http://video.google.com/videoplay?docid=-7646129523333076014#keskiviikko 7. lokakuuta 2009
RONETTES: BE MY BABY
HE was sixteen, when Ronettes played this, but unfortunatelly I was then too young and wasn't there...,but someone else was and this photo is by HER. I wish...AGED HIPPIE RETIREMENT HOME
This joke (or is it joke at all?) I found in Jael's blog and with her permission I now offer it to you. I feel this joke has the great idea...But if you want to know what aged hippies really made in the retirement home in Israel you read it here: http://appelsiinipuunalla.blogspot.commaanantai 5. lokakuuta 2009
SCRIPTOR
Kaikki kirjallisuudesta kiinnostuneet! Keskiviikosta, 7. lokakuuta alkaen on Akateemisen katutasossa (Stockmann, Keskuskatu 1, Helsinki) myynnissä yhdentoista kirjallisen nuoren toimittama julkaisu Scriptor. Olen itse saanut tutustua Scriptorin numeroihin, jotka on myyty loppuun hetkessä ja totean: Vapise Parnasso! Lehteä on tarkoitus myydä Hulluilta päiviltä alkaen kolme kuukautta niin kauan kuin tawaraa riittää...Lehti maksaa 3 euroa kappale ja takaan, että luvassa on niin verbaalista ilotulitusta kuin myös raikkaita, piristäviä uusia tuulia. Nostetaan purjeet ja seilataan uusissa vihureissa!
Scriptorin tyylikkäästä ja tunnelmallisesta kannesta saamme kiittää Pekka Nihtistä. Taitosta vastaa Tuure-Eerik Niemi.
Toivotan lukuelämyksiä!
DINA TÖRÖTTÄÄ PONKKARI PÄÄSSÄ
Jos olet huonolla tuulella, katso tätä kuvaa! / If you are on the bad mood, so look at this picuture! But if you are already 'high', you can still look at Dina and begin to laugh...MONET KOIRAT...
Monet koirat pitävät mm. uimisesta ja niille on järjestettävä siihen mahdollisuus. Meidän Olga on Nova Scotiasta ja asuisi vedessä ellemme yhtään huolehtisi Daamia välillä kuivaksi. Kiitos Biofarmin niveltuotteen Fortiflexin, meillä saattaa olla vielä uimareissuja rakkaan noutajamme kanssa ensi kesänä...http://www.biofarm.fi/
NYT VIETETÄÄN VALTAKUNNALLISTA...
Nyt vietetään valtakunnallista Eläinten viikkoa, jolla on tarkoitus kohdistaa huomio eläinten hyvinvointiin. Liian moni eläin ja etenkin koira kärsii huonosta ja välinpitättömästä, osin jopa julmasta pidosta.
Koira on niin vaativa lemmikki, että sitä ei kannata ottaa ollenkaan ellei sitoudu noin 15 vuodeksi vastaamaan hänen hyvinvoinnistaan.
Koira on laumaeläin ja hänen laumansa on perhe. Älä ota koiraa, jos olet uratykki ja paljon, pitkiä päivä poissa kotoa, olet kuumaverinen ja hermostut ellei koira mielestäsi ymmärrä toiveitasi. Koiran kasvattajalla pitää olla pilkettä silmässä ja pitkä pinna sekä vahva tieto, että KOIRAN AINOA PYRKIMYS ON MIELLYTTÄÄ SINUA. Mikäli koira ei ymmärrä, mitä häneltä odotat, olet itse tehnyt virheen! Älä myöskään koskaan ota koiraa lasten leluksi! Vastu koiran hyvin voinnista on aina perheen aikuisella.
Kaikille niille, jotka uhraavat aikaansa ja energiaansa koiraansa ja joilla on pilkettä sielussa ja silmässä, toivotan ihania hetkiä koiruuksiensa kera! Uma Aaltonen: "Mikään ei ole ihmisen syliin niin sopiva kuin koiranpentu".
ELÄKÖÖN PEKKA TÖPÖHÄNTÄ
Olethan sinä tietenkin kuullut juttuja Pekka Töpöhännästä? Pekka Töpöhännällä ei ole häntää, semmoinen pieni töpö vain. Sen hännän puraisi poikki rotta silloin kun Pekka oli vielä Pekka ja pikkuinen ja asui maalla.Kun Pekka muutti sitten kaupunkiin, niin muut kissat alkoivat heti tehdä hänelle kiusaa. "Pekalla ei oo häntää, Pekalla ei oo häntää", he huusivat pyörien piirissä Pekka Töpöhännän ympärillä.
Kaikkein häijyin kissoista oli Monni. Hän yritti koko ajan petkuttaa Pekkaa ja keksiä Pekalle kaikenlaisia harmeja.
Pekka on kiltti kissa, mutta ei hän mikään tassukka ole. Ja usein käy sitten niin että Monni saakin pitkän nenän.
Näinhän alkaa jokaikinen Pekka Töpöhäntä -tarina ja jatkosta muistamme, että Monni, Pilli ja Pulla saavat aina pitkän nenän ja Maija Maitoparta ihailee Pekkaa aina vaan.
Pekka Töpöhäntä (Gummerus, 2009) on Juhlakirja, joka tekee kunniaa Töpöhännän 70 vuotta kestäneille seikkailuille. Kirjaan on koottu Gösta Knutssonin viisi Töpöhäntä tarinaa samoihin kansiin. Mukaan ovat päässeet Pekka Töpöhännän jännittävä juhannus (Pelle Svanslös firar midsommar), Pekka Töpöhäntä urheilukilpailuissa (Pelle Svanslös på tävling), Pekka Töpöhännän silakkaretki (Pelle Svanslös fiskar strömming), Pekka Töpöhäntä ja lumiukko (Pelle Svanslös och snögubben) sekä Pekka Töpöhäntä tivolissa (Pelle Svanslös på tivoli).
Pekka on aivan ihastuttava henkilöhahmo, sillä hän vie niin aikuista kuin lasta. Mutta lasta nimenomaan niin että tarinassa on jätetty tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja kissojen seikkailut alkavat tuntua hyvin todelta. Pidin nyt itse eniten tarinasta Pekka Töpöhäntä ja lumiukko, mutta parhaiten muistin tarinan Pekka Töpöhäntä urheilukilpailussa jo vuosien takaa. Itse luin näitä lapsena ja myöhemmin omille lapsille ja nyt taas ihan itselle...;-) Siellähän olivat sitten myös Rauha, Risto ja Rolle ja myös Konrad, joka oli melkein yhtä häijy kuin Monni...
Mutta Pekka Töpöhäntä kirjoissa paha saa aina palkkansa ja niinpä Lumiukko -tarinassakin Monni vilustuu pahan kerran ja 'monta viikkoa hänen oli pakko maata ihan surkeassa kunnossa!'
Kirjan kuvitus on Lisbeth Holmberg-Thorin käsialaa ja aivan herkullista. Näitä kuvia moni lapsi katselee ilokseen ja yrittää myös piirtää samanlaisia. Me piirrettiin voipaperin läpi silloin...ihan vähän aikaa sitten;-)
Aikuiset, muistakaa lukea lapselle ääneen ihan pienestä alkaen ja jatkakaa iltalukemista vielä kun lapsi jo osaa lukea. Se on lapsiperheen tyydyttävin vuorokauden hetki, joka kokoaa perheen mukavalla tavalla yhteen kokemaan paitsi yhteenkuuluvuutta ja rauhoittumista, myös lukemisen ihmettä.
Eläköön Pekka Töpöhäntä!
DELPHINE MINOUI 1974 -
Delphine Minoui on ranskalainen Le Figaro -lehden toimittaja. Hän on perehtynyt erityisesti Lähi-idän tapahtumiin ja historiaan ja selvittänyt alueen tapahtumia kahdentoista vuoden ajan. Vuonna 2006 hänelle myönnettiin Albert Londres -palkinto Irania ja Irakia käsittelevästä artikkelisarjastaan.Minoui on kirjoittanut kirjan Nojoud 10 vuotta eronnut (Moi, Nojoud, 10 ans, divorcée, Gummerus, 2009)
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
VAIKKA SINUN SUUSI
Ja vaikka sinun suusi minut kolmasti kieltäisi,niin sinun veresi kolme kertaa kolmasti tietäisi,
ja sinun sydämesi sinussa kuin haavoitettu lintu vapisemaan jäisi,
sillä sinun veresi on vanhempi ja viisaampi kuin sinun järkesi,
ja sinun sydämesi on kaikkinäkevä ja kaikkituleva.
Älä sentähden koskaan veresi totuutta kiellä,
kun sydämesi hellyys sen sinussa tunnustaa,
että meille elämä jäisi.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava)
THE SAUNA RENOVATION
Kun olimme nippa nappa selvinneet keittiöremontistamme, aloitimme saunaosastoremontin. Tarkoitus oli remontoida sauna, pesuhuone ja takkahuone. Takkahuoneen ranskalaiset ovet kummittelivat jo unissani, mutta niin paljon ylitimme omia rajojamme keittiön kanssa, että tyydyimme vain saunan ja pesuhuoneen remonttiin.Meillä oli Aito –kiuas, jota monet palvovat, koska kun ensin jaksat lämmittää sitä puilla tunteja, voit saunoa vielä aamullakin. Höpö höpö, sanon minä, kaksikymmentä vuotta Aito –kiuasta riitti minulle loppuelämäksi. Tiedän niin paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin saunan puilla lämmittely tunteja viikossa, että valitsimme Ristomatti Ratian Saunatontun, joka on Hetivalmis.
Tähän liittyy se tarina, että olimme aina kertoneet tyttärellemme lauteiden alla asuvan Nippe Nokinokan, saunatontun. Kyseessä siis sama tonttu, joka on Mauri Kunnaksen Suomalaisessa tonttukirjassa. Siis meillä piti edelleen olla saunassa Saunatonttu.
Lauteet hankimme Sun –saunalta ja mieheni teki paikoilleen asennuksen. Tuli kuituvaloa lauteiden yläosaan ja alahelmaan. Saunatontun nurkan mieheni muurasi Stonestin verhoilukivellä. Kivinurkkauksesta tuli niin upea ja rosoinen, että se ansaitsi omat ’taidevalonsa’. Minä aina muistankin sanoa saunavieraillemme, että kotimme arvokkain taideteos on mieheni muuraustyö Saunatontun takana.
Pesuhuoneeseen olisimme voineet asentaa kaksi suihkua, mutta olen intohimoinen paksujen Marimekon kylpypyyhkeiden harrastaja ja halusin sähkökäyttöisen pyyhkeiden kuivaustelineen ja tyylikkään sellaisen, joten kakkossuihkun seinän luovutimme tälle elämän pienelle, mutta hyödylliselle, ylellisyydelle.
Pesuhuoneen päätyyn muurasimme tason suihkuaineille ja aidoille pesusienille, mutta tason leveysmittana käytimme raskaita, taottuja kynttilänjalkoja, sillä halusimme peseytyä aina kynttilöiden valossa. Tosin ko. huoneeseen tuli himmennettävät valot, mutta harvoin niitä on tullut käytettyä.
Seinä- ja lattialaatat tulivat Italiasta. Seinälaatta oli helppo juttu, sillä löysimme heti murretun valkoisen laatan, johon liittyi juuri meille sopiva boordi- ja koristelaatta. Kummassakin toistuu sama kuvio: kivi, jonka päällä makaa iso saniaisen lehti tai vain kivi ilman kasvia. Sopii sikäli että lehtomme on täynnä saniaista ja pidämme sekä kasveista että kivestä. Isoäitini sukunimi oli kaiken huipuksi Sten eli Kivi. Minä määritin boordin kohdan ja Meri sai vapaat kädet koristelaattojen asemoinnin suhteen.
Ainoa katastrofi meinasi tulla siitä, että emme löytäneet mieleistä lattialaattaa. Se oli sikälikin kovin tärkeä, koska halusin sen nousevan lattiasta paitsi suihkun taakse myös ’nousevan mattona peittämään pesuhuoneen päätytason’. Idea oli suoraan Hvitträskistä, jossa Gallen-Kallelan upea Liekki –ryijy nousi maasta peittämään istuinrahia.
Tiesin millaisen laatan halusin: sen piti olla kuin maata, siitä piti nousta antrasiittia ja muuta, mitä maaperä sisältää…Etsimme ja etsimme ja alkoi jo olla paineita, sillä saunan ja pesuhuoneen laatoitukseen oli tilattu ulkopuolinen laatoittaja. Ihan toivottomana astuimme taas yhtenä lauantaiaamuna sisään uuteen laattaliikkeeseen. Juuri kun astuin ovesta sisälle käänsin katseeni vasemmalle ja siinä se oli liimattuna sellaiseen levyyn, josta ihmiset voivat telineessä katsella laattoja. Nopeasti myyjä ’kiinni’ vain saadaksemme kuulla, että laattaMALLI on juuri saapunut uudelta, pieneltä toimittajalta Gardalta, mutta tavara makaa vielä satamassa odottamassa tullausta. Siitä alkoivat sitten kitupäivät, mutta onneksi nyt ei tapahtunut mitään takaisin palautuksia, kuten kerran yhden italialaisen tapetin kanssa, vaan kaikki sujui kuin tanssi ja saimme unelmalaattamme, joka oli kuin maata.
No, löylyt uudessa saunassa ovat maistuneet ja olemme olleet tyytyväisiä, että jätimme laittamatta pesuhuoneen ulkoseinän lasitiilestä. Nyt siinä on alkuperäinen ikkuna, josta talvella näkyvät omat lumen koristamat puut ja pensaat ja suvella valkoiset syreenit.
OLGA, THE STONE FLOOR OF THE KITCHEN AND THE WINE RED CURTAINS
This Lady has FOUR very fine beds, but she seems to love this red floor;-)
I KNOW IT'S SUNDAY BUT...
we'll have now the kitchen and the sauna renovations - again. I got this idea from Anu's blogy. She will have very big renovation and I wants comfort her and other, who are now making the renovation that you may feel you'll become mad, but you will not! And the result is worth of all suffering!!!You find Anu's blogy here:
http://www.valloittavavalkoinen.blogspot.com
BUT THIS DAD BEAR WANTS TO EAT APPLES...
which my sister gives to him. The apples and honey are the most delicious he knows! 
lauantai 3. lokakuuta 2009
CORONITA DE FLORES BY JUAN LUIS GUERRA
Tengo una curita en las venas/ para que tu amor no me duela/ si ha de salir,/ prendo una velita en la esguina...
Suonissani virtaa vahvistavaa verta,/ ettei rakkautesi poismeno tuottaisi tuskaa/ sytytän kynttilän sieluni sopukkaan etten kärsisi./ Rakennan rintaani kodin kadonneille suukoillesi...
TO PHIVOS, BECAUSE...;-)
The picture especially to Phivos and my favourite song to everybody. I'll never fed up with Concha Buika and Miénteme bien! I hope you'll let me play this again...perjantai 2. lokakuuta 2009
SE ON PARATIISI, ETTÄ...
Se on paratiisi, että voi valita:ottaa ensin omakseen,
sitten, Aadamista viis,
koko Eeden perua.
- Emily Dickinson -
GO SLOW, MY SOUL, TO FEED...
Go slow, my soul, to feed thyself
Upon his rare approach -
Go rapid, lest Competing Death
Prevail upon the Coach -
Go timid, should his final eye
Determine thee amiss -
Go boldly - for thou paid'st his price
Redemption - for a Kiss -
Käy verkkaan, sieluni, niin virvottain
hän sinut vielä saavuttaa.
Käy joutuin, tai haastaja kuolema
tahtoonsa vaunut taivuttaa.
Käy kainosti, jos hän tuomitsevin
silmäyksin jää vierellesi.
Käy ylväästi: maksoit suudelmasta
koko taivasosuutesi.
- Emily Dickinson -
The Complete Poems of Emily Dickinson
Suomennos Merja Virolainen
Upon his rare approach -
Go rapid, lest Competing Death
Prevail upon the Coach -
Go timid, should his final eye
Determine thee amiss -
Go boldly - for thou paid'st his price
Redemption - for a Kiss -
Käy verkkaan, sieluni, niin virvottain
hän sinut vielä saavuttaa.
Käy joutuin, tai haastaja kuolema
tahtoonsa vaunut taivuttaa.
Käy kainosti, jos hän tuomitsevin
silmäyksin jää vierellesi.
Käy ylväästi: maksoit suudelmasta
koko taivasosuutesi.
- Emily Dickinson -
The Complete Poems of Emily Dickinson
Suomennos Merja Virolainen
NIIN TAISIT KAI MAINITA, ETTÄ...
Niin taisit kai mainita, että olen "mahtava".
"Mahtava" olen siis, jos se on mieleesi,
tai pieni poloinen tai minkä tahansa muun kokoinen,
tismalleen sitä kokoa kuin vain miellyttää sinua.
Muhkea niin kuin sonni, siitä syntyisikö onni?
Vai pikkuruinen niin kuin peukaloinen
vai joidenkin muun kokoisten otusten
kokojen kokoinen?
Paljasta, minkä! Arvailla on huono,
sinulle olla sarvikuono
ja hiiri
samalla kertaa.
Jo tietää anna, keisarinna,
vai paashipoika olla pitää!
Se olen tai en mitään
tai jokin muu, jos muu miellyttää,
se kunhan vain on sinulle
sopivan kokoinen.
- Emily Dickinson -
"Mahtava" olen siis, jos se on mieleesi,
tai pieni poloinen tai minkä tahansa muun kokoinen,
tismalleen sitä kokoa kuin vain miellyttää sinua.
Muhkea niin kuin sonni, siitä syntyisikö onni?
Vai pikkuruinen niin kuin peukaloinen
vai joidenkin muun kokoisten otusten
kokojen kokoinen?
Paljasta, minkä! Arvailla on huono,
sinulle olla sarvikuono
ja hiiri
samalla kertaa.
Jo tietää anna, keisarinna,
vai paashipoika olla pitää!
Se olen tai en mitään
tai jokin muu, jos muu miellyttää,
se kunhan vain on sinulle
sopivan kokoinen.
- Emily Dickinson -
SYKSY ON TOINEN IHONI...
Syksy on toinen ihoni,sen kirpaisevat kuulaspäivät sieluni.
Jo kaukana poissa kurkien aurat,
askelissani vain rapisevat, murtuvat ruskalehdet
ja syvällä minussa lohdullinen tieto:
olen osa tätä lahoamisen riemunäytelmää.
Olen jäätyvä maa,
olen lahoava oksa,
olen jäykkä kanerva,
olen tämä värien juhla,
olen tämä rosoinen kallio,
olen tämä viiltävä hengitys.
Minä olen se, joka kiipeää vuorelle
ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle
miljoonien tähtien sudeltavaksi.
Mutta marraskuu.
- Amanda Sten -
POETICUS ACTAE
Lampeni kultakalat peilailevat kuunliljojen ihailussa.
Lehmukset jo varistelevat mennyttä suvea lammen pinnalle.
Minä ryömin köyrynä puutarhani iholla.
Viillän tuhat haavaa multaan toivon kohduksi.
Viillän tuhat ahnetta haavaa lisää
- toivon varmasti itää.
Polvillani rukoillen siitän viillot täyteen:
Poeticus Actae, Poeticus Actae.
Riemusta vavisten suljen haavojen viillot suudelmin.
Nyt tiedän: Kevätjuhlieni aikaan yksikään maakohtuni hedelmä
ei tohdi olla kumartamatta valkeaa, tuoksuvaa päätään
- Runoilijan tulla!
- Amanda Sten -
Lehmukset jo varistelevat mennyttä suvea lammen pinnalle.
Minä ryömin köyrynä puutarhani iholla.
Viillän tuhat haavaa multaan toivon kohduksi.
Viillän tuhat ahnetta haavaa lisää
- toivon varmasti itää.
Polvillani rukoillen siitän viillot täyteen:
Poeticus Actae, Poeticus Actae.
Riemusta vavisten suljen haavojen viillot suudelmin.
Nyt tiedän: Kevätjuhlieni aikaan yksikään maakohtuni hedelmä
ei tohdi olla kumartamatta valkeaa, tuoksuvaa päätään
- Runoilijan tulla!
- Amanda Sten -
torstai 1. lokakuuta 2009
NICK CAVE 1957 -
Nick Cave on austaralialaissyntyinen muusikko, kirjailija ja näyttelijä. Caven esikoisromaani Kun aasintamma näki Herran enkelin (Like 1992) on tekijänsä tavoin kohonnut kulttimaineeseen. Caven genre on kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitään kaihtamatta. Mukana ovat täydellinen kaaos, huimaava verbaaliakrobatia, syvä epätoivo, musta huumori, mutta myös intohimo ja rakkaus.Caven toinen romaani Bynny Munron kuolema esitellään alla ja tässä teille häneltä ja Kylie Minoguelta yksi minun lempibiisi eli Where The Wild Roses Grow:
Http://www.youtube.com/watch?v=8srgfw7GDkM&NR=1
ja sitten Bunny Munron hengessä Kylie Minoguen Spinning Around:
BUNNY MUNRON KUOLEMA
Well, well…ladyes and gentlemen…may I introduce: Nick Cave and his Bunny Munro!
Hänelle ei ole suotu minkäänlaista oivalluskykyä, ei valaistumista eikä suurta viisautta, mutta hän ymmärtää heti miksi vetää naisia puoleensa. Hän ei ole mikään päivettynyt jämäkkäleukainen rakastaja eikä frakkipukuinen naistenmies, mutta hänessä on vetovoimaa jopa naama viinan pöhöttämänä, magneettisuutta joka liittyy jotenkin siihen, miten hänen silmäkulmiinsa muotoutuu myötätuntoisia taskuja hänen hymyillessään ja miten hänen kulmakarvoihinsa ja poskiinsa syntyy ilkikurinen kaari ja immenkalvoja puhkovat hymykuopat hänen nauraessaan.
Nick Caven Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro, Like 2009) kertoo rosoisesta antisankarista, joka tuntuu olevan alituisessa naisten kaato- ja/tai runkkuvalmiudessa. Mies haisee koko ajan vanhalle viinalle, napsii pillereitä, ei tunnu tietävän mitään hygieniasta, käytöstavoista, naisrauhasta, vuorokausirytmistä, mielialat vaihtelevat kuin jyrkin vuoristorata, mutta verbaliikka ei petä, ei jätä tätä antisankaria, joka kaatoi minutkin sänkyyn kuin käsiraudoilla kiinnitettynä. Jo toinen ruokkoamaton, alati muniaan ronkkiva mies kahden viikon sisällä, sillä vastahan lankesin rikosylitarkastaja Andy Dalzielin sikamaiseen lumoon Beulahin kukkulalla ja nyt vielä tämä!
Yö vatupassissa Bunny Munron kanssa oli unohtumaton! En ole vieläkään ihan selvillä vesillä, mutta yritän kertoa, miten kaikki meni…tai siis: Mitä helvettiä siinä voi nainen tehdä, kun päällesi sataa sanoja ja sylki lentää, yrität pysäyttää, mutta äijä vain lisää vauhtia, lopulta päästät irti ja lähdet kiitoon ja ainoa, mitä pystyt huultesi välistä saamaan ulos on jonkun outoäänisen kiljaisu: Tätä lisää!
Joku vähemmällä järjellä varustettu saattaa nyt luulla, että kyseessä on ns. törkymöykkyromaani, vaan kun ei ole! Nick Cave vei minua niin, että kävin läpi kaikki tunneaallokot alkaen muistumista leffaan Kauppamatkustajan kuolema ja Irvingin Garpin maailma ja päätyen loppu tulemaan että Nick Cave on lahjakkuus myös kirjallisesti, ei vain muusikkona ja laulajana, vaan myös verbaaliakrobaattina. Ja hänen Bunny Munrollaan on mitä hellin sydän, kuten näillä ruokkoamattomilla, keski-ikäisillä törkyukoilla joskus on. Optimismiakin löytyy, ainakin vielä romaanin alkumetreillä:
Bunnyn optimismista todistaa, että heidän seurustelunsa loistonpäivät kieltäytyvät luovuttamasta otettaan nykyisyydestä, joten oikeastaan on yhdentekevää, kuinka paljon paskaa heidän aviolliseen tiskiinsä on lävähtänyt, kun Bunny palauttaa mieleensä Libbyn, jonka perse on kiinteämpi, rinnat torpedon muotoiset, kikatus edelleen tyttömäinen ja silmät iloisen laventelinsiniset. Ilon kupla puhkeaa Bunnyn vatsassa hänen putkahtaessaan pysäköintialueelta rannikon loisteliaaseen auringonpaisteeseen. Päivä on kaunis, ja, kyllä vain, hän rakastaa vaimoaan.
Bunny Munron elämä suistuu täysin raiteiltaan, kun hänen vaimonsa Libby tekee itsemurhan oranssissa yöpaidassaan, samassa, jota oli käyttänyt hääyönä. Bunny tuntee syyllisyyttä, sillä hän ei ole koko avioliittonsa aikana ymmärtänyt käsitettä aviouskollisuus, vaan on hässinyt kaikkea mikä liikkuu, joka taas suisti Libbyn itsemurhaan. Bunny on Duracell -pupu, joka ei kykene pysähtymään, vaan jatkaa käymistään kaikilla tasoilla. Hän ottaa mukaansa Bunny Juniorin ja lähtee myymään ovelta ovelle ’rasvaroinaa’ naisten käsille, kasvoille ja vartalolle.
Myyntikeikat tehdään autolla ja yöt nukutaan vaihtelevatasoisissa hotelleissa, joissa Bunny turruttaa itseään minibaarin antimilla. Matka on selvä pako, jonka päämärä ei ole tiedossa. Bunny Junior viettää päivät istuen autossa lukien tietosanakirjaa ja tutkien sarvikuonokkaiden ja siemenkiitäjäisten elämää samanaikaisesti kun isänsä myy voiteita kotirouville panolla tai ilman, sillä onhan tämä kauppamatkustaja ns. ’alan mies’.
Tämä kirja tulvii surullista rakkautta ja outoa kaihoa, sillä alun ”Beibi, mä olen Duracell –pupu” –tunnelman jälkeen alkaa ehdoton kauppamatkustajan kuolema, joka ei voi jäädä lukijalta tajuamatta. Sanavuolaus jatkuu, mutta kun alussa sai lukea kesähoureisesta ruokottomuudesta, persevistä koiranulkoiluttajista ja rantautuneista pillurauhasista eroottisten kumpupilvien alla Kylie Minoguen ”Spinning Around” tahdissa, kokee puolivälin jälkeen Bunnyn laskukiidon sitäkin kovemmin hänen menettäessään otettaan todellisuudesta kuolleen vaimon seuratessa mukana oranssissa yöpaidassaan. Lopulta roolit vaihtuvat isän ja pienen pojan välillä ja se onkin Bunny Junior, joka sanoo isälleen lohduttaen: ”Kyllä se siitä.”
Sitten jyrähtää ukkonen ja Bunny kohottaa katseensa yläpuolella viilettäviin mustiin pilviin ja näkee salaman ampaisevan taivaalta hopeisena talikkona ja henkeä vetäen hän työntää rintansa ulos ja imaisee salaman sydämeensä ja tietosanakirja lennähtää hänen kädestään äänekkään pamahduksen säestämänä ja hänen ruumiiseensa puhkeaa arpiverkko ja hän rojahtaa sateesta tulvivaan katuun jäykkänä kuin lankku.
Hänelle ei ole suotu minkäänlaista oivalluskykyä, ei valaistumista eikä suurta viisautta, mutta hän ymmärtää heti miksi vetää naisia puoleensa. Hän ei ole mikään päivettynyt jämäkkäleukainen rakastaja eikä frakkipukuinen naistenmies, mutta hänessä on vetovoimaa jopa naama viinan pöhöttämänä, magneettisuutta joka liittyy jotenkin siihen, miten hänen silmäkulmiinsa muotoutuu myötätuntoisia taskuja hänen hymyillessään ja miten hänen kulmakarvoihinsa ja poskiinsa syntyy ilkikurinen kaari ja immenkalvoja puhkovat hymykuopat hänen nauraessaan.
Nick Caven Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro, Like 2009) kertoo rosoisesta antisankarista, joka tuntuu olevan alituisessa naisten kaato- ja/tai runkkuvalmiudessa. Mies haisee koko ajan vanhalle viinalle, napsii pillereitä, ei tunnu tietävän mitään hygieniasta, käytöstavoista, naisrauhasta, vuorokausirytmistä, mielialat vaihtelevat kuin jyrkin vuoristorata, mutta verbaliikka ei petä, ei jätä tätä antisankaria, joka kaatoi minutkin sänkyyn kuin käsiraudoilla kiinnitettynä. Jo toinen ruokkoamaton, alati muniaan ronkkiva mies kahden viikon sisällä, sillä vastahan lankesin rikosylitarkastaja Andy Dalzielin sikamaiseen lumoon Beulahin kukkulalla ja nyt vielä tämä!
Yö vatupassissa Bunny Munron kanssa oli unohtumaton! En ole vieläkään ihan selvillä vesillä, mutta yritän kertoa, miten kaikki meni…tai siis: Mitä helvettiä siinä voi nainen tehdä, kun päällesi sataa sanoja ja sylki lentää, yrität pysäyttää, mutta äijä vain lisää vauhtia, lopulta päästät irti ja lähdet kiitoon ja ainoa, mitä pystyt huultesi välistä saamaan ulos on jonkun outoäänisen kiljaisu: Tätä lisää!
Joku vähemmällä järjellä varustettu saattaa nyt luulla, että kyseessä on ns. törkymöykkyromaani, vaan kun ei ole! Nick Cave vei minua niin, että kävin läpi kaikki tunneaallokot alkaen muistumista leffaan Kauppamatkustajan kuolema ja Irvingin Garpin maailma ja päätyen loppu tulemaan että Nick Cave on lahjakkuus myös kirjallisesti, ei vain muusikkona ja laulajana, vaan myös verbaaliakrobaattina. Ja hänen Bunny Munrollaan on mitä hellin sydän, kuten näillä ruokkoamattomilla, keski-ikäisillä törkyukoilla joskus on. Optimismiakin löytyy, ainakin vielä romaanin alkumetreillä:
Bunnyn optimismista todistaa, että heidän seurustelunsa loistonpäivät kieltäytyvät luovuttamasta otettaan nykyisyydestä, joten oikeastaan on yhdentekevää, kuinka paljon paskaa heidän aviolliseen tiskiinsä on lävähtänyt, kun Bunny palauttaa mieleensä Libbyn, jonka perse on kiinteämpi, rinnat torpedon muotoiset, kikatus edelleen tyttömäinen ja silmät iloisen laventelinsiniset. Ilon kupla puhkeaa Bunnyn vatsassa hänen putkahtaessaan pysäköintialueelta rannikon loisteliaaseen auringonpaisteeseen. Päivä on kaunis, ja, kyllä vain, hän rakastaa vaimoaan.
Bunny Munron elämä suistuu täysin raiteiltaan, kun hänen vaimonsa Libby tekee itsemurhan oranssissa yöpaidassaan, samassa, jota oli käyttänyt hääyönä. Bunny tuntee syyllisyyttä, sillä hän ei ole koko avioliittonsa aikana ymmärtänyt käsitettä aviouskollisuus, vaan on hässinyt kaikkea mikä liikkuu, joka taas suisti Libbyn itsemurhaan. Bunny on Duracell -pupu, joka ei kykene pysähtymään, vaan jatkaa käymistään kaikilla tasoilla. Hän ottaa mukaansa Bunny Juniorin ja lähtee myymään ovelta ovelle ’rasvaroinaa’ naisten käsille, kasvoille ja vartalolle.
Myyntikeikat tehdään autolla ja yöt nukutaan vaihtelevatasoisissa hotelleissa, joissa Bunny turruttaa itseään minibaarin antimilla. Matka on selvä pako, jonka päämärä ei ole tiedossa. Bunny Junior viettää päivät istuen autossa lukien tietosanakirjaa ja tutkien sarvikuonokkaiden ja siemenkiitäjäisten elämää samanaikaisesti kun isänsä myy voiteita kotirouville panolla tai ilman, sillä onhan tämä kauppamatkustaja ns. ’alan mies’.
Tämä kirja tulvii surullista rakkautta ja outoa kaihoa, sillä alun ”Beibi, mä olen Duracell –pupu” –tunnelman jälkeen alkaa ehdoton kauppamatkustajan kuolema, joka ei voi jäädä lukijalta tajuamatta. Sanavuolaus jatkuu, mutta kun alussa sai lukea kesähoureisesta ruokottomuudesta, persevistä koiranulkoiluttajista ja rantautuneista pillurauhasista eroottisten kumpupilvien alla Kylie Minoguen ”Spinning Around” tahdissa, kokee puolivälin jälkeen Bunnyn laskukiidon sitäkin kovemmin hänen menettäessään otettaan todellisuudesta kuolleen vaimon seuratessa mukana oranssissa yöpaidassaan. Lopulta roolit vaihtuvat isän ja pienen pojan välillä ja se onkin Bunny Junior, joka sanoo isälleen lohduttaen: ”Kyllä se siitä.”
Sitten jyrähtää ukkonen ja Bunny kohottaa katseensa yläpuolella viilettäviin mustiin pilviin ja näkee salaman ampaisevan taivaalta hopeisena talikkona ja henkeä vetäen hän työntää rintansa ulos ja imaisee salaman sydämeensä ja tietosanakirja lennähtää hänen kädestään äänekkään pamahduksen säestämänä ja hänen ruumiiseensa puhkeaa arpiverkko ja hän rojahtaa sateesta tulvivaan katuun jäykkänä kuin lankku.
Erinomaista Nick Cave ja nousehan kuolleista Bynny, sillä salama kirjoitti taivaalle: tätä lisää!
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut myös Kirjavalas
UUNIKUHAA SUPPILOVAHVEROILLA
(neljälle ruokailijalla, jolloin on laskettu kalaa 200 g/hlö + 200 g:a sen päälle)1 kg kuhafileitä
1 iso keltasipuli
1 nippu tilliä
4 dl kuohukermaa
suolaa
heikkivainaan hyppysellinen valkopippuria
2 litraa suppilovahveroita (käy myös kantarelleista)
Voitele uunivuoka. Aseta kuhafileet vuokaan nahkapuoli vuokaa vasten. Ripottele pinnalle ensin kevyesti suolaa ja sen jälkeen aivan pieneksi saksittu tilli.
Kastike:
Paista pannulla kevyesti sipulihakkelus sekä pilkotut suppilovahverot. Kaada ensin 2 dl:a kermaa ja anna vetäytyä. Lisää hiukan suolaa ja varovasti valkopippuria, sillä ei ole tarkoitus peittää kuhan ja suppilovahveroiden mietoa, upeaa makua. Lisää loppu kerma vähitellen ja anna vetäytyä. (Jos haluat suurusta, lisää hiukan vehnäjauhoa tai tuorejuustoa.)
Laita kuhavuoka uuniin 200 asteeseen. Kumoa 15 minuutin kuluttua suppilovahveromuhennos kuhan päälle ja anna olla uunissa vielä toiset 15 minuuttia.
Nosta vuoka pöytään ja koristele sitruunalohkoilla.
Nautitaan kera uusien perunoiden tai perunamuhennoksen.
Lisukkeena patonki, jäävesi/valkoviini.
Guten Appetit!
Leena Lumi
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
TODAY IS AGAIN THE APPLE JAM DAY;-)
Two fridges is already full of apple jam, but I just cannot stop...perhaps I have to put on the third fridge...After many years, I'll always called this Autumn The Great Apple Jam Autumn. APPLEHILL'S THORA JA ONNI JATKUU...
Kiitos Jorma ja Biofarm! Olga on minulle hyvin, hyvin tärkeä...Ja ehkä siis vielä yksi suloinen joulu hänen kanssaan...kiittäen
Leena Lumi
PS. Ruskakin sai nyt kirkkaammat sävyt ja nautimme Punaturkin kanssa joka hetkestä.
KUN JULKAISIN TÄMÄN KUVAN, LUULIN JO...
...että kuva on viimeinen. Olgalla on nivelrikko ja jatkuva tulehduskipulääkitys ja ikääkin on jo 11 vuotta ja edellisenä päivänä meidän Kuningatar ei ollut pystynyt enää kulkemaan sisältä ulos kolmea rappusta. Hätäni näkyi blogissa, vaikka en suoraan sitä kertonutkaan. Kun otin tätä kuvaa, makasin vatsallani etupihan jättimäisten syyshortensioiden alla ja olin varma, että kuva on viimeinen. Itkin koko ajan. Sitten olin yhteydessä yhteen kustantajaani ja sain kuulla, että hänellä on nivelrikkoinen collie, 10 vee, joka sai avun luontaistuotteesta nimeltään FORTIFLEX. Minä ajattelen aina, että yrittänyttä ei laiteta, joten hain sitä apteekista. OLGA ON SYÖNYT NYT 10 HYVÄNMAKUISTA PURUTABLETTIA JA EILEN HÄN JUOKSI! Olen jopa voinut vähentää kipulääkitystä, mikä on vain hyvä koiran vatsaa ajatellen. Olga ei enää lenkkeile, mutta saa kulkea omassa puistossaan miten huvittaa ja leikkiä Puiston Valtiatarta. Laittakaa sana kiertämään, että nivelrikko ei ole elämän loppu rakkaalle lemmikille. Tuotteesta saa lisätietoja täältä:http://www.biofarm.fi
OLGAN VESIKUPPI SYYSKUUSSA
Jokin aika sitten, vain muutama viikko sitten, tapahtui asioita, jotka saivat minut uskomaan, että tätäkään vesikuppia ei enää tarvita. Nyt on kuitenkin tapahtunut ihme ja tämäkin ruskainen vaahteranlehti piti nostaa kupista pois ja vaihtaa kuppiin puhdas vesi.tiistai 29. syyskuuta 2009
VAAKA 23.9. - 22.10.
Vaa'an merkissä syntyneet ovat rauhanrakentajia - tahdikkaita, kohteliaita ja viehättävällä tavalla suostuttelukykyisiä; keskinäisten suhteiden sopusointuisuus on erittin tärkeää tämän merkin edustajille. He pyrkivät miellyttämään ja ovat mukautuvampia kuin toiset.
Vaaka on johtava merkki, joka antaa edustajilleen kunninahimoa, ja vaikka se ei ole vaakaihmisissä yhtä silmiinpistävää kuin jonkin muun merkin ihmisissä, hänkin haluaa innokkaasti kehittää kykyjään. Jotkut Vaa'at pystyvät hämmentämään toisten tunteita hellyttävän persoonallisuutensa voimalla, mutta useimmat ovat alttiita hallitsevan planeettansa Venuksen vaikutuksille ja rakastavat rauhaa, sopusointua ja kauneutta. Muutamilla Vaaoilla on ylellinen maku ja taipumusta tuhlaavaisuuteen. Käytännöllisemmät haluavat saada parasta mihin heillä on varaa.
Pidät hienoista vaatteista ja haluat kalustaa kotisi kauniisti, ja koska olet perinyt Neitsyeltä (eläinradan edelliseltä merkiltä) täydellisyydenkaipuun, saatat olla kerrassaan pikkumainen näissä asioissa. Tahdot kaiken olevan tarkoin oikein, mistä saattaa aiheutua kitkaa, jos puolisosi kuvittelee sinun pitävän mokomia pikkuseikkoja tärkeämpinä kuin toverihenkeä ja teidän kahden keskinäistä suhdetta.
Vaa'an merkissä syntyneenä sinä nautit seuraelämästä, näet vaivaa toisten ihmisten vuoksi ja lausut heille pieniä kohteliaisuuksia, jotka tekevät elämän miellyttävämmäksi. Olet viehättävä isäntä tai emäntä ja kestitset vieraitasi suurenmoisesti. Otat avosylin vastaan yllätysvieraat ja osoitat heille aitoa vieraanvaraisuutta.
Mikäli haluat, voit houkutella keneltä tahansa ystävällisyyttä tai aineellisia etuisuuksia. Joillakin Vaa'oilla on taipumusta pyrkiä mielistellen toisten suosioon, he ovat ylen rakastettavia ja alistuvaisia, jopa siinä määrin, että joutuvat itse melko epäilyttävään asemaan. Jos tällainen Vaaka lausuu joskus rehellisen mielipiteensä, toiset pitävät häntä tekopyhänä tai luulevat hänen ummistavan silmänsä tosiasioilta.
Vaa'at ovat yleensä sangen säädyllisiä ja sovinnaisia ja halveksivat kaikkea, mikä on alhaista tai sopimatonta. Säilytät arvstelukykysi kaikissa elämäsi vaiheissa etkä voi sietää kauneuden tärvelemistä.
Tunteellinen luonteesi on ehkä melko epävakainen; voit olla tyyni, vakava ja miellyttävä mutta joskus myös äkkipikainen. Yksi Vaakojen luonteenpiirre - valittaminen ja moittimishalu - on yleisempi miehillä kuin naisilla. Jos sinulla on taipumusta sellaiseen, yritä vilpittömästi päästä siitä, koska se on ristiriidassa hyvien ominaisuuksiesi kanssa.
Vaakaa sanotaan tasapainoisuuden merkiksi ja siinä syntyneiltä edellytetään, että he pystyvät punnitsemaan ja harkitsemaan jokaista tekoa ja ratkaisua. Toiset vaakaihmiset miettivät aikomuksiaan tai yrityksiään joka puolelta ja ratkaistuaan asian puoleen tai toiseen, ovat tyytyväisiä tulokseen. Mutta toiset Vaa'at punnitsevat ja tuumivat loputtomasti, ja kun he ovat vihdoin tehneet valintansa, heistä tuntuu, että olisi sittenkin pitänyt päättää toisin.
Myönteinen Vaaka arvostelee asioita viisaasti ja puolueettomasti ja hänellä on voimakas oikeudentaju ja hän kunnioittaa reilun pelin henkeä. Synnynnäisenä sovittelijana hän voi auttaa yksityisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä ymmärtämään toisiaan ja sopimaan keskenään. Hän on luonteeltaan toverillinen ja käsittää yhteistoiminnan arvon.
Koska olet syntynyt Vaa'an merkissä, olet läheisessä yhteydessä toisiin ihmisiin. Romantiikka, avioliitto, koti ja lapset kuuluvat olennaisena osana elämääsi. On myös valitettavasti joitakin itsekkäitä ja itsekeskeisiä Vaakoja, mutta yleensä he ovat sydämellisiä, tunteellisia ja anteliaita.
Olet luonnollisesti onnellisin sellaisen puolison kanssa, jolla on samanlaisia pyrkimyksiä kuin sinulla; sen vuoksi sinun on syytä turvautua arvostelukykyysi ja astrologisiin ennakkotietoihin valitessasi itsellesi aviopuolisoa.
Vaaka on johtava merkki, joka antaa edustajilleen kunninahimoa, ja vaikka se ei ole vaakaihmisissä yhtä silmiinpistävää kuin jonkin muun merkin ihmisissä, hänkin haluaa innokkaasti kehittää kykyjään. Jotkut Vaa'at pystyvät hämmentämään toisten tunteita hellyttävän persoonallisuutensa voimalla, mutta useimmat ovat alttiita hallitsevan planeettansa Venuksen vaikutuksille ja rakastavat rauhaa, sopusointua ja kauneutta. Muutamilla Vaaoilla on ylellinen maku ja taipumusta tuhlaavaisuuteen. Käytännöllisemmät haluavat saada parasta mihin heillä on varaa.
Pidät hienoista vaatteista ja haluat kalustaa kotisi kauniisti, ja koska olet perinyt Neitsyeltä (eläinradan edelliseltä merkiltä) täydellisyydenkaipuun, saatat olla kerrassaan pikkumainen näissä asioissa. Tahdot kaiken olevan tarkoin oikein, mistä saattaa aiheutua kitkaa, jos puolisosi kuvittelee sinun pitävän mokomia pikkuseikkoja tärkeämpinä kuin toverihenkeä ja teidän kahden keskinäistä suhdetta.
Vaa'an merkissä syntyneenä sinä nautit seuraelämästä, näet vaivaa toisten ihmisten vuoksi ja lausut heille pieniä kohteliaisuuksia, jotka tekevät elämän miellyttävämmäksi. Olet viehättävä isäntä tai emäntä ja kestitset vieraitasi suurenmoisesti. Otat avosylin vastaan yllätysvieraat ja osoitat heille aitoa vieraanvaraisuutta.
Mikäli haluat, voit houkutella keneltä tahansa ystävällisyyttä tai aineellisia etuisuuksia. Joillakin Vaa'oilla on taipumusta pyrkiä mielistellen toisten suosioon, he ovat ylen rakastettavia ja alistuvaisia, jopa siinä määrin, että joutuvat itse melko epäilyttävään asemaan. Jos tällainen Vaaka lausuu joskus rehellisen mielipiteensä, toiset pitävät häntä tekopyhänä tai luulevat hänen ummistavan silmänsä tosiasioilta.
Vaa'at ovat yleensä sangen säädyllisiä ja sovinnaisia ja halveksivat kaikkea, mikä on alhaista tai sopimatonta. Säilytät arvstelukykysi kaikissa elämäsi vaiheissa etkä voi sietää kauneuden tärvelemistä.
Tunteellinen luonteesi on ehkä melko epävakainen; voit olla tyyni, vakava ja miellyttävä mutta joskus myös äkkipikainen. Yksi Vaakojen luonteenpiirre - valittaminen ja moittimishalu - on yleisempi miehillä kuin naisilla. Jos sinulla on taipumusta sellaiseen, yritä vilpittömästi päästä siitä, koska se on ristiriidassa hyvien ominaisuuksiesi kanssa.
Vaakaa sanotaan tasapainoisuuden merkiksi ja siinä syntyneiltä edellytetään, että he pystyvät punnitsemaan ja harkitsemaan jokaista tekoa ja ratkaisua. Toiset vaakaihmiset miettivät aikomuksiaan tai yrityksiään joka puolelta ja ratkaistuaan asian puoleen tai toiseen, ovat tyytyväisiä tulokseen. Mutta toiset Vaa'at punnitsevat ja tuumivat loputtomasti, ja kun he ovat vihdoin tehneet valintansa, heistä tuntuu, että olisi sittenkin pitänyt päättää toisin.
Myönteinen Vaaka arvostelee asioita viisaasti ja puolueettomasti ja hänellä on voimakas oikeudentaju ja hän kunnioittaa reilun pelin henkeä. Synnynnäisenä sovittelijana hän voi auttaa yksityisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä ymmärtämään toisiaan ja sopimaan keskenään. Hän on luonteeltaan toverillinen ja käsittää yhteistoiminnan arvon.
Koska olet syntynyt Vaa'an merkissä, olet läheisessä yhteydessä toisiin ihmisiin. Romantiikka, avioliitto, koti ja lapset kuuluvat olennaisena osana elämääsi. On myös valitettavasti joitakin itsekkäitä ja itsekeskeisiä Vaakoja, mutta yleensä he ovat sydämellisiä, tunteellisia ja anteliaita.
Olet luonnollisesti onnellisin sellaisen puolison kanssa, jolla on samanlaisia pyrkimyksiä kuin sinulla; sen vuoksi sinun on syytä turvautua arvostelukykyysi ja astrologisiin ennakkotietoihin valitessasi itsellesi aviopuolisoa.
maanantai 28. syyskuuta 2009
KIIMA
Se on veressä, kiima,sillä ilman kiimaa on veri laimeaa,
niin laimeaa
ettei virtaa, seisahtaa.
Koskaan älä kadota
villihanhen kiimaa
kerta kerran jälkeen
lähteä kauas, pois,
voittaa vaarat, väistää nuolet,
ja villihanhen kiimaa
palata,
olla varoituksille kuuro,
tehdä pesä.
- Tommy Tabermann -
http://www.youtube.com/watch?v=CcbiZRMSLYc&feature=related
NAARAS
Tommy Tabermannin romaani Naaras (Gummerus 2009) on häkellyttävä sekoitus symboliikkaa, mystiikkaa, arjen mustaa huumoria, erotiikkaa, hylkäämistä, välittämistä ja tabua. Jotenkin minulle tuli tästä kirjasta ihan seitsemänkymmentäluvun olo. Se oli jotain lauserakenteissa: hyvin lyhyitä, kuin iskulauseita tai sitten jos pitkiä, niin, sitten runollisia. Myös aihekäsittelyssä oli muistojen makua: haluttiin koskea tabuun, koska oli Uusi Uljas Aika, oli E-pillerit ja vapaa seksi ja mikä ei vielä ollut vapaata, sekin otettiin esille ja vapautettiin. Nyt tabu on värillisen, nuoren pojan, Pantterin ja aikuisen naisen Marian suhde. Muistojen vuosien makua tihkui myös hyvän ja pahan selkeistä rooleista, riistäjät ovat riistäjiä ja kylähuora Martta onkin yllättäen kuin itse Hyvyyden Valtiatar, tai jopa Valkoinen Enkeli ja joku toinen taas sai luvan olla Musta Enkeli. Kontrasti tuli näin jopa väreissä, sillä kivetkin ovat mustia tai valkoisia ja joutsenet. Suoraa takaumaa hippivuosiin tulee Cohenin Hallelujaa –laulussa ja:
”Love and peace, please!” Kukaan ei ollut kenenkään oma. Piti tanssia terälehdillä. Syksy tulee niin nopeasti. Mariakin tunsi vapauden tuulen puhaltavan ja antoi sen viedä. Jos jokin maailmassa on synti, niin se että jättää nautinnot nauttimatta.
No, näin me opimme ja meistä tuli Kaikkien Aistien Juhlien Vaalijoita. Ehkä jotkut meistä vieläkin alleviivaavat lauseen ”On vain kaksi taivasta: orgasmi ja ekstaasi. Muita taivaita ei ole.”
Kirja on sekä kaunis että ruma, hellä ja rankka. Rasismi ja elämän kovuus tulevat esiin monin muodoin ja etenkin naislukijoita tulee raivostuttamaan Saarnaaja, joka on sadistisen, despoottisen miehen tyyppiesimerkki. Hänen nimensä on Mikael ja Maria oli hänen ennen kuin pääsi pakoon. Mikael ei kyennyt taivaita hipovaan, ihmisiltä tajun vievään saarnatyyliin ellei Maria ottanut häneltä suihin aina ennen saarnaa, mutta omaksi onnekseen hän huomaa, että:
Hän oli valmis taistoon. Vielä viimeinen tarkistus, että sepalus varmasti oli kiinni, ja hän saattoi astua valokeilaan. Samalla hän huomasi, että hänellä oli alkanut orastavasti seistä. Se oli hyvä merkki. Jos hän pystyi puhumaan niin, että hänellä itsellään seisoi, oli menestys varma. Silloin lankesivat kaikki kuulijatkin loveen.
Tabermannilla on rohkea sensuroimaton tyyli, suoraa erään aikakauden puhetta, jossa naida on naida ja pillu on pillu. Olen kuullut hänen lukevan naimisesta seurakuntatalollakin, mutta kukaan ei edes hätkähtänyt. Mutta mihin koira karvoistaan pääsisi, mihin runoilija sulokielestään, sillä kirja on kauttaaltaan vahvaa sitä itseänsä, mutta sitten myös:
Avaruudessa kirkuivat tähdet. Joet kuivuivat, ja aallot löivät yli.
”Mennään kotiin. Onneksi meillä on koti. Ja koti toisissamme.”
Kotona he rakastelivat, ja Pantteri tunsi miten hänen siemenensä asettui munasoluun, ravisti sinne terälehtensä.
”Sinä teit sen.”
Maria tunsi saman. Hän hymyili. Elämä tekee ihmiselle yksinkertaisia kysymyksiä: Istutitko siemenen vai kaadoitko puun? Naaras vaalii siementä eikä anna kenenkään kaataa puuta.
Kylähuora Martta onkin sitten itse hyvyys ja myös käytännön ihminen, joka järjestelee toisten asioita kuntoon. Koko kylä säälii Kela-miestä, jonka vaimo on Seisottaja ja antaa vain kaksi kertaa vuodessa. Kaiken huipuksi Kela-miehen vaimolla on niin kallis maku, että Kela-miehen pitää ansaita lisätienestiä toimimalla portsarina iltaisin naapurikylässä. ”Ei edes pillua saa, ja silti elättää”, päivittelevät kyläläiset, mutta Martan suuri, lämmin huoran sydän antaa armahduksen myös Kela-miehelle, tosin pieniä palveluksia vastaan.
Kun Marian synnytyksen hetki koitti, hänellä ei ollut edes seimeä, ei olkia, ei lampaiden lämpöä: hän synnytti vankilassa. Vankilassa syntynyt sai nimekseen Villilintu, sillä villilintua ei pidättele mikään, eivät edes vankilan kalterit.
Ainoa asia, mikä minua kirjassa ihmetytti, oli tabun säilyttäminen! Tabermann, jos kuka, olisi voinut kirjoittaa Kaikkein Rohkeimman Kirjan nuoren pojan ja aikuisen naisen suhteesta. Hän ei kuitenkaan todella avannut tabua, vaan kirjoitti tasokkaan ja kiinnostavan kirjan, jossa joutsenet, paha Mikael, Sankari ja etenkin viiriäisen munaa vasemmassa rinnassaan kantava Martta tekevät pääroolit, eroottisen parin jäädessä näiden varjoon. Ehkä kirjailija Tabermann muisti John Irvingin tehneen sen jo romaanissa Leski vuoden verran ja/tai ehkä hän ei tiedä tällä hetkellä kaadettavan kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen suurinta tabua, jossa rakastavaisina ovat aikuinen nainen ja nuori mies. Nyt on aika!
Luojalle ja Tabermannille kiitos villihanhista ja villilinnuista!
Siivet Villilinnulla jo oli. Rakastellessa hän levitti ne ja kirkaisi niin kuin vapaat linnut kirkaisevat korkeuksissa.
”Love and peace, please!” Kukaan ei ollut kenenkään oma. Piti tanssia terälehdillä. Syksy tulee niin nopeasti. Mariakin tunsi vapauden tuulen puhaltavan ja antoi sen viedä. Jos jokin maailmassa on synti, niin se että jättää nautinnot nauttimatta.
No, näin me opimme ja meistä tuli Kaikkien Aistien Juhlien Vaalijoita. Ehkä jotkut meistä vieläkin alleviivaavat lauseen ”On vain kaksi taivasta: orgasmi ja ekstaasi. Muita taivaita ei ole.”
Kirja on sekä kaunis että ruma, hellä ja rankka. Rasismi ja elämän kovuus tulevat esiin monin muodoin ja etenkin naislukijoita tulee raivostuttamaan Saarnaaja, joka on sadistisen, despoottisen miehen tyyppiesimerkki. Hänen nimensä on Mikael ja Maria oli hänen ennen kuin pääsi pakoon. Mikael ei kyennyt taivaita hipovaan, ihmisiltä tajun vievään saarnatyyliin ellei Maria ottanut häneltä suihin aina ennen saarnaa, mutta omaksi onnekseen hän huomaa, että:
Hän oli valmis taistoon. Vielä viimeinen tarkistus, että sepalus varmasti oli kiinni, ja hän saattoi astua valokeilaan. Samalla hän huomasi, että hänellä oli alkanut orastavasti seistä. Se oli hyvä merkki. Jos hän pystyi puhumaan niin, että hänellä itsellään seisoi, oli menestys varma. Silloin lankesivat kaikki kuulijatkin loveen.
Tabermannilla on rohkea sensuroimaton tyyli, suoraa erään aikakauden puhetta, jossa naida on naida ja pillu on pillu. Olen kuullut hänen lukevan naimisesta seurakuntatalollakin, mutta kukaan ei edes hätkähtänyt. Mutta mihin koira karvoistaan pääsisi, mihin runoilija sulokielestään, sillä kirja on kauttaaltaan vahvaa sitä itseänsä, mutta sitten myös:
Avaruudessa kirkuivat tähdet. Joet kuivuivat, ja aallot löivät yli.
”Mennään kotiin. Onneksi meillä on koti. Ja koti toisissamme.”
Kotona he rakastelivat, ja Pantteri tunsi miten hänen siemenensä asettui munasoluun, ravisti sinne terälehtensä.
”Sinä teit sen.”
Maria tunsi saman. Hän hymyili. Elämä tekee ihmiselle yksinkertaisia kysymyksiä: Istutitko siemenen vai kaadoitko puun? Naaras vaalii siementä eikä anna kenenkään kaataa puuta.
Kylähuora Martta onkin sitten itse hyvyys ja myös käytännön ihminen, joka järjestelee toisten asioita kuntoon. Koko kylä säälii Kela-miestä, jonka vaimo on Seisottaja ja antaa vain kaksi kertaa vuodessa. Kaiken huipuksi Kela-miehen vaimolla on niin kallis maku, että Kela-miehen pitää ansaita lisätienestiä toimimalla portsarina iltaisin naapurikylässä. ”Ei edes pillua saa, ja silti elättää”, päivittelevät kyläläiset, mutta Martan suuri, lämmin huoran sydän antaa armahduksen myös Kela-miehelle, tosin pieniä palveluksia vastaan.
Kun Marian synnytyksen hetki koitti, hänellä ei ollut edes seimeä, ei olkia, ei lampaiden lämpöä: hän synnytti vankilassa. Vankilassa syntynyt sai nimekseen Villilintu, sillä villilintua ei pidättele mikään, eivät edes vankilan kalterit.
Ainoa asia, mikä minua kirjassa ihmetytti, oli tabun säilyttäminen! Tabermann, jos kuka, olisi voinut kirjoittaa Kaikkein Rohkeimman Kirjan nuoren pojan ja aikuisen naisen suhteesta. Hän ei kuitenkaan todella avannut tabua, vaan kirjoitti tasokkaan ja kiinnostavan kirjan, jossa joutsenet, paha Mikael, Sankari ja etenkin viiriäisen munaa vasemmassa rinnassaan kantava Martta tekevät pääroolit, eroottisen parin jäädessä näiden varjoon. Ehkä kirjailija Tabermann muisti John Irvingin tehneen sen jo romaanissa Leski vuoden verran ja/tai ehkä hän ei tiedä tällä hetkellä kaadettavan kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen suurinta tabua, jossa rakastavaisina ovat aikuinen nainen ja nuori mies. Nyt on aika!
Luojalle ja Tabermannille kiitos villihanhista ja villilinnuista!
Siivet Villilinnulla jo oli. Rakastellessa hän levitti ne ja kirkaisi niin kuin vapaat linnut kirkaisevat korkeuksissa.
TO TOMMY WITH LOVE FROM LEENA
ROAD MAPJotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille.
- Tommy Tabermann -
kuva Pekka Mäkinen
TOMMY TABERMANN ja minä kans'
Tommy Tabermann on niin tuottelias runoilija/kirjailija, että vaikka tarkoitus oli, en pysty luettelemaan hänen teoksiaan. Jotain käsitystä määrästä saa, kun käyttää lukua 80…,mutta minusta numerot ovat kuitenkin vain numeroita ja tärkeintä on henkilö itse, tässä tapauksessa henkilö, joka hyvin epäsuomalaiseen tapaan runoilee naisia ja miehiä rakastamaan ja rakastelemaan. Hän on kuin muinaiset arabirunoilijat, jotka riisuivat naisen hunnut sanoillaan tai kuin Pablo Neruda, jolle minä palan aina vain.Sytyn myös Tabermannille, sillä hänen Verensokeristaan (Gummerus 2008) löysin elämäni mottorunon, joka on nyt kirjoitettu rakkaimman tauluni taakse. Taulussa pieni lokinpoikanen juoksee meren rantaviivaa ja toinen jalka on ylhäällä ja jalan kuvio näkyy vielä heikosti hiekassa, mutta meri pyyhkii sitä jo pois…Runo Road Map ja lokinpoikanen antavat minulle voimaa ja vahvuutta selvitä mistä vain. Siitä suuri kiitos Runoilijalle ja Valokuvaajalle!
Verensokerin jälkeen Tabermannilta ilmestyi kaivattu Eroottiset runot (Gummerus 2009). Näitä kirjoja ostin Jyväskylän kirjamessuilta kolme, sillä parille ystävällekin piti viedä, ja miten outoa, että me kaikki kolme kirjallista naista halusimme omistuskirjoitukseen jotain villihanhista…
En koskaan unohda hetkeä kun ojensin kirjat Tommylle viiniesittelyn puolella ja hän istui niitä kirjoittamaan tuolille, joka jostain löytyi ja minä olin maassa polvillani ojennellen hänelle kirjoja…molemmilla valkoviinilasi jossakin…Kun nousin maasta ojensin kirjat miehelleni ja yhtäkkiä olin Tabermannin valloittavassa halauksessa, jossa oli aitoa otetta ja sain poskilleni kunnon suukot, ei mitään ranskalaista ilmaan suutelua, vaan kosteat huulet…Mieheni nauraa vieläkin, että nähtiinpä sekin päivä, kun minulta, vilkkaalta karjalaiselta ei vähään aikaan lohjennut mitään ja ilmeeni oli kuulemma kerrankin sen näköinen, että nyt joku muu vie…;-)
Tommy Tabermann on todellakin valloittava, leikkisä ja helposti lähestyttävä ja vaarallisen hyvin hän tuntee naisen sielunelämän. Siis kaksi minulle tärkeää runoa tulee nyt tietoon, mutta kolmatta en paljasta, koska se kertoisi minusta enemmän kuin haluan kenenkään tietävän.
Tommy Tabermann on nyt sairastunut vakavasti ja hän suree jossakin iltapäivälehdessä, kuinka hänestä tuntuu, että hänet jätettiin yksin sairauden tultua julkisuuteen.
- On hiljaisia päiviä. Se tuntuu erittäin oudolta. Normaalisti on puhelin soinut jatkuvasti, kun tutut ja puolitutut ovat soittaneet. Miten tätä nyt kuvailisi. Kuin unohtunut hauta, joka saa ruohoittua. Se on minusta aika outoa, eläviähän tässä ollaan silti.
Tommy, minäkin koin syövän, melanooman ja sen jälkeen oli todella hiljaista. Kukaan ei uskaltanut lähestyä. Aivan kuin syöpä olisi tarttuva tauti. Olin jopa loukkaantunut. Myöhemmin olen tajunnut, että kukaan ei tiennyt, mitä olisi sanonut 30 –vuotiaalle nuorelle naiselle siinä tilanteessa, sillä jos jollain on sairaus, joka alkaa s-kirjaimella, siitä ei voi puhua, puhumatta tai edes jotenkin käsittelemättä kuolemaa. Ja kuka sitä nyt haluaisi sairaalle tehdä: puhua kuolemasta!
Seuraava postaus on sitten minulta sinulle, Tommy! Ojennan sinulle Voimarunoni ja Voimatauluni, että voimme vielä tavata säihkyvin silmin…
To Tommy with Love from Leena
Ja olen aivan varma, että selviät, sillä ihmeitä tapahtuu, minäkin olen kokenut niitä monta, monta…ja sinä olet löytänyt maailman parhaimman lääkkeen jo kauan sitten, lääkkeen, jonka liika-annostukseen ei voi kuolla, mutta sen puutteesta voi nääntyä liian varhain: olet löytänyt Rakkauden!
♥:lla Leena Lumi
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
EVE, KIITOS SINULLE!
Eve, kiitos sinulle naurusta, keskustelusta, poseerausseurasta, luumukakusta, lyhtykoisosta, runoilija Rainer Maria Rilken kirjoista kuin myös valokuvaaja Juha-Pekka Ikäheimon upeista korteista. Suurin kiitos kuitenkin siitä, että olit heti tuttu, oma Eve. Ja vielä kiitämme Olga, Reima ja minä persoonallisesta vieraskirjan avauksesta, jonka tässä annan muidenkin iloksi:Syysviikonloppu Leenan, Reiman ja Olgan luona
Oli sumua, kun lähdin Toijalasta,
Muuratsalossa aurinko paistoi vasta!
On aika tuo valokuvien
ja taivaallisten ruokien.
Kuhaa ja suppilovahveroita
ikinä en unohda noita!
Tahdoin siis korteni pistää kekoon
ja ryhdyin luumukakun tekoon.
Tuo erikoisuus tulee Saksasta asti
ja piristää mieltämme sopivasti.
Valokuvaajamestari/James on Reima
on kuvissaan ihan oma leima.
Hän niiden parissa aikansa hääri
ja Leena ne blogitti maailman ääriin.
Viikonloppua tällaista ei löydä muisti,
niin ihanasti kaikki luisti.
Ja Olga on koira MAHTAVA,
ihan kertakaikkiaan ihana!
- Eve Unikko -
EVEN LUUMUKAKKU
Saksalainen luumukakku
TAIKINA
4,5 dl maitoa (kädenlämp.)
ja puoli palaa tuoretta hiivaa sekoitetaan, kunnes hiiva sulaa.
Seokseen lisätään:
1 tl suolaa
3 rkl sokeria
1 kananmuna
Ja lopuksi:
puolikarkeita vehnäjauhoja (ei liikaa)
125 gr voita tai margariinia
PÄÄLLINEN
1,5 kg tuoreita luumuja (kirpeistä omenoista tulee myös hyvä)
Luumuista poistetaan kivet siten, että ne leikataan yhdeltä puolelta auki, mutta puoliskoja ei irroteta toisistaan. Kivi otetaan pois ja leikataan kumpaankin puoliskoon keskelle pieni viillos. Täten saadaan aikaan luumun korkuinen noin 8cm pitkä ”levy”.
Taikina valmistetaan muuten kuten hiivataikina, mutta taikinaa ei alusteta käsin, vaan jätetään se niin löysäksi, että sen juuri ja juuri jaksaa vaivata kapustalla. Annetaan nousta puolisen tuntia.
Taikina levitetään uunipellille esim. lusikalla. Luumut asetellaan limittäin siten, että ”luumulevyn” toinen reuna on hieman enemmän koholla kuin toinen..
Ripotellaan päälle sokeria, ja paistetaan uunissa 185 ° noin 35 – 40 min.
Luumukakku tarjotaan kermavaahdon kera.
TAIKINA
4,5 dl maitoa (kädenlämp.)
ja puoli palaa tuoretta hiivaa sekoitetaan, kunnes hiiva sulaa.
Seokseen lisätään:
1 tl suolaa
3 rkl sokeria
1 kananmuna
Ja lopuksi:
puolikarkeita vehnäjauhoja (ei liikaa)
125 gr voita tai margariinia
PÄÄLLINEN
1,5 kg tuoreita luumuja (kirpeistä omenoista tulee myös hyvä)
Luumuista poistetaan kivet siten, että ne leikataan yhdeltä puolelta auki, mutta puoliskoja ei irroteta toisistaan. Kivi otetaan pois ja leikataan kumpaankin puoliskoon keskelle pieni viillos. Täten saadaan aikaan luumun korkuinen noin 8cm pitkä ”levy”.
Taikina valmistetaan muuten kuten hiivataikina, mutta taikinaa ei alusteta käsin, vaan jätetään se niin löysäksi, että sen juuri ja juuri jaksaa vaivata kapustalla. Annetaan nousta puolisen tuntia.
Taikina levitetään uunipellille esim. lusikalla. Luumut asetellaan limittäin siten, että ”luumulevyn” toinen reuna on hieman enemmän koholla kuin toinen..
Ripotellaan päälle sokeria, ja paistetaan uunissa 185 ° noin 35 – 40 min.
Luumukakku tarjotaan kermavaahdon kera.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)