Sirpin rannikolla
haaksirikkoutuu vieras alus, ja sen miehistö on saatu ainakin osittain
pelastettua, vaikka ovat merirosvoja se kun kuuluu Sirpin lakiin että ketään ei
jätetä auttamatta.
Osoittautuu että
laivan miehistö on Isosaarelta ja jotkut heistä tunnistetaan… Sitten alkaa
melkoinen sopeuttaminen, kun vielä monista muista maista saapuu paljon
pakolaisia tuntuvat eteen vyöryvät tehtävät ja muiden ymmärtäminen melko
ylivoimaiselta.
Taru&Tarmo Väyrysen teoksessa Talvisateet Vuorileijonan varjo 7 (2016) kuljetetaan mielenkiintoisella tavalla
lukijaa menneen ajan tapoja seuraillen sekä ihmiskäyttäytymistä kuvaillen.
Paikat ja ihmiset ovat keksittyjä, mutta lukija saa havaita, kuinka
erisuunnista tulleet toistensa kulttuureista tietämättömät ihmiset voivat kokea
uhkaa ja väkivaltaa jo pelkästään siksi että eivät luota toisiinsa.
Lukija alkaa lämmetä jo melko alkusivuilla: Dotar sanoi. – Sirpissä ei saa olla
aseistettuna, ellei ole oman maan sotilas, ja heilläkin on aseet mukana vain
harvoin.
- Minä en miekastani luovu, poika vakuutti.
-
Tilapäisten
vieraiden kohdalla tehdään poikkeuksia, Ake sanoi. – Ehkä vartiopäällikkö
päästää sinut linnaan aseistettuna. Olisi kuitenkin kohteliasta noudattaa
maassa maan tapoja.
-
Minä en
välitä olla kohtelias, poika sanoi. Hän lähti poispäin kiireisin askelin.
-
Tuolle
pojalle tulee vaikeuksia, Dotar sanoi.
-
Minä
pelkään, että Verrakalle tulee vaikeuksia, Ake sanoi.
Toisaalta teksti tuo esiin myös inhimillisyyttä: Areno tutki nuorta naista. Hänen ilmeensä
oli totinen ja lempeän surullinen. Ake ei silti lakannut toivomasta, vaan kysyi:
- Osaathan sinä pelastaa hänet?
-
Nainen on
jo kaiken inhimillisen avun ulottumattomissa, Areno sanoi. – Lapsi on kuitenkin
syntymässä, ja olisi oikeastaan jo syntynyt, jos äiti pystyisi hiukan
ponnistamaan. Pää on esillä. Autan lapsen ulos, ja… Dotar, sinähän et arastele?
Ota poika ja pidä sitä vaatteittesi alla ihoa vasten. Se ei nyt hetkeen
tarvitse muuta kuin lämpöä ja turvallisuutta.
Toisaalta näinkin: Anar
oli tullut Aken viereen ja kysyi: - Onko täällä usein näin levotonta? Minulle
vakuutettiin, että Sirpi on rauhallinen maa.
-
Se oli
sitä vielä tänään aamupäivällä, Ake sanoi.
Kerronta etenee tapahtumarikkaana, jossa naisten kohtalot/
pärjääminen on monesti pienestä kiinni, tällainenkin keskustelu käytiin: Malee sanoi. – Autiomaassa nainen oppii
välttämään silmiin katsomista ja varoo menemästä lähelle.
-
Toivottavasti
en joudu opettelemaan sitä, Lis sanoi. Vuorimaassakin minun oli vaikea tottua naisille
asetettuihin rajoituksiin. … , vaan minun kanssani olleet tottuivat minun
tapoihini. Mutta täydessä miehuuden
uhossaan olevan miehen miehisyys on kyllä joskus sellaista, että joudun
muistuttamaan itselleni, että miehenä oleminen ei ole sairaus tai vamma, vaikka
se täytyykin ottaa huomioon samaan tapaan kuin lapsen tai vanhuksen ikä. Kaikki
miehet eivät tietenkään…, ja miehinen mies voi olla omalla tavallaan hyvin
viehättävä.
Tähän
tapaan alkoi Moirin (Sirin hallitsija) tuomiokäsittely: Tore tuli huoneeseen vartiopäällikön saattamana…
-
Käy istumaan, Moiri sanoi. – Tarjoilukin on
suunnilleen sama kuin edellisellä kerralla…
-
Olen
nälkäinen, Tore sanoi ja meni pöydän luo, …
-
Tänne on
varattu neljäskin tuoli, Tore huomautti. – Onko seuraamme tulossa vielä joku?
-
Vartiopäällikkö
tuo kohta Ainarin, Moiri sanoi. Tore oli juuri ottamassa lihaviipaletta
asettaakseen sen leivälle, mutta laski sen takaisin lautaselle.
-
Menetin
juuri ruokahaluni, hän sanoi.
Jonkin ajan kuluttua: Ovi
avautui, ja vartiopäällikkö toi Ainarin huoneeseen. Ainar katsoi epäluuloisesti
ympärilleen ja jäi seisomaan ovensuuhun.
-
Ota
pöydältä syötävää ja juotavaa, jos haluat, ja tule sitten istumaan, Moiri
sanoi.
-
En istu
Toren seuraan, Ainar sanoi.
-
Sinun
vahinkosi, jos haluat jäädä seisomaan, Tore sanoi.
-
Minä en
sinun takiasi tästä väisty.
Isosaarelle lähtevät
laivat olivat valmiina purjehtimaan. Kevät oli jo vaihtunut kesäksi, mutta
vasta näihin aikoihin Pohjoinen meri olisi vapaa jääpeitteestä…
Kirjan
loppupuolella pääsee jo maistelemaa Isosaarelle lähdön tunnelmia, josta
reissusta kertoo Taru&Tarmo Väyrysen Tuulien koti Vuorileijonan varjo 8 mielenkiintoisesti, lämpimästi lukemaan mieluiten kronologisessa
järjestyksessä, jolloin merellisen seikkailun kliimaksi palkitaan pallopurjein
Tuulien kodissa. Talvisateet ovat Tuulien kodin esileikkiä, yhteiskunnallista
pohjustusta jatko-osan seikkailujen merille.
*****
Nyt se sitten tapahtui jo toisen kerran: Kaksoisvirhe! Olen sanonut, että jos me olisimme saman lajin harrastajia, olisimme kuin Lionel Shriverin pari Kaksoisvirheessä, minä Willy, R. Eric...eli tuhon tie. Ei vainkaan, tämä on niin hauskaa, että koska minä en ole niin innostunut perinteisistä seikkailukirjoista enää, Lumimies saa lukea ne. Siirrynkin tästä nyt australialaisiin grillijuhliin, joissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti