lauantai 14. lokakuuta 2017
Vaarallista päästää Lumimiestä yksin kauppaan, sillä...ja kohti syyslomaa!
Keski-Suomessa ensi viikko on syyslomaviikko ja ajattelinkin vain puutarhailla, lukea Slaughterin uusinta ja käydä Bessun kanssa lounaalla. Tämä Maria Wiikin maalaus Ullakkokamarissa sopi niin suunniteltuihin tunnelmiini eli rauhaa ja harmoniaa vaan. On ihan syykin ottaa löysästi, sillä lokakuun viimeisellä viikolla koko pieni perheemme kokoontuu erään juhlan merkeissä meille pitkäksi viikonlopuksi ja haluan laittaa pystyyn kivan partyn. Hys, hys, äiti on juhlakalu...
No, ennen kuin kerron tulevasta voin paljastaa, että olen vetänyt hulluna vanhoja dekkareita. Luin Karin Fossumilta Piru valoa kantaa ja Mustat sekunnit. Etenkin Piru valoa kantaa sai minut ihmettelemään, mihin Fossum oli minulta jäänyt. Olin lukenut häneltä aikaisemmin ainakin Harriet Krohnin murha sekä Toisenlainen rakkaus. Ja sitten aloin lukemaan Inger Frimanssonin teosta Kylmä maa, joka on Likeltä, kuten nämä Fossuminkin mainitut teokset. Ja arvatkaapa keneen törmäsin Kylmässä maassa: Justine Dalvikiin!, johon tutustuimme Inger Frimanssonin loistavassa
Hyvää yötä rakkaani. Hyytävä tarina jatkui
trillerissä Varjo vedessä, mutta en tajunnut, että se ehkä jatkui myös tässä:
En ole lukenut Rotanpyytäjää juuri nyt, joten vain lukemalla saan tietää, onko Justine tässäkin, mutta trillerin mainitaan olevan itsenäinen jatko-osa
Frimanssonin Kylmä maa -dekkarille ja sitä se totta totisesti ei minusta ole, sillä Rotanpyytäjässähän Ingrid lähtee tapaamaan kuolevan miehensä pyynnöstä tämän exää ja...Kylmä maa jatkaa suoraan siitä! Kaiken lisäksi tässä tarinassa Justine Dalvik on sivuosassa, vaikka pahoin pelkäsinkin, että hän taas...Eli sanotaan mitä sanotaan, minä lukisin nämä nyt tässä järjestyksessä. Kylmä maa ei ole omassa kirjastossani, mutta monta muuta Frimanssonia on, kuin myös Fossumia: Varoitus ja Hullujenhuone. Frimanssonilta myös Kissa joka ei kuollut ja Pahaa pelkäämättä. Nämä voi aina lukea uudelleen, kun on unohtanut, miten juttu oikein meni ja kuka saattoi olla niin julma ja tavaton, vaikka näytti kukkahattutädiltä!
Syysloman iloksi kävin ostamassa Karin Slaughterin Hyvä tytär, sillä olen tainnut lukea kaikki Slaughterit ja tämänkin jo aloitin. Voin luvata, että on kylmää kyytiä, mutta sellaisella tavalla, jota aina välillä kaipaan nykydekkareihin, jotka ylittävät sietokykyni, kun niihin sotketaan ihan kaikkea mahdollista tai sitten on liikaa poliisioperativiista toimintaa, joka on minusta niin boring ellei mukana ole Sebastian Bergman!
Dekkarit Leena Lumissa
Syyslomalla on laitettava toistakymmentä jänisverkkoa, sillä viime vuonna jänikset söivät atsaleat jo lokakuulla, joten ei auta. Muuten voisinkin sitten vain
lukea ja nauttia
hyvästä ruoasta.
Niin...Lumimies meni sitten tänään yksin noutamaan lohta, ei siinä minua tarvittu, jäin haravoimaan. Kun hän tuli takaisin näytti jotenkin velmulta ja sanoi, että 'jos vastaat kyllä, kerron jotakin.' Eihän tuota killata, että noin aloittaa...Pakkohan mun oli sanottava 'kyllä' että saisin tietää, mistä on kyse: R. oli tavannut erään tuttunsa Prisman kassoilla ja alkaneet puhua niitä näitä vanhoja juttuja. Kumpikin puuhailee nyt aivan muuta kuin silloin joskus ennen ja se mitä P. tekee onkin jotain sellaista, että...Tiedättehän sellaiset hullut kuin minä, jolla on korkean paikan kammo, mutta aina vain on päästävä sinne alpeille. Lentomatkustaminen on minusta aivan yliarvostettua, joten mieluummin omalla autolla, laivalla tai junalla kuin lentokoneella. Ja siksi toiseksi, aina vähän huimaa nousussa. Siitäkin huolimatta vastasin tänään 'kyllä' sillä seurauksella, että olen säistä riippuen ensi tai seuraavalla viikolla lentämässä pienkoneella! Ja arvatkaa mitä: Yhtään ei kaduta, enkä peru, vaikka hirvittää, mutta myös houkuttaa. Elämässä pitää olla seikkailua! Tuli heti mieleen romaani Linnuntietä...ja lause Non est ad astra mollis e terris via. 'Maan päältä tie tähtiin ei ole helppo'. Toivotaan nyt kuitenkin, että ei ole kovin kuoppaista ja ettei P. vain kiepauta konetta ympäri. Ja että päästäisiin turvallisesti maanpäälle takaisin katselemaan niitä tähtiä täältä alempaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille♥
syyslomaterveisin
Leena Lumi
The Windmills of Your Mind
PS. Tämä juttu on sitten 4000. tekstini!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mahtavaa Leena, siellä jossain Jyväskylän kohdallako lennätte vai kauempana? On hienoa nähdä ylhäältä miltä näyttää alhaallla. Pienlentokoneessa olen ollut vain kun matkasimme Caracasista Bonairen saarelle, mutta se oli vanha venäläinen pienkone ja
VastaaPoistasilloin vähän pelotti, ihan vain sen vuoksi että oli vanha venäläinen pienkone;D Helikopterin kyydissä olen ollut Helsingin yllä koska serkun mies on helikopterilentäjä.
Dekkareita en olekaan lukenut aikoihin.
Kaunista syysviikonloppua sinullekin Leena ihanainen:)
Jael, täältä ilmaan noustaan. Hirveän jännittävää.
PoistaMinä taas nyt lukenut niitä ahmien.
Kiitos samoin Jael ihanainen<3
Ihan unohdin kertoa että veljenikin lensi aiemmin pienkoneita, usein Helsingistä Latviaan kun oli liikejuttuja siellä. En kyllä koskaan ollut kyydissä, ja olin hyvin iloinen kun hän lopetti sen harrastuksen.....
PoistaJael, P. myös kouluttaa lentäjiä, joten ehkä turvallista. Ehkä...
PoistaDekkarit kuuluvat ehdottomasti syksyyn ja pimeneviin iltoihin, villasukkien ja kuumien juomien kera!
VastaaPoistaMeidän mökkinaapurilla on pienkone, lentelee sillä usein ja on käynyt meidän rannassa kyselemässä, kuka uskaltaa kyytiin. Eipä juuri vielä kukaan, mutta meidän 80-v pappa repaisi syntymäpäivänsä kunniaksi, ja kävi katselemassa tienoota yläilmoista! Katseltiin monttu auki, että siinäpä rohkelikko vaari, saa olla ylpeä :D
Hyviä lentosäitä sinnekin!
Piia, juuri näin. Ja meillä kun on vielä satanut todella paljon. Suvisade on vähän eri kuin syyssade.
PoistaP.:llä taitaa olla niitä muutamia, suihkumoottorilla. Eipä olisi minullekaan tullut ihan eka lähteä tällaiseen. Hyvä teidän pappa!!!
Kiitos ja mukavaa syyskuun jatkoa sinulle!
<3
Voi sisko, mihin lupauduit!!!! Minusta ei tuollaista rohkeutta löytyisi. Toivottavasti on kuitenkin positiivinen kokemus, kun kerran ylität itsesi ja pelkosi. Olipas lupaus. Mukavaa viikonloppua. lämpimin terveisin
VastaaPoistaMerja, älä muuta virka:) Sinäkin pelkäät korkeita paikkoja ja aina vain oli päästävä alpeille. Tässä on jotain samaa.Tämän pelon selvitän. Kiitos samoin<3
PoistaRotanpyytäjän ja Kylmän maan luin keväällä. Fossumia en aikoihin. Kiitos siis vinkistä.
VastaaPoistaBetween, no nehän ovatkin kuin toistensa jatkoja. Ole hyvä<3
PoistaKyllä, elämässä pitää olla valmis kokemaan uutta. Joten ylös ja kohti tähtiä.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, ehdottomasti. Olen aina ollut sekä koti-ihminen että seikkailijatar. Kohti tähtiä!
Poista<3
Ihania syyslomasuunnitelmia! Parasta on hölläillä lomalla. 😀
VastaaPoistaVaahteranlehdet pitää kyllä saada pihasta pois loman aikana, ettei lumi ehdi yllättää. Joskus sitäkin on tullut pian syssyloman jälkeen. Ei nyt tosin muutamasn vuoteen lunta ole kovin aikaisin nähty vaan lähinnä ☔️💦
Olen lentänyt viimeksi yli 12 vuotta sitten ja onnistuin saamaan lentopelon. Ei olisi kannattanut hormonihuuruissa raskaana lentää. Jokin itsesuojeluvietti iski täysiä päälle. Muistakin syistä ei sen jälkeen ole tullut lennettyä vaan kotimaanmatkailtua, mikä on kyllä ihanaa, Niin ja laivalla ja bussilla käyty kyllä naapurimaissa. 🍁😊
Joululainen, en siis ole varma, olemmeko ilmoissa ensi viikolla vai vasta sen jälkeen, mutta jotain nyt odotettavissa jännittävää.
PoistaNe on pakko saada pois tavalla tai toisella. Emme aja niitä koneella silpuksi, sillä lityin siiliyhdistykseen ja ne ovat siileille mitä parhaimpia pesäpaikkoja. Kerään niitä esim. kuusten alle etc. Kyllä on kotilot vähentyneet, kun saimme siilit ruokinnalla ja pesillä takaisin. Kerran meille tuli pysyvä talvi 16.10.
Minullakin on lievä lentoopelko, joten siksikin tämä on jännittävää. Minä lensin Meriä odottaessani lääkärini luvalla (riskiraskaus!) kahdeksi viikoksi Irlantiin. Siinä oli monta koneenvaihtoa ja Shanonin kentällä oli tehty silloin yksi Euroopan suurimpia huumelöytöjä. Kaikki mun eriväriset vitamiinit olivat yhdessä purkissa, joten sain vähän selitellä, mutta raskaus sai ukot tajuamaan. Siitä Glawayhin aika pienellä koneella, jossa ns. kovan luokan jalkapallofaneja eli...:( Junakin on aika kiva. Näen unta, että matksutan Idän pikajunalla...
<3
Olen unohtanut vallan dekkarit. Kunnon dekkari on hyvä, mutta moni nykydekkari on liian raaka mun makuun.
VastaaPoistaOlen kerran lentänyt Porista Tampereella pienkoneella. Olin pikku likka. Onhan se upeeta.
Lentokoneella matkustaminen eo silti ole mulle mikään hobby:)
Upeita lentokelejä <3
Hanne, näin on. Yksi uusi on sellainen, josta voisit pitää ja se on Lemaitren Silmukka. Siinä on jotain perinteistä.
PoistaTää on nyt vain näitä juttuja, jotka on koettava:)
Kiitos ja mukavaa lokakuun jatkoa<3
Ihana mies! Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa "kyllä" :)
VastaaPoistaEn muista lukeneeni Frimanssonia. Lisään hänet dekkarilistalleni, kun jossain vaiheessa tulee kuitenkin sellainen olo, että pitää saada jotain jännittävää luettavaa.
Täällä on todella kaunis syyssää. Toivottavasti teilläkin siellä on <3
Birgitta, niinpä. No, olin jo niin uteliaskin, että pakkohan se oli sanoa:)
PoistaLue järjestyksessä ainakin nuo neljä eli aloitat tuosta Hyvää yötä, rakkaani.
Teillä varmaan paistaa aurinko, kuten Luviallakin. Meillä on pilvistä, mutta ei sada, joten lähdemme lenkille.
<3
Hui hurja, minulta meinasi luiskahtaa taas tämä uusin Slaughter sivu suun! Kiitos postauksellesi, se sisälsi hyödyllistä informaatiota ja oih mitä kuvia :) Frimansson ja Fossum edustavat minustakin psykologisten trillereiden kuningattaria, kestävät varmasti useamman lukukerran. Myös Karin Alvtegenin romaanit lukisin samaan kastiin ;)
VastaaPoistaKaunista syysaikaa sinulle!
<3
Annika, sama täällä. Onneksi näin jossain ryhmässä facessa tämän ja heti heräsin. Ostin Pirsmasta heti ja luen nyt ihan vain itselle eli ilman muistiinpanoja. Nautin! Slaughter ei petä! Kun kaikilta ei enää tule paperisia katalogeja, olen ihan hukassa Fossumin ja Frimanssonin kanssa eli en huomaa niiden ilmestymistä. Muistaakseni minäkin olen lukenut jotain Alvtegeniltä...Nyt tartun Slaughteriin, takassa on tuli ja mulla on suklaalevy: Mitä sitä enempää voi toivoakaan.
PoistaKiitos samoin sinulle!
<3
Ooh ja vau tuota Lumimiehen "juonta" - sinulla on edessäsi ikimuistoinen kokemus. Ihan huikeaa. ♥
VastaaPoistaTäältä saisikin nyt hyviä dekkarivinkkejä. Mietin juuri, että kohta olisi taas aika lukea joku dekkari. Pitää vaan miettiä, millainen olisi ihan minua.
♥ sinne!
Katja., hiljaisissa vesissä ne...Eihän hämäläiselta mieheltä yllätyksiä odota, mutta kun niitä tulee, ne ovatkin sitten jotain extremeä. Tiedät mut ja lentämisen, mutta ehkä juuri siksi ♥
PoistaSinulle suosittelisin Lemaitren Silmukkaa, mutta voisit pitää näistäkin. Slaughter on vähän kovempaa, mutta nyt siinä on kahden siskoksen tarina ja wau, millainen! Pitäisi myös Fossumista ja Frimanssonista. Olen jättänyt ainakin 3-4 pohjoismaista naisdekkaristia, kun he eivät enää eottuneet toisistaan, mutta Fossumia ja Frimanssonia en jätä. Ja ainahan on Håkan Nesser 4-ever.
♥sinulle!
Hauskaa, nautit varmasti. Ihan pikkukoneella olen lentänyt vain kerran, usemman kerran 6-10 hengen koneilla. Mutta se ainoa kerta on kyllä jäänyt positiivisena mieleen. Kuskina oli Heikki Laurila, joka osaa paljon muutakin kuin soittaa kitaraa ja säveltää. Ritva oli hyvänä kirittäjänä mukana.
VastaaPoistaJa sitten seuraavaksi kuumailmapallolla, jookos. Vai pitääkö vihjata Lumimiehelle?
Raili, toivotaan:) Tämä on sellainen pinesuihkukone ja kyllä siihen kai tuo määrä mahtuu...
PoistaRaili, Raili, mun raja kulkee tästä! Olen aina ihmetellyt kauhulla kuumailmapalloilua...Vaietaan!
<3
kyllä hyvämakuiset miehet voi päästää
VastaaPoistaHannele, niinkö...:)
Poista(uusi adjektiivi, en kirjoittanut hyvänmakuinen :)
VastaaPoistaHannele, et tietenkään, en huomannut mitään sellaista:)
PoistaIlmojen halki käy lentäjän tie, ylitse maan ja veen... :)
VastaaPoistaIhanaa lentomatkaa, Leena! <3
Kaisa Reetta, niinpä...:)
PoistaKiitos<3