Shari Lapena: Hyvä naapuri

Anne on tiennyt Coran syntymästä asti koko ajan, joka ikinen hetki, missä hänen tyttärensä on, ja nyt hänellä ei ole siitä aavistustakaan. Koska hän on huono äiti. Hän on huono, viallinen äiti, joka ei rakastanut tytärtään tarpeeksi. Hän jätti lapsen yksin kotiin. Hän löi tätä. Ei ihme, että tytär riistettiin häneltä. Kaikelle on syynsä, ja syy siihen että Annen lapsi on poissa on se, että Anne ei ansaitse häntä.

Shari Lapenan esikoistrilleri Hyvä naapuri (The Couple Next Door, Otava 2017, suomennos Oona Nyström) pyyhkii pöytää monilla kovemmilla toimintadekkareilla, sillä kyseessä on psykotrillerin aatelia! Lapsi katoaa, pieni vauva katoaa...Vanhempien pahin painajainen on alkanut. Anne ja Marco Conti menevät samassa rivitalossa olevan ystäväpariskunnan luo päivälliselle ja jättävät Cora-vauvan kotiin, mutta itkuhälytin on mukana ja he käyvät puolen tunnin välein katsomassa lasta. Silti Cora katoaa. Väistämättä on selvää, että rikostutkijat ottavat luupin alle ensin lapsen vanhemmat. He alkavat raastavan seurannan, johon mukaan vedetään tietysti mukava naapuripariskunta kuin myös Annen vanhemmat ja kuulustelut kaivautuvat kauas ihmisten menneisyyteen, sillä rikostutkijat ovat tietysti päättäneet löytää Coran elävänä tai kuolleena.

Hyvä naapuri on paitsi erityisen lahjakkaasti kirjoitettu vailla yhtäkään notkahdusta niin myös todella piinaava viime hetkiin asti. Kovinkaan dekkarien lukija ei arvaa syyllistä ja ehdokkaina ovat hyvään dekkarityyliin vuorollaan melkein kaikki. Lukija lähtee mukaan kissa-hiiri –leikkiin ja rakentaa huojuvaa korttitaloa, kunnes joku kirjan henkilöistä tekee siirtonsa ja rakennelma romahtaa kerta kerran jälkeen uudestaan. Raunioiden seasta nousee savu, josta voi yrittää lukea, kuka olisi todellisempi syyllinen kuin edellinen.

Hyvä naapuri ilmestyy kauppoihin vasta viikolla yksi, mutta sain ilon lukea ennakkokappaleen, jonka etuliepeessä Shari Lapena mainitsee, miten hänen kirjansa käsittelee lapsen menettämistä, pahinta mitä voi olla sen jälkeen, jos vanhempi on itse tekoon syyllinen. Lapena kertoo kirjan etuliepeessä siitä, mihin tarina laajenee:

Tarina herättää lukijan kysymään, kuinka hyvin hän tuntee oman kumppaninsa. Kuinka hyvin voi lopulta tuntea ihmisen, jonka kanssa jakaa vuoteensa? Meistä jokaisella on ajatuksia ja tunteita, joita emme paljasta edes rakkaimmillemme. Aina emme myönnä niitä itsellemmekään. Mutta äärimmäisen paineen alla ihmisen todellinen luonne paljastuu.

Ja tässä tulee nyt Hyvän naapurin kliimaksi eli tiedämmekö itsekään keitä me olemme? Mitä olemme tehneet? Mitä olemme tekemässä? Kadonneen Coran läheiset joutuvat epäilemään paitsi läheisiään myös itseään. Epävarmuus on ainoa varmuus jään pettäessä kerta kerran jälkeen...

Pidin paljon myös painotuksista eli poliisitutkinta oli sivummalla kuin osallisten huojuvat mielet. Näin lukija joutuu helpommin samaan imuun eikä ala pohtia rikosteknisiä yksityiskohtia yli tarinan, vaan elää itse mukana. Tällaista mukana elämistä ei saavuta aina jännitysromaanin kanssa, mutta luin vastikään pitkästä aikaa uudestaan Joy Fieldingin Henkeäsalpaavan ja sen jälkeen menin kirjastoon ja lainasin joululomalle Fieldingin dekkareita. Joy on aina ollut minulle psykotrilleristikuningatar, mutta huomaan Shari Lapenan aloittaneen niin vahvasti, että viitan kantajaksi on ilmestynyt varteenotettava haastaja!

Annen ajatukset kiihtyvät yhä, ne muuttuvat aina vain järjettömämmiksi; hänen mielensä harhailee toisiin todellisuuksiin. Silloin kun hän joutuu tähän tilaan, hänen ajatuksensa eivät välttämättä muutu sekavammiksi – joskus ne päinvastoin selkiintyvät. Ne käyvät järkeen samalla tavalla kuin unessa. Vasta kun herää, huomaa, miten omituista kaikki oli, miten missään ei oikeastaan ollut mitään järkeä...

*****

Tämän ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kirja vieköön!, Ulla, Krista, Annika/Rakkaudesta kirjoihin ja Arja/Kulttuuri kukoistaa  Lukutuulia  Kirsi

*****

Dekkarit Leena Lumissa