sunnuntai 10. marraskuuta 2024

Iloista isänpäivää kaikille isille, isoisille ja isoisoisille!

Tämä Nea Siemannin kuukkeli toivottaa kaikille isille, isoisille ja isoisoisille iloista isänpäivää. Olen luonteeltani melankoliaan taipuvainen, joten olin jälleen kirjoittamassa rakkaalle isälleni samaa kirjettä kuin vuosia jo olen tehnyt. Isäntyttö täällä edelleenkin kantaa ikävää, mutta on muutakin tullut mukaan. Ilonpisaroita ja ihanaa marraskuuta.

Casper isin kanssa mustikassa. Sami on fantastinen isä♥♥ Casper on suloinen, mutta kun kasvoja ei saa näyttää, ovat kotimme seinät hänen kuvillaan päällystetyt ja aika usein syömme virtuaalisesti. Kyllä menee ruokaa kun saa syödä ukin kanssa. Ukki kelpaa aina, me muut joskus:) Kerran ukki lupasi aamusta iltaan hoitaa Casperia ja kyllähän siinä muuten meni hyvin, mutta 

tulikin kahdet päikkärit;) Nyt ei olla enää vauva, vaan joka paikkaan vilistävä vilpertti, Toki hänelläkin on omat hiljaisuutensa, jolloin suusta kuuluu joku ihan oma tarina. Silloin me vain kuuntelemme. Juu, ukista sai virran hetkeksi pois ukille niin rakas♥♥

Rakkaasti teille kaikille♥♥ Minulla palaa isossa lyhdyssä kynttilä ulkona parikin vuorokautta...Muistellaan, miten maailman paras oma isi on ollut♥♥ 

Hei isä rakas sinne tähtiin♥♥

Isän tyttö Leena

2 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitit!
    Mun oma isä kuoli kolmisenkymmentä vuotta sitten, en ikävöi. Hänestä on niin monenlaisia muistoja, kivojakin, mutta sellaisia, joita ilmankin voisin olla.
    Faari, nimenomaan Luvian faari, oli rakas ja sellaisia faareja ei taida enää kenelläkään ollakaan, olen niin mielissäni, että hänen nimensä sattui olemaan sen nuoren teekkarin nimi, johon aikoinani sattumalta Tampereella tutustuin ja tiesin, että siinä, nimi on enne.
    Nimi jatkaa pojallamme toisena nimenä , mutta valitettavasti ei pidemmälle, koska suku ei jatku.
    Tämä silloinen teekkari on ollut erinomaisen hyvä isä, vaikkakaan ei paljoa kotosalla silloin, kun olisi ollut tarvettakin.
    Ilman näitä faareja ja isiä tuskin tässä ketään muisteltaisiin, kiitos heille! Ja kiitos satakuntalaisista geeneistä, niiden avulla on pärjätty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kikka♥♥ Tiesin sen koko ajan, että on suuri onni saada isä kuin oli minulla. Osaan arvostaa. Paljon toisenlaisiakin tarinoita on kuultu. Sinun faarisi oli todella mukava♥♥ 'Nomen est omen'. Ei nähty meilläkään paljon kotosalla omaa isää ja vielä vähemmän Merin isää. Työt veivät. Vaalin viikonloppuisin etenkin, että koko perhe hyvän ruoan ääreen ja puhelin irti seinästä. Ehkä tuntien keskustelumme valmistivat Meriä valitsemaan yliopistossa sen, minkä hän valitsi. Kikka, näin se on, kiitos heille. Oijoi, olet ihan oikeassa, jos olisin vain äitini juuria, olisin siis karjalainen. Satakuntalainen puoli on pitänyt monta asiaa kasassa. Eikös Jenni Haukiokin ollut puoliksi karjalainen ja puoliksi satakuntalainen. Siinä nainen, jota komppaan, kuten miestäänkin, joka sattuu olemaan sukulaiseni. Olemme Kikka hyvässä seurassa♥♥

      Poista