lauantai 20. syyskuuta 2014

Mitä on huomenna? Ehkä ei sinua. Ehkä toisen syli ja...

Mitä on huomenna? Ehkä ei sinua.
Ehkä toisen syli ja uusi kosketus ja samantapainen tuska...
Minä lähden luotasi varmemmin kuin kukaan toinen.
Minä palaan takaisin kuin kappale sinun omaa tuskaasi.
Tulen luoksesi toisesta taivaasta uuden päätöksen tehneenä.
Tulen luoksesi toiselta tähdeltä katse entisellään.
Tulen luoksesi vanha kaipuuni uutena piirteiltään.
Tulen luoksesi omituisena, ilkeänä ja uskollisena
sinun sydämesi kaukaisen kotiaavikon villieläimen askelin.
Sinä taistelit minua vastaan rajusti ja voimattomasti
niin kuin ihminen taistelee vain kohtaloaan, onneaan 
                                                         ja tähteään vastaan.
Minä hymyilen ja kiedon silkkilankoja sormeni ympäri
ja sinun kohtalosi pienen kerän minä kätken 
                                                        leninkini poimuihin.

- Edith Södergran -
Elämäni, kuolemani, kohtaloni (Otava 1994, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Pinterest, Anne Julie Audry 

24 kommenttia:

  1. Hieno Edith, ja kuva valinta sopii: mukana pala edithin tähtitaivasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akiss, kiitos ja niin minustakin. Tämä oli minulle ihan ennenkokematon runo Edithiltä. Ei ihan helppo löytää kuvaa, jossa leninki mahdollisinen poimuineen sekä halusin just mukaan myös tähdet.

      Poista
  2. Johan kirja löytyi, kiitos Leena-IhaNainen♥♥
    Ihanaista viikonloppua sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kirja löytyi, kiitos sinun♥ Mikä vahinko,.että tämä on kirjaston eikä oma...

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥♥♥

      Poista
  3. Kaunista, kiitos ja hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä ja kiitos samoin sinulle.

      Poista
  4. Koskettava teksti ja niin sopiva kuva. Kaunista ja kiitos viimeisestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, eikö vain. Ole hyvä. Minä purin yhdessä R:n kanssa sen kohdan kukkapenkistä ja laitoimme siihen kivistä vapautuneeseen kuoppaan KOLME säkkiä multaa. Siirsin pari sitä erikoista kuunliljaa siihen ja jätin välit valkoisille varjoliljoille, joista toki pari menee penkin alapuolella olevan suuriruhtinatar Olgan haudan somisteeksi. Kaiken joukkoon sitten scillat. Kiitos♥

      Poista
  5. Oi joi, Edith, ja mikä taideteos mukana. Ihanaa lauantaita sinulle, ihana Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, juuri niin, Edith koskettaa aina vain.

      Kiitos samoin sinulle, Krista-IhaNainen <3

      Poista
  6. Kaunis. Kaunis on ollut viikonlopun sääkin ja ihanan rauhalliset aamut. Mitähän sitä nyt tekisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, eilen tehtiin mieletön puutarhapäivä, Ehkä sinäkin. Nyt sipulikukkia maahan, ehkä. Odotan valkoisia varjoliljoja saapuvaksi alkuviikosta: Eilen myllättiin yksi 30 vuotta kukkinut penkki aivan ylös ja jaoin kasveja sekä Bessulle että itselle muualle. Me lähdetään pitkälle lenkille pitkin saaremme rantapolkuja, lopuksi kiivetään vuorelle.

      Kaunista sunnuntain jatkoa!

      Poista
  7. Kaunista! Aurinkoista sunnuntaita, Leena.

    VastaaPoista
  8. Onpas tässä vahva runominä. Ihan uusi tuttavuus tämä kyseinen runo, johon hienosti yhdistyy valitsemasi kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minäkin luulin lukeneeni kaikki Edithin runot, mutta kun Ailin blogista huomasin tämän runoteoksen, tajusin, että en ollenkaan. Vaikeinta onkin löytää runolle just kuva, joka on kuin sille tehty. Jotkut runot jäävät sen tähden esiin tulematta - jopa. Kiitos.

      Poista
  9. Ihan mielettömän ihana runo. Mitä pidemmälle luen runoa, sitä vähemmän huomaan hengittäväni. Todella ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, älä muuta sano. Tämä seisauttaa hengityksen, kaikki pysähtyy.

      Samaa mieltä isosti♥

      Poista