keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Lasse Ansaharju, SusuPetal: Kultainen talja


Kukaan ei näe häntä, vaikka hänen yllään on auringon säteistä kudottu kultainen talja. Ihmiset nostavat kädet kasvoilleen, varjostavat sormilla silmiään. On liian kirkasta, kuumaa, hiostavaa. Ei ole tärkeää nähdä, välttämättömämpää on juoda, nostaa huurteinen drinkkilasi huulille, maistaa elämän makeutta.

No one sees him, although he is wearing a golden fleece, knitted from rays of the sun. People lift their hands to the faces, shield their eyes with fingers. It is too bright, too hot, too sweaty. It's not important to see, it's more necessary to drink, to lift a frosty drink to the lips and taste the sweetness of life.

Kultainen talja/ Golden Fleece (Books on Demand 2014) on kiehtova valokuvakirja, jonka kuvat ovat valokuvaaja Lasse Ansaharjun matkoilta eri puolille maailmaa. Kirjan tekstit ovat SusuPetalin, jonka lukijani varmaankin muistavat hyvin kirjasta Keskiäkäisiä hajatelmia. Koska minua kiinnostavat kuvat paljonkin, nautin tämän kirjan heti tuoreeltaan kahteen kertaan. Kiehtovinta on tietenkin kuvan ja sanan liitto, sillä oikeat sanat antavat kuvalle siivet, väärät latistavat. Kokeilen itse tätä usein kuvan ja runon kanssa ja joskus syntyy helmi, joskus jotain vähemmän häikäisevää. SusuPetal on naseva sanankäyttäjä, joten jäin miettimään jokaisen kuvan kohdalla, mistä hän löysi alun, mikä on se juttu kuvassa, joka sytytti hänet. Kirja on kokonaisuudessaan sekä suomeksi että englanniksi, mitä toivon välillä jopa parhaisiin ruokakirjoihin. Kultaista taljaa kantavan miehen kuvan valinta kanteen on napakymppi, sillä tuo kuva sisältää niin montaa tarinaa, että en sanotuksi saa, eikä tarvitsekaan, sillä kuva saa 'puhua'.


Tahdonko todellakin antaa tyttäreni tuolle
miehelle?
En tietenkään. Ajatus pelottaa minua.
Inhottaa.
Osaako tuo mies rakastaa riittävästi lastani?
Osaako hän huolehtia lapsestani?
Tuskin.
Tahdonko tätä?

Tahdon, tyttäreni kuiskaa minulle.



Hänen kauneutensa ei kätke silmien surua.
Kaipaus viipyy huulilla, ikävä iholla.



Tämä lepotauko on kestänyt liian kauan. Miten paljon ihmiset jaksavatkaan puhua! 
Sanoja, sanoja, sanoja.
Hajut ovat paljon, paljon kiehtovampia.

Oih, miten mustavalkokuvat voivatkaan puhua! Ja sitten toisaalta, kun niihin liitetään muutama sopiva sana, syntyy jo tarina. Toisaalta mustavalkokuva 'väritettynä' yhdellä värillä, tuo kuvaan poweria, jolla saadaan aikaan sanoma ja sitähän on juuri Kultainen talja. Tulee mieleen eräs grafiikantyö, Raimo Kanervan Koira sienten vartijana ja siinä käytetty yksi väri...Niin...se oli Porin vuosina taidenäyttelyssä vuonna koivu ja tähti.


Minulla on pillerini ja tablettini.
Mitä muuta tarvitsisin!

Valokuvaaja Lasse Ansaharju kertoo:

Katukuvaus on aina ollut lähellä sydäntäni. Luontevaa onkin, että tämän teoksen kuvitus noudattaa enimmäkseen kyseistä genreä. Osa kuvatuista tietää tulleensa kuvatuksi, osa ei. Tekninen täydellisyys ei aina toteudu katukuvauksessa, mutta usein tunnelma korvaa tekniset puutteet. Kuvat olen ottanut lomamatkoillani vuosina 2008-2013. Kuvausmaita ovat Kreikka, Itävalta, Italia, Espanja, Ranska, Saksa, Slovenia, Tshekki, Unkari ja Kuuba.

Valokuvaajana olen itseoppinut. Jo ennen digiaikaa otin usein kuvia periaatteella: ota tarpeeksi kuvia, joku saattaa onnistuakin.



Äiti on kaunis ja vahva. Jonain päivänä minäkin olen samanlainen.
Silloin on minun vuoroni kantaa häntä.



Joskus tuntuu melkein nololta olla näin onnellinen. Mutta me olemme onnellisia!
Elämme unelmaamme joka päivä, ja totta puhuaksemme, ei nolota yhtään.
Parempi olla rehellinen ja onnellinen.

Lassen kuvia löydät enemmän täältä ja SusuPetalin ajatuksia täältä ja hänen linkkilistaltaan löytyvät paikat, joista Kultaisen taljan voi hankkia. Tässäpä kiinnostava kirja itselle, lahjaksi ystävälle, muistamiseksi muuten vain. Kuvaa ei syö aika, eikä inflaatio, siinä on jotain ikiaikaista. Ja miten vähän kuvataankaan tavallisten ihmisten tavallista arkea...



Ab fab Abbey Road
High heels, taping her toe
Hear the beat of
White and black
Octopus's garden is
Calling you back


Pitäisi käydä kaupassa. Jääkaappi on tyhjä ja yksinäinen. Pesukoneessa on pyykkejä.
Roskapusseja eteisessä. Ei vielä.
Vielä yksi lause. Yksi sivu. Yksi kappale. Yksi kirja. Ja sitten toinen kirja.


*****

Tämän kirjan on lisäkseni löytänyt myös Kirjavalas

22 kommenttia:

  1. Jo tuo kansikuva on ihan mahtava,ja nuo SusuPetalin tekstit niin hyviä ,kuten aina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, vaikuttava kuva, jota tekstit säestävät upeasti.

      Poista
  2. Muuten,se linkki ei toimi eli Lassen muihin kuviin...

    VastaaPoista
  3. Ai miten ihana kirja. Tämä täytyy saada omaksi. Heti.
    Nuo runot ja valokuvat jotka olet tähän valinnut ovat todella hienoja yhdessä. Aivan upeita.

    Ihanaa, että toit tämän kirjan esille <<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ihan sinulle! Nyt Lumimies haluaa tämän illaksi;)

      Ja tässä on vain murto-osa...Valitsin omat suosikkini, mutta sinun voivat olla eri, vaikka me usein pidetäänkin samoista. Veikkaanpa, että pidät sivun 34 kuvasta ja tekstistä. Teksti päättyy näin: "yy-kaa-koo ja cha-cha-chaa."

      Kiitos <3 Tiedäthän: Olen kuviin yhtä hulluna kuin sinä!

      Poista
  4. Onpa hieno kirjoitus tästä kirjasta - tekee sille todellakin oikeutta! Minäkin pidin (ja pidän) tästä kovasti. Kirjan jätin "kirjapöydälle", jossa pidän muutamia muita kirjoja, joita tykkään selailla usein. Kaikki kirjat eivät siis päädy hyllyyn, vaan erilaisille "tasoille", joista ne on helposti saatavilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiitos <3 Nyt tämä on jo mieheni yöpöydällä...;) Minullakin omat tärkeät kirjani ovat käden ulottuvilla. Ah, me kirjatasojen ihmiset...Noita tasoja löytyy vaikka mistä, mutta ei vielä saunasta eikä vessoista. Sana "tasot" tarkoittaa jo paljon usein käteen otettavia kirjoja.

      Poista
  5. Kiitos, Leena, kauniista kirjoitusestasi.

    Kuvat puhuttelivat niin eri tavoilla, että vaikea sanoa yksiselitteisesti, miten tarinat löytyivät. Joihinkin kuviin kirjoitin ensin englanninkielisen tekstin, sitten käänsin sen suomeksi. Joissakin tapauksissa tarinat tulivat erilaisiksi riipppuen kielestä, ne eivät ole kaikki suoria käännöksiä.Kielet elävät omaa elämäänsä, kun kirjoitan, kieli kuuntelee omia tunteitaan ja kulkee omia polkujaan, olen huomannut.

    Aurinkoista kevään odotusta"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SusuPetal, ole hyvä <3 Kiitos kiinnostavasta kirjasta!

      Kieli kuunteli myös katua, antoi sen kertoa tarinaansa. Minusta tuo Abbey Road piti olla just ja vain enkuksi;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  6. Nuo valokuvat kyllä pysäyttävät katselemaan. En ole tutustunut Susu Petalin blogiin, mutta täytyy vierailla siellä.

    <3

    t. Lumiompun Katja toisella Google-tilillään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, valokuva on vahva sana. SusuPetal on monilahjakkuus!

      <3

      Poista
  7. Moi.
    On todellakin hienoa nähdä välillä mustavalkokuvia tässä värikylläisessä maailmassa (värit ovat kyllä tietysti rikkaus, mm. luonto esiintyy, mitä kauneimmissa väreissä vuoden aikojen mukaan). Minua eniten puhutteli kuva+teksti, jossa isä vei tytärtään alttarille. Kokonaisuus oli hieno. Lisäksi keskustelevat miehet koirakaverin kanssa puhuttu sieluani. Varmasti kirja kannattaa lukea ja katsoa kuvia tarkkaan.
    Mukavaa torstaipäivän jatkoa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Mustavalkokuvissa on taikaa ja jotain kestävää: Mennyt maailma, mutta kuitenkin tämä hetki. Minä pidin kultaisesta taljasta ja vahvasta äidistä, mutta kirjassa on kuvia paljon. Voin tuoda mukanani seuraavalla kerralla, kun tulemme. Valokuvaajamiestäsi kirja erityisesti kiinnostanee.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  8. Luin tästä jo aiemmin Elegian blogissa ja kiinnostuin, varsinkin kannesta. Minusta siinä ei oikeastaan tarvittaisi muuta tekstiä kuin tuo 'kultainen talja'. Se on juuri sellainen hyvä lyhyt teksti, joka tuo kuvaan uutta ja saa katsojan kehittelemään tarinaa eteenpäin.

    Olen monesti valokuvanäyttelyissä kiinnittänyt huomiota teksteihin. Tekstit, jotka kertovat saman, minkä jo näkee, ovat jotenkin turhia. Tästä syystä minäkin pidän kultaisen taljan ohella juuri tuosta 'äiti on kaunis ja vahva' -tekstistä, se kertoo lisää.

    Kultainen talja -kuva ja teksti on MAAGINEN! En ole vielä katsellut/lukenut kirjaa, joten en osaa sanoa muuta. Ei tällaista täydellistä kuvaa usein synny, eikä tarvitsekaan, CD-levylläkin sattaa olla vain yksi oikein hyvä kappale.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, en tiennytkään, että tämä on ollut Elegian blogissa! No, nyt kun luin tarkemmin Elegian kommentin, tajusin...;) Kiitos <3

      Kultainen talja on koskettavin, mutta 'äiti on kaunis..' on niin ihana. No, kyllä minä pidin näistä sanoituksistakin ja aloin kuulla osan musiikkina. Siis laulettuna etc.

      No se on MAAGINEN! Miksen minä keksinyt tuota suosikkisanaani nyt käyttää...nyyyyh. Onneksi monet lukevat kommentitkin. Tuo kuva yhdessä tesktin kanssa melkein hypnotisoi. Niinhän se menee. Minulla käy usein levyjen kanssa niin ellei kyseessä ole Sting.

      Poista
  9. Huima kirja, joka varmasti saa mielikuvituksen liikkeelle!

    Kultainen talja... Mikä tarina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä kirja nostaa matkakuumeen!

      Kultainen talja on upea, upea...<3

      Poista
  10. Sydämellistä ystävänpäivää Leena <3 Taasen jo ikävä sua, täytyy vaihtaa privana kuulumisia pian. <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos samoin sinulle <3 Heti kun ehdit;) Sinulla tuntuu tapahtuvan paljon...<3<3<3

      Poista
  11. Kiitos positiivisesta ja näyttävästä kirjan arvioinnista. Meillä oli Susupetalin kanssa kiva projekti, jossa molemmat tiesivät oman paikkansa, emmekä puuttuneet toistemme töihin. Tulos on omastakin mielestä varsin toimiva. Hauskaa että sinäkin pidit.

    Lasse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasse, ole hyvä <3 Ilo oli minun! Niinhän se kaikki sujuukin parhaiten: Mestari antaa tilaa mestarille ja kumpikin ovat parhaimmillaan omissa rooleissaan, pitää vain heittäytyä ja luottaa. Olen nyt tehnyt tämän blogin kautta niin paljon 'duunia' myös kuuvaajien kanssa, että on suorastaan armo, kun kaikki sujuu niin, että kummatkin vain uskovat, että toinen tekee parhaansa yhteissoinnun saamiseksi loistavaan finaaliin! Olen sanankäyttäjä, joka on hulluna kuviin, joten...tämä oli todellakin ilo♥

      Poista