maanantai 22. huhtikuuta 2019

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen


Meillä kaikilla on mielipiteemme hänestä. Näimme häntä valtiovierailujen uutisissa, näimme häntä linnan juhlissa, näimme hänen haastattelujaan naistenlehdissä, kuulimme juoruja hänen suhteistaan poikiensa vaimoihin, näimme hänet kaikkialla,  Maan Äidin,  puolisonsa, silloisen presidenttimme varjossa. Hän oli kuin haavoitettu linnunpoikanen, vähän hauras ja aristava, mutta kohosiko hento niska hetkeksi ylemmäs, tuliko silmiin tiukka ilme, kiristyikö leuan kaari, kun kerta toisensa jälkeen hänen miehensä haki tanssiin, ei häntä, vaimoaan, vaan punaisessa leningissä hulmuavan naisen, jonka jaloissa tanssittajan ostamat samettikengät. Miksi edes ihmettelimme hauraan naisen ottamaa etäisyyttä? Sitä, että hän ei ollut halaileva Alli, vaan pidättyväinen Sylvi. Sanoivat kylmäkiskoiseksi ja karkottivat kirjallisista tilaisuuksista, koska kukaan ei silloin uskalla puhua avoimesti. Hyvänen aika sentään, kuka ei tajua ja mitä ei tajua: Kultainen häkki, kadotettu oma ääni, ikuinen kuuntelijan rooli, vaikka pää täynnä mielipiteitä ja vain punaiset helmat hulmahtavat ohi, kun nivelkivuista kärsivä  maan ensimmäinen nainen urheasti kantaa rooliaan – valittamatta.

Johanna Venhon Ensimmäinen nainen (WSOY 2019) kertoo Sylvi Kekkosesta, ihmisestä Urho Kekkosen puolison roolin takana. On aika hänen saada äänensä kuuluviin vailla roolinsa kahleita. Nyt on aika hänen tokaista ’ei mitään häpyä’, nyt on aika hänen kaivata kotiin Metsäpirttiin ja ennen kaikkea Katerman mökille Suomusjärvelle, jossa hän kirjoittaa päiväkirjaansa kaikkea sellaista, mitä ei voinut kenellekään sanoa. Tai ehkä yhdelle. Kirjailija Marja-Liisa Vartio on Sylvin luottoystävä, jonka kanssa hän peilaa ajatuksiaan kaikesta. Marja-Liisa ei kahda olla sanomatta vastaan, mutta hän myös tukee ystäväänsä ja antaa omanlaisiaan neuvoja vaikka siitä, miten miestä tulee käsitellä. Katerman mökillä Sylvi viihtyy pitkiäkin aikoja yksin Isa koiran kanssa. Ui järven laheassa vedessä ja antaa veden kannatella ja hyväillä, kun kukaan muu ei enää. Hän tuntee olevansa kuivuva erämaa, joka ei kelpaa. Miten nivelsairas ja hauras voisi kelvata niin suurelle ja voimakkaalle kuin hänen miehensä, mutta kerran kelpasi. Tapahtui ”Creutz-kadun murhenäytelmä” Edla-tädin mukaan hänen ollessaan matkoilla.

”Minä en pysty sitä tyttöä pitelemään, eikä minulla ole silmiä selässä”, juorusi Edla-täti äidille puhelimessa, kun oli huomannut Kekkosen olleen ihan yötä.
 
Sylvi:  ”kaikki maailmassa tanssi ja soi ja säkenöi ja kimalsi, kun kädet liukuivat hameen alle, kuivat, kuumat, karheat kädet...”

Sylville Kekkosen valinta presidentiksi ei ollut helppoa eikä mieluisaa ja kun se toistui ja toistui. Tottuuko kultaiseen häkkiin koskaan, vai tuleeko niin vaikeaksi olo, että edes kuvanveistäjä Essi Renvall ei saa tehtyä Sylvistä päätä, mutta hän piirtää Sylvin ja se kuva kaikellaan on Venhon kirjassa paperikannen alla. Juuri kuvan tavoittamaton katse, kahtaalle kohdistuva, leuan vahva suhde posken pehmeyteen, se kertoo enemmän Sylvi Uinosta, joka oli kotipappilassa saanut luvan puhua siinä missä pojatkin. Joku vaiensi lintusen, mutta olihan hänellä kynä ja mieli, kaikki mitä tohtii paperille laittaa, mutta julkaista ei voi kuin Urhon asemalle sopivaa ja silti sanovat kustannetuistakin: Julkaistiin, kun on Kekkosen rouva!

Pettymys ihmisiin Urhon valinnan jälkeen, kun tuli kaikenmaailman koketeeraajia. Sitten pettymys poikien vaimoihin, Tanelin ja Matin nirppanokiin. Se otti lujille. Niin lujille, että oli ihan pakko käyttäytyä hullusti ja änkeä Matin ja Marjan häämatkalle kokkaamaan Katermaan, vaikka Urhokin yritti vastustella.

Julkinen häpeä, kun lehdet julkaisivat Urhon naisjuttuja, etenkin sen...

Alakulo, jota Urho ei koskaan huomannut, Isa koiruus senkin edestä. 'Isa, kuka tämän kirjoitti, ajattelin: alakulo on kaipauksen rampa, siivetön kaksoissisar, oman osattomuutensa uuvuttama.'

Sitten tuli kuitenkin niitä pahoja päiviä sirpaleita täynnä. Ei saanut henkeä, happi loppui, oli paettava oman huoneen rauhaan, kunnes kohtaus oli ohi, kunnes henki kulki.

Sylvi ei ollut kesy. Kaikkea muuta, mutta hän kantoi taakkaansa vaieten. Joskus lipesi yli ja sen saivat kokea lähimmät ystävät: Marja-Liisa Vartio ja Essi Renvall. Essi etenkin oli vahvasti sitä mieltä, että kuvan poskista tuli liian pehmeät, koska Sylvi jos kuka osasi sivaltaa, sanoa ilkeästi. Sylvi Uino oli hengissä!

Ylpeäkin hän oli. ’Kukaan ei rankaisematta loukkaa minua. Se oli typerää, hävettää muistaa.’

Johanna Venhon kirja on kaunis ja ansaittu kunnianosoitus Sylvi Kekkoselle. Kirjan lopussa Venho selvittää tietolähteensä, mutta tietysti osa on aina kirjailijaa: Venho on osannut mennä hyvin Sylvin pään sisälle. Sinne kivun keskiöön. Miksei myös ilon, sillä olihan iloakin. Tosiaankin, kirjassa on kaksi kantta: Uskomattoman kaunis paperinen, joka on Satu Konttisen taidonnäyte sekä sen alla Essi Renvallin piirros ystävästään Sylvistä.

Johanna Venho:

Sylville, Marja-Liisalle ja Essille, kuuluu kiitos yhteisestä matkasta, unisanoista – ja ymmärryksestä, joka kannatteli. Minun on jo nyt teitä ikävä.

Katseet syövät voimani, koska ne katseet eivät näe minua, ne näkevät presidentin vaimon.

Yksinäisyys: Missä sinä olet, kuiskasin, enkä tiedä kenelle puhuin. ...olin soitin jota kukaan ei soittanut.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Arja/ Kulttuuri kukoistaa  Katja ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja

*****

20 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Ihailen Venhon runoutta, joten hienon esittelysi perusteella alkaa Sylvi-kirja kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, ole hyvä. Ilmankos tässäkin mentiin kauniin lyyrisesti, joskin särmiäkään kaihtamatta. En ole lukenut Venhoa tätä ennen...

      Poista
  2. Kiitos Leena muistutuksesta, olen aivan unohtanut tämän. Minäkin olen Venhon runouden ihailija, joten varmasti hienoa tekstiä. Kekkosen monet naiset, etenkin AH olivat varmaan Sylvi Kekkoselle rankkoja juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, ole hyvä. Tämä on ilo itse lukea ja sitten antaa vaikka äidille. Jos Sylvi on kertoja, väistämättä mukana on hänen miestäänkin eli sopii monille. Minusta AH oli julkein ja se käy kyllä ilmi kirjastakin. En tajua, miten Sylvi kesti ja miten U:n käytöstä suvaittiin.

      Poista
  3. Tämä kirja on varauslistalla. Halusin heti lukea sen, kun näin, että Sylvi Kekkonen on tarinan päähenkilö.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, hyvä sinä! Hän on kiinnostava ja tässä kirjassa pääsee sisälle, kun U:n varjo ei estä koko ajan näkemästä.

      Poista
  4. Kiitos taas, Leena! Tätä olen odottanut, näitä kirjailijaa ja kuvattavaa-elettävää yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ole hyvä. Juuri niin ja vielä kuin kaiken tilan vievän U:n varjosta.

      Poista
  5. Tämä kiinnostaa paljon ja aionkin lukea romaanin nyt kevään aikana. Venho on hieno kirjailija niin runojen kuin proosan osalta, Sylvi Kekkosen elämä kiinnostaa sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, suositus! Sylvi oli monta....eikä ihan hauras kun kesti. Sitkeä.

      Poista
    2. Vihdoin ehdin kirjoittaa tästä blogiini. Upea romaani, siis yksi vuoden parhaimmista kotimaisista - ainakin minulle. ♥

      Poista
    3. Katja, tulossa ollaan...Juuri näin minäkin ajattelen eli myös minulle.

      Poista
  6. Kiitos vinkistä Leena. Panin kirjan heti varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, hyvä! Äiti saa tämän äitienpäivänä lahjaksi kera hortensian ja...

      Poista
  7. Minulle Sylvi Kekkonen on jäänyt vieraaksi, koska Kekkonen oli presidentti lapsuudessani, jolloin en niin seurannut maailman menoa. Urhon naisjutuista olen kyllä aikuisena kuullut. Sylvin tarina kuulostaa niin surulliselta, että uskaltaako lukea...? Johanna Venho kirjoittaa kyllä varmasti hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarakkautta, niin minullakin, mutta Kekkonen oli niin monta kautta, että ehdin kuulla 'Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...'Urhon naisjutuista minäkin olen lukenut vasta nyt aikuisena ja niitähän oli muitakin kuin AH. Uskaltaa lukea! Sylvi oli kuitenkin sitkeä nainen.

      Poista
  8. Kuuntelin kirjan, sain sen juuri loppuun. Pidin kovasti. Kaunista kieltä, syvällistäkin. Sain tästä kipinän sekä lukea enemmän Sylvi kekkosesta ja toisaalta tutustua Johanna Venhon teoksiin.

    VastaaPoista
  9. Tämä on tietenkin ihan must lukulistalla. Kiitokset ihanasta ja avaavasta arvviosta, Leena! Tartun Venhon kirjaan kunhan saan yhden tietokirjan 'alta pois'.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, luonnollisesti. Ole hyvä, Kaisa Reetta.

      ♥♥

      Poista