Jessie Burton: Nukkekaappi

Tämän tarinan tuoksut ovat myski, muskotti, santelipuu, neilikka, kardemumma, meri, kaneli, savu, märkä koira, lipeä, mehiläisvahakynttilät, hunaja, inkivääri, rosmariini, omena, laventeli... Tämä tapahtuu 1680 –luvun Amsterdamissa, jossa nuori Nella saapuu miehensä, kauppias Johannes Brandtin taloon rouvaksi aikana, jolloin miehet purjehtivat meriä ja naiset hoitivat koteja. Tarinan värit ovat sahrami, aprikoosi ja meri. Sen tunnelmat ovat pimeys ja salaisuudet, mukahurskaus ja kulissien ylläpito. Tarinan taika ovat Nellan mieheltään lahjaksi saama nukkekaappi ja salaperäinen miniatyristi. Sen maku ovat kandeel, olie-koecken ja magia. Tämä tarina ei ole ennen kerrottu, mutta se on ollut mahdollista tapahtua. Sulje silmäsi ja maistele. Purista silmäsi ihan kiinni ja näet sahramia, auringonlaskua ja kiellettyä. Muista varoa astumasta sivuun. Muista Janten laki. Muista että et ole parempi kuin muut. Muista että seinätkin näkevät. Varo vieraita...

Jessie Burtonin esikoisromaani Nukkekaappi (The Miniaturist, Otava 2017, suomennos Markku Päkkälä) on vetävä lukuromaani ajalta, jolloin länsimainen, kaksinaismoralistinen kultturimme oikein hehkui hurskaassa vaativuudessaan, kyttäsi ja vainosi erilaisia ja hyve oli olla muiden kaltainen, jantelainen. Mukahurskaat menivät kirkkoon sunnuntaisin ja laskivat poissaolijat. Hekumoitsivat juoruilla ja elivät saada paljastaa kaiken vieraan, heille oudon. Kuulostaako tutulta? Mikä on muuttunut? Kun on lukenut tämän Amsterdamiin sijoittuneen tarinan, huomaa onneksi, että jotain on eroakin, vaikka perimältään ihmispeto on aina sama eikä Jantea pääse pakoon.

Nellan saapuessa rouvaksi miehensä Johanneksen taloon tapahtuu heti kaksi outoa asiaa: Nella saa mieheltään lahjaksi hienon nukkekaapin, kuin olisi lapsi, mutta hän ei saa avioliittoon kuuluvaa naisen ja miehen välistä läheisyyttä, sen sijasta vain torjuntaa.

Tuntuu kuin Johanneksen torjunta ympäröisi Nellaa kuoren lailla. Hän olisi valmis halkaisemaan vaikka kallonsa, jos se saisi hänet unohtamaan hullut käsityksensä aidosta rakkaudesta, aviovuoteesta, naurusta ja lapsista.

Kuin sen sijasta, mitä ei saa, Nella alkaa saada tuntemattolta miniatyristiltä nukkekaappiinsa pikkuruisia esineitä, jotka viattoman alun, kuten kodin tarve-esineet, jälkeen alkavat olla täydellisen tarkkoja kopioita perheen jäsenistä aina koiria myöten. Eikä se riitä, vaan nukkekaappi alkaa elää omaa maagista elämäänsä kuin tietäen, mitä perheelle on tulossa...

Viehätyin tästä lukuromaanista paljon. Oli kiehtovaa olla jossain näin kaukaisessa ajassa poissa. Jokainen tuonaikainen ruoka, tapa, vaatteet, hinnat, kaupankäynti, lait...kaikki oli kiinnostavaa. Jopa miniatyyriesineet, joista yllättäen muistin, että olenhan ollut jo vuosia Edmund de Waalin netsukeiden lumoissa kirjassa Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Sattumaa! Silti kummassakin tarinassa on syvä pimeytensä, eri aikajanaiset ja erisyiset vain. Kummassakin omat lohtunsa ja Nukkekaapissa ne ovat palvelija Cornelian keittiön salat:

”En pysty kertomaan, jos en tee jotakin käsilläni. Minä laitan olie-koeckeneita.” Cornelia ottaa esiin kupillisen manteleita, kourallisen neilikoita ja kanelipurkin. Hän alkaa jauhaa manteleita ja neilikoita ja...

Cornelia ojentaa Nellalle ensimmäisen olie-koeckin. Se on vielä lämmin, ja Nellan puraistessa rapea kuori murenee vapauttaen suuhun verrattoman makujen yhdistelmän – mantelia, inkivääriä, neilikkaa ja omenaa. ”Rakastaako Marin yhä Fransia?” Nella kysyy.

Vaaratonta keittiörupattelua, herkkuja ja joulun lähetessä kanelintuoksuista kandeel-viiniä...Kauppias Brandtin perhe kaikkineen on kuitenkin niin normista erottuva, että Nella aavistaa pahaa. Hän lähtee pimeille kaduille etsimään salaperäistä miniatyristiä saadakseen tämän murtamaan aavistamansa tuhon. Hän ryntää varjoista varjoihin aistien luhistumisen värähtelyn ja tietäen: Nukkekaappi on magiaa, mutta todellisuuden peili.

Mies on laihtunut, hänellä on yllään samat vaatteet kuin lähtiessään...Nella kohottaa kätensä tervehdykseksi, ja suu surusta ammollaan myös Otto kohottaa kämmenensä. Viisi tärisevää sormea, loistava tähti pimeydessä.

*****

Tämän kirjan ovat lukeneet lisäkseni ainakin Ullan Luetut Kirjat, Tuijata, Annika/Rakkaudesta kirjoihin, Katja/Lumiomena  Maija/Kirjojen keskellä  ja Mai/Kirjasähkökäyrä