Freida McFadden: Kotiapulainen valvoo

Kirjoitin jokin aika sitten lukeneeni Freida McFaddenin Sarjamurhaajan tyttären. Siitä se sitten alkoi ihan nurinpäin, mutta vakuutan, että en itkenyt kronologian perään. Sitten .luin Kotiapulaisen salaisuuden ja Kotiapulainen valvoo. Koukku oli kiinni! Tasaista ja vahvaa, sellaista jota uskallan suositella useammalle kuin erästä amerikkalaista, joka olisi pitänyt merkitä varoituksella: Ei etenkään eläinherkille. Siihen loppui minun possun syöntini!

Välistä puuttuu Eristysvanki, mutt ei hätää, sain otteen asiaan jo Sarjamurhaajan tyttärestä. Kotiapulainen valvoo (The Housmade Is Watching,, Otava, suomennos Jussi Tuomas Kivi) oli mielettömän yllättävä ja aloin jo pohtia, onko se McFaddenin paras...No, kohta ilmestyy Työkaveri....

McFadden haluaa pitää yhteyttä lukijoihinsa. Kiitokset lukijoille ja sitten joku pikku juttu. Nyt : "Ja lopuksi vielä miljoonat kiitokset käsittämättömän kannustaville lukijoilleni. Tämä on teidän ansiotanne! Pyysittekö Kolmatta Kotiapulaista! No, tässä se on!

Dekkarit Leena Lumissa

PS, Saitte tavallista lyhyemmän tekstin, sillä olen toista viikkoa flunssassa. Ei korona onneksi, mutta voisin vain nukkua.

Kettujen kanssa vaeltavat...

Kettujen kanssa vaeltavat helposti haluavat myös kettuaiheisia neuleita. Tässä menossa Anne Vitikaisen yhdet monista. Väritkin niin sopivat ja kuvio näyttää haasteelliselta. Eräs ystävämme täytti pyöreitä ja kysyimme vain, että 'pullo vai villasukat' Nopeasti tuli 'villasukat!'

Tässä Ari tyytyväisenä nauttii Anne Vitikaisen tekemistä kettusukista. Pyysin hiihtosukan pituutta ja se meni nappiinsa! Hauskalta näyttää ja paljon käyttöä tulee Arin sukille. Kiitos Anne♥♥

Kettuneuleita tekee myös ystäväni Tuula-Marja Sainio. Toinen puseroista meni tyttäremme kummitädiltä taaperolle. Casper on kovasti tykännyt. Tipsu tekee näitä kuin ohimennen eli vaikka katsoen jotain brittiläistä tv-sarjaa....Niin, ne tekevät, jotka osaavat.

Onkohan tässä tulossa Arin sukat...

Tässä ehkä eniten kettujen kanssa vaeltava. Minunkin oli saatava kettuvillaneule. Kuusen valitseminenkin on hauskempaa, kun punaturkit koristavat ja alla on juuri kettujen värinen poolo. Kiitos Tipsu♥♥

Jarmo Mannisen lapinpöllökin on saattanut inspiroida rouvia. Ihanaa kun neuloosin viemät antavat muidenkin näitä joulupaketteihin saada. Jaettu ilo kaksinkertainen. 

Lähetääs ny jatkama reissu....

Leena Lumi

Kuningatarkakku Samilta Casperin kolmevuotissynttäreille!

Lupasin jutussani Casper Julian jo 3 vuotta♥ 

julkaista tämänkertaisen kakkutragedian. Vieraat oli kutsuttu lauantaina kello kolmeksi. Perjantaina pamahti paniikki, sillä Sami sanoi, että Merin esittämien Dinosauruskakkujen päällysteet olivat liian vaikeita. Edellytimme, että kakun päällä seisoo Dino ja muita pikkujuttuja aiheesta. Meri alkoi soittelemaan konditorioihin ja minä valitin, miksi hän ei ollut tehnyt soittoja ennen. Aina viime tipassa! Soitto soitolta hinnat nousivat. Vaatimus oli syötävä jättidino!. Minua alkoi  särkeä päätä. Onneksi Casper oli ukin kanssa kolaamassa lumia. Sanouduin irti kakkukeskustelusta tokaisemalla. että 'Tehän olette tilanneet niitä dinoja ja ne ovat jo saapuneet, ne kakun päälle eikä niitä kukaan halua syödä.' Taisin vielä vanhasta muistista tokaista, että 'Sami tekee paremman.'  Samikin heräsi taitonsa tajuamaan, kun kehuin edellistä kakkuaan, vaikka tästä  tulikin ikiparas, että  pyysin saada reseptin blogiini. Se olikin hyvä juttu, sillä upea maku, kostea, jännittävä ja sellainen jota aletaan haluta, kun mansikkakakkukaan ei enää sytytä. Casperista on kuva kynttilöitä puhaltamassa ja kakun päällä upeat dinot! Meri päättää kenelle jakaa. Tietenkin gluteeniton, kuten meillä melkein kaikki.

4 kananmunaa

2 dl jauhoja (jos gluteeniton lisää 2 ruokalusikallista perunajauhoja)

Sekoita joukkoon 1,5 teelusikallista leivinjauhetta, 2 dl sokeria, 1 tl vanilliinisokeria

Sekoita kuiva-aineet, jauhot ja leivinjauhe keskenään. Sekoita toisessa astiassa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munien joukkoon jauhoseos koko ajan hämmentäen. Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa 30 minuuttia uunin alatasolla. Anna jäähtyä vartin verran. Niin, että taikina on käsin kosketeltavissa.

Leikkaa kolmeen osaan leipäveitsellä.

Ensimmäiseen kerrokseen kuningatarhilloa 300 grammaa. Seuraava kerros päälle ja siihen levitetään 300 g appelsiinimarmeladia. Sitten viimeinen kerros päälle ja siihen taas 300 g kuningatarhilloa.

Hillon määrä voi vaihdelle riippuen siitä, kuinka isoa kakkupohjaa teet. Yhteen kakkuun  riittää yksi purkki kuningatarhilloa ja yksi purkki marmeladia.

Muista kostuttaa jokainen kerros ennen hilloa ananastäysmehulla.

Vatkaa kerman 2 dl joukkoon ruokalusikallinen vanilliinisokeria. Levitä kerma kakun päälle. Koristele tuoreilla vadelmilla ja pensasmustikoilla. Kakusta tuli komea ja suurinkin dino sai paikkansa. Olisin voinut kuvata kakun dinoilla ennen Casperin puhallusta, En vain huomannut. Olin niin otettu, että kakkuja syntyi. Jotain hauskaa lienen sanonut, koska aamiaiseni oli yksikerroksinen, maailman paras kuningatarkakku!

Loppu hyvin kaikki hyvin♥ Ei liian makea, kostea, raikas....täydellinen.

Siirrän tämän Ruokareseptit Leena Lumi, kunhan ehdin....

Hyvä Sami♥

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Minä rakastan tätä maata ,
se on karu ja kaunis niin.
Minä rakastan  tätä maata
meren saarilta tunturiin.
Minä rakastan pohjoista maata,
kesän loistoa häikäisevää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata,

syksyn hehkua kirpeää.

Minä rakastan tätä maata,

kun on sielussa routa ja jää. 

Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin

kevään huumassa hohtava maa,

sitä unohda en mitä nähtiin,

tahdon kiitoksen kohottaa.

Minä rakastan tätä maata,

kädenjälkiä ihmisten.

Minä rakastan tätä maata,

ikiaikojen laulua sen.

Minä rakastan hiljaista maata,

jossa soi metsän yksinäisyys,

ikihongassa laulava tuuli,

suven kirkkaus, yön hämäryys.

- Anna-Mari Kaskinen -

Tähtien alla ajattelen sinua (Kirjapaja, kuvitus Minna L. Immonen)

 Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!

"...miksi taistelimme: 

Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus."

- Mika Waltari -

Kiitos♥

Finlandia  , laulaa Joan Baez

kuva Sari Kalliomäki

Itsenäisyyspäivän aattona

Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken: muistot, sodan vammat, meidät.

Hetkien välit ovat olleet täynnä elettyä elämää. On tehty lapsia, taloja, työtä ja osallistuttu monenmoiseen. On menty yhteen ja erottu, on rakastettu, on kaivattu, on naurettu, on rakastettu elämää. On itketty, kun on muisteltu heitä, jotka sinne jäivät, mutta on eletty sodan krempoista huolimatta. On asteltu sitä elämän räsymattoa, jossa tummat raidat ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, ilo iloisempi. Surun tummuus: Ilon kulissi!

Kiitollisuutta emme silloin saaneet. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat uudet asenteet ja tuulet. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omasta kansastakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei epäröidä, kun isänmaa kutsuu. Silloin lähdetään! Eivät ymmärtäneet kokemattomuuttaan, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan miehitystä. Historia tuntee vain vahvemman totuuden.

Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, heilläkin on nyt rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena: Hetkemme on lyönyt. Muisto meistä kulkee kirkkaana soihtuna sukupolvelta toiselle ja unhon uneen ovat jääneet menetetyt raajat ja säryt, sillä mitä niistä kun isänmaa on vapaa. Kiitos siitä ja kaveria ei jätetä!

Sotainvalidi vm. 1922

psta ja kiitollisena
tyttäresi Leena 

Veteraanin iltahuuto

Suutelen silmiäsi, rakkaani. Suutelen kauniita ...

Suutelen silmiäsi, rakkaani.
Suutelen kauniita silmiäsi, rakkaani.
Olkoon se hyvästi
tai näkemiin -
kaunista on elää täysin sydämin
Suomen säteilevä joulukuu.

- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 1979, toimittanut Ritva Haavikko

Adventti

Talvimetsässä ajaa tuuli
kuin paimen hiutalelaumaa.
Jo aavistaa monikin kuusi
jouluvaloja saavansa kantaa.
Ojentaa oksansa kuunnellen
kohti lumista valkeutta
ja odottaa tuulta uhmaten
yön jouluisen ihanuutta.

Es treibt der Wind im Winterwalde
die Flockenherde wie ein Hirt
und manche Tanne ahnt wie balde
sie fromm und lichterheilig wird
und lauscht hinaus. Den Weissen Wegen
streckt sie die Zweige hin - bereit
und wehrt dem Wind und wächst entgegen
der einen Nacht der Herrlichkeit.

- Rainer Maria Rilke -

suomennos Eve Rehn

Älä kuivu, vaan hanki Ida Wargan....

Monet kokevat hiukset ja päänahan kuivuutta talviaikaan. Montaa on kokeiltu, mutta Ida Wargan moisture on suosikkini.

Kun purkin avaa, tulee niin hurmaava Passionhedelmän tuoksu, että tekisi mieli hakea lusikka. Lumimies uhkasi sen tehdäkin! Tuoksu on herkullinen ja mikä parasta laatu on kohdillaan. Siis ensin hiusten pesu ja huuhtelu sekä kevyt pyyhekuivatus. Sen jälkeen hieron tätä kostutusta huolellisesti sekä päänahkaan että hiuksiin ja lähden istumaan saunan lauteille.

Sitten huolellinen huuhtelu ja odottamaan miltä tuntuu. No tuntuu kuin olisin ihan pilvissä. Olen kuin uimisen jälkeen ja päänahka ei purista kuivuudesta. Seuraavana aamunakin tuntuu sama tunne ja hiukset ovat kuohkeat. Ellet usko, kokeile♥♥ 

Casper Julian jo 3 vuotta♥♥

Casperin ensimmäiset kaverisynttärit vietettiin viime lauantaina. Mukana myös lasten vanhemmat, kummit ja me isovanhemmat. Oli kiva tutustua Casperin ystäviin ja seurata miten reippaasti lapset solahtavat leikkien maailmaan. Yksi kummeista soitti Afrikasta onnitellakseen ja taitaa kohta ilmestyä livenä Casperia tapaamaan.

Suuri pöytä oli katettu kauniisti ja herkullisesti. Tarjolla oli monenmoista kasvispiiraista herkkusiiliin ja kaikkea, mistä pikkuvieraat etenkin pitäisivät. Suuri kakkukeskustelu käytiin vielä perjantaina kun Meri soitteli konditorioihin. Minä, joka olin juuri saanut ylennyksen giganotosaurukseksi tiesin seisovani kakussa ylimpänä murahtelin, että 'vävy tekee sen parhaiten.' No, se meni sitten läpi ja kakusta tuli mitä hurmaavin ja minä keekoilin arvoni tuntevana murisevana ylinnä. Siitä on hyvä kuva, mutta kun se on kynttilöiden puhaltamisesta, näkyy myös synttärisankari ja se ei tässä maailmassa enää käy. Meri hoitaa kuvan kenelle parhaaksi katsoo. Kiersin juttelemassa kaikkien kanssa, sillä on kiva tutustua ihmisiin lapsenlapseni arjessa. Ulkona oli kaunis, puhdas lumi: ihana ympäristö satavuotiaan talon juhlissa. Yöllä vinttikamarissa hormit lauloivat...Siis kakkua tehtiin monta ja siihen palataan myöhemmin tarkalla ohjeella. Jostain syystä minua odotti aamiaisella oma kakku,,,,

Sunnuntaiaamu leikittiin uusilla leluilla ja koottiin uutta junarataa. Ukki ja Casper hoitelivat lumihommat. Ukin kanssa kivaa tehdä monenmoista. Nana tutki vinttikamarissa WSOYn katalogia ja tosiaankin: Toukokuussa ilmestyy Jade Haapasalon ja Kaisu Sandbergin kirja Hirmuiset dinosaurukset. Tuhtia dinotietoa helppolukuisesti. Ikäsuositus 7+

Ihan kiva, että Nana saakin lukea ensin ihan rauhassa ja ikärajat ovat suosituksia, tosin usein oikeaan osuvia kuten olen saanut huomata mm. Riikka Jäntin Hiiru kirjojen kohdalla. Erään Casperia noin muutaman kuukauden vanhemman tytön äidin kanssa huomasimme saman, Hiirut alkoivat olla kysyttyjä ja etsittyjä just kun oikea ikä tuli täyteen. Voiko olla niin tarkkaa...en tiedä.

Tänä vuonna emme vietä joulua yhdessä, joten haikeana jätimme hyvästit Riihitontun lyhdylle kun automme kääntyi kohti omaa kotisaarta ja Välikaton Feetua.

Kiitos kaikille: Oli kiva tutustua♥

Casperin Nana ja Ukki

Freida McFadden: Kotiapulaisen salaisuus

Freida McFaddenin Kotiapulaisen salaisuus (Freida McFadden, The Housemaid's Secret, Otava 2024, suomennos Jussi Tuomas Kivi) olisi jäänyt lukematta, sillä katalogeja on paljon  ja ellei ole mitään tarttumapintaa vielä, helposti ottaa tutun kirjoittajan teoksen. No, tästä saan nyt kiittää Sarjamurhaajan tytärtä , jossa vähän aikaa sitten tutustuin loistavaan McFaddeniin. Kustantajan teksti kirjan voittokulusta lukijoiden keskuudessa teki: :  vaikutuksen, mutta vieläkin enemmän kiinnosti :

 Yhdysvaltalainen Freida  Mc Fadden on aivovammoihin erikoistunut lääkäri  ja kirjailija. Hän singahti psykologisen hittitrillerinsä  Kotiapulainen myötä suursuosioon ympäri maailmaa ja on nykyään yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Hänen kirjojaan luetaan 40 kielellä ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa kappaletta, Pidin selvänä, että aivovammoihin erikoistunut lääkäri on myös kiinnostava dekkaristi!.

Ensin luin nurinkurin eli Kotiapulaisen salaisuuden, jonka juoni osuu varsin paljon yhteen Hesarissa tänään (26.11,2024) olleen Kaari Utrion haastattelun, jossa hän todentaa naisvihan (misogynian) kasvaneen, vaikka muuta on jo odotettu. Suomihan on naisvihan kärjessä Euroopassa. Enempää en kirjasta paljasta, mutta noin yleisesti Freida kirjoittaa jälleen loistavasti. Henkilömäärästä selvisi helposti, mutta syyllisestä tai syyllisistä ei niinkään. Pelkäsin että en pääse juoneen kiinni, koska en ottanut lukuun ensimmäistä, joka aloittaa Kotiapulainen sarjan. Aivan hyvin meni erillisenä kirjana. Tosin olen nyt ostanut  sarjan ensimmäisen teoksen, joka on Kotiapulainen valvoo. Lukematta ovat sitten enää ensimmäinen, Kotiapulainen ja Eristysvanki. Tulossa on helmikuussa Freidalta Työkaveri, jonka aion myös lukea.

Näin sitä aina löytää trillereitä, joissa on tasoa ja joku tärkeä aihekin. Ja ehdottoman vaikea arvata murhaajaa, ellei kirjaa lueta syyllisen pään sisällä, mikä sekin on kiinnostava tyyli.

 Kotiapulaisen salaisuuden lopussa on kirje Freidalta lukijalle ja pyytää palautetta. Linkit kirjan lopussa. Freida perheineen asuu satoja vuosia vanhassa talossa, jossa kolme kerrosta. Itse luin kirjan lopun satavuotiaassa talossa kun myrsky laulatti hormeja...

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Unelmia

Tiedätkö - hiljaa hiipien

jätän joukon meluisan,

kun yllä tammien

näen kalpeiden tähtien 

kukkivan.

Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa.
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan.

Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
"Ovat kätesi valkeaa silkkiä..."
Hän hämmästyy:"Sanot sen niin..."

On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen eivät ruusutkaan 
voi olla vapisematta.

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn

Saarella kun asuu....

 Asumme Jyväskylän saarella, jossa myös Aallon koehuvila ja paljon asukkaita. Muuratsalo ja Lehtisaari ovat motissa. Meilläkin piti olla lähtö to Lohjalle. Huomenna myös ohjelmaa. Kaksi pakastinta on marjoja täynnä. Uskallan arvioida,, että 1950 - luvulla rakennettu silta ei ollut valmistettu kestämään niitä raskaita tietyökoneita, joita yli vuoden on täältä jyrryyttänyt erittäin raskaassa lastissa  monta kertaa päivässä. Olen joskus miehelleni ihmetellytkin miten tämä silta kestää näin raskaita lasteja. Silta on kuitenkin sinisissä pimeän ajan valoissaan kaunis Monilla on täällä nyt eritasoisia ongelmia, joita en edes arvaile.

Meillä huomenna meno cityyn koskien lähtöämme to Lohjalle. Nyt ei ole mielessä blogijutut vaan pääsy pois täältä. Minäkin ihan sulussa.

Parasta odottaen, pahinta peläten.

Leena Lumi

kuvakaappaus IS

Leena Kellosalo: Pakkanen on hyydyttänyt linnut

Pakkanen on hyydyttänyt linnut
senkin
uppopuunharmaan urpiaisen
eksyneen cabaret-laulajan
jolle taivas on pirskottanut
Rose'ta rinnuksille
Aamulla löysin sen luunhimmeänä hangelta
auringonkukansiemeniä kurkussaan
silmät jäätyneinä pisaroina
Voi lintuni
lintuseni
Pakkanen pusersi siivet kouriinsa
harotti jään sormet räystäille
askelkehän lumen huminaan

Ja sinä kysyt

oletko jo päättänyt

Ja sinä katsot

pitkin jäätynyttä ruusulinjaa

metsän kipumuurille

Höyhenpeitteeni 

alla nukun

Marian verta otsallani

Tuuleen liekuttelen

kämmenteni maljaa

tuuleen

tuli soroista

- Leena Kellosalo -

Leonardo sai siivet

kuva Pekka Mäkinen

Iloista isänpäivää kaikille isille, isoisille ja isoisoisille!

Tämä Nea Siemannin kuukkeli toivottaa kaikille isille, isoisille ja isoisoisille iloista isänpäivää. Olen luonteeltani melankoliaan taipuvainen, joten olin jälleen kirjoittamassa rakkaalle isälleni samaa kirjettä kuin vuosia jo olen tehnyt. Isäntyttö täällä edelleenkin kantaa ikävää, mutta on muutakin tullut mukaan. Ilonpisaroita ja ihanaa marraskuuta.

Casper isin kanssa mustikassa. Sami on fantastinen isä♥♥ Casper on suloinen, mutta kun kasvoja ei saa näyttää, ovat kotimme seinät hänen kuvillaan päällystetyt ja aika usein syömme virtuaalisesti. Kyllä menee ruokaa kun saa syödä ukin kanssa. Ukki kelpaa aina, me muut joskus:) Kerran ukki lupasi aamusta iltaan hoitaa Casperia ja kyllähän siinä muuten meni hyvin, mutta 

tulikin kahdet päikkärit;) Nyt ei olla enää vauva, vaan joka paikkaan vilistävä vilpertti, Toki hänelläkin on omat hiljaisuutensa, jolloin suusta kuuluu joku ihan oma tarina. Silloin me vain kuuntelemme. Juu, ukista sai virran hetkeksi pois ukille niin rakas♥♥

Rakkaasti teille kaikille♥♥ Minulla palaa isossa lyhdyssä kynttilä ulkona parikin vuorokautta...Muistellaan, miten maailman paras oma isi on ollut♥♥ 

Hei isä rakas sinne tähtiin♥♥

Isän tyttö Leena

Timo Naarala: Rannan hiekalla palaa nuotio

Eilen Runoilija tuli talooni kuten teki viime vuoden lokakuussa, Ensimmäisellä kerralla hän toi minulle runoteoksensa Iltaan on vielä päivän matka, Istuimme juomassa teetä tuntikausia. Puhuimme liikaa ja liian vähän. Muistelimme mistä kaikki alkoi:

Hippinuotiolla tuoksuinaan, meri, tuuli ja intohimo.

Tänä iltana. Se on blogini oikeassa palkissa, jossa kaksi nuorta hiekkarannalla, Ilman sitä runoa, tätä juttua ei olisi. Ensirakkauttaan ei unohda ikinä. Jos se on ollut hyvä ja hellä. Elämä antoi ehkä liikaa, kun antoi unohtumattoman ensirakkauden ja sitten puolison, jonka kanssa liekit leimahtavat täältä ikuisuuteen. Pari viikkoa lokakuussa olimme yhdessä, neljästään viikonlopun heillä. Ei surtu, sillä olimme saumattomasti yhtä ja samaa. Kiitän, että sain hyvästellä, mutta uskon ihmeisiin. Tätä runoa ei ole kummassakaan kokoelmassa.  Se putkahti jostain ja on nyt odottamassa jotain...

Sen jälkeen aloin etsiä miestä kuin runo. Hän saapui lämpimänä syksyn iltana ja päätimme julkaista Iltaan on vielä päivän matka. Kirja on luontoeroottinen kallistuen enemmän erotikkaan, joka siitä ymmärtää. Olin tuulessa simpukankuoria hiuksissani. Runoilija kuuli kutsuni. Sanoin: "Olet mestari sekä kirjoittamaan, että maalaamaan." Hän vähätteli itseään. Pyysin vuoden päästä lisää sanoja, syysusvaa, vuodenaikojen laulua. Hän toi minulle uunilämpimän teoksensa. Hän halusi kertoa pisaran itsestään:

Jotain ajatuksia virtaa mieleen, vaikka olo on nyt tyhjä.

Omasta elämästäni on puuttunut dramatiikka, olen syntynyt väärällä vuosisadalla.

Niin minäkin. Olisin halunnut syntyä 20 -luvulle....(LL)

Maailmalla sitä vastoin tapahtuu liikaakin, joka tuppaa masentamaan.ihmisen., minäkin ehkä etsin jotain tapaa löytää rauhaa, lohtua mieleen.

Runo, kirjoittaminen voi olla hetkellinen pakotie, vaikka kaikki nykyelämän raadollisuus on meidän ympärillämme.

En koskaan kyllästy korostamaan luonnon merkitystä ja vaikutusta omassa elämässäni, jo lapsuudesta alkaen. Metsä, toinen kotini, kuin äiti, joka lohduttaa.

Vaeltelu metsässä, rauha, hiljaisuus, lohtu, ystävä, kaikki.

Ikävä todeta, että niin monet vieraantuvat, pelkäävät luontoa, vaeltelua siellä.

Me olemme täällä pohjoisessa onnellisessa asemassa, kun ympärillämme on tämä kaikki käden ulottuvilla.

Ihmisen itsekkyys ja vallanhimo on nähty niin nyt, kuin kautta historian, että emme ole

oppineet Ikävä todeta, että niin monet vieraantuvat, pelkäävät luontoa, vaeltelua siellä.

Me olemme täällä pohjoisessa onnellisessa asemassa, kun ympärillämme on tämä kaikki käden ulottuvilla.

Ihmisen itsekkyys ja vallanhimo on nähty niin nyt, kuin kautta historian, että emme ole mitään.

Ihminen on luomakunnan ainoa peto, pahaan kykenevä ja siihen myös pystyvä sekä ryhtyvä (LL)

Kaadan lisää teetä, Kynttilän liekki lepattaa. Simpukankuoret helmoissani soittavat merta (LL)

Jotkut piirtelevät ensin rajoja kartoille, sitten todellisuuteen, piikkilangat rajoille, joita

siloposkiset nuorukaiset vartioivat aseineen, että emme muita tuntisi.

Kuitenkin maailman rannoilla lapset kahlaavat samaa vettä, vain kieli on eri.

Ihminen ei ymmärrä, tai halua ymmärtää, että luonto voittaa loppupeleissä aina!

Vaikka me täältä häviämme, luonto jää. Ihminen on täällä vieraslaji katkeraan loppuun saakka.(TN)

Kaislojen meri

           huutaa tuulen juovuttamana

           rannan kivet vastassa

           tyynnytellen aaltoja

           jotka palaavat merelle

            työnsä tehneinä

tuuli jatkaa yksin matkaansa.

Emme voi lopettaa, me runon viemät. Juomme lisää teetä, katsomme liekin lävitse, maistelemme sanoja.

Olet majakka

väyläni varrella

kun palaan puolin purjein

karikkoja vältellen.

En osaa kertoa oikein itsestäni. Runot puhukoon puolestani. Nehän ovat meidän kaikkien ympärillä kun vain katselemme ympärillemme.

Loput ovat päämme sisäpuolella. On olemassa kaikki valmiina, sanat, joista askartelemme mieleisiä lauseita. Käytämme mielikuvia, unia, todellisuutta.

Haluan kertoa runoissa yksinkertaisen helposti ymmärrettäviä, lyhyitä, hetkeen oleellisia havaintoja.(TN)

Runoilija osaa toki puhua, mutta hänellä oli niin kaunis paita, että unohdin muistiinpanot. Timo myös maalaa eli kirjan upea kansi on hänen jälkeään. Nyt sain ne ulos. Siellä suruvaippakin jo etsii kiitorataa kylmästä pois. Jos minulta kysytään Timo Naaralalta tulee vielä Kootut runot. Kiitos Timo, että sain vaikuttaa kirjasi nimeen. En voinut muuta kuvitellakaan. Kiitos♥♥

Olet minulle viini

minun vuosikertaani

kun nostan sinut huulilleni

            suussani viipyilet

             pirskahdellen

lämmität sisintäni

viileneviin iltoihin.

*****

Runokirjaa Rannan hiekalla palaa nuotio voi tilata sähköpostitse:  timo.naarala@gmail.com,

hinta on 15 euroa.

Runokirjat Leena Lumissa

Adventti

Talvimetsässä ajaa tuuli
kuin paimen hiutalelaumaa.
Jo aavistaa monikin kuusi
jouluvaloja saavansa kantaa.
Ojentaa oksansa kuunnellen
kohti lumista valkeutta
ja odottaa tuulta uhmaten
yön jouluisen ihanuutta.

Es treibt der Wind im Winterwalde
die Flockenherde wie ein Hirt
und manche Tanne ahnt wie balde
sie fromm und lichterheilig wird
und lauscht hinaus. Den Weissen Wegen
streckt sie die Zweige hin - bereit
und wehrt dem Wind und wächst entgegen
der einen Nacht der Herrlichkeit.

- Rainer Maria Rilke -

suomennos Eve Rehn

Hyvää marraskuuta ja pyhäinpäivän viikonloppua

Aamupäivästä lähdettiin taas saarelta cityyn. Mukana oli listoja paljon. Lounaan jälkeen ei enää jaksettu kaikkiin, mutta onneksi saimme silti eräitä joulun toivelahjoja hankittua, olimme syöneet hyvän lounaan, mutta minun mieleistäni joulupaperia ei löytynyt. Siis huomaatteko, kirjoitan joulusta vaikka julma juonne sanoo sen mahdolliseksi vasta isänpäivän jälkeen. Eipä sitä paljon enää huomannut. Jouluihmisistä joulu ihan purskahtelee ulos. Hiukan harmittaa, kun piti vielä esitellä puutarhan viimeiset esitykset. No yllä atsalea, joka oli ennen ohi amaryllisten, mutta ehkä kaipasin nostalgiaa. Vaniljaisen ja kirsikkaisen joululiköörin viimeinen maistelu. Kohta pullotetaan....

Monta vuotta valkoisia, nyt kaikenvärisisiä.

Ulkona kukkivat vielä syysasterit, Usein ne aukeavat vasta lumilla. Tämä pehko kasvaa ihan sisääntulossa ja on selvinnyt yli vuoden tieremontistakin. Meille nämä ovat lumiastereita, koska usein kukkivat lunta kantaen. Äidille syys- tai lokakuun astereita. Viimeiselle kukkijalle monta nimeä.

Vaatimattomia, mutta kuin kaunis pensas runsaana.

Ensimmäinen oravien ja lintujen kakku on terassilla jo melkein syötynä. Toisen aineet jo valmiina. Syövät muuten ihan sovussa. 

Olen kirjoittanut marraskuusta paljon, sillä se oli joskus iso ongelma, nyt se on mahdollisuus vaikka mihin!

Oksien kärjissä
valopisarat.
Olet kaunis, marraskuu.

- Lassi Nummi - 

Blondi ja pentunsa saivat minutkin miettimään...

 Blondi ja pentunsa saivat minutkin tajuamaan, miten olisi jo aika alkaa nähdä lumiunia, mutta minä en voi, sillä lumi on jotain ihanaa ja minulla on nyt kova hoppu monestakin syystä. Jarmo Mannisen   karhut saavat sen sijaan rauhassa kömpiä talvipesäänsä ja heitä älköön kukaan häiritkö. Minulla on luvun alla kiinnostava kirja, mutta jos siihen ei saa keskittyä, olen mennyttä lunta. Laiska töitään luettelee ja siksipä en luettele, miksi olen joka toinen päivä menossa. Huomenna en edes haravoi vaahteranlehtiä, minä vain keskityn, sillä tiistaista alkaa kova meno. Muistatte varmaan, että lumi ei ole kylmää vaan hellää ja lämmintä. Bo Carpelan sanoo sen niin hienosti; "Lumi; pimeän maan ainoa valo." suom. Caj Westerbeg. 

Myös Mirkka Rekola sanoo sen niin koskettavasti:

Sinä et koskaan saa niin hellyyttä
et koskaan niin kuin lumisateelta
tuhansia tuhansia hetkituhansia

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)

No, nyt kuulen jo Blondin ja pentunsa rauhalllisen unihengityksen. Siellä nuo metsän kuninkaat näkevät lumiuniaan ja me kaikki yritämme saada itsemme lumen rauhaan. Olen kuin vihikoira, haistan jopa sateet, ketut, monet, mutta vieläkään en tunne lumen tuoksua. Ehkä ensi viikolla sitten. Lumi rauhoittaa. Ei tarvita joogahengitystä kun kaikki valkaistuu ensilumeen.

lumiterveisin

Leena Lumi

kuva Jarmo Manninen

Yllättäen löysin pöydältäni lumikurjen lähetyksen: runoja syksystä, kaipuusta ja intohimosta...

 Sateesta märkä

vai rakkaudesta märkä -

jos joku kysyy

kumpi kasteli sinun

hihasi, mitä vastaat?

Jos vain olisin 

saanut kesyttää hänen

villin oriinsa sen 

seuraamaan vain minua.

Kumpi parempi:

että kaipaa kuollutta

rakastaan vai se

ettei voi elävänä

rakastettuaan nähdä?

Vaikka tunsimme

toisemme vain päällisin

puolin, puheissa,

huomaan odottavani

sinua syystuulessa.

Kuu loistaa koko

yön niin kirkkaana että

syvään vaietut

sydämen salaisuudet

uskaltautuvat esiin.

Alkaisipa nyt

sadella että saisin

vaeltavan kuun

piilotettua pilviin

ja rakkaani viipymään.

Lohduttaisi jos

palaisit vain salaman

iskun ajaksi

nähty ja menetetty

välähdys hämärässä.

Muistan sinua...

Tulikärpästen hehku

luhdan laidalla

syttyy silmittömästä

kehoni ikävästä.

Tie vie minua

pimeästä pimeään.

kuu vuorten yllä, 

kurota vielä hetki

valoasi polkuuni

Välähdys hämärässä Variaatioita Izumi Shikibun runoista, Eija Aromaa, Basam Books