torstai 19. tammikuuta 2017

Jessie Burton: Nukkekaappi


Tämän tarinan tuoksut ovat myski, muskotti, santelipuu, neilikka, kardemumma, meri, kaneli, savu, märkä koira, lipeä, mehiläisvahakynttilät, hunaja, inkivääri, rosmariini, omena, laventeli... Tämä tapahtuu 1680 –luvun Amsterdamissa, jossa nuori Nella saapuu miehensä, kauppias Johannes Brandtin taloon rouvaksi aikana, jolloin miehet purjehtivat meriä ja naiset hoitivat koteja. Tarinan värit ovat sahrami, aprikoosi ja meri. Sen tunnelmat ovat pimeys ja salaisuudet, mukahurskaus ja kulissien ylläpito. Tarinan taika ovat Nellan mieheltään lahjaksi saama nukkekaappi ja salaperäinen miniatyristi. Sen maku ovat kandeel, olie-koecken ja magia. Tämä tarina ei ole ennen kerrottu, mutta se on ollut mahdollista tapahtua. Sulje silmäsi ja maistele. Purista silmäsi ihan kiinni ja näet sahramia, auringonlaskua ja kiellettyä. Muista varoa astumasta sivuun. Muista Janten laki. Muista että et ole parempi kuin muut. Muista että seinätkin näkevät. Varo vieraita...

Jessie Burtonin esikoisromaani Nukkekaappi (The Miniaturist, Otava 2017, suomennos Markku Päkkälä) on vetävä lukuromaani ajalta, jolloin länsimainen, kaksinaismoralistinen kultturimme oikein hehkui hurskaassa vaativuudessaan, kyttäsi ja vainosi erilaisia ja hyve oli olla muiden kaltainen, jantelainen. Mukahurskaat menivät kirkkoon sunnuntaisin ja laskivat poissaolijat. Hekumoitsivat juoruilla ja elivät saada paljastaa kaiken vieraan, heille oudon. Kuulostaako tutulta? Mikä on muuttunut? Kun on lukenut tämän Amsterdamiin sijoittuneen tarinan, huomaa onneksi, että jotain on eroakin, vaikka perimältään ihmispeto on aina sama eikä Jantea pääse pakoon.

Nellan saapuessa rouvaksi miehensä Johanneksen taloon tapahtuu heti kaksi outoa asiaa: Nella saa mieheltään lahjaksi hienon nukkekaapin, kuin olisi lapsi, mutta hän ei saa avioliittoon kuuluvaa naisen ja miehen välistä läheisyyttä, sen sijasta vain torjuntaa.

Tuntuu kuin Johanneksen torjunta ympäröisi Nellaa kuoren lailla. Hän olisi valmis halkaisemaan vaikka kallonsa, jos se saisi hänet unohtamaan hullut käsityksensä aidosta rakkaudesta, aviovuoteesta, naurusta ja lapsista.

Kuin sen sijasta, mitä ei saa, Nella alkaa saada tuntemattolta miniatyristiltä nukkekaappiinsa pikkuruisia esineitä, jotka viattoman alun, kuten kodin tarve-esineet, jälkeen alkavat olla täydellisen tarkkoja kopioita perheen jäsenistä aina koiria myöten. Eikä se riitä, vaan nukkekaappi alkaa elää omaa maagista elämäänsä kuin tietäen, mitä perheelle on tulossa...

Viehätyin tästä lukuromaanista paljon. Oli kiehtovaa olla jossain näin kaukaisessa ajassa poissa. Jokainen tuonaikainen ruoka, tapa, vaatteet, hinnat, kaupankäynti, lait...kaikki oli kiinnostavaa. Jopa miniatyyriesineet, joista yllättäen muistin, että olenhan ollut jo vuosia Edmund de Waalin netsukeiden lumoissa kirjassa Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Sattumaa! Silti kummassakin tarinassa on syvä pimeytensä, eri aikajanaiset ja erisyiset vain. Kummassakin omat lohtunsa ja Nukkekaapissa ne ovat palvelija Cornelian keittiön salat:

”En pysty kertomaan, jos en tee jotakin käsilläni. Minä laitan olie-koeckeneita.” Cornelia ottaa esiin kupillisen manteleita, kourallisen neilikoita ja kanelipurkin. Hän alkaa jauhaa manteleita ja neilikoita ja...

Cornelia ojentaa Nellalle ensimmäisen olie-koeckin. Se on vielä lämmin, ja Nellan puraistessa rapea kuori murenee vapauttaen suuhun verrattoman makujen yhdistelmän – mantelia, inkivääriä, neilikkaa ja omenaa. ”Rakastaako Marin yhä Fransia?” Nella kysyy.

Vaaratonta keittiörupattelua, herkkuja ja joulun lähetessä kanelintuoksuista kandeel-viiniä...Kauppias Brandtin perhe kaikkineen on kuitenkin niin normista erottuva, että Nella aavistaa pahaa. Hän lähtee pimeille kaduille etsimään salaperäistä miniatyristiä saadakseen tämän murtamaan aavistamansa tuhon. Hän ryntää varjoista varjoihin aistien luhistumisen värähtelyn ja tietäen: Nukkekaappi on magiaa, mutta todellisuuden peili.

Mies on laihtunut, hänellä on yllään samat vaatteet kuin lähtiessään...Nella kohottaa kätensä tervehdykseksi, ja suu surusta ammollaan myös Otto kohottaa kämmenensä. Viisi tärisevää sormea, loistava tähti pimeydessä.

*****

Tämän kirjan ovat lukeneet lisäkseni ainakin Ullan Luetut KirjatTuijataAnnika/Rakkaudesta kirjoihinKatja/Lumiomena  Maija/Kirjojen keskellä  ja Mai/Kirjasähkökäyrä

32 kommenttia:

  1. Olen lukemassa tätä parhaillaan ja samalla kertaa sekä pidän että en. Amsterdam-kuvaus viehättää, samoin pienet, maalaukselliset yksityiskohdat. Mietin samoin de Waalin kirjaa, mitä esineiden kuvaukseen ja osin merkitykseenkin tulee. Mutta sitten tämä on kuitenkin turhan viihteellinen omaan makuuni, sellainen viihderomaanin kepeä, paikoin osoitteleva. Odotin ehkä enemmän.

    Näinkin toki tämän parissa viihdyn ja odotan jo, että pääsen illalla bussissa kotimatkalla (jonka aikana aina eniten luen) jatkamaan kirjan loppuun.

    Sinun tekstissäsi on upea loppu: "Nukkekaappi on magiaa, mutta todellisuuden peili."



    T. Lumiomenan Katja



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, no tämähän on lukuromaani, mutta minusta aiheeltaan virkistä poikkeus. Onneksi kirjan seurassa saa viihtyä:) Kaiki nuo nuanssit, aikakausi ja Amsterdam. Edmund de Waalin kirja on kuitenkin sukuhistoria ja faktaa, mutta muistin heti ne netsuket.

      On tässä ainakin se 'yllätys', jota niin usein kaipaan etenkin aroissa esikoisissa. Pärttyli Rinteen kirja ei ollut arka esikoinen, mutta monet suotta varovat särkemästä kuviota, jolloin saamme lukea liian tasapaksua. Tässä jo aihe oli virkistävän erilainen.

      Kiitos ja onhan se totta: Nukkakaappi alkoi elää omaa elämäänsä ja sitten...Jännittävää kotimatkaa!

      Poista
  2. Voi kun ihana postaus kirjasta Leena <3
    En malttaisi odottaa kirjan tuloa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos <3

      Toivon, että tämä on sinun kirjasi:)

      Poista
  3. Tehtiin näemmä blogiteksti lähes samaan aikaan samasta kirjasta. Nukkekaappi osasi yllättää. Pidin lukemastani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, no luin tämän kirjan oikeasti viikolla yksi. Embargon takia muu kirja sai kuitenkin avata tämän kirajvuoden ja yllättäjä sekin, sillä Olsson on kehittynyt. Vuoden ensimmäinen luettu nautitaan hitaasti...

      Sama täällä!

      Poista
  4. Apua minun on tuo mentävä ostamaan, KIINNOSTAA todella paljon, upea juttu ♥

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa siltä, että tämä täytyy lukea. Hyvä kansi! Panenpa heti varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tuo 1680 -luvun Amsterdam on kiinnostava!

      Kansi on kiehtova ja arvasin, että Sirkkis etenkin tästä innostuu:)

      Suositus!

      Poista
  6. Hienosti sanottu; magiaa, mutta todellisuuden peili. Niin just! Mie ihastuin tähän ihan täysin, kokonaisuus ja kaikki vivahteet kiehtoivat, mutta varsinkin nukkekammoni teki tästä paikoin sopivan hyytävän...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, siinä missä en pidä kovinkaan fantasiasta magia on taas aivan eri juttu: Pöytiin ja vuoteisiin esim. ja sama leffana Suklaata iholla...

      Jännä tuo sun nukkekammo, minä en vain pitänyt nukeista. Minä en kilju hiiristä, mutta ne juoksujalkaiset ('tuhatjalkaiset') saavat mut melkein pyörtymään.

      Tämä on virkistävän erilainen lukuromaani ja oikeasti luin tätä vuoden ensimmäisenä hitaana viikkona suuresti nauttien<3

      <3

      Poista
  7. Mukava lukea aikamatkastasi! Minä välillä liukastelin Nukkekaapin kanavien jäihin (joitain epäuskottavuuksia), mutta pääsääntöisesti pysyin pystyssä (etenevä tarinointi). Historiallisten romaanien ystävänä koin monia menneen maailman tunnelmia. Hienosti kuvaat kokemaasi aistimaailmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos. Juu, tuo Nellan pärjääminen. Oikeastihan tuon ikäinen ja tuon kokenut olisi takuulla romahtanut oli sitten 1680 tai 2017! Minusta Nukkekaapille oli tilausta, sillä tämä oli niin erilainen tarina, kuin mikään, mitä olen vähään aikaan lukenut.

      Kiitos samoin<3

      Poista
  8. Jo postauksesi alku kuulostaa niin hurmaavalta,tämä kirja kiinnstoi heti:) Mustotti,santelipuu,neilikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kirjaat, joissa on ruokaa ja mausteita: Ach<3

      <3

      Poista
  9. Leena, tarina tuntuu viehättävältä ja 1600-luvun lopun Amsterdam mielenkiintoiselta ympäristöltä. Näin teoksen viime vuonna eräässä ulkomaisessa e-kirjapuodissa ja meinasin ottaa lukuun, teemat tuntuivat siksi mukaansatempaavilta, mutta ehkäpä luenkin käännöksen - jossakin vaiheessa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, jos pitää historiasta ja haluaa päästä sen arkeen, siihen jota ei kerrota Kansojen historiassa, tällainen kirja vie. Vaikka aihe on eri, väistämättä muistin tästä myös Geraldine Brooksin Kirjan kansan. Ja tässä on osattu luoda nukkekaapin avulla maaginen, uhkaava tunnelma eli kirja on myös jännittävä.

      <3

      Poista
  10. Vau! Miten kiehtovaa ja aistikasta. palasn tähän postaukseesi vielä paremmalla ajalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, jollakin käsittämättömällä tavalla tämäkin kirja on osa kaikkien aistien juhlaa<3

      Poista
    2. Taidan tarvita juuri tällaista aistien juhlaa tähän aikaan vuodesta. Mikään ei piristä niin kuin tuoksut, kosketukset, maut ja kaikkien värien kirjo :)

      Poista
    3. Birgitta, tässä on myös rankkaa. Kaiken uhallakin sanon, että Annoin sinun mennä on enemmän sinun kirjasi. Sitten tämä.

      Minäkin kaipaan värejä, joista sahrami yksi ihanimmista...

      <3

      Poista
  11. Minä kyllä pidin Nukkekaapista, nautinkin ajoittain lukemisesta mutta silti... en rakastunut, en nauttinut täysillä. Luulen kuitenkin monien nauttivan tästä enemmän kuin minä. :)

    Ihanaa, lukuisaa viikonloppua Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, minä en rakastu kaikkiin kirjoihin. Luin tämän vuoden ensimmäisellä, hitaalla viikolla, en yhtään yöllä ja nautin. Niin, on totta että kaikki kirjat eivät voi olla kaikkien kirjoja: Eläköön erilaisuus!

      Kiitos samoin sinulle Krista<3

      Poista
  12. Kuulostaa mukavalta lukuromaanilta, pitääpä laittaa muistiin odottamaan sopivaa tilaisuutta :) Hyvää viikonloppua!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia&Tommi, jos historia ja magia kiinnostaa!

      Kiitos samoin<3

      Poista
  13. Mielenkiintoni heräsi kyllä. Amsterdamissa olen saanut onneksi käydä ja se aina auttaa, kun osaa mieltää realismin kautta mihin tarina sijoittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, tässä on jännitystä, magiaa, vanhaa Amsterdamia eli historiaa ja herkkuja...Minä en ole käynyt, mutta R. kylläkin. Jonakin vuonna ihana kevätmatkakohde.

      Poista
  14. Mulle tuli tästä mieleen (siis sun kirjoituksesta, kirjaahan en ole lukenut) lapsena/nuorena lukemani Maria Gripen kirja muistaakseni nimeltään Vieras aikojen takaa. Siinä oli posliininukke, jonka uuteen kotiin muuttanut teini muistaakseni löysi talosta ja sen kautta sitten päähenkilö selvitti talon menneisyyttä ja varmaan omaa itseäänkin. Nukella oli kaulassaan medaljonki, jonka sisällä oli mystinen ja tarinan kannalta merkittävä miniatyyripotretti. Se on jäänyt mieleen, kun mietin kuinka VALTAVAN pieni sen kuvan on täytynyt olla.:) Ihanaa, muistin tämän kirjoituksen kautta niitä tunnelmia mitä koin Maria Gripen kirjoja lukiessa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, muisti on kiinnostava asia. Yhtäkkiä et tunne ihmistä, joka tulee puhumaan kanssasi marketissa kuin hyväkin tuttu, kuten minulle just kävi: Noloa! Ei kuitenkaan, sillä emmehän olleet nähneet 20 vuoteen! Hän muisti minut, minä en häntä, miksi se olisi minulle noloa.

      Kohtaat jonkun tuollaisen kuvan muististasi, pyörittelet sitä hetken ja sitten kohde valaistuu: Se on kiehtovaa.

      Tässä oli jotain de Waalista, mutta ei niin pitkää kaarta, jotain taas Kirjan kansasta, joka kuitenkin alkoi espanjan juutalaisista....

      Poista
  15. Tämä oli aika kiehtova. Mihinköhän kategoriaan sen sijoittaisi? Voisi laittaa aika moneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, erilainen, erottuva. Taianomainen lukuromaani olisi minun ehdotuksen.

      Poista