lauantai 28. tammikuuta 2017

Viikonloppua ja nostalgiaa!


Kaupoissa myydään jo täyttä päätä esikoita, mutta ei vielä, ei vielä, kiitos, sillä vastahan saimme talven! Sen verran tammikuun loppu vaikuttaa, että vihreän sävyt alkavat puskea esiin, joulu on vihdoinkin riisuttu viimeisintäkin koristetta myöten ja kotiin tuntuu ilmestyvän muratteja. Sen pitäisi olla niin vähään tyytyvä kasvi, mutta minulla ei ainakaan kestä kuin korkeintaan vuoden. Taidan ostaa seuraavaksi traakin tai tyräkin. Talven iloja ovat linnut, joista mainittava erityisesti suuri kanahaukka sekä kaksi kertaa parvi pyrstötiaisia syömässä lintujen ruokaseosta. Tiasia on ollut monta sorttia aina töyhtötiaisista suloisiin hömppiin. Kauriit ovat käyneet popsimassa viimeiset talviomenat isot jänikset ruokailevat öisin lintujen ruokintapaikkojen alla. Yhden atsalean nuput ehtivät popsia, kun meillä verkot loppuivat syksyllä kesken vaikka lisääkin käytiin ostamassa. Kaikki muut atsaleat oli saatu suojattua, mutta tulipa toteen näytetyksi, että atsalen nuput ovat jänisten herkkua.


Kaikkialta pursuaa dieettiohjeita, mikä on kuin joulun rääppiäiset, vaan ei yhtään niin kivaa. En usko mihinkään dieettiin, mutta silti minulla on luvun alla aihetta sivuava kirja, jossa ei ainakaan vielä ole tullut vastaan, että olisi jotain mitä ei saa syödä. Tosin olen vasta kirjan alussa, sillä yksi aussikirjailija nappasi kiinni illalla ja tieto jäi odottamaan. Toki kyllä odotan kiinnostuneena, miten solakoidutaan, kun mitään ei kielletä ja liikunnan vaikutushan on tunnetusti noin 20 prosenttia, jos halutaan painon putoavan. Jääkaapissa on Fazerin Sinistä hasselpähkinärouheella ja sieltä sitten otan viivan tai kaksi, jos siltä tuntuu. Lumimiehellä on omansa sattuneesta syystä:) Joka päivä menee kyllä myös tomaattia, valkosipulia, jogurttia hasselpähkinämyslillä etc. Tänään syömme talviruokaa eli nakkistroganoffia, mutta illaksi on luvassa homejuustoja ja rypäleitä kera jonkun sarjan tai leffan.


Olen kiitollinen, että olen terve kunnes toisin todistetaan, mutta saan silti myös unelmoida! Haaveilen mahtuvani tähän Marimekon kotelomekkoon tänä kesänä.


Ja tähän myös sekä muutamaan muuhun...Olen saanut lääkäriltäni kehoituksen elää täysillä ja nauttien, joten siihen kuuluvat luonnollisesti myös haaveet. Niitä onkin nyt paljon, mutta aloitan hitaasti ja kiihdytän sitten, mikä horoskooppimerkilleni sopiikin.


Onneksi on tämä toiseksi armelian leninki sekä


tietysti Marimekon A-linjainen, jokanaisen pelastus.


Ja onneksi viihdyn myös farkuissa. Tämän kevään ostoslistalla ei ole kuin uudet lisäfarkut ja uimapuku. Farkuista saa rennot tai juhlavat ihan asusteita vaihtamalla. Puutarhassa rentoillaan...


Olemme ottaneet tavoitteeksi kuvata digille vanhat kuvamme kymmenistä ja taas kymmenistä albumeista. Niiden kanssa touhutessa tulee vähän nostalginen olo, sillä ovathan vanhat kuvat täynnä muistoja. Sylissä kuopus kaksivuotiaana ja seinältä katselee Meriä kahdeksan vuotta vanhempi isoveli Jaakko. Koskettavan kuvan, katsokaa Merin sormia puristamassa kättäni, on ottanut lehtikuvaaja Pekka Mäkinen.


Rentoa puuterilumista viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥♥♥

Love
Leena Lumi

21 kommenttia:

  1. Muratit ovat ihania! Minulle tulee niistä mieleen aina joku sellainen peribrittiläisyys, vaikka kasvaahan muratteja vaikka missä. Minä kokeilen, miten muratti talvehtii perennapenkissä. Laitoin yhden syksyllä suojaisaan paikkaan, kun en osaa talvehdittaa murattia autotallissa (meillä on siellä noin 10 astetta lämmintä), ja sisäkukkien kanssa olen huono. Kokeilu siis menossa, toivon että selviää. ♥

    Aina saa unelmoida. Ihana on kyllä tuo päärynämekkokin. Harjukaupunkimekko!

    Ihanaa lauantaita ja leffailtaa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen nyt niin tykästynyt niihin, mutta että helppohoitoisia...:) Luin jostain, että muratti on tosu hyvä talvehtimaan, suorastaan yllättäjä: Viime talvena muistaakseni sain äidin jättämään muratin isän haudalle kanervien joukkoon, nyt en tiedä, miten sen tila on, mutta kohta menen katsomaan. Miksi se ei voi elää sisällä VUOSIA, kun en enää kastele liikaa! Niillä on nyt lepokausi, mutta ei enää kauaa. Suihkutella saa...Minulla on kellarissa nyt ensimmäistä keraa talvehtimassa verenpisara, mutta muratti on niin kiehtova, niin brittiläistä, kuten marjakuusetkin. Minä olen sisäkukkakiller! Puutarhassa sujuu, jopa I-vyöhykkeen magnolia on täällä vielä hengissä, mutta ach, sisäkukat, nuo oikulliset primadonnat:) Toivotaan toisillemme elossa säilyviä muratteja♥

      Juu, sen nimi on Harjukaupunkimekko, kaikihan sen jo tietävät, mutta tietääkö Marimekko...Siitä Pasin kirjasta se lähti! Kukaan ei voi viedä unelmia, sillä...:"Ilman unelmia meillä ei ole mitään. Ei tulevaisuutta, ei toivoa paremmasta, ei uskoa uuteen. Ilman unelmia..." -Sinikka Svärd -

      Kiitos samoin!♥

      Poista
  2. Hyvää viikonloppua. Aina on tilaa unelmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos samoin.

      Täysin samaa mieltä<3

      Poista
  3. Totta, nyt pukkaa noita terveyskirjoja liiankin kanssa, Taitaa niille olla vientiä näin kevättä odotellessa.

    Ihania mekkoja sinulla ja ajattomia.
    Kevät tulee ja mielessä on myös uudet farkut ja uimapukukin. Entinen on kyllä jo aikansa elänyt.

    Ihana kuva sinusta ja lapsista aikojen takaa. Vanhojen kuvien säilyminen on kyllä tärkeää ja kun vielä niihin päivämäärät on laittanut, muistot herää.

    Kiitos, ihanaista viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, niinpä. Otin muistaakseni vain tuon Vatsan viisaus ja sitten sen yhden, joka voi olla dieettikirja tai sitten ei. Näitä luetaan yllättävän paljon...

      Sinäpä sen sanoit: Olen panostanut laatuun ja ajattomuuteen ja niitä on joitakin. Kahteen mahdun hyvin, yhteen niukasti ja muihin ei niin hyvin. Ostin kotelomekkoni puhkikulutettaviksi, olen sitä sorttia eli laatua, mutta käytän sitten loppuun. Meillä siis samat hankinnat ja syytkin samat:)

      Eikö vain olekin mustavalkokuvissa tunnelmaa. Iso työ on edessä, mutta sitä tehdään nyt vähitellen.

      Kiitos samoin♥

      Poista
  4. Mukavaa ja unelmien täyteistä viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  5. Valokuvat ovat ihania muistoja. Näin talvella on myös hieno katsella kesäisiä kuvia. Se on täysin totta, että lehdet ovat täynnä dieettivinkkejä. Näin on joka uusi vuosi, kuuluuhan jouluun runsas ruokapöytä ja herkuttelu. Ei sellaista keinoa taida olla, että saa syödä mitä tahansa ja silti laihtuu, ainakin määrät pitää olla hyvin pienet. Meillä tänään oli ihanan aurinkoinen lenkkeilyilma, vaikka lumi puuttuukin. Nastat ovat tänä talvena olleet hyvin tarpeelliset. Mukavaa lauantai-iltaa teille molemmille. Lämpöisin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, valokuvat ovat enemmän. Etenkin mustavalkoiset.

      En usko dieetteihin, mutta otin nyt yhden kirjan, kun se alkoi, että mitään ei kielletä...Oman kantani sokeriin toin esiin kirjassa Vatsan viisaus ja suoliston salat, mutta ei mikään ei ole ehdotonta: Elämä on niin lyhyt ja sitten se on ohi.

      Täällä on Winter Wonderland, kunpa olisi ollut jouluna! Mutta nautin nyt just tästä ajasta ennen kuin alkaa se aurinkomyrsky!

      Kiitos samoin♥

      Poista
  6. Minua kiehtoo nyt ostettavaksi muutama San Paulia, esikoista en niin välitä kun niiden lehtien kosketus käsiin tuo ihottumaa melko nopeasti. Sant Paulioihinkin tullut paljon uusia värejä ja kukissa erilaisia kerrattujakin.
    Mutta, talven tuloa tässä on odoteltu ja luntakin saisi lisää tulla kukkienkin peitoksi.- Mutta niille ei mitään mahda tuleeko talvea vai joko meni.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, ymmärrän, sillä niitä on nyt myynnissä kaikissa väreissä kukkivina. Oih niin, eihän minulla ole ikkunaluadat täynnä muuta kuin hirveä määrä San Paulia, jotka eivät suostu kukkimaan. Hyvä tietää tuo juttu esikoista, sillä olen erittäin perso niille puutarhassa!

      Samaa mieltä: Nyt on talvi ja saisi sataa lunta, uutta, ihanaa lunta. Kevätkin on aina parempi, kun on ensin paljon lunta. Älä sano!: Eihän mennyt, eihän♥

      Poista
  7. Kaunista viikonloppua Leena.Kuva sinusta ja Meristä on ihana:)
    Ja hienot kahvakuulat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos samoin! Se on minustakin hyvin koskettava.

      Just riittävät minulle (2 kg) ja oikea väri:)

      Poista
  8. Muratit ovat kivoja kasveja, joita ostan vuosittain sinnikkäästi. En saa niitä kestämään vuottakaan. Ne kuivuvat aina.
    Vanhojen kuvien kanssa on mukavaa viettää aikaa. Suloinen tuo kuva Meristä ja sinusta.
    Haaveillaan vaan, että mahdutaan niihin mukaviin mekkoihin. Tuntuu siltä, että vuosi vuodelta se on hankalampaa.
    Kahvakuulatreeniä olet aloittamassa? Se on haastavaa. Itse aloitin juuri säännölliset metsälenkit pitkän flunssan jälkeen. Ne piristävät kivasti. Tavoitteena on lähteä naisporukan kanssa Kreikkaan vaeltamaan maaliskuussa jonkunlaisessa kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, sama täällä:) Äsken tosin tulin ulos Plantagenista viirivehkan kanssa ja jos se kuolee, se on ainakin sadas, jonka olemme tappaneet. Tosi upea, iso yksilö. Näin kerran yhden kauppapuutarhan kahvilassa, missä usein käyn,niitä tosi paljon ja kerran sitten sain kiinni niiden hoitajan: Hän varoitti, että mitä hankalin elossa pidettävä,mutta en voi mitään tällekään. Joko muratti, joka kestää hiukan kauemmin tai sitten upea viirivehka, jota ei taida olla enää toukokuulla. No, olisin ostan traakin, kun sellainen pärjäsi minulla noin kolme vuotta, mutta vain yksi vähän isompi ja eräs herra ehti ensin.

      Se on sekä kivaa, että haikeaa. Kuvat isästäkin, jota ei enää ole...Se on ihana kuva, jota rakastan ja kertoo paljon siitä, miten autuaallista on tulla äidiksi aikuisena. Osasin ja oli mahdollisuus nauttia täysillä.

      En lopeta haaveilua. Joku piru on tässä iässä, että kaikki tarttu kiinni. En ole yhtään dieetti-ihminen, vaan nautiskelija, joten...

      Kahvailen yhden niskasarjan jokaikinen päivä. En ole voinut sen heinäkuun ison leikkauksen jälkeen tehdä muuta kuin sauvakävellä ja nyt jo onneksi matkaa sekä sitten tuo khavakuulat ja muut niskajumpat. Seuraaksi uusi uikkari ja sitten suvella matkaa. Kelistä viis, sillä meiltä on rantaan pari minuuttia. Meillä on tarkoitus lokakuussa suunnata Itävaltaan ja siellä kun viivymme vaikka viikon Salzburgissa, kävelemme helposti 10 kilsaa päivässä, koska kaikki on niin innostavaa. Otamme niin ihania kaupunkeja 'omaksemme'. Siihen nyt haetaan kuntoa, mutta pitää varoa, ettei tule nyt ylilyötejä yhtään eli kuntopyöräily on nyt pois, sillä se leikattu puoli ei ole vielä iskussa. En riskeeraa nyt mitään sen jalan suhteen. Sinullahan on sitten jo kova matkakuume päällä ja se tarttuu tännekin, mutta minun pitää vielä odottaa. Aamusta iltaan ulkona kevätauringossa ei nyt käy...siksi suloinen syysmatka.

      ♥♥♥

      Poista
  9. Sinä Leena olet jotenkin niin hyvän itseluottamuksen omaava ja sensuellin kaunis. Näin kuvien ja tekstiesi perusteella. Aivan ihana tuo kuva sinusta ja Meristä.

    Itsekin juuri katselin kuvia lapsistani pieninä ja itsestäni nuorena. Sattuivat käteen tässä muuttokuormaa uudessa kodissa paikalleen laittaessani. Haikea mieli. Niin tärkeitä kuvamuistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisellisia ykisnpuheluita, kiitos♥ Olen kuitenkin hauras, joten itseluottamusta on, mutta jos tapahtuu jotain rankkaa, se voi olla sirpaleina. Taidan vain olla oma itseni, joka oli myös armaani ensi miete minusta, kun tapasimme. Rakastan sitä kuvaa, joten kiitos♥

      Haikeutta niistä tulee, joskin suloista sellaista. Kuva, jossa Meri on isäni sylissä ja isä on jo tähtenä taivaallani. Ja sitten tuo ajan katoava virta...

      Poista
    2. PS. Ja kiitos samoin: Sinä jos kuka olet naisellisen sensuelli ja hyvännäköinen<3

      Poista
  10. Komppaan Naisellisia yksinpuheluita satasella, sensuelli, kaunis ja elämän makuinen, kauneus huokuu. Vitsi nuo Marimekon kotelomekot ovat upeita. Minulle ei tuollaiset toimi, kun on niin iso maha. :) Kivaa viikkoa Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos ja kiitos samoin<3 Ne ovat, ne ovat. Huomaa muuten, että tuo Harjukaupunki -kirjan innoittamana ostettu päärynäkuvioinen mekko on myös Marimekolta. Sieltä löytyy myös tuota armeliasta A-linjaa, joka ei kuitenkaan ole yhtään tätimäistä:) Aletaanko kilpailla, kummalla se vatsa on isompi? Aina kun muistan rakkaan mammani, muistan hänen pyöreän masunsa, vaikka oli muuten sutjakka ja aina kun katson äitiäni eli mammani tytärtä, muistan, että tämähän on geeneissä!!! Turha enää toivoa mitää pyykkilautaa, sillä saadut rakkaat lapset, eletyt vuodet ja kaikkien aistien juhlat eli elämästä nauttiminen näkyvät, mutta mitä hittoa me täällä tehdään kärvistelemässä: Elämä on tehty nautittavaksi!!! Kiitos samoin Tiia<3 Kiva viikko. Jääkaapissa on Fazerin Sinistä hasselpähkinärouheella:) Siis vain kaksi viivaa, kun oikein tekee mieli, mutta otin kerran kolmannenkin. 1 viiva= 4 palaa

      Poista