Juhannuksen jälkilöylyjä!

Nuoret ilahduttivat meitä tiistaista alkaen ja vieläkin, joten saimme olla mukana viettämässä heidän viisivuotistapaamispäiväänsä sekä yhteistä juhannusta. Kuvassa Sami avaamassa samppanjapulloa armaansa rohkaisemana.

Voisihan se korkki tietenkin lentää sieltä....

Sankarini!

Leena&co♥ (parvekkeen varjon ja valon leikki ei ollut ihan eduksi...)

Grillaus alkamassa ja monta ruokalajia. Appi uupumassa ennen ensimmäistä satsia ja ties monesko päivä jo...

'Piristys nyt, Reima, eihän tässä ole kuin muutamia juttuja...'

Ruokaa tulossa!

Täytettyjä sieniä tehtiin joka päivä niin paljon, että en kehtaa edes sanoa...Ja näiden oheen oli sitten omat grillattavat ja tietysti salaatteja.

Eilen...entispäivänä, tänään...

tai aina...

Ihana vävymme nauttimassa päivänä, jolloin oli grillattua lohta, mutta myös jo sillipurkit pöydässä. Ensimmäiset uudet perunat! Kelit ovat olleet niin mahtavat, että olemme voineet joka päivä aterioida terassillamme,

jota verhoavat köynnöshortensiat sekä villiviinit, mutta josta näkee myös auringon laskun Päijänteeseen...Pöydässä ei pidetä tarjottavia, sillä tila ei riitä. Yksi apuhylly vesille yms. on, mutta kalat ja muut noudetaan keittiön pöydästä.

Samin valmistama caprese, jota nautitaan vielä tänäänkin. Syökää tätä usein, niin kolestrolit pysyvät kohdillaan!

Sami&Taika -sheltti♥

Minä&Dina eli mamman sydämenvaltaaja. Ylläni Nanson käytännöllinen puolisääreen ulottuva mekko Korsi, jossa molemmilla sivuilla halkiot ja sivusaumaan upotetut taskut.  Olen sekä Marimekko-fani että nansolainen. Täällä Nanson tunikaa kovassa pakkasessa. Kelpaa moneen lähtöön eli riippuu jakusta ja kengistä ollaanko omalla terassilla vai kaupungilla. Ostin tähän valkoiset ballerinat. Vilpoinen helteellä, sillä hihaton ja materiaali on laadukasta.

Pikarin tuho! No, ei mitään dramaattista: Meidän perheellä vain on tapana käyttää käsiä paljon keskustellessa. Siinä syy, miksi tätä edullisinta lasimallia tulee käytettyä eniten.

Kyyhkyläiset♥

Lehdossa tuoksuu yön kuningatar valkolehdokki ja muistojen kirjaan jää taas kohta yksi ihana juhannus...

Love
Leena Lumi

Helmiorapihlaja kaunehin on ja....juhannusta!

Helmiorapihlajaan voi luottaa: On siis jotain mikä on ja pysyy. Tämä pikkupuu, Toba', joka tosin meillä aikoo selvästi kasvaa yli neljän metrin, kukkii nyt etupihallamme täynnään satoja kukkaterttuja. Tai näitä puita on kolme...ja jokaisella oma tarinansa.

Alkuperäisestä jutusta Helmiorapihlaja kaunehin on voitte millaiset ovat puun helmiset nuput alkusuvesta sekä sen myöhäisen vahvan ruskan kuin myös kukinnan. Seuraan joka vuosi...ja vien Leena Lumin puutarhaan.

Kukat tertussa ovat aluksi valkoiset, mutta

muuttuvat sitten vaaleanpunaisiksi.

Tämä suvi on kukinnassa runsain: Klikatkaa kuvaa suuremmaksi.

Tämä yläkuva on otettu eilen illalla eli nyt on vahvin väri menossa.

Sydänsuven juhlakin on jo ihan ovella. Nuoremme saapuivat koirineen eilen ja talo on täynnä elämää. Tänään valmistamme Lumimiehen kanssa katalonialaista kala-äyriäispataa eli zarzuelaa. Sitä ennen kohotamme maljan synttärisankarille ja jälkkärinä on suklaakahvia ja maailman parasta Brita -kakkua. Viikon muu ruokaohjelma laadittiin äsken yhdessä ja paljon on grillailua. Valmistamamme ruoat löytyvät jutusta Juhannusruokia, mutta kyllä grillissä kerran on makkaraakin ja sen kanssa on sekä peruna- että punajuuri-piparjuurisalaattia. Tietenkin myös capresea ja perheen helppo eli rapeaa salaattia, sinihomejuustoa murusteltuna ja persikkaa ja...Yhtenä päivänä tietysti grillattua lohta, uudet perunat ja sillejä eri marinadeissa. Itse pidän etenkin Abban ranskalaisesta sipulisillistä.

Toivotan kaikille mitä ihaninta juhannusta♥ Ainakin meidän yössä tuoksuu suviyön kuningatar, valkolehdokki...Jään nyt juhannuslomalle eli olen läsnä heille, joita näen aivan liian harvoin. Perhe on parasta♥

helmiorapihlajaterveisin
Leena Lumi 

On suvi 2024. Viime talvi oli kaikkien aikojen kovin. Se vei yhden helmiorapihlajapuun ja vähän muutakin, mutta kaksi muuta helmiorapihlajaa kukkivat enemmän kuin ikinä.

Luonto opettaa ja puutarha eniten.

Yksi kauneimmista pienistä puista. Paleltuneen tilalle laitoimme tuurenpihlajan.
 

Anna Jansson: Sokea hetki

Oli aika jolloin luin ihan kuumana montaa skandinaavista dekkaristia. Sitten tuli se järkyttävä hetki, jolloin en enää erottanut heidän teoksiaan toisistaan. Nimiä mainitsematta kaikki kirjoittivat saaresta, oli murha tai kaksi, oli meri, oli nykyaikaa ja vanhaa aikaa eli kuljimme aikakerrostumissa, joihin kuitenkin löytyi liitos toisiinsa. Murhien tekotavoilla ei mässäilty joten herkempikin tarttuu näihin kirjoihin helposti. Oli ja on myös yhteiskunnallista asiakäsittelyä sekä ihmissuhdekoukeroita ja tietysti poliisitutkintaa. Näistä aineksista on koottu monta miljoonaa skandidekkaria ja nyt olen vuosien jälkeen tarttunut vanhaan tuttuuni eli..

Anna Janssonin  Sokea hetki (Kvinnan på bänken, Gummerus 2019, suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom) oli minulle nyt koevälipala, jolla sekä lepuutin itseäni että tarkkailin, onko mikään eromme aikana muuttunut. Tyyli on tuttua eli on kesä ja turistiaika Gotlannissa, löytyy ruumis, saadaan kiinni epäilty, hämärissä liikkuu outoja tyyppejä, jotka melkein aina joku näkee. On ikivanha pappila ja sen salakäytävät maan alla, kummitusmainen tunnelma ja rikostutkintaa johtaa vanha tuttumme Maria Wern, josta olen aina pitänyt. Jotain on kuitenkin muuttunut, sillä Anna Janssonia on myyty pelkästään hänen kotimaassaan 4 miljoonaa kappaletta! Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja, joka alkoi yöaikaan kirjoittaa kuulemiaan tarinoita, hän liitti nykyajan ja menneisyyden myytit yhteen, jolloin syntyi omanlaisensa Anna Jansson –tyyli. Hänen kirjojaan on käännetty 16 kielelle ja Maria Wernistä on tehty tv-sarja, joten kysymyksessä ei ole mikään pikkutekijä.

Julia Lindegårdin sänkyyn sidotun ruumiin viereltä löytyy rikospoliisi Jesper Ek, joka on ihan sokissa. Hän vannoo vasta tulleensa paikalle tekstiviestin kutsumana. Jesper kuitenkin pidätetään ja hänen oma ryhmänsä ei saa edes tavata häntä. Jesper, tavallaan porukan reppanoin, sillä hänellä on taloudellisia huolia: Viisi lasta viiden eri naisen kanssa, joten palkka menee, jos riittääkään elatusmaksuihin. Vain poika Joakim asuu isänsä luona ollen varma isänsä syyttömyydestä.

Pappilassa tapahtuu outoja. Uhkauksia saanut pappi Alva on kiinnostunut Gotlannin saarella 600 –luvulta asti harjoitetusta äitijumalatar myytistä, jossa äitijumalatar tyttärineen harjoittaa erilaisia uhrimenoja. Alva on myös äänekkäästi asettunut maahanmuuttajien puolelle vetäen näin ylleen uhkausten tulvan.

Mitä Jesperiin tulee, hän oli todellakin juuri aloittanut seurustelun Julian kanssa. Hän esittelee itsensä heti reilusti:

”Minulla on viisi lasta viiden eri naisen kanssa. Useimmat virheeni tein nuorena. Virheillä en tarkoita lapsia vaan suhteita. Nyt minulla on paljon elämänkokemusta ja pidän itseäni kovan koulun käyneenä ihmissuhdeasiantuntijana.”

Julia ei kuitenkaan pienestä pelästy. Sen sijaan hän pelkää entistä poikaystäväänsä, jonka mielestä Julia on hänen omaisuuttaan. Pål on väkivaltainen ja äkkipikainen, kykenevä mihin vain. Julian on varottava ettei häntä nähdä yhdessä Jesperin kanssa.

Anna Janssonin Sokea hetki on juuri sellainen kuin ajattelinkin sen olevan: Ei julma ja tavaton, ripaus historiaa, vähän romantiikkaa ja lopussa oikeus voittaa. Ilman tilastojakin on helppo arvata, että näille on lukijoita, sillä meistä monet, jotka aikanaan luimme myös Kay Scarpetta –sarjaa, jätimme hänet jo joitakin vuosia sitten. Itse luin vielä yhdennentoista Scarpettan, mutta jotain oli pahasti muuttunut. Skandidekkareihin voi luottaa eli tietää mitä saa. Jansson –fanit luottavat häneen. Samaten voi luottaa Inger Frimanssoniin, jonka teokset luin vähän aikaa sitten uudestaan vain huomatakseni, että Hyvää yötä, rakkaani ja Varjo vedessä teostgen Justine Dalvik esiintyy muissakin hänen dekkareissaan, mutta sivurooleissa.

Sokea hetki on mitä sopivin kirja kun Kauneinta on hämärtyissä illoin:

Kaikk’ on omaani ja kaikki jälleen

otetaan pois multa, kaikki jälleen,

puut ja maat ja pilvet taivahan,

jäljettömiin yksin vaellan.

- Pär Lagerkvist - (suom. Lauri Viljanen)

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa

Atsaleoista!

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Innokkaimmat lukijani muistavat miten tämä kaikki alkoi 2013 jutulla Atsalea: Rakastu oranssiin! ja mitä puutarhassa on tapahtunut tänä keväänä No, sen jälkeen vasta onkin tapahtunut.

Oranssit vaihtuivat revontuliatsaleaan Northern Hi-Lights ja siinä aioin pysyä! Sitten taisi tulla se kevät, kun otimme kaurisverkot pois ja lähdimme viettämään äitienpäivää länsirannikolle. Palatessa etupihan valaisimen ympäriltä oli syöty nuppujen lisäksi vähän enemmänkin, joten

lampun ympärillä olevat uusittiin kokonaan ja koska

en saanut Northern Hi-Lightsia 'tyydyin' puistoatsaleaan 'Illusia'. Eli kun tullaan sisälle etupihalle, oikealla lampun ympärillä on kaksi Illusiaa ja vasemmalla jostan syystä selvinnyt alkuperäinen Northern, joka on

eniten kuvattu, koska sen takana kakkostasolla on ensin kartiovalkokuusi ja takana kalliomme, jonka keskellä kukkivat kullerot, keltakurjenmiekat etc. Siellä myös villieläinten luonnolliset juomapaikat sekä lintujen kylpyaltaat.

Tässä siis etelästä eli sisääntulosta katsottuna. Jos klikkaatte kuvaa suuremmaksi, huomaatte, että terassimme alkaa olla köynnöshortensian koristama ja sen alle jää pergola, jonka seinät muodostuvat köynnöshortensioista ja niitä on monta. Nyt etenee valkoisen kivitalomme eteläseinää, joka kaipaakin piristystä.

Voitte olla varmat, että näille emme sano 'ei' ja nämä ovat verkotetut yli äitienpäivän. Kun ensimmäiset kukat aukeavat, tuntuu, että ne saavat luontopuutarhamme eläimiltä rauhan.

Kuvassa näkyvät jo aika suuret kuunliljat ja kullerot ovat jo aloittaneet vähän alempana.

Yläkerroksessa vasten vanhoja mongolianvaahteroita, jotka kasvavat nykyään niityn, ei enää kynityn nurmikon keskellä. Lemmikit jo lopettaneet, nyt vuorossa akileijat, lehtosinilatvat ja puna-ailakit...

Entäs miten sitten voi pohjoispäädyn japanilaisessa rinteessä oleva alkuperäinen Northern Hi-Lights? Hän tulee myöhemmin, mutta on suurin ja runsasnuppuisin! Tässä rinteessä erityisesti huomaan, mitä haen atsaleoista: tiettyä kerroksellisuutta! Toisaalta pidän atsaleoista erityisen paljon siksi, että niihin tulee myös ruskaväri sekä ne pudottavat lehtensä eikä niitä tarvitse suojata kevätahavalta. Ne ovat minulle rodoja luonnollisempi valinta.

Pari päivää vielä niin takana näkyvät kukkivat siniset iirikset...ja varjoliljat ovat jo kunnon nupuilla ja korkeita.

Kävipä niin, että ostimme tämän pohjoispuolen Northernille kaveriksi 'Illusian' ettei tarvitse yksin kukoistaa. Kannatti lauantaina kun muutenkin asioimme muutamissa liikkeissä vähän vertailla hintoja: Saman kokoinen Illusia yhtä monilla kukilla, maksoi 10 kilometrin päässä 10 euroa vähemmän kuin se mitä ensin olin katsonut. Kerrankin näin päin! Kummatkin liikkeet palvelevat hyvin, enkä ottanut kuitteja talteen, mutta muistiin tämä jäi. Atsalea ei ole ihan halvimmasta päästä...

Ilta-auringossa...

pidän tästä pikkupensaasta yhä aina vain enemmän ja enemmän♥

atsaleaterveisin
Leena Lumin puutarhasta

PS. Puistoatsalea Illusian ohjeissa suositellaan ravinteikas, hapahko multamaa, mutta olen kaikki istuttanut tavalliseen puutarhamultaan. Tietenkään en voi viedä näitä kaunottaria lehtoon, sillä lehdon maa on kaikkea muuta kuin hapan. Sen sijaan kyllä kastelen kaikki happaman maan kasvit kaksi kertaa suvessa vedellä, johon olen sekoittanut rodo- ja havulannoitetta ja tämä koskee siis myös kaikkia hortensioitamme mukaan lukien lukuisat köynnöshortensiat. Tuo homma aina ennen heinäkuun loppua.

Nämä eivät tarvitse kevätvarjostusta, koska tiputtavat lehtensä talveksi. Ei kestä lumikuormaa. Ei vuosittaisia leikkauksia, vain viottuneet oksat voi poistaa ennen lehtien puhkeamista.

Pohjoispäädyn atsaleakin on auennut!

Se on samanikäinen ja -merkkinen kuin yläpihan Norhern, mutta kukkii selvästi runsaammin. Toisella etelän valo, tällä hyvä, jos edes puolivarjo, no juu, sen se kyllä saa.

Atsalean yksi hurma on sen ruskaväri ja se, että se pudottaa lehtensä toisin kuin rodo. 

Atsalea rakkaudella 4-ever♥

Vihdoinkin Ruususen uni atsalea kukki kunnolla suvella 2021. Niin kaunista...