maanantai 7. tammikuuta 2019

Anna Ekberg: Uskottu nainen


Se katse. Christianin katse. Hän tunsi sen. Christian seisoi ovensuussa ja tuijotti häntä ennen kuin puhui hänelle. Tarkasteli häntä, ajatteli, ettei hän ole enää mitään, vain pieni pala mitättömyyttä, pelkkää roskaa, ei muuta kuin roskikseen siitä, pizzalaatikoiden ja tyhjien säilykepurkkien sekaan. Gunvor ja Leonora. Siellä he saavat odottaa, kunnes heidät noudetaan ja viedään poltettaviksi. Naiset, joille ei ole enää käyttöä. Mitä virkaa hänelle on enää? Hän on ylimääräinen, toinen Henrik kahdeksannen kahdesta vaimosta, jotka kuningas määräsi teloitettaviksi, kun hän kyllästyi heihin. Christian on käyttänyt häntä, valehdellut hänelle, pyytänyt häntä pysäköimään elämänsä Johanin luokse. Koska miehellä itsellään ei ole ollut aikaa.

Anna Ekbergin trilleri Uskottu nainen (Kærlighed for voksne, Minerva Crime 2019, suomennos Katarina Luoma) jatkaa nyt kaipaamani jännittävien, hieman klassisten, mutta ei liian raakojen dekkarien sarjaa mitään kaihtamattomalla kolmiodraamalla. Tästä tuli oikeasti tarina, sillä kerroin sen kokonaan miehelleni kahdessa erässä ja hän ehti jo kysyä jatkoa eli kiinnostuksen piinassa riitti! Taidanpa tunnustaa, että jätimme lauantaisarjat katsomatta saunan jälkeen, koska sanoin suoraan, että ’nyt kirja kiinnostaa enemmän.’ Eikä ihme, sillä Bokliv mainitsee yhden kaikkien aikojen suosikkisarjoistani, jolle jo odotan uutta tuotantokautta:

”Uskotussa naisessa on intensiivinen pahaenteinen tunnelma, samanlainen kuin HBO:n sarjassa The Affair. Pidin siitä todella  paljon.”

Niin samaa mieltä!

Alussa on idylli. Perhe on isä Christian, äiti Leonora ja ylioppilaskirjoituksiin osallistuva poika Johan. Rahasta ei ole pulaa, vaikka Leonora jäi vuosia sitten kotiin Johanin rankan leukemian takia. Tanskalaiset lääkärit eivät antaneet enää mitään toivoa, joten he laittoivat Christianin firman rahaakin likoon saadakseen Johanille apua Seattlesta. Tuli monta käyntiä, mutta ne kannattivat, sillä sairaus ei ollut uusinut. Leonora ei kaipaa enää huippuviulistiaikojaan, hän on itseriittoisen tyytyväinen pieneen perheeseensä ja antaa kaikkien ystävyyssiteidensä katketa, sillä hän tarvitsi vain hyvin harvoja ihmisiä. Ainoa ystävä on naapurin Gunvor, sinne hän suostuu lähtemään viettämään grilli-iltaa tai muuten vain piipahtamaan. Kunnes Gunvorin mies haluaa erota, pitää talon ja tuo sinne toistakymmentä vuotta nuoremman naisen. Siihen loppui viimeinenkin ystävyyssuhde ja Leonora suree vain Gunvorin menetystä, mutta osaa ammentaa arjestaan ja poikansa terveydestä tyytyväisyyttä. Hän on löytänyt myös hyvän keinon pitää päänsä kasassa vaikeissakin tilanteissa eli hän juoksee joka päivä säästä viis. Hän aloitti juoksemisen, kun ei muuta voinut Johanin hoitojen aikana. Juoksemisesta tuli osa häntä. Yhtä tärkeä osa kuin oli hänen intuitionsa vaistota asioita. Nähdä toisten läpi.

Christianilla ja hänen veljellään Peterillä on rakennusfirma ja menossa on suuremman luokan projekti, josta voi tulla kuuluisa: Opettajanvalmistuslaitos, joka on rakennettu kierrätysmateriaalista sen onnistuen silti näyttämään huikealta. Mukaan on palkattu asiantuntijoita eri aloilta ja yksi on arkkitehti Zenia Nor. Nuori, näyttävä nainen täynnä ideoita, joilla rakennuksesta tulee yhä innovatiivisempi. Nainen täynnä nuoruuden itsevarmaa häikäilemttömyyttä ottaa kaiken mitä haluaa, jopa toisen aviomiehen. Kaikki lipsahtaa kuin vahingossa ja ennen kuin huomaakaan Christian on mukana jossain erilaisessa, uskalletussa ja vaaranmakuisessa yhdessä Zenian kanssa. Leonoran intuitio ei petä ja eräs firman juhlassa hänen vahingossa näkemänsä kohtaus ajaa hänet yli rajan, mutta omalla viileällä tavallaan Leonora aikoo pitää kiinni omastaan ja kostaa. Christianille hän tekee kuitenkin heti selväksi, että ellei suhde pääty heti, hänellä on jotain esitettävää poliisille. Christian joutuu puun ja kuoren väliin, mutta ajatus kokea vielä kerran nuoruus sokaisee hänen järkensä, saa unohtamaan jopa Johanin joten Christian tekee aivan uskomattoman suunnitelman. Eikä häntä herätä harhastaan edes hänen Leonoran menneisyydestä tapaamansa Sonja, joka toteaa:

Yhden asian minä joka tapauksessa tiedän, Christian. Leonora ei ole sellainen nainen, jonka mies jättää noin vain.

Ei todellakaan, sillä Leonoran mielestä toiset perheet kasvavat yhteen, toiset erilleen. Johanin sairauden myötä he kolme kasvoivat yhdeksi ja sitä ei kukaan ikinä saisi tuhota. Ei etenkään se hutsukka julkeine katseineen. Yksi on ainakin varma, nyt Christianin on aika tavata todellinen Leonora, nainen, josta hänellä ei ole ollut aavistustakaan...

Tarina on veret seisauttava! Kaiken lisäksi se on tarina tarinassa: tapausta aikanaan tutkinut vanha poliisi kertoo työuransa ratkaisematonta rikosta rantaravintolassa aikuiselle tyttärelleen.  Asia ei jätä Holger Andreasenia rauhaan, vaikka aika on kauan sitten huuhtonut jäljet kuin rankkasade ja sumu luo jo unohduksen seittiä tapahtuneen ylle...

*****

14 kommenttia:

  1. Huippuhyvä postaus, Leena.
    Laitan kirjan varauslistalle, vaikka nyt yritän keskittyä omaan kirjahyllyyn. Kumma kyllä kirjahyllyssä ei ole yhtään lukematonta dekkaria.

    <3

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos♥

      Tämä on ihan sinulle, kuten lupasin:) Ne omat voi lukea uudestaan sitten kun on unohtanut murhaajan. Olen lukenut uudestaan jo monet, mm. Patricia Highsmithit, Fossumit ja Frimanssonit.

      Lupaan, että pidät Uskotusta naisesta!

      Poista
  2. Aah, tämä lukulistalle - kuulostaa niin herkulta!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa taas mielenkiintoiselta kirjalta; kiitos esittelystä Leena:)

    VastaaPoista
  4. Kiva kun postasit tästä. Katselin viime viikolla Minervan kevään kirjoja ja heti kiinnostuin tästä eli tämä kirja on nyt tulossa minulle. Innolla odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, niin minustakin, kiitos! Kiva kuulla mitä olet mieltä.Minä luin kirjan la-su eli niin kiinnostavaa. Ellei minusta kuulu, anna vinkki, kiitos♥

      Poista
  5. Vieläköhän kirjapinoon mahtuisi tämä odottamaan vuoroaan:D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma A., näen ihan selvästi, että siihen mahtuu Uskottu nainen:)

      Poista
  6. Tämä on mulla juuri luvun alla - samaan aikaan Hugo Simberg-teoksen kanssa...

    Ja Michelle tulee blogiin viimein, joko tänä iltana tai huomenna, joudun stilisoimaan juttua vielä, koska se vain venyi ja venyi, kun asiaa oli niin paljon :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, minulla oli Simberg kaupassa jo kädessäni ja melkein ostin...

      Jep, laitan muistiin Michellen. Siitä olisi tosiaankin voinut kirjoittaa kirjan!Kiitos infosta♥

      Poista