Leena Lumi ei sano hyvästi vaan 'hetkeksi näkemiin - rakkaasti!'

Outo vuosi vaeltaa kohti loppuaan. Tämä vuosi, jossa kaikki ei ole ollut ihan lumenkevyttä. Aloin jo suvella miettiä, miten paljon tämä kirjablogi minulle antaa ja miten paljon vie. Saantipuoli on ollut tietty painava, sillä kirjahulluna hengitän lukemani lävitse. Myös addiktini Lumiin on varsin vakavaa sorttia, sillä annoin pikkusormen, mutta se vei muutakin kuin koko käden: Olen ollut poissa läheisiltäni tajuamatta, että minua on jopa saatettu kaivata. Nyt otan paussin: Ryhdyn nettipaastoon. Jo nuo sanat värisyttävät minua...kauhusta! Teen sen siltikin eli kuten Lumimies totesi: 'Se on nyt testin paikka ja palaat sitten, kun siltä tuntuu.'

Ensimmäinen etappini on kuukausi ja katson olenko sitten vielä olemassa. Vastaan sähköposteihin eli sieltä minut tavoittaa parhaiten. Jos jotain Oikein Isoa tapahtuu blogistaniassa, toivon, että joku blogikollegoista kertoo minulle...Kuten monasti olen kertonut, minulla on lukemattomia blogin kautta tulleita virtuaaliystäviä, joista osan kanssa on tavattu ja isommastikin ystävystytty. Siis kuukausi. Jos sinä aikana jotain ilmoitettavaa, ilmoitan. Muuten vain tarkkailen, että olisinko löytänyt hitaamman vaihteen...vai onko se minulta kokonaan hukassa. Blogini täyttää 14.2.2015 kuusi vuotta ja ja tämän jutun jälkeen takana on jo 3 502 tekstiä. Blogisynttäreitä ei nyt vietetä, mutta takuulla olen jo silloin toivottelemassa ystävänpäivää teille kaikille. Blogisynttärien sijasta voimme viettää sitten partyt vaikka huhtikuulla.

Myönnän, että ympärilläni pyörii nyt vedonlyöntikisa ja vakuutan, että laitan häviämään heidät, jotka ovat lyöneet vetoa minun paluustani bloginäpyttelyyn alle kolmen viikon! Minulla on todella paljon nyt ihanaa vanhempaa luettavaa ja uuttakin on jo tulossa. Sen lisäksi, että aion lukea hitaammin, aion nukkua enemmän, kuntoilla, herkutella ja katsella elokuvia sekä olla perheelleni läsnä. Ja 29.3. mahdun ranskalaiseen pikkumustaani, sillä löimme oman vetomme Bessun kanssa ja...minusta ei ole häviäjäksi;) Myös kutomus/neulomus odottaa ja haluan myös kokkailla jotain uusia juttuja...

Te kaikki tiedätte, että en ikinä, ikinä, mistään syystä jättäisi blogiani, joka on sama kuin te, mutta on aika levätä. Ollaan aika syvällä, koska sen nyt itsekin tajuan, mutta ei hätiä: Olenhan hengissä. Mietin sellaista, että laitan joskus jonkun runon, ilman mitään muita tekstejä. Runot olkoot kuin salakirjoitusta, joista suurin osa teistä takuulla voi päätellä missä mennään.

Ihan uudella tavalla odotan nyt kevättä. Siis pitkästä aikaa odotan kevättä. On niin monia uusia istutuksia kuluneelta vuodelta ja uutta myös tulossa keväällä, että olen ihan innoissani. Myös puutarhakirjoja on tietysti tulossa blogiin. Kevättulvat siis lähestyvät, mutta sitä ennen sallikaa minun levätä. Jos unohdun pois, muistuttakaa kuka minä olen, muistuttakaa minua virroista...ja lumikelloista.

Toivotan teille kaikille lumen timantteja, tähtisadetta ja puuterilunta vuoden vaihteeseen ja kaikkea toivomaanne vuodelle 2015!

"Viivy, odota, näe näkevin silmin tähtien puhkeaminen, tähtihuimaus."

- Bo Carpelan -
suomennos Caj Westerberg

kuulemisiin ja tästä vuodesta kiittäen
Leena Lumi

Happy New Year

ensimmäinen ja viides kuva Pirkko-Liisa Surojegin, kirjasta Pikkupöllö

urpiaiskuva by Pekka Mäkinen