Aamupäivästä lähdettiin taas saarelta cityyn. Mukana oli listoja paljon. Lounaan jälkeen ei enää jaksettu kaikkiin, mutta onneksi saimme silti eräitä joulun toivelahjoja hankittua, olimme syöneet hyvän lounaan, mutta minun mieleistäni joulupaperia ei löytynyt. Siis huomaatteko, kirjoitan joulusta vaikka julma juonne sanoo sen mahdolliseksi vasta isänpäivän jälkeen. Eipä sitä paljon enää huomannut. Jouluihmisistä joulu ihan purskahtelee ulos. Hiukan harmittaa, kun piti vielä esitellä puutarhan viimeiset esitykset. No yllä atsalea, joka oli ennen ohi amaryllisten, mutta ehkä kaipasin nostalgiaa. Vaniljaisen ja kirsikkaisen joululiköörin viimeinen maistelu. Kohta pullotetaan....
Monta vuotta valkoisia, nyt kaikenvärisisiä.
Ulkona kukkivat vielä syysasterit, Usein ne aukeavat vasta lumilla. Tämä pehko kasvaa ihan sisääntulossa ja on selvinnyt yli vuoden tieremontistakin. Meille nämä ovat lumiastereita, koska usein kukkivat lunta kantaen. Äidille syys- tai lokakuun astereita. Viimeiselle kukkijalle monta nimeä.
Vaatimattomia, mutta kuin kaunis pensas runsaana.
Ensimmäinen oravien ja lintujen kakku on terassilla jo melkein syötynä. Toisen aineet jo valmiina. Syövät muuten ihan sovussa.
Olen kirjoittanut marraskuusta paljon, sillä se oli joskus iso ongelma, nyt se on mahdollisuus vaikka mihin!
%20Kanadan%20(2)%20alehtikuusi%20pisaroilla.JPG)
Oksien kärjissä
valopisarat.
Olet kaunis, marraskuu.
- Lassi Nummi -
Kyllä oravat ja linnut nyt nauttivat, kun saavat noin ruokaisan kakun itselleen :) Myös teidän joululikööri näyttää hyvältä.
VastaaPoistaIloista marraskuun alkua teille <3
Birgitta ja mustarastaat saavat juuri taliviipaleita ja rusinoita. Täällä myrskyää ei niin kivasti. Jotkut myrskyt ok. Viimeinen testaus eilen. Viime vuonna meille itselle jäi yksi pullo. Siis lahjoina niitä tiesivät pyytää:) Kiitos samoin teille♥♥
PoistaIhanaa, että olet löytänyt marraskuun! Minähän sitä tyrkytin varmaan sinullekin mahdollisuuksien kirstuna tai käpertymisenä hämyiseen lepovaiheeseen. No, tänään on kirkasta ja tyyntä eilisillan myrskyn jälkeen.
VastaaPoistaNäitä kamalia säitä pitää olla, jotta arvostaisi kirkkaita ja tyveniä.
Joululle en taida uhrata ajatustakaan, paitsi että tillukkaita pitää tehdä muutama pari.
Vuosi vuodelta olen vähemmän ja vähemmän jouluisa. Nyt kun ei ole edes sitä "tonttua" eli lemmikkiä.
Kikka, jo monta vuotta sitten. Jos googlaat minun marraskuujuttuni, niin huomaat miten entisestä kauhusta tulikin salarakas. Olen vähentänyt ruokapuolessa ja suurin osa on jotain merikalaa ja minun yrttisiä valkosipulisilakoita. Kun vävy tuli eka kerran jouluksi, söimme melkein kahdestaan edesmenneen anopin ohjeella tehtyä lanttulooraa. Muut myös kinkkua, minä vain kaloja. Ja tietty rosollia ja viherpippuripateeta. Yhdet tillukkaat sain vielä eilen postissa♥ Arvaa vaan, kaivataanko me Olgaa. Meillä on pieni joulu, sillä emme lähde Lohjalle kuin marraskuun lopulla Casperin synttäreille. Samalla viemme joululahjatkin. Joulupöytään istuu vain kolme. Tähän asti monta vuotta siellä ja täällä. Minultakin puuttuu myös pienin tontuista. Sain kauniiin muiston Dinasta ja se istutetaan vielä johonkin koruun. Olgan haudalla iso lyhty odottaa kynttilää Otan osaa♥♥ Tiedän tunteen. Sen lopullisuuden.
PoistaSyysasteri on kyllä hurmaava, ja saa ansaitsemansa huomion pihan keskipisteenä tähän aikaan vuodesta.
VastaaPoistaPioni, se on kaunis, kun muut katoavat. Ikinä se ei alistu kameralle kuten monet muut..Pohjoisen istutus ei ollut huono valon takia, vaan tilan! Se on eräänlainen vaatimattomuuden ylistys! Mukavaa marraskuun alkua sinulle♥♥
PoistaKauniisti kukkii teillä vielä pihalla. Minäkin pelastin ennen lunta kukkapenkistä jonkin sipulikukan kukkavarret, joissa oli nuput. Alkavat pikkuhiljaa aueta maljakossa. Kumman myöhäinen herääminen, kun keväällä laitettiin. 😄
VastaaPoistaMukavaa marraskuun alkua! ❄️
Joululainen, sipulikukat ovat yllättäjiä! Kärsivät varmaan kellon siirrosta:) Muutama scilla yrittää nostaa päätään, mutta onneksi niitä on paljon. Kiitos samoin sinulle Joululainen♥♥
Poista