keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Philip Roth: Ihmisen tahra


Philip Rothin Ihmisen tahra (The Human Stain,1998) on kirja, joka vie kenet tahansa 'heikoille jäille'. Se paljastaa, kuinka pienestä elämämme käsikirjoituksessa on kysymys. Luulemme, että kaikki menee kuten olemme suunnitelleet ja sitten sanomme vaikka vain yhden sanan, jonka merkitys on varhempina aikoina ollut aivan toinen ja samalla koko elämämme saa uuden, tässä tapauksessa katastrofaalisen suunnan. Professori Coleman Silkille tuo sana oli 'spoke' ja sen jälkeen mikään ei koskaan enää ollut kuten ennen.

Kirjan kertojaääni on Nathan Zuckermanin, joka on Philip Rothin alter ego. Nathan on sivustajakatsoja ystävänsä Colemanin elämän syöksylaskussa. Siinä missä Coleman aloittaa rajun elämän ja uuden nuoruuden elämisen Viagran avulla, Nathan tyytyy epäonnistuneen prostataleikkauksen jälkeen seuraamaan kaikkea sivusta vaipat housuissa. Kauhuissaan hän näkee sivistyneen ystävänsä aloittavan kiihkeän suhteen lukutaidottoman Faunia Farleyn kanssa, jonka ex-mies on Vietnamin sodassa pahoin tasapainonsa menettänyt, mustasukkainen, hyvin vaarallinen traumaatikko.

Philip Roth on yksi Yhdysvaltain kirjallisuuden huippunimiä, jonka kuuluisin teos on Portnoyn tauti (1969). Kyseisen kirjan jälkeen Roth otti alter egokseen Nathan Zuckermanin, jonka kautta hän on tilittänyt tunteitaan vanhenemisen sietämättömyydestä keskiluokan heikon moraalin arvosteluun. Ihmisen tahra on kuitenkin aivan liian monitasoinen kirja ollakseen vain vanhenemisen tilitystä tai keskiluokan arvostelua. Se on kirja joka jättää 'tahran' lukijaansa. Kirjasta eivät jää ikuisesti mieleen Shakespeare ja Thomas Mann -lainaukset, vaan nuoren tytön runo Colemanille: "Hän on älykäs ja röyhkeä. Hän on neljä vuotta vanhempi, mutta joskus hän tuntuu nuoremmalta. Minä olen tälle miehelle miltei vaaraksi...", Coleman Silkin epätoivonen, raastava, epäonnistumaan tuomittu yritys selvitä erehdyksen suosta, vajota sinne ja sitten yritys aloittaa ihan uusi elämä lukutaidottoman, tuhon merkillä tatuoidun naisen kanssa.

Ihmisen tahra on Philip Rothin unohtumattomin teos! Ja tätä mieltä olen luettuani Rothilta Salajuoni Amerikkaa vastaan, Amerikkalainen pastoraali, Jokamies...

Lähde heikoille jäille Ihmisen tahran avulla, jos sinulla on jään tajua. Tee se vaikket tietäisi jäästä mitään, mutta kaipaat elämääsi jotain erilaista, vaikuttavaa. Minun elämäni järähti lopullisesti sivulla 109...Tässä kirja, joka ei unohdu, kun kannet ovat sulkeutuneet.

In memoriam Philip Roth 22.5.2018

14 kommenttia:

  1. Tämä kirja löytyy yllättäen kirjahyllystäni. Pitäisi tarttua tähän heti - Rothin kunniaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tee se nyt. Lupaan, että vaikutut ja todellakin Rothin kunniaksi.

      <3

      Poista
  2. Oho, en ole lukenut häneltä ilmeisesti mitään. Mutta onneksi sanat jää elämään vielä kuolemankin jälkeen. On siis aikaa tarttua kirjoihin niin kauan kuin omaa elämää on jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, niinpä. Suosittelen sinulle juuri Ihmisen tahraa. Siinä pääsee pohtimaan elämän epäoikeudenmukaisia sattumuksia.

      <3

      Poista
  3. Tämän aamun uutisissa kerrottiin kirjailijan kuolemasta. Ihmisen tahra kuulostaa tutulta, mutta en ole lukenut. Nyt pitää kirja kyllä saada käsiin. Pitää tutkia kirjastosta. Voi olla joku muukiin on kiinnostunut ja tehnyt jo varauksen.

    VastaaPoista
  4. Ehdinpä varata kirjan kirjastosta ja noudan sen huomenna.

    VastaaPoista
  5. Philip Rothin kirjat ovat niin hyviä, kaikkia en tosin ole vielä lukenut, mutta tämän olen lukenut aikoinani englanniksi. R.I.P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, juuri näin. Tänään hyvä kirjoitus Hesarissa Rothista ja sivuaa myös toista suosikkiani Saul Bellowia. Otan jutun talteen ja laitan yhden Rothin kirjan väliin talteen.R.I.P.

      Poista
  6. Voi, niin: Philip Roht. Kirjailija, jonka tuotantoa olen jo kauan aikonut lukea enkä vieläkään ole. Nyt jos koskaan olisi aika. Olisiko Ihmisen tahra sellainen, josta aloittaa?

    Hienoa, että muistit kirjailijaa ja nostit tämän kirjan tänne. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä aloittaisin Ihmisen tahrasta, mutta pidin paljon myös Amerikkalaisesta pastoraalista.Aloita Ihmisen tahrasta: Siinä on yliopistoa ja elämän suurta tragediaa.Kuin rajumpi Stoner!

      Vähintäin tämä! Mitä on sellainen kuin kirjallisuuden Nobel, kun sellaisen kirjailijan kuin Rothin ei katsottu sitä ansainneen.

      Poista
  7. Lyhyt ja pikainen arvio kirjasta, joka ei oikein tee oikeutta suurenmoiselle kirjalle. En ole aikaisemmin lukenut yhtään Philip Rothin kirjaa. Kirjan kertoo pienen itärannikon yliopiston klassisten kielten professori Coleman Silkin häikäisevän menestyneen elämänkaaren ja etenkin hänen menestyksen jälkeisen katajaan kapsahtamisen. Tarinaan on saatu eri henkilöhahmojen kautta todella paljon lihaa luiden ympärille. Elämässään kovia kokenut Faunia Farley, professorin ystävätär, häntä puolet nuorempi lukutaidoton siivoojanainen, Lester, Faunian ex-mies, Vietnamin sekopääveteraani, Delphine Rouxi, nuori kostonhimoinen pariisilaisprofessori Chanel-jakussaan ja tiukoissa farkuissaan, joka uskoo olevansa niin chick. Nathan Zuckermania, kirjankertoja ja Colemanin lyhytaikainen ystävä. Lisäksi kirjan lopussa esiintyvät myös Colemanin sisko Ernestinen ja veljensä Walt. Kiinnostavat tapahtumat saavat syvyyttä näiden henkilöihin liittyvien takautumien kautta. Samoin heidän roolinsa ja monologintapaiset esitetyt ajatuksensa avaavat erilaisia ja uusia näkökulmia lukijalle. Samaistumista, myötäelämistä näihin tyyppeihin helpottaa, kun monologin esittäjät puhuvat itselleen ominaisella tyylillä slangilla. Siitäpä juuri Rothin kirjassa ilostuinkin, tyyliinsä esittää näitä näkökulmia näiden kirjassa luotujen henkilöhahmojensa kautta. Minulle ainakin toimi, kuten kirjallisuudessa parhaimmillaan, avittaa ymmärtämään ihmisyyttä itseään, sortumasta mahdolliseen moralisointiin.
    Vaikka Roth käsittelee kirjassaan tosi järkyttäviä ja traagisiakin kohtaloita ei kirja tuntunut liian raskaalta tai synkältä vaan inhimilliseltä ja kauniilta. Paikoin tosi hauskalta ja humoristiselta, kuten Louie Borrero, Vietnamin veteraanien ”maallikkokuntouttajasta”, tukiryhmän vetäjästä kertovassa osasta. Tukiryhmän toiminnan kuvauksesta heräsi samanlaisia koomisen kahjoja ja hellyttäviä tyyppejä kuin John Steinbeck Torstai on toivoa täynnä ja Hyvien ihmisten juhla.
    Eräs hyvänkirjan tunnusmerkki on, että taitan sivuja hiirenkorvalle puhuttelevan tai taidokkaasti kerrotun sivun kohdalla. Kirja ei ole koskaan minulle sellaisesti pyhä, ettei sen sivuja saisi taitella tai niille kirjoittaa omia kommentteja tai tehdä alleviivauksia. Tähänkin kirjaan tuli monta hiirenkorvaa, vaikka kirjaston kirjasta kyse. Tämän kirjan tiimoilta haluaisi todella jakaa lukukokemuksensa myös muiden kirjan lukeneiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua Rita: Kiitos isosti♥ Hyvin tyhjentävä analyysi ja parempi kuin minun.

      Minusta tässä oli Ian McEwania se, miten sattumalla on sormensa pelissä eli yksi sana voi muuttaa kaiken.

      Pidin kirjassa tosi paljon siitä runosta, mutta palaan siihen myöhemmin, nyt kutsuu tee.

      Kiitos sinulle: Tätä lukevat vielä monet!

      ♥♥

      Poista