Aamupäivästä lähdettiin taas saarelta cityyn. Mukana oli listoja paljon. Lounaan jälkeen ei enää jaksettu kaikkiin, mutta onneksi saimme silti eräitä joulun toivelahjoja hankittua, olimme syöneet hyvän lounaan, mutta minun mieleistäni joulupaperia ei löytynyt. Siis huomaatteko, kirjoitan joulusta vaikka julma juonne sanoo sen mahdolliseksi vasta isänpäivän jälkeen. Eipä sitä paljon enää huomannut. Jouluihmisistä joulu ihan purskahtelee ulos. Hiukan harmittaa, kun piti vielä esitellä puutarhan viimeiset esitykset. No yllä atsalea, joka oli ennen ohi amaryllisten, mutta ehkä kaipasin nostalgiaa. Vaniljaisen ja kirsikkaisen joululiköörin viimeinen maistelu. Kohta pullotetaan....
Monta vuotta valkoisia, nyt kaikenvärisisiä.
Ulkona kukkivat vielä syysasterit, Usein ne aukeavat vasta lumilla. Tämä pehko kasvaa ihan sisääntulossa ja on selvinnyt yli vuoden tieremontistakin.
Vaatimattomia, mutta kuin kaunis pensas runsaana.
Ensimmäinen oravien ja lintujen kakku on terassilla jo melkein syötynä. Toisen aineet jo valmiina. Syövät muuten ihan sovussa.
Olen kirjoittanut marraskuusta paljon, sillä se oli joskus iso ongelma, nyt se on mahdollisuus vaikka mihin!
%20Kanadan%20(2)%20alehtikuusi%20pisaroilla.JPG)
Oksien kärjissä
valopisarat.
Olet kaunis, marraskuu.
- Lassi Nummi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti