Tarhamagnolian
tuoksu on huumaava, valkeat kukinnot ovat keveitä kuin pumpulihattarat ja
kaksikymmentävuotiaan keväistä hurmaa täydentää upeana kukkiva rusokirsikka. (Keräilijän
puutarha)
Rose Valley,
Pergola, Green house, Main building…Viitat viitoittavat ja opastavat kulkijaa vehreässä
ja kasvirunsautta pursuavassa rinnepuutarhassa. Luonnonkivin kivetyt polut
risteilevät pitkin omakotitalon takapihalle etelärinteeseen rakennettua
puutarhaa ja johdattavat kulkijan sen eri huoneisiin. (Perhe muuttaa kesäksi
pihalle)
Tiedättehän
sen laulun: Väinö, Väinö, missä on se Väinö…? No omenapuun alla tietenkin, ja
sieltä se Väinö, tosin tässä tapauksessa paremmin Väiskinä tunnettu löytyy
tässäkin puutarhassa, tennarit jalassa ja lippalakki nurinpäin päässä, ja joka
vappu uudet kujeet mielessä.(Kesä alkaa kun Väiski ilmestyy pihalle)
Mia Grönstrandin
tekstittämä ja Katja Juurikon valokuvin kuvittama Puutarhassa kotini – Etelä-Suomen
avoimet puutarhat (Tammi 2013) esittelee kaksitoista eteläsuomalaista
kohdetta, jotka olivat mukana valtakunnallisessa Avoimet puutarhat –tapahtumassa
2012. Kirjan tunnelma on rento, mutta intohimoinen kuten puutarhaharrastajille
sopiikin. Myös sosiaalisuus tulee hyvin esiin, sillä tiedämmehän, miten
innokkaasti jaamme itsekin omia näkemyksiämme kasveista, vaihdamme tietoja,
annamme pistokkaita ja otamme ilolla vastaan puutarhaamme toisia, aiheesta yhtä hullaantuneita kävijöitä.
Mikä ihan
ensiksi kiinnittää kirjassa huomiota on hurmaava väritys, asemointi ja taitto.
Sitä ei vain voi olla huomaamatta edes kukkien meressä, puutarhoissa vaeltaessa, tarinoita lukiessa. Kiitos tästä kuuluu Satu Konttiselle. Tätä
enemmän!
Teen
puutarhamatkaa kevyesti, vähän sieltä ja vähän tuolta. Tuon esiin, mikä
kiinnosti minua tai herätti huomioni. Ja mitenkään en voi väistää Keräilijän
monimuotoista puutarhaa, jossa kukkivat
lumikellot, vuokot – erikoisuutena ternivuokko, jouluruusu sekä lukuisa
määrä narsisseja. Ja tietysti hurmaava magnolia:
Magnolioita
on ollut toistakymmentä, mutta biologipuutarhurin intohimona ovat jalosyreenit,
joita löytyy 53 lajiketta, joten osa magnolioista on saanut antaa tilaa
keräilijän uudelle intohimolle.
Samastuin tämän puutarhan rouvaan sataa, sillä vaikka aina hoen, että ’ihan
tyhmää kerätä ympärilleen mitään’, niin tietenkään se ei koske kasveja!
Puutarhan valtiatar ’kadottaa’ hyötytarhaa harrastuksen tieltä, samoin minä
tein kasvimaalle, mutta laitoin tilalle hedelmäpuutarhan. Tässä puutarhassa
kohtaamme erikoisuuksia kuten ainavihannan rautatammen, mini-kiiwin, joka
tuottaa pieniä syötäviä hedelmiä sekä toista sataa kärhöä ja pieniä näyttäviä
havuja, jotka tarjoavat silmäniloa talviaikaan. Mietin: tässä puutarhassa on sama
suunta kuin minulla paitsi kiiwin jätän välistä. Kaiken huipuksi
keräilijäpuutarhuri on innostunut lepakoista ja on tilannut niille jopa pöntöt
Amerikasta saakka. Minä turvaan vanhaan haapaan tässä asiassa, sillä olen
kuullut, että kun tikat sen jättävät, seuraavaksi tulevat lepakot.
Kasvien
tarjoaman estetiikan lisäksi puutarhassa on muutakin silmäniloa. Valo
heijastelee takaisin puunrungoilla kiertävistä peilikoristeista ja havuilla
kimaltelee kristallikoristeita kuin pieniä sadepisaroita.
Tämä kuva on
vain niin suloinen…kasvihuoneessaan nautiskelevat puutarhurit, joiden ’lasipalatsi’
muuttaa sisustusta vuodenaikojen mukaan ja kasvihuoneessa viihdytään myös
talvella. Kodin ulkoseinällä on liitutaulu, josta voi lukea päivän menun ja emännän
paras hillo syntyy rautatieomenapuun omenoista. Puutarhan valtiattaren suurin
intohimo ovat ruusut, joita löytyy noin parikymmentä eri lajia. Suosikkeja ovat
pensasruusut, jotka ovat helppohoitoisia eivätkä vaadi alasleikkausta
jaloruusujen tapaan. Puutarhasta löytyy mm. Tarja Halonen, Katri Vala ja Rosa
Hurdal. Emäntä on kätevä käsistään ja rakentaa itse sisustuselementtejä, joten
tästä puutarhasta löydät myös ohjeen patsasjalustan valmistukseen.
Peikkomäessä
puut saavat olla pyöreitä. Osa on sitä tarkoituksella, osa on käytännön
sanelemaa, sillä pihan keskeisellä paikalle oleva vaahtera joutui luopumaan
alaoksistaan lumiauraustraktorin tieltä. Nyt vaahteran runkoa kiipeää
kiduttavan hitaasti köynnöshortensia. Hitaus varmaan jatkuu, sillä suuri
intohimoni ovat monet hortensiat ja etenkin köynnöshortensia. Olen lukenut,
että esim. vaahtera on huono kumppani köynnöshortensialle. Se on suuri,
vahvajuurinen puu, joten köynnöshortensialle sopivampi kiipeilypuu olisi mänty.
Mutta eihän aika maailmasta lopu ja Peikkomäessä voi ihailla vaikka melkein
paria sataa istutettua tulppaania tai kaunista magnoliaa.
Monien
maisemien puutarhan emännällä on ollut esikuvanaan hurmaava lastenkirjakuvittaja
ja maailmankuulu puutarhuri Tasha Tudor. Suvaitsevaisuus on lisääntynyt ja
rikkaruohottomuutta tärkeämpää ovat tunnelmat ja maisemat. Puiden ympäriltä voi
löytyä mansetteja, jotka suojaavat puuta ruohonleikkurin vahingoilta, mutta
joihin voi myös hetkeksi istahtaa lepäämään.
Jokaisessa
puutarhassa pitäisi olla paikka, jossa mikään keskeneräinen ei vaivaa.
Jatkamme
matkaa ja Pihan poikki omalle mökille, jossa kasvihuone tuotti eräänäkin vuonna
tomaattia ja kurkkua 95 kiloa! Ilmankos saammekin nauttia herkullista
Puutarhurin kasvissosekeittoa, jonka ohjeen löydät kirjasta. Kiitos
vahvistuksesta, jota tarvitsinkin heti seuraavassa puutarhassa, sillä jutussa
Lummelampi saaren kera on rakennettu Claude Monet’n tyylinen puutarha ja kaiken
kruunaa upea suihkuallas. Kaikki on tehty kosteikkoon, jollaiseen meillä tuli
proosallinen kaivo! Tämä upea tontti on todellinen herkuttelijoiden keidas,
sillä kaikkea löytyy parsasta tuottoisaan viiniköynnökseen ja tulossa on
tryffeleitä, sillä puutarhassa kasvaa kaksi tammea ja hasselpähkinäpensas,
joiden juuristoon on lisätty tryffelin rihmastoa. Mistä sellaista saa? Minä
olen istuttanut tammia ja luullut, että ne tuosta vaan tarjoavat tryffeleitä…
Kivenpyörittäjän
romanttisessa puutarhassa kohtaamme sisua, kiveä ja romantiikkaa:
Jos joku on
joskus erehtynyt epäilemään puutarhurin visioiden toteutumista, on hän piankin
saanut huomata olleensa hyvin väärässä, kuten silloin kun rakennusmestari-isä
epäili tyttärensä ideaa omin käsin rakennetusta kivisestä puutarhamajasta, sellaisesta
romanttisesta englantilaistyyppisestä, tiedättehän.
Kivisen
puutarhamajan lisäksi löytyy kivimuurien suojaama grillauspaikka, joka mukailee
romanttista rauniotyyliä…
Rakkaudesta
kiveen lopetan tähän ja taidanpa käydä vähän sulattelemassa kartiovalkokuusten
juuristoja huoneenlämpöisellä vedellä. Mikään ei ole niin hurahtanut kuin
puutarhuri, sillä vain taivas on hänelle kattona eikä edes se, mistä
innoittavana esimerkkinä ovat Puutarhassa kotini kirjan kaksitoista
puutarhahullua. Mutta mehän tiedämme, että mikään ei ole verrattavissa siihen
iloon ja yllätyksellisyyteen, mitä puutarhailu tarjoaa!
*****