Hänen mieleensä pyrki monia muistoja, mutta hän tukahdutti
ne. Hänen tarvitsi vain astua reunan yli oikeasta kohtaa, ja hän tiesi suunnilleen, missä se oli – ja sitten...
Ei mitään.
Se, mitä maailmassa oli ennen häntä, olisi täällä hänen
jälkeensäkin.
Tyhjyys voitti aina. Se vain odotti sopivaa hetkeä, siinä
kaikki.
Hän tarttui puhelimeensa ja alkoi kirjoittaa.
Rakkaani,
tänään tapahtui jotakin. Minä
Peter Jamesin uusin trilleri Kuolema ei rakasta ketään (Need
You Dead, MinervaCrime 2017, suomennos Maikki Soro) jatkaa vahvaa Roy Grace –sarjaa,
jossa olemme jo kauan saaneet seurata ylikomisario Gracen silmukan kiristymistä
alkaen siitä kun hänen vaimonsa Sandy katosi ja sitten viimein löytyi Saksasta.
Sandy –kuvio tuli tavallaan tiensä päähän loistavassa Kuolemaan asti sinun.
Vain tavallaan, sillä Roy löysi Sandyn lisäksi heidän yhteisen poikansa, joka
jää hänen vastuulleen Sandyn kuoltua. Uusimmassa kirjassa Roy paitsi ratkoo
rikosta, jolla on pelottavat jäljet, yrittää saada kontaktia vaiteliaaseen
poikaansa Brunoon.
Uusin rikos on jälleen julma ja tavaton. Kampaaja Lorna
Belling elää väkivaltaisessa avioliitossa, mutta löydettyään Gregin, hän alkaa
elää kaksoiselämää tämän kanssa, kunnes Gregin avioero on selvä. Lorna uskoo
karismaattiseen Gregiin sataa ja kestää mitä vain, kunhan heille vain on
luvassa yhteinen tulevaisuus. Tapahtuu yllättävä käänne, kun eräs kampaamon
asiakas näyttää Lornalle lomakuviaan Malediiveilta, näyttää kuvia rakastuneesta
parista, joissa ovat Greg ja tämän vaimo Belinda, paitsi että heidän nimensä
eivät olleet nämä. Tapahtuma sytyttää Lornan valkohehkuiseen raivoon, josta
alkaa kammottava tuohon tie ja samalla Roy Gracelle poliisina pahin
painajainen. Vasta monen erehdyksen kautta Roy alkaa uskoa, että...Samanaikaisesti,
kun Roy Grace syventyy poliisioperaatioihinsa, saa lukija maistaa murhaajan
mieltä:
Ennen en ollut lainkaan tällainen. Olin ihan tavallinen,
kunnollinen ihminen. En minä halunnut tulla tappajaksi. En ole vieläkään varma,
olenko edes tappaja, mutta minua jahdataan, niin kuin olisin.
Haluan vain sanoa yhden asian, rikosylikomisario Grace.
Minä tulen tekemään kaikkeni, etten jää kiinni ja menetä
elämääni.
Ihan mitä vain.
Peter James on yksi maailman arvostetuimmista dekkaristeista,
ja hänen huippusuosittuja Roy Grace –sarjansa kirjoja on käännetty 36 kielelle
ja myyty yli 18 miljoonaa kappaletta. Peter James toimii läheisessä
yhteistyössä Sussexin poliisin kanssa, ja hänen kirjojaan on kiitetty siitä.
James on todella innostunut poliisioperatiivisista toimista ja se näkyy ja
tuntuu niin hyvässä kuin pahassa. Ketä ne kiinnostavat kiittävät ja kuka on
kiinnostunut enemmän rikoksen psykologiasta, nauttii kaikesta muusta. Tekijän
kiitoksissa James kiittää sivun verran eriarvoisia poliisihenkilöitä. Peterin
ystävä rikoskomisario David Gaylor on Roy Gracen alter ego. Kiitoksia saavat onneksi
myös oma vaimo, koiruudet sekä alpakat!
Yhdessä Royn kanssa hautaamme nyt tihkusateessa Sandyn
sekavissa tunnelmissa:
Mahdollisesti. Mahdollisesti hän olisi voinut pelastaa
Sandyn. Kun he olivat keskustelleet viimeisen kerran sairaalassa, Münchenin
Schwabling-klinikalla, vain pari viikkoa sitten, ja Sandy oli ollut niin
suunniltaan vammojensa ja epävarman tulevaisuutensa takia. Jos hän olisi
vastannut silloin toisin. Jos hän olisi voinut vastata toisin. Jos hän olisi
laittanut kätensä Sandyn ympärille,
halannut tätä, sanonut, että rakasti tätä yhä ja ottaisi tämän takaisin,
että he voisivat alkaa taas alusta yhdessä.
Nyt hänen oli vain hyväksyttävä tosiasiat. Rubikon-joki oli
ylitetty. Enää ei ollut paluuta. Sen pituinen se.
*****
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti