lauantai 18. marraskuuta 2017

Voin kaivata -


Voin kaivata, tiedätkö sen...
Kuin kaari on ruumiini hämärässä,
se on kireä, kuuma, on näännyksissä -
ja sentään, jos tulisit, tiedän sen,
vain kiveä kättesi alla mä oisin:
kovaa, kuollutta, jäykkää ja ynseää,
ja jos pirstoisit mun - sinun pirstovan soisin! -
siruiksi löisit mun, siru jokainen
yhä kiveä on ja kiveksi jää.

Ja puhua voin, voin puhua sulle:
jään viereesi sanoja vilkkaita virkkain,
ja jos kuuntelet, vaieta äkkiä voin
ja hymyillen nähdä, kun tavoitat suotta
minun sanaini mieltä kuin parvia sirkkain:
oi, kaikki ne käsistäs hyppivät pois,
vaikk' haroisit, miettisit tuhannen vuotta!
Ja katsoa voin sua, silmin kirkkain,
ja jos huomaat sen, minä katson pois,
kuin sinua ollenkaan ei ois...

Voin kaivata! Kaivata, kaivata voin!

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1948)

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Birgitta, ehdottomasti vahvaa, ei mitään litkua!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jael, eikö vain! Ja kuvan varmaan tunnistat filmistä Frances...

      ♥♥

      Poista
  3. Aila Meriluoto on kertakaikkiaan must eikä Jessicassakaan ole mtn vikaa:)

    VastaaPoista
  4. Olisihan se pitänyt arvata - Aila Meriluoto - upea teksti!

    <3

    VastaaPoista
  5. Käyn täällä blogissa aina katsomassa kirjallisuuden helmiä...enkä suotta. Tämä on taas upea runo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiva kuulla: kiitos<3 Ailasta on!

      Poista