Leena Lumi
tiistai 5. marraskuuta 2024
Timo Naarala: Rannan hiekalla palaa nuotio
perjantai 1. marraskuuta 2024
Hyvää marraskuuta ja pyhäinpäivän viikonloppua
Aamupäivästä lähdettiin taas saarelta cityyn. Mukana oli listoja paljon. Lounaan jälkeen ei enää jaksettu kaikkiin, mutta onneksi saimme silti eräitä joulun toivelahjoja hankittua, olimme syöneet hyvän lounaan, mutta minun mieleistäni joulupaperia ei löytynyt. Siis huomaatteko, kirjoitan joulusta vaikka julma juonne sanoo sen mahdolliseksi vasta isänpäivän jälkeen. Eipä sitä paljon enää huomannut. Jouluihmisistä joulu ihan purskahtelee ulos. Hiukan harmittaa, kun piti vielä esitellä puutarhan viimeiset esitykset. No yllä atsalea, joka oli ennen ohi amaryllisten, mutta ehkä kaipasin nostalgiaa. Vaniljaisen ja kirsikkaisen joululiköörin viimeinen maistelu. Kohta pullotetaan....
Monta vuotta valkoisia, nyt kaikenvärisisiä.
- Lassi Nummi -
sunnuntai 27. lokakuuta 2024
Blondi ja pentunsa saivat minutkin miettimään...
Blondi ja pentunsa saivat minutkin tajuamaan, miten olisi jo aika alkaa nähdä lumiunia, mutta minä en voi, sillä lumi on jotain ihanaa ja minulla on nyt kova hoppu monestakin syystä. Jarmo Mannisen karhut saavat sen sijaan rauhassa kömpiä talvipesäänsä ja heitä älköön kukaan häiritkö. Minulla on luvun alla kiinnostava kirja, mutta jos siihen ei saa keskittyä, olen mennyttä lunta. Laiska töitään luettelee ja siksipä en luettele, miksi olen joka toinen päivä menossa. Huomenna en edes haravoi vaahteranlehtiä, minä vain keskityn, sillä tiistaista alkaa kova meno. Muistatte varmaan, että lumi ei ole kylmää vaan hellää ja lämmintä. Bo Carpelan sanoo sen niin hienosti; "Lumi; pimeän maan ainoa valo." suom. Caj Westerbeg.
et koskaan niin kuin lumisateelta
tuhansia tuhansia hetkituhansia
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
torstai 24. lokakuuta 2024
Yllättäen löysin pöydältäni lumikurjen lähetyksen: runoja syksystä, kaipuusta ja intohimosta...
tiistai 22. lokakuuta 2024
Freida McFadden: Sarjamurhaajan tytär
Dekkarien maailma on monipuolinen ja siinä maailmassakin on jännitystä moneen makuun. Olen lukenut liiankin rankkoja, joista muutamaa kadun. Suurinta osaa en. Niistäkin löytyy kultainen ryhmä, jotka luen uudelleen ja uudelleen. En pidä nopeatempoisista enkä liiasta poliisioperaation kuvailusta. Eikä liikaa henkilöitä. Mihin vertaisin? Pidän Inger Frimanssonin sarjasta, joka alkaa Hyvää yötä rakkaani, pidän Patricia Highsmithin kirjoista, mutta myös True Crimestä. Haluan asua uhrin tai tekijän tai molempien pään sisällä. Haluan joutua arvailemaan rikollista, joka voi olla kuka tahansa...kuin kuka tahansa meistä. Sarjamurhaajan tytär täytti nykyisen trillerimakuni täysin. Enkä edes muista miten päädyin tähän kirjaan ja kirjailijaan, jolta on kolme ensimmäistä lukematta, mutta ehkä joulun alusviikkoina luen kohta ilmestyvää McFaddenin teosta Kotiapulainen valvoo.
Freida McFaddenin teos Sarjamurhaajan tytär (The Locked Door, Otava 2024, suomennos Jussi Tuomas Kivi) on kirja, jota et voi olla lukematta. En tee paljastuksia, mutta voin kertoa mitä kustantajakin paljastaa:
Yhdysvaltalainen Freida Mc Fadden on aivovammoihin erikoistunut lääkäri ja kirjailija. Hän singahti psykologisen hittitrillerinsä Kotiapulainen myötä suursuosioon ympäri maailmaa ja on nykyään yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Hänen kirjojaan luetaan 40 kielellä ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa kappaletta. Suomessakin yli 100 000 kappaletta. Hän on voittanut Goodreas Choice Awardin parhaan trillerin kategoriassa. Apua, missä minä olen ollut? Ehkä istumassa autossa matkalla Lohjalle tai sieltä pois? Onneksi löysin Freidan kuitenkin, sillä hän on syntynyt kirjailijaksi! Prologi kertoo paljon, mutta lukija ei voi aavistaa ollenkaan, mitä se kaikki pitää sisällään. Minulle oli houkutus ensimmäisen luvun virke: 'Joku tarkkailee minua.' Tohtori Nora Davis nauttii lempidrinkkiään Old Fashioned, joka oli hänen isänsäkin suosikki.
Tarina kulkee kahdessa tasossa eli Nykypäivä ja 26 vuotta sitten. Ei aiheuta sekaannusta Päinvastoin! Nora on työpaikallaan hyvin arvostettu ja työorientoitunut sinkku, jolle leikkaussali on enemmän läsnä kuin oma koti. Hänelle 26 vuotta sitten on kaukainen menneisyys. Nora oli silloin 11 -vuotias. Noralla ei ole vakituista miesystävää, mutta muutama joskus ja lyhyen aikaa. Lähimmäs häntä pääsee Brady Mitchel, joka on töissä drinkkibaarissa. Lihaksikas, komea, osaa flirtin kielen ja lopulta Nora antaa periksi. Brady on myös hänen teiniaikojensa rakkaus, joten Brady tietää, mistä hän pitää. Samoihin aikoihin alkaa tapahtua monia naisten murhia. Naiset ovat aina sinisilmäisiä ja tummat pitkät hiukset. Aivan kuin historia toistaisi itseään 26 vuoden takaa.
Minkään siinä ei pidä koskettaa tohtori Davisia. Tai jos niin se on vain yksi tuoksu. Voiko laventelin tuoksu saada hänen voimaan huonosti ja miksi? Noran henkiselle tasapainolle se on myrkkyä. Mistä ihmeestä tuoksu tulee? Voiko tuoksu seurata vuosikymmenien läpi...
*****
lauantai 19. lokakuuta 2024
Lauantaiehtoon rauhaa ja lämpöä
Rauhaa ja lämpöä päälle maan, sinnekin, jossa lapsia kuolee nälkään ja kylmään. Katson mieluummin takkatulta kuin uutisia sota-alueilta. Toivotaan lintujen lähteä turvallisesti muuttomatkoille. meidän kaikkien löytää talvipesä, jonne eivät kuulu Trumpin syytökset Zelenskyitä vastaan: Ukrainan presidentti joutui kuulemaan maansa sodan olevan hänen syytään! En muista milloin maailma olisi ollut näin itsetuhoinen. Katson kurkiauraa ja heitän toivon heidän matkaansa.
Ehtoon rauhaa kuitenkin!
Leena Lumi
keskiviikko 16. lokakuuta 2024
Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu
Pikku hiiri hurmaa lukijoita jälleen. Onneksi vielä löysin tämän Riikka Jäntin tekstittämän ja kuvaaman (Tammi) joulukirjan. Tiedän jo useampia Hiiruun hullaantuneita.
Nyt alkoi hirmuinen joulun odotus .Lopulta äiti tokaisee joulun olevan kuukauden päästä.
Odottaessa Hiiru leipoo pipareita ystävänsä Lylyn kanssa.
Marraskuun lopussa äiti antoi joulukalenterin ja opetti, että kalenterista saa avata joka päivä yhden luukun. Hiiru sanoi haluavansa avata ne kaikki heti. Äidille se ei käynyt ollenkaan ja niinpä hän asetti kalenterin piirongin päälle. "Joulukuussa vasta."
Seuraavana päivänä äiti huomaa luukun 24 olevan auki. Äiti kysyi kiukkuisena : "Miksi olet jo avannut viimeisen luukun?"
Hiiru repeää surkeaan itkuun ja kertoo vain halunneensa nähdä, mitä siellä oli. Äiti tajuaa että odotus oli käynyt ylivoinaiseksi. "Voi sinua , kullanmuru. Ethän enää availe luuukkuja ilman lupaa." "En", lupasi Hiiru.
Vihdoinkin saapui joulukuu ja joka aamu Hiiru sai avata yhden luukuista. Kirjassa näytetään mitä jännittäviä kuvia kalenterista löytyi.
Aamuisin, kun Hiiru lähti äidin kanssa tarhaan, oli jo pimeää.
Kotiin palatessakin oli jo pimeää.
Lopulta tarhasta alkoi loma ja kavereille toivotetaan : "Hyvää joululomaa!" Matkalla kotiin he lähtivät torille ostamaan joulukuusta. Alkoi sataa räntää ja äiti ja Hiiru kiiruhtivat kotiin juomaan jotain lämmintä. Ehkä kaakaota.
Sitten koitti se ihana aamu, kun äiti herätti Hiirun kertomalla, että on jouluaatto. Aamiaiseksi on silloin tietenkin riisipuuroa. _Äiti alkaa luetella päivän ohjelmaa, kuten kuusen koristelua, sienisalaatin ja lohen valmistusta...Äiti ja Hiiru koristelevat kuusen yhdessä. Hiiru pukee sitten ylleen tonttuvaatteet.
Mummihiiri ja ukkihiirikin saapuvat yhteiseen joulunviettoon. Ukkihiiri auttaa ruokien kanssa ja mummihiiri ja ja Hiiru katsovat piirrettyjä.
Jouluateria oli herkullinen ja muisteltiin menneitä joulujakin...
Silloin soi ovikello. Tonttu oli tuonut lahjat. Hiiru saa luvan jakaa lahjat. Niin paljon tuli ihania lahjoja, että Hiiru leikki ja leikki, kunnes
nukahti sohvalle ja äiti kantoi hänet omaan sänkyyn. Mikä onkaan ihanampaa kuin joulu, joka kokoaa perheen yhteen! Mitäkö lahjoja Hiiru sai? Katsoppa tästä hauskasta kirjasta, jota voit toivoa joulun tontulta!
Hyvää joulua, Hiiru ja kiitos Riikka Jäntille minun suosikki -Pikku hiiri kirjastani♥ Onko mitään vuodenaikajuhlaa, joka olisi yhtä ihana kuin joulu♥
*****
maanantai 14. lokakuuta 2024
Safkaa! ja ruskaa
Takana perhe on parasta päiviä♥♥ Oravat on kyllä huomioitu ja linturuokinta aloitettu yhdessä Casperin kanssa.
Ja ruokaa tuli, sillä löysimme kuorellisia saksanpähkinöitä ja tietenkin muitakin. Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta ei vieläkään terhoja ole näkynyt.
Tuurenpihlaja, Sorbus 'DODONG', on ehdoton suosikkiruskapuuni. Yksi vahingoittui infran tiemme uusimisessa, mutta ostimme kaksi tilalle. Tässä kuva otettu tänään. Ylhäältä on jo lehtiä osin poissa, mutta tässäkin ovat isot koneet jyrryttäneet. Heti tämän puun vierestä kadonneet kalliotuhkapensaat...Ja olimme Porissa vain yhden yön yli...
Niin vahva väri ja tarjoaa pidemmän ruskan kuin tavallinen pihlaja, tosin niistäkin pidän.Tässä sama puu kuin yllä, mutta kuva viime syksyltä.
Syyshortensia Wim's Redin finaalia.
Wim's Red ja taustalla ikivanhat syyshortensia Grandi Florat.
Mongolian vaahterat ovat kiitollisia ja kauniita pensaita tai nyt jo enemmän puita. Ei olla haravoitu niiden lehtiä, sillä niistä saa herkkien kasvien juurelle kauniin ja hyvän lämpösuojan.
Tässä vanhempi kuka varhemmalta ajalta ja kuukaudelta. Tämähän on rehevää, mutta mieli kaipaa joskus riisuttua, ihan kuin runo, jossa liikaa konjuktioita ja kun ne riisuu...
tunnelma vahvistuu. Joskus vähemmän on enemmän.
Kalliotuhkapensas meni melkein kaikki tietyön sössimisessä meidän tontilla. En tiedä, korvaako näitä mikään.
Pieni, helppo syksyn somistaja...
Etupihamme nyt monien mullistusten jälkeen haravoimattomana vielä.
No niin, ruokaa tuli ja lisääkin saat. Mitäs sanot kuorellisista hasselpähkinöistä?
Vahvaa ruskaviikkoa kaikille!
Leena Lumi
lauantai 12. lokakuuta 2024
Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet...
keskiviikko 9. lokakuuta 2024
These Boots Are Made for Walking!
Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'
Olisi ihana käyttää leningin kanssa, jos olisi pitkähihainen eikä kaapissa kutistunut. Kesähameisiin mahdun hyvinkin. No on yksi aika tumma Nansolta... Olen useimmiten farkuissa, jos vain sopii tilaisuuteen. Yläosa ratkaisee ja muut asusteet!
Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'
Nyt sitten onkin syysvaatetus esitelty ja onneksi on myös sadeasuja. Silloin on usein paras tehdä kaikenlaista. Minulla taitaa nyt olla kaksi kiinnostavaa ja aivan erilaista kirjaa, mutta huomenna saapuvat nuoremme Lohjalta, joten en ehdi lukea. Silloin harvoin kun saan heidät tänne muutamiksi päiviksi, nautimme 'Perhe on parasta'.
Lokakuukin voi olla äärettömän kaunista aikaa♥♥
Leena Lumi