten hävikki tuunataan herkuiksi ja Karille kiitos runsaasta kuvamateriaalista!


*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

28 kommenttia:

  1. Kuulostaa simppeliltä. Tosin olen hyödyntänyt jämät aina pois jääkaapista joko uusioiden tai vain lämmittäen ja lisukkeita lisäten.
    Mielikuvitus on hyvä ase keittiössä, varsinkin vanhan tuunauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, tämä on simppeliä. Varmaan moni keittiön kokenut valtiatar nämä asiat hallitseekin. Eipä meilläkään juustonkannikat tai juurekset kompostiin mene. Toisaalta saattaa olla niin, että ainakin hukkakiloista päätellen, että tämä asia ei ole kaikkien hyppysissä.

      Juuri näin!

      Poista
  2. Tämä on niin loistava kirja!!!

    Meidän äiti on aina tehnyt karjalanpaistin lopusta (jos sitä jää) lihakeittoa ja ai että se on hyvää :) Samoin äiti tekee kuivaneista ruisleivistä leipäressua, oletkos kuullut semmoisesta (leipä kuutioidaan, pannulle hieman vettä kiehumaan, sekaan voita ja sinne leipäkuutiot, pyöräytellään hetken aikaa ja nautitaan voin kera, on namia) :))) Ja tämä äitin tyttö tietysti noudattaa myös näitä äidin ohjeita <3

    Kyllähän se on hullua miten paljon sitä ruokaa menee roskiin ja kaikista hulluinta minusta on, kun kaupoilla on nykyisin sääntö, että vanhaksi menneet elintarvikkeet on heitettävä roskiin, ei saa antaa edes työntekijöille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, kiva, että pidät <3

      Tätä karjalanpaistista lihasoppaa ei tuntenut edes äiti. Leipäressusta olen kuullut ja niiden nimihän taitaisi tänään olla krutonkeja;) Mutta äiti tekee pullasta aina korppuja tai köyhiä ritareita. Tottakai noudattaa äidin ohjeita <3

      Tuo asia ihan vaivaa, kun samanaikaisesti on kuitenkin nälästä kärsiviä. Esim. ravintolat varmaankin antaisivat enemmän tarvitseville, mutta joku terveyslainsäädäntömme pykälä tms. estää tuon hyvän tekemisen. Kai siinä sitten pelätään, että jos joku sairastuu ja sen voidaan katsoa johtuneen vaikka päivän vanhasta ruoasta, tulevat vastaan vastuukysymykset.

      Poista
  3. Jostain syystä silakka maistuu nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, minulle se on maistunut aina ja se on niin monipuolinen kala.

      Mukavaa helmikuun jatkoa sinulle <3

      Poista
  4. Onpa kiinnostava kirja!

    Meillä menee ruokaan lähinnä se, mitä lapset jättää lautasilleen (enää en itse niitä syö), mutta joskus kaipaisi vinkkejä kohta pilaantuvien ainesten kanssa. Toki omastakin päästä löytyy ideoita, mutta joskus sitä kaipaa tuoreita ideoita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, eikö vain!

      Tässä kirjassa niitä on tosi, tosi paljon. Liian moni äiti syö lasten jättämät ruoat ja sitten katuu;)

      Kokeile tätä.

      Poista
  5. Niin mielenkiintoinen kirja! Ja tarpeellinen. Ite olen aina osannut tehdä "kaapintyhjennysruokaa" eikä meillä mene juurikaan ruokaa roskiin.
    On tosiaan ihan älytöntä, ettei kaikkea kaupan jämää saada käyttöön. Onneksi osa annetaan esim. seurakunnille jakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, tämä on. Minäkin olen tähän asiaan jo lapsesta kasvanut, joten se on kuin selviö. Esim. uusien perunoiden keittäminen just se määrä, mitä tarvitaan tai menee, ei onnistu ikinä, niinpä meillä onkin sitten aina sen jälkeisenä päivänä herkullista perunasalaattia uusista perunoista.

      Se kai vaatisi jonkun lakimuutoksen. Saatoin just tällä viikolla nähdä, kun minun mielestä käyttökelpoisia ruispuikuloita vietiin pois, mutta enhän voi tietää minne, enkä kehdannut kysyä. Seurakunnat voisivatkin olla tuossa asiassa tosi aktiivisia.

      Poista
  6. Tarpeelinen kirja varmasti niin monelle ja houkuttavia ohjeita hienoine kuvineen.

    Toivottavasti kirja kuluu monen ruokatuhlarin käsissä ja saa ajattelemaan , sekä hyödyntämään sen antia ettei hyvää käyttökelpoista ruokaa heitetä roskiksiin turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä on ja takuulla tulee tarpeeseen, vaikka ei ehkä just sinulla ja minulle;)

      Tätä kaikki varmaankin toivovat, sillä jossain kärsitään nälkää ja siihen kuollaan vieläkin. Outoa, että samalla maapallolla ruokaa voidaan heittää hukkaan.

      Poista
  7. Kiinnostava aihe ja tarpeellinen. Minulla parhaiten toimii suunnitelmallisuus: Kauppaan mennessä on lista, joka pohjautuu viikon ruokasuunnitelmiin ja rajattuun budjettiin :) Täältä maalta käydään kaupassa reilun 50 km päässä, joten kerta viikossa saa riittää. Siinäpä jo jääkaappi viikossa tyhjenee kivasti ja mielikuvitusta saa käyttää.

    Kirja varmasti rohkaisee ja antaa uusia ideoita yhdistelyyn. Välillä sitä on niin sokea ja tekee aina ne samat sörsselit. Tietty tuttu on turvallista, nopeinta ja maistuvaa.

    Ruokien tuhlauksesta: Toivottavasti kaikki ruoka heitetään pois edes kompostiin, ettei muovijätteen sekaan. Silti on hirveää energian tuhlausta. Paljon voi tehdä kun tihrustaa kaupassa kaikki purkkirivit läpi ja yrittää valita parhaan vaihtoehdon - mikä se sitten lopulta on? Kaikki näkökannat huomioon ottaen?

    Taisin jo eksyä aiheesta. Kirja hyvä - saa ajatukset liikkeelle monin tavoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, eikö olekin! Minullakin on lista, mutta sitten pitää vielä olla sopivasti kylläinen, sillä nälkäisenä minä ainakin ostan vaikka mitä listan ulkopuolelta. Mekin käymme täältä saarelta kaupassa pääsääntöisesti kerran viikossa. Silloin sen listan onkin oltava varsin tarkkaan harkittu. Ja mitään ei parane unohtaa.

      Sitä vain jämähtää tekemän samalla tavalla ja samoja ruokia, mutta tästä kirjasta saa ainakin uusia ideoita vanhojen ruokien käyttöön. Maistuvin on kova sana;)

      Meillä on ainakin täällä Jyväskylässä ja vaikka olemmekin saarella kuin periferiassa, kompostoiniti ihan lakimääräistä. Mutta toisaalta olemme puutarhan omistajina tosi innokkaita kompostoijia. Purkkiriveissä katsomme sellaista, jonka tiedämme tekevän kauppansa. Kahdessa ei katsota hintaa ja ne ovat talvella Närpiön tomaatit ja ympäri vuoden Robert'sin suklaakahvi. Käytämme aina ja paljon vain koitimaista tomaattia, mutta etsimme vartapäiten Närpiön tomaatteja, koska ne ovat niin hyviä. Kasvihuoneiden hiilijalanjäljestä on turha kenenkään sanoa mitään, sillä on laskettu, että vaikka Espanjasta tuodun tomaatin hiilijalanjälki on isompi. Kahvia nautimme vain ison mukillisen aamuisin kera Hesarin ja sen pitääkin sitten olla tosi, tosi hyvää.

      Eksyminen sallittua: Vuoroin vieraissa <3

      Poista
  8. Herkkuja rippeistä, ihan kuin minä olisin kirjoittanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tiedän, että sinä olet tässä tosi hyvä!

      Poista
    2. Ruattis perheet heittää 20% ruuasta roskikseen, iso raha, ostetaan liikaa.

      Poista
    3. Tässä kirjassa puututaan myös ostettuihin määriin.

      Poista
  9. Minut on opetettu jottei ruokaa heitetä roskiin . aika kannattaa miettiä miten jämiä hyödyntää parhaiten. Aikoinaan kun tein liian isoja salaattiannoksia ja niitä jäi, sitten keksin sopan johon tuo salaatti käytettiin. Pakaste vihannespussi vähän vettä ja tuo salaatti joukkoon . Tulista maustetta ja tippa kermaa tehosekoittimella soseeksi. Väri useinkin oli 'koiran oksennuksen ' näköinen mutta maku korvasi kaiken ja ei kukaan valittanut etteikö olisi hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, no niinhän meidät monet on ja olen sitä kapulaa kuljettanut myös lapsilleni. Salaattisi on suorastaan nerokas ja takuulla terveellistä!

      <3

      Poista
  10. Tässähän on hyvä kirja. Minä inhoan ruuan pois heittämistä ja yritän soveltaa tähteet uusiksi siinä missä pystyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sama täällä. Munakas on aika kätevä juttu käyttää jämiä. Ja tuo lihasoppa on ihan ruokatuunauksen bravuuri!

      Poista
  11. Mielenkiintoinen kirja!
    Minutkin on opetettu , että ruokaa ei saa heittää roskiin ja myöskin, että lautaselle otettu ruoka pitää syödä.

    Karjalaisten vanhempien lapsena en taitaisi osata lisätä karjalanpaistiin palsternakkaa. Teen edelleen karjalanpaistin äidiltä opittuun tapaan, paitsi että lähes kokonaan naudanlihasta.
    Jurmon kutsu, sinne pitäisi palata, vaikka en pysty allergian takia silakkaa syömään. Jurmo, ihana pieni saari ja meri!

    Ruoan pois heittäminen on ehdottomasti tuhlausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, samaa mieltä.

      Näin oli opetus ja se pitää vieläkin.

      Myönnän, että ei äitikään, ehkä minäkin tarkoitin, että laitan sitä mukaan vasta, kun tulee keittovaihe. Kirjoitin tuon jutun yöllä ja ajastin aamuksi ja edelleen sitä alilämpöä: Nyt yritän päästä mittauttamaan CRP:n. En ole vuosiin ollut missään tulehduksessa, mutta nyt en ole enää varma...Keitoissa palternakka on ihan must. Huomaan heti ellei sitä ole.

      Minähän olen vain tuntenut Jurmolle sydämensä menettäneitä ja sitten blogssani on se Sandy Pimenffin kirja, joka kertoo Jurmosta eli Iurima Ultima. Kunpa...Kurjaa, että sinulla on kala-allergia.

      Näin on.

      Poista
  12. Vastaampa vielä tänne kun taas pääsin blogiisi. Tuo ruokien uusio käyttäminen on niin lähellä sydäntäni. On ihan kauhistus jos joutuisi ruokaa roskiin laittamaan. Jos joskus jotain joutuu popis laittamaan, tunnen aina pienen piston mielessäni. kaikki mitä jää, käytän tavalla tai toisella uudestaan. lapsuudesta muistan yhden herkun, kun äiti teki muusia ja sitä sitten jäi senverran, ettei jatkamatta riittänyt niin siihen muusiin lisättiin munia, maitoa ja jauhoja, usein ohrajauhoja, vehnäjauhojahan ei sota-aikan liiemmin ollutkaan. Siitä taikinasta sitten pannulla paistettiin sellaisia noin sentin paksuisia peruna lättyjä ja voi että ne oli hyviä. Olen niitä kyllä omassakin huushollissani joskus paistanut, mutta jostain kumman syystä ei ne enään niin hyviä olekkaan.
    Mutta tuo kirja on kyllä hyväksi heille, jotka huoletta heittää ruokaa roskiin ajattelematta, että niistä voi vielä valmistaa uusio ruokaa.
    Oikein heleätä helmikuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, se on ainakin sodan kokeneilla je heidän lapsillaan. Tosin olen ilokseni huomannut, että monet nuoretkin ovat ottaneet tämän sydämenasiakseen.

      No tässä kirjassa leivottan karjalaisia leposkoja, joihin tulee perunamuusia, munaa, vehnäjauhoja ja suolaa. Ettet vain olisi kotoisin Karjalasta siekin? Kirjassa tehdään myös leipää aamupuurosta!

      Minä en ikinä saa tehtyä niin hyvää lihasoppaa kuin äiti teki. Se oli sakeaa ja makeaa ja liha aivan suli suuhun. Nyt äiti valittaa, että se ei enää onnistu. Lihasta ei vain tule yhtä pehmeää. Onkohan tuo joku lihan riiputusjuttu...

      Heitä on, heitä on, mutta toivotaan, että hekin heräävät lukiessaan ruokajonoista.

      Kiitos samoin sinulle, Mummeli <3

      Poista
  13. Jos se määrä ruokaa heitetään roskikseen (mistä siis uutisoidaan silloin tällöin), niin tälle kirjalle on tosiaankin käyttöä. Itse en pidä ruuan hukkaan heittämisestä. Senpä vuoksi käytän pakastinta kovasti ja ruuatkin ostan enemmän ostoslistan mietittyäni.

    Mutta tällaiselle nuukallekin on hienoa löytää uusia ideoita. Omat tuntuu joskus niin loppuun kalutuilta ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sitä tosiaankin meee hukkaan ja paljon. Osa johtuu tiestysti lainsäädännöstämme, ei kaikki yksittäisistä kuluttajista. Minulla sama systeemi. Laadin mittavan listan ja sitten vielä käyn sen läpi, että voiko jättää jotain pois tai puuttuuko listalta jotain. Kun asuu täällä periferiassa, oppii todellakin syventymään viikkoostoslitaan.

      Liian usein tuntuu,että aina syödään samoja ruokia. Onneksi grillikausi katkaisee talviruokasesongin ja kun grilliruokakausi loppuu, taliviruokakin maistuu taas hyvältä. Kohta R. taas liimautuu grilliin kiinni...;)

      Poista