SYKSY ON TOINEN IHONI...

Syksy on toinen ihoni,
sen kirpaisevat kuulaspäivät sieluni.

Jo kaukana poissa kurkien aurat,
askelissani vain rapisevat, murtuvat ruskalehdet
ja syvällä minussa lohdullinen tieto:
olen osa tätä lahoamisen riemunäytelmää.
Olen jäätyvä maa,
olen lahoava oksa,
olen jäykkä kanerva,
olen tämä värien juhla,
olen tämä rosoinen kallio,
olen tämä viiltävä hengitys.

Minä olen se, joka kiipeää vuorelle
ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle
miljoonien tähtien sudeltavaksi.

Mutta marraskuu.

- Amanda Sten -