Nuorena miehenä halusin kirjoittaa persoonallisia
alkuperäiskäsikirjoituksia, jotka jollain tavalla ammentaisivat omasta
elämstäni, mutta eivät olisi omaelämänkerrallisia tai elämäkertoja. Minusta
tuntui jotenkin, että kun vaihtehdot lisääntyivät Kummisedän myötä, yritin
tehdä tehdä kaikkea mahdollista. Olen halunnut olla näytelmäkirjailija ja
elokuvaohjaaja, joka tekisi omia tekstejään elokuviksi. Minusta tuntui, että...
En huolehtinut rahasta, sillä tiesin, että tein elokuvia niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. On olemassa asia jota kutsutaan ”ilmarahoitukseksi”.
Se tarkoittaa sitä, että jos ajattelen tarvitsevani tietyn summan, enkä tiedä,
mistä sen saisin, luotan löytäväni jonkun maagisen lähteen, josta rahaa voi
ammentaa.
Peter Cowien elämäkerta Francis Ford Coppola (Coppola,
Minerva 2014, suomennos Katri Tenhola) on sisällöltään yhtä järkälemäinen kuin
on Fransis Coppolan persoona: Sitä ei voi hallita, sitä ei voi hahmottaa. Toki
olen Coppolan kanssa heikoilla jäillä, sillä olen häneltä nähnyt vain
Kummisedät I-II ja Salaisen puutarhan (The Secret Garden), mutta en minä ihan tätä
odottanut...Kuuluisa elokuvaohjaaja on edelleen, 74 –vuoden iässäkin kuin
kuumaa laavaa, ikuinen keskeneräinen projekti. Coppola tuntuu kaiken aikaa
ryhtyvän uuteen elokuvaan jo ennen kuin edellinen on kunnolla käsistä poissa...Cowien
kirjan kanteen on lisätty kuin alaotsikoksi: Kummisetä- ja Ilmestyskirja.Nyt –elokuvien
ohjaajan uskomaton ura ja elämä. Tämä sekä pitää paikkansa, että ei pidä. Sain
tietää kaiken, kirjaimellisesti kaiken kaikista Coppolan filmeistä, mutta itse
Coppolan persoonaa luin hänen filmiensä tekovaiheiden kautta. Hän vaikuttaa
suoralta ja kohti tulevalta, mutta juuri kun zoomaan syvällisesti häneen,
nousee usva ja jotain jää piiloon.
Peter Cowien kirja on tuhti tietoteos filmihullulle ja
tietysti etenkin hänelle, joka haluaa tietää kaiken Kummisetä filmien teosta,
mitä tapahtui näkösällä ja mitä tapahtui kulisseissa. Muistakin, Coppolan
lukuisista filmeistä, on antaumuksellinen tarjonta: ziljoonia yksityiskohtia
rahoituksesta, työkavereista, filmauspaikoista ja etenkin heistä, joista monet
ovat nyt hyvinkin kuuluisia näyttelijöitä. Sanomattakin lienee selviö, että
Coppolan elokuvista on kirjan lopussa vielä täydellinen luettelo, jossa
mainitaan kaikki ko. elokuvaan liittyvä. Lisäksi on paljon valokuvia, joista
osa on Francis ja Eleanor Coppolan henkilökohtaisista kokoelmista, osa Coppolan
omista tuotannoista etc.
Halusin kuitenkin tunkeutua Coppolan yksityiselämään ja
yläkuvassa näemme vasemmalla Francisin isoveljen Augustin, keskellä sisaren
Talian ja oikealla itse ohjaajan. Kautta vuosien Coppolan elokuvissa on yksi
teema, joka käsittelee veljessuhdetta aina suuresta kiintymyksestä kateuteen ja
väärinymmäryksiin. Mainitaanpa kirjan lopussa Kain ja Abelkin, mutta Coppolan
tarve pitää perhe koossa ja rakastavana on hyvin italialainen ja vahva.
Tässä kuvassa Francis San Franciscossa 1969. Edessä istuu
vanhin poika Gio ja takana Roman, joka sai nimensä ohjaaja Roman Polanskin
mukaan. Nainen kuvassa on Eleanor, jonka ios vanhemmat saapuivat Italiasta
Yhdysvaltoihin samoin kuin Francisin vanhemmatkin. Myöhemmin perheeseen syntyy
myös tytär Sofia, josta tulee myös elokuvaohjaaja.
Francis Coppolan valtti on ollut kaiken aikaa se, että on
paitsi lostava ohjaaja, myös huippu käsikirjoittajana. Häneltä syntyi
käsikirjoitus melkein mistä vain ja missä vain. Hän saattoi myös rynnistää
eteenpäin, sillä hän ei tuhlannut useinkaan aikaa rahan miettimiseen ja ne
filmit, mitkä menivät tappiolle, menivät tappiolle. Usein hänen filminsä saivat
Euroopassa Yhdysvaltoja paremman vastaanoton tai sitten vain kriitikot
ylistivät niitä, mutta katsomot olivat tyhjinä. Sanomattakin on selvää, että
Kummisetä ja Ilmestyskirja.Nyt olivat kaikkien suosikkeja. Hollywood oli
Francisille rajoittavaa ja hän perustikin omat tuotantoyksikkönsä sekä Los
Angelesiin että San Franciscoon. Kaikki alkoi kuitenkin rakkaasta San
Franciscosta, jonne Coppola perusti American Zoetrope tuotantoyhtiön, jota
kuvaillaan näin:
Astuessaan Folsomilla sijaitsevaan kolmikerroksiseen
varastorakennukseen aisti välittömästi, että Zoetropen erikoinen tunnelma oli
kaukana Hollywoodista. Eteishallissa oli hopeinen espressokeitin, ja seinillä
roikkui suomalaisia Marimekon kankaita. Kankaiden vahvat värit toistuivat
purppuralla, keltaisella ja...
Kuvassa Francisin perhe seuraamassa Kummisetä II:n
kuvauksia. Alakuvassa Francis keskustelee Kummisetä II:n kuvauksissa näyttelijä
Al Pacinon kanssa.
Kivisistä puutarhoista (Gardens of Stone) tuli Francisin
perheen traaginen vedenjakaja. Alkuvuosi meni hyvässä työvireessä ja oma poika Gian-Carlo
eli Gio videokuvasi harjoitusviikot ja teki tuotantoa varten
kuvakäsikirjoituksesta ”elävän” version. Gio lähti kuitenkin viettämään
tyttöystävänsä ja Griffin O’Nealin (Ryan O’Nealin poika) kanssa kaatuneiden
muistopäivää. He vuokrasivat nelimetrisen veneen ja lähtivät ajelemaan Routh
River –joelle. O’Neall ohjasi venettä kun se törmäsi kahden muun veneen välille
pingotettuun hinausköyteen. Gio menehtyi sairaalassa vammoihinsa. Tästä tuli se
hetki, jota Francis toisti omalla tavallaan myöhemmissä elokuvissaan. Siis
veljessuhde, menetys, itsesyytökset ja oman identiteetin etsintä keskellä
vahvaa perhettä, siinä Coppolan elokuvien teemat.
Monella tapaa kaipasin kirjassa enemmän Eleanorin tai Sofian
ääntä, mutta Sofia Coppolasta tuli kuitenkin lopulta elokuvaohjaaja. Kuvassa hän isänsä
kanssa Tuckerin kuvauksissa. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että Coppola
ympäröi itsensä miehillä. Ihaili eniten Orson Wellesiä ja naiset ovat jossain
taka-alalla aivan päinvastoin kuin Euroopassa kuvanneella Polanskilla.
Coppola on itsekin myöntänyt, että hänessä ei ole yhtään
liikemiestä, joten hänen suuri innostuksensa alkaa viljellä viiniä, on
kiinnostavaa. Hänellä oli siihen niin kova into, että vuonna 1975 hän osti
Niebaumin tilan, joka käsitti vajaat 700 hehtaria. Tilan oli alkujaan
perustanut suomalainen merikapteeni Gustave Niebaum.
Miettiessään ensimmäistä kertaa, millainen
Niebaum-Coppola-viinistä tehtäisiin, Francis toivoi sen olevan ”punainen
sekoitus Cabernet Sauvignonia, Cabernet Francia ja Merlot’ta” ja pyysi, että
siitä tehtäisiin ”täyteläinen, voimakas viini, joka eläisi sata vuotta.”
Coppolasta on moneksi, sillä ohjaamisen ja
käsikirjoittamisen lisäksi hän laulaa ja tanssii, soittaa ilmabassoa, lentää
helikopteria, nauttii kokkailusta, pelkää vallan palvomista, mutta haluaa
matkustaa elämän teillä tehden omia juttujaan keskittyen vaikka luovaan
kirjoittamiseen nauttien samalla ohitse kiitävien hetkien tarjoamista iloista.
Coppola on kuin unelmaviininsä: Täyteläinen, voimakas ja elää hyvinkin sata
vuotiaaksi.
*****
****