Peter Cowie: Francis Ford Coppola

Nuorena miehenä halusin kirjoittaa persoonallisia alkuperäiskäsikirjoituksia, jotka jollain tavalla ammentaisivat omasta elämstäni, mutta eivät olisi omaelämänkerrallisia tai elämäkertoja. Minusta tuntui jotenkin, että kun vaihtehdot lisääntyivät Kummisedän myötä, yritin tehdä tehdä kaikkea mahdollista. Olen halunnut olla näytelmäkirjailija ja elokuvaohjaaja, joka tekisi omia tekstejään elokuviksi. Minusta tuntui, että...

En huolehtinut rahasta, sillä tiesin, että tein elokuvia niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. On olemassa asia jota kutsutaan ”ilmarahoitukseksi”. Se tarkoittaa sitä, että jos ajattelen tarvitsevani tietyn summan, enkä tiedä, mistä sen saisin, luotan löytäväni jonkun maagisen lähteen, josta rahaa voi ammentaa.

Peter Cowien elämäkerta Francis Ford Coppola (Coppola, Minerva 2014, suomennos Katri Tenhola) on sisällöltään yhtä järkälemäinen kuin on Fransis Coppolan persoona: Sitä ei voi hallita, sitä ei voi hahmottaa. Toki olen Coppolan kanssa heikoilla jäillä, sillä olen häneltä nähnyt vain Kummisedät I-II ja Salaisen puutarhan (The Secret Garden), mutta en minä ihan tätä odottanut...Kuuluisa elokuvaohjaaja on edelleen, 74 –vuoden iässäkin kuin kuumaa laavaa, ikuinen keskeneräinen projekti. Coppola tuntuu kaiken aikaa ryhtyvän uuteen elokuvaan jo ennen kuin edellinen on kunnolla käsistä poissa...Cowien kirjan kanteen on lisätty kuin alaotsikoksi: Kummisetä- ja Ilmestyskirja.Nyt –elokuvien ohjaajan uskomaton ura ja elämä. Tämä sekä pitää paikkansa, että ei pidä. Sain tietää kaiken, kirjaimellisesti kaiken kaikista Coppolan filmeistä, mutta itse Coppolan persoonaa luin hänen filmiensä tekovaiheiden kautta. Hän vaikuttaa suoralta ja kohti tulevalta, mutta juuri kun zoomaan syvällisesti häneen, nousee usva ja jotain jää piiloon.

Peter Cowien kirja on tuhti tietoteos filmihullulle ja tietysti etenkin hänelle, joka haluaa tietää kaiken Kummisetä filmien teosta, mitä tapahtui näkösällä ja mitä tapahtui kulisseissa. Muistakin, Coppolan lukuisista filmeistä, on antaumuksellinen tarjonta: ziljoonia yksityiskohtia rahoituksesta, työkavereista, filmauspaikoista ja etenkin heistä, joista monet ovat nyt hyvinkin kuuluisia näyttelijöitä. Sanomattakin lienee selviö, että Coppolan elokuvista on kirjan lopussa vielä täydellinen luettelo, jossa mainitaan kaikki ko. elokuvaan liittyvä. Lisäksi on paljon valokuvia, joista osa on Francis ja Eleanor Coppolan henkilökohtaisista kokoelmista, osa Coppolan omista tuotannoista etc.

Halusin kuitenkin tunkeutua Coppolan yksityiselämään ja yläkuvassa näemme vasemmalla Francisin isoveljen Augustin, keskellä sisaren Talian ja oikealla itse ohjaajan. Kautta vuosien Coppolan elokuvissa on yksi teema, joka käsittelee veljessuhdetta aina suuresta kiintymyksestä kateuteen ja väärinymmäryksiin. Mainitaanpa kirjan lopussa Kain ja Abelkin, mutta Coppolan tarve pitää perhe koossa ja rakastavana on hyvin italialainen ja vahva.

Tässä kuvassa Francis San Franciscossa 1969. Edessä istuu vanhin poika Gio ja takana Roman, joka sai nimensä ohjaaja Roman Polanskin mukaan. Nainen kuvassa on Eleanor, jonka ios vanhemmat saapuivat Italiasta Yhdysvaltoihin samoin kuin Francisin vanhemmatkin. Myöhemmin perheeseen syntyy myös tytär Sofia, josta tulee myös elokuvaohjaaja.

Francis Coppolan valtti on ollut kaiken aikaa se, että on paitsi lostava ohjaaja, myös huippu käsikirjoittajana. Häneltä syntyi käsikirjoitus melkein mistä vain ja missä vain. Hän saattoi myös rynnistää eteenpäin, sillä hän ei tuhlannut useinkaan aikaa rahan miettimiseen ja ne filmit, mitkä menivät tappiolle, menivät tappiolle. Usein hänen filminsä saivat Euroopassa Yhdysvaltoja paremman vastaanoton tai sitten vain kriitikot ylistivät niitä, mutta katsomot olivat tyhjinä. Sanomattakin on selvää, että Kummisetä ja Ilmestyskirja.Nyt olivat kaikkien suosikkeja. Hollywood oli Francisille rajoittavaa ja hän perustikin omat tuotantoyksikkönsä sekä Los Angelesiin että San Franciscoon. Kaikki alkoi kuitenkin rakkaasta San Franciscosta, jonne Coppola perusti American Zoetrope tuotantoyhtiön, jota kuvaillaan näin:

Astuessaan Folsomilla sijaitsevaan kolmikerroksiseen varastorakennukseen aisti välittömästi, että Zoetropen erikoinen tunnelma oli kaukana Hollywoodista. Eteishallissa oli hopeinen espressokeitin, ja seinillä roikkui suomalaisia Marimekon kankaita. Kankaiden vahvat värit toistuivat purppuralla, keltaisella ja...

Kuvassa Francisin perhe seuraamassa Kummisetä II:n kuvauksia. Alakuvassa Francis keskustelee Kummisetä II:n kuvauksissa näyttelijä Al Pacinon kanssa.

Kivisistä puutarhoista (Gardens of Stone) tuli Francisin perheen traaginen vedenjakaja. Alkuvuosi meni hyvässä työvireessä ja oma poika Gian-Carlo eli Gio videokuvasi harjoitusviikot ja teki tuotantoa varten kuvakäsikirjoituksesta ”elävän” version. Gio lähti kuitenkin viettämään tyttöystävänsä ja Griffin O’Nealin (Ryan O’Nealin poika) kanssa kaatuneiden muistopäivää. He vuokrasivat nelimetrisen veneen ja lähtivät ajelemaan Routh River –joelle. O’Neall ohjasi venettä kun se törmäsi kahden muun veneen välille pingotettuun hinausköyteen. Gio menehtyi sairaalassa vammoihinsa. Tästä tuli se hetki, jota Francis toisti omalla tavallaan myöhemmissä elokuvissaan. Siis veljessuhde, menetys, itsesyytökset ja oman identiteetin etsintä keskellä vahvaa perhettä, siinä Coppolan elokuvien teemat.

Monella tapaa kaipasin kirjassa enemmän Eleanorin tai Sofian ääntä, mutta Sofia Coppolasta tuli kuitenkin lopulta elokuvaohjaaja. Kuvassa hän isänsä kanssa Tuckerin kuvauksissa. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että Coppola ympäröi itsensä miehillä. Ihaili eniten Orson Wellesiä ja naiset ovat jossain taka-alalla aivan päinvastoin kuin Euroopassa kuvanneella Polanskilla.

Coppola on itsekin myöntänyt, että hänessä ei ole yhtään liikemiestä, joten hänen suuri innostuksensa alkaa viljellä viiniä, on kiinnostavaa. Hänellä oli siihen niin kova into, että vuonna 1975 hän osti Niebaumin tilan, joka käsitti vajaat 700 hehtaria. Tilan oli alkujaan perustanut suomalainen merikapteeni Gustave Niebaum.

Miettiessään ensimmäistä kertaa, millainen Niebaum-Coppola-viinistä tehtäisiin, Francis toivoi sen olevan ”punainen sekoitus Cabernet Sauvignonia, Cabernet Francia ja Merlot’ta” ja pyysi, että siitä tehtäisiin ”täyteläinen, voimakas viini, joka eläisi sata vuotta.”

Coppolasta on moneksi, sillä ohjaamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi hän laulaa ja tanssii, soittaa ilmabassoa, lentää helikopteria, nauttii kokkailusta, pelkää vallan palvomista, mutta haluaa matkustaa elämän teillä tehden omia juttujaan keskittyen vaikka luovaan kirjoittamiseen nauttien samalla ohitse kiitävien hetkien tarjoamista iloista. Coppola on kuin unelmaviininsä: Täyteläinen, voimakas ja elää hyvinkin sata vuotiaaksi.

*****

Nino Rotan Godfather Thema Song

****

Elämäkerrat Leena Lumissa