sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Blondi ja pentunsa saivat minutkin miettimään...


 Blondi ja pentunsa saivat minutkin tajuamaan, miten olisi jo aika alkaa nähdä lumiunia, mutta minä en voi, sillä lumi on jotain ihanaa ja minulla on nyt kova hoppu monestakin syystä. Jarmo Mannisen   karhut saavat sen sijaan rauhassa kömpiä talvipesäänsä ja heitä älköön kukaan häiritkö. Minulla on luvun alla kiinnostava kirja, mutta jos siihen ei saa keskittyä, olen mennyttä lunta. Laiska töitään luettelee ja siksipä en luettele, miksi olen joka toinen päivä menossa. Huomenna en edes haravoi vaahteranlehtiä, minä vain keskityn, sillä tiistaista alkaa kova meno. Muistatte varmaan, että lumi ei ole kylmää vaan hellää ja lämmintä. Bo Carpelan sanoo sen niin hienosti; "Lumi; pimeän maan ainoa valo." suom. Caj Westerbeg. 

Myös Mirkka Rekola sanoo sen niin koskettavasti:

Sinä et koskaan saa niin hellyyttä
et koskaan niin kuin lumisateelta
tuhansia tuhansia hetkituhansia

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)

No, nyt kuulen jo Blondin ja pentunsa rauhalllisen unihengityksen. Siellä nuo metsän kuninkaat näkevät lumiuniaan ja me kaikki yritämme saada itsemme lumen rauhaan. Olen kuin vihikoira, haistan jopa sateet, ketut, monet, mutta vieläkään en tunne lumen tuoksua. Ehkä ensi viikolla sitten. Lumi rauhoittaa. Ei tarvita joogahengitystä kun kaikki valkaistuu ensilumeen.

lumiterveisin
Leena Lumi

torstai 24. lokakuuta 2024

Yllättäen löysin pöydältäni lumikurjen lähetyksen: runoja syksystä, kaipuusta ja intohimosta...


 Sateesta märkä
vai rakkaudesta märkä -
jos joku kysyy
kumpi kasteli sinun
hihasi, mitä vastaat?

Jos vain olisin 
saanut kesyttää hänen
villin oriinsa sen 
seuraamaan vain minua.

Kumpi parempi:
että kaipaa kuollutta
rakastaan vai se
ettei voi elävänä
rakastettuaan nähdä?

Vaikka tunsimme
toisemme vain päällisin
puolin, puheissa,
huomaan odottavani
sinua syystuulessa.

Kuu loistaa koko
yön niin kirkkaana että
syvään vaietut
sydämen salaisuudet
uskaltautuvat esiin.

Alkaisipa nyt
sadella että saisin
vaeltavan kuun
piilotettua pilviin
ja rakkaani viipymään.

Lohduttaisi jos
palaisit vain salaman
iskun ajaksi
nähty ja menetetty
välähdys hämärässä.

Muistan sinua...
Tulikärpästen hehku
luhdan laidalla
syttyy silmittömästä
kehoni ikävästä.

Tie vie minua
pimeästä pimeään.
kuu vuorten yllä, 
kurota vielä hetki
valoasi polkuuni

Välähdys hämärässä Variaatioita Izumi Shikibun runoista, Eija Aromaa, Basam Books

tiistai 22. lokakuuta 2024

Freida McFadden: Sarjamurhaajan tytär

Dekkarien maailma on monipuolinen ja siinä maailmassakin on jännitystä moneen makuun. Olen lukenut liiankin rankkoja, joista muutamaa kadun. Suurinta osaa en. Niistäkin löytyy kultainen ryhmä, jotka luen uudelleen ja uudelleen. En pidä nopeatempoisista enkä liiasta poliisioperaation kuvailusta. Eikä liikaa henkilöitä. Mihin vertaisin? Pidän Inger Frimanssonin sarjasta, joka alkaa Hyvää yötä rakkaani, pidän Patricia Highsmithin kirjoista, mutta myös True Crimestä. Haluan asua uhrin tai tekijän tai molempien pään sisällä. Haluan joutua arvailemaan rikollista, joka voi olla kuka tahansa...kuin kuka tahansa meistä. Sarjamurhaajan tytär täytti nykyisen trillerimakuni täysin. Enkä edes muista miten päädyin tähän kirjaan ja kirjailijaan, jolta on kolme ensimmäistä lukematta, mutta ehkä joulun alusviikkoina luen kohta ilmestyvää McFaddenin teosta Kotiapulainen valvoo. 

Freida McFaddenin teos Sarjamurhaajan tytär (The Locked Door, Otava 2024, suomennos Jussi Tuomas Kivi) on kirja, jota et voi olla lukematta. En tee paljastuksia, mutta voin kertoa mitä kustantajakin paljastaa:

Yhdysvaltalainen Freida  Mc Fadden on aivovammoihin erikoistunut lääkäri  ja kirjailija. Hän singahti psykologisen hittitrillerinsä  Kotiapulainen myötä suursuosioon ympäri maailmaa ja on nykyään yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Hänen kirjojaan luetaan 40 kielellä ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa kappaletta. Suomessakin yli 100 000 kappaletta. Hän on voittanut Goodreas Choice Awardin parhaan trillerin kategoriassa. Apua, missä minä olen ollut? Ehkä istumassa autossa matkalla Lohjalle tai sieltä pois? Onneksi löysin Freidan kuitenkin, sillä hän on syntynyt kirjailijaksi! Prologi kertoo paljon, mutta lukija ei voi aavistaa ollenkaan, mitä se kaikki pitää sisällään. Minulle oli houkutus ensimmäisen luvun virke: 'Joku tarkkailee minua.' Tohtori Nora Davis nauttii lempidrinkkiään Old Fashioned, joka oli hänen isänsäkin suosikki.

Tarina kulkee kahdessa tasossa eli Nykypäivä ja 26 vuotta sitten. Ei aiheuta sekaannusta Päinvastoin! Nora on työpaikallaan hyvin arvostettu ja työorientoitunut sinkku, jolle leikkaussali on enemmän läsnä kuin oma koti.  Hänelle 26 vuotta sitten on kaukainen menneisyys. Nora oli silloin 11 -vuotias. Noralla ei ole vakituista miesystävää, mutta muutama joskus ja lyhyen aikaa. Lähimmäs häntä pääsee Brady Mitchel, joka on töissä drinkkibaarissa. Lihaksikas, komea, osaa flirtin kielen ja lopulta Nora antaa periksi. Brady on myös hänen teiniaikojensa rakkaus, joten Brady tietää, mistä hän pitää. Samoihin aikoihin alkaa tapahtua monia naisten murhia. Naiset ovat aina sinisilmäisiä ja tummat pitkät hiukset. Aivan kuin historia toistaisi itseään 26 vuoden takaa. 

Minkään siinä ei pidä koskettaa tohtori Davisia. Tai jos niin se on vain yksi tuoksu. Voiko laventelin tuoksu saada hänen voimaan huonosti ja miksi? Noran henkiselle tasapainolle se on myrkkyä. Mistä ihmeestä tuoksu tulee? Voiko tuoksu seurata vuosikymmenien läpi...

*****

Dekkarit Leena Lumissa

lauantai 19. lokakuuta 2024

Lauantaiehtoon rauhaa ja lämpöä

Rauhaa ja lämpöä päälle maan, sinnekin, jossa lapsia kuolee nälkään ja kylmään. Katson mieluummin takkatulta kuin uutisia sota-alueilta. Toivotaan lintujen lähteä turvallisesti muuttomatkoille. meidän kaikkien löytää talvipesä, jonne eivät kuulu Trumpin syytökset Zelenskyitä vastaan: Ukrainan presidentti joutui kuulemaan maansa sodan olevan hänen syytään! En muista milloin maailma olisi ollut näin itsetuhoinen. Katson kurkiauraa ja heitän toivon heidän matkaansa. 

Ehtoon rauhaa kuitenkin!

Leena Lumi

keskiviikko 16. lokakuuta 2024

Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu


 Pikku hiiri hurmaa lukijoita jälleen. Onneksi vielä löysin tämän Riikka Jäntin tekstittämän ja kuvaaman (Tammi) joulukirjan. Tiedän jo useampia Hiiruun hullaantuneita. 


Äiti ja Hiiru ovat kaupassa. Äiti valitsee joulukortteja. Hiiru kysyy: Milloin on joulu? Siihen on vielä pitkä aika, sanoi äiti.

Nyt alkoi hirmuinen joulun odotus .Lopulta äiti tokaisee joulun olevan kuukauden päästä. 

Odottaessa Hiiru leipoo pipareita ystävänsä Lylyn kanssa.

Marraskuun lopussa äiti antoi joulukalenterin ja opetti, että kalenterista saa avata joka päivä yhden luukun. Hiiru sanoi haluavansa avata ne kaikki heti. Äidille se ei käynyt ollenkaan ja niinpä hän asetti kalenterin piirongin päälle. "Joulukuussa vasta."

Seuraavana päivänä äiti huomaa luukun 24 olevan auki. Äiti kysyi kiukkuisena : "Miksi olet jo avannut viimeisen luukun?"

Hiiru repeää surkeaan itkuun ja kertoo vain halunneensa nähdä, mitä siellä oli.  Äiti tajuaa että odotus oli käynyt ylivoinaiseksi. "Voi sinua , kullanmuru. Ethän enää availe luuukkuja ilman lupaa." "En", lupasi Hiiru. 

Vihdoinkin saapui joulukuu ja joka aamu Hiiru sai avata yhden luukuista. Kirjassa näytetään mitä jännittäviä kuvia kalenterista löytyi.

Aamuisin, kun Hiiru lähti äidin kanssa tarhaan, oli jo pimeää.

Kotiin palatessakin oli jo pimeää.

Lopulta tarhasta alkoi loma ja kavereille toivotetaan : "Hyvää joululomaa!" Matkalla kotiin he lähtivät torille ostamaan joulukuusta. Alkoi sataa räntää ja äiti ja Hiiru kiiruhtivat kotiin juomaan jotain lämmintä. Ehkä kaakaota.

Sitten koitti se ihana aamu, kun äiti herätti Hiirun kertomalla, että on jouluaatto. Aamiaiseksi on silloin tietenkin riisipuuroa. _Äiti alkaa luetella päivän ohjelmaa, kuten kuusen koristelua, sienisalaatin ja lohen valmistusta...Äiti ja Hiiru koristelevat kuusen yhdessä. Hiiru pukee sitten ylleen tonttuvaatteet. 

Mummihiiri ja ukkihiirikin saapuvat yhteiseen joulunviettoon. Ukkihiiri auttaa ruokien kanssa ja mummihiiri ja ja Hiiru katsovat piirrettyjä.

Jouluateria oli herkullinen ja muisteltiin menneitä joulujakin...


Silloin soi ovikello. Tonttu oli tuonut lahjat. Hiiru saa luvan jakaa lahjat. Niin paljon tuli ihania lahjoja, että  Hiiru leikki ja leikki, kunnes

 nukahti sohvalle ja äiti kantoi hänet omaan sänkyyn. Mikä onkaan ihanampaa kuin joulu, joka kokoaa perheen yhteen! Mitäkö lahjoja Hiiru sai? Katsoppa tästä hauskasta kirjasta, jota voit toivoa joulun tontulta!

Hyvää joulua, Hiiru ja kiitos Riikka Jäntille minun suosikki -Pikku hiiri kirjastani♥ Onko mitään vuodenaikajuhlaa, joka olisi yhtä ihana kuin joulu♥

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

maanantai 14. lokakuuta 2024

Safkaa! ja ruskaa

Takana perhe on parasta päiviä♥♥ Oravat on kyllä huomioitu ja linturuokinta aloitettu yhdessä Casperin kanssa.

Ja ruokaa tuli, sillä löysimme kuorellisia saksanpähkinöitä ja tietenkin muitakin.  Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta ei vieläkään terhoja ole näkynyt.

Tuurenpihlaja, Sorbus 'DODONG', on ehdoton suosikkiruskapuuni. Yksi vahingoittui infran tiemme uusimisessa, mutta ostimme kaksi tilalle. Tässä kuva otettu tänään. Ylhäältä on jo lehtiä osin poissa, mutta tässäkin ovat isot koneet jyrryttäneet. Heti tämän puun vierestä kadonneet kalliotuhkapensaat...Ja olimme Porissa vain yhden yön yli...

Niin vahva väri ja tarjoaa pidemmän ruskan kuin tavallinen pihlaja, tosin niistäkin pidän.Tässä sama puu kuin yllä, mutta kuva viime syksyltä.

Syyshortensia Wim's Redin finaalia. 

Wim's Red ja taustalla ikivanhat syyshortensia Grandi Florat. 

Mongolian vaahterat ovat kiitollisia ja kauniita pensaita tai nyt jo enemmän puita. Ei olla haravoitu niiden lehtiä, sillä niistä saa herkkien kasvien juurelle kauniin ja hyvän lämpösuojan.

Tässä vanhempi kuka varhemmalta ajalta ja kuukaudelta. Tämähän on rehevää, mutta mieli kaipaa joskus riisuttua, ihan kuin runo, jossa liikaa konjuktioita ja kun ne riisuu...


tunnelma vahvistuu. Joskus vähemmän on enemmän.


Kalliotuhkapensas meni melkein kaikki tietyön sössimisessä meidän tontilla. En tiedä, korvaako näitä mikään.

Pieni, helppo syksyn somistaja...

Etupihamme nyt monien mullistusten jälkeen haravoimattomana vielä.

Ja ruokaa tuli, sillä löysimme kuorellisia saksanpähkinöitä ja tietenkin muitakin.  Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta ei vieläkään terhoja ole näkynyt.

No niin, ruokaa tuli ja lisääkin saat. Mitäs sanot kuorellisista hasselpähkinöistä?

Vahvaa ruskaviikkoa kaikille!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhavierailuja

lauantai 12. lokakuuta 2024

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet...

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet
kun viima kaluaa koivujen luita,
nuolee vielä nurkkapielet mennessään.
Talon harjalla peltinen, levoton kukko
halkoo tuulta virkansa vankina.
Metsä viittoilee
ja mykkä lintu jättää pihan
Laihan miehen pelto on käännetty lepoon
ikkunasta tuo katselee, kädet taskuissa
kuin ei muuta osaisi
jumalten itku valuu maahan
toisille siunauksena, toisille tuhoksi
luonto on odottavalla kannalla,
vain ihminen on malttamaton.

- Timo Naarala -

keskiviikko 9. lokakuuta 2024

These Boots Are Made for Walking!

Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'

Olisi ihana käyttää leningin kanssa, jos olisi pitkähihainen eikä kaapissa kutistunut. Kesähameisiin mahdun hyvinkin. No on yksi aika tumma Nansolta... Olen useimmiten farkuissa, jos vain sopii tilaisuuteen. Yläosa ratkaisee ja muut asusteet!

Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'

 

Nyt sitten onkin syysvaatetus esitelty ja onneksi on myös sadeasuja. Silloin on usein paras tehdä kaikenlaista. Minulla taitaa nyt olla kaksi kiinnostavaa ja aivan erilaista kirjaa, mutta huomenna saapuvat nuoremme Lohjalta, joten en ehdi lukea. Silloin harvoin kun saan heidät tänne muutamiksi päiviksi, nautimme 'Perhe on parasta'. 

Lokakuukin voi olla äärettömän kaunista aikaa♥♥

Leena Lumi

tiistai 8. lokakuuta 2024

Wim's Redin vaihteleva kauneus houkuttaa ja koukuttaa!


Syyshortensia Wim's Red on tässä jo vaihtanut vaaleanpunaiseen väriin. Se on nähnyt koko etupihan murroksen, kun viime talvi teki tuhojaan. Melkein kaikki on uusittu, vaan ei hortensioita. Puutokset korvattiin helmiorapihlajalla sekä kahdella tuurenpihlajalla sekä isoimmalla tuijalla, mitä saimme sillä hetkellä. Yritän tässä nyt esittää tämän viehkon pensaan kauneutta, mutta tämäpä ei alistukaan kameralle kuten syyshortensia Grandi Floralle. Pahoittelen kuvia, mutta on tämä vaan niin ihana, että ostimme toisen pohjoisrinteeseen. Ensimmäinen huomio tänä vuonna on, että on kasvanut reippaasti korkeutta ja toinen, että vaikka oli suojus jo poistettu hyvin myöhään, mitä Reima aina häpeää kun saatan viedä vaikka atsaleat verkoissa äitienpäivään, ottaa pois ja laittaa vielä takaisin pariksi viikoksi. Olen niin posttramatisoitunut siitä atsaleasta, jossa oli noin sata valkoista aukeavaa nuppua kun lähdimme äitienpäivänä Luvialle ja kun palasimme ei yhtäkään...joten olen päättänyt voittaa tämän kisan. Kuvat siis ovat mitä ovat ja siksi tarvitsisin toisen elämän, että eläisin sen valokuuvaajana.


Tästä kuvasta näette kasvun. Nyt haalean pinkin kausi. Ja alempana olisi myös kukintoja, joten reissussa on ollut pihallamme asustava suuri jänis. Luulee olevansa perheenjäsenemme...


Sama kuva kuin alussa, mutta voinhan kertoa, että tämä hortensia ei paljoa vaadi. Kaksi kertaa suvessa rodolannoitus ja nyt on aikaa sitten saanut syyslannoituksen. Kartiokuuset kera tuijan tai tuijien ja kiinanmarjakuusen kuuluvat tähän mongolianvaahteroiden etupihametsikköön. 

Tämä kuva voi hälyttää, mutta ei hätää. Taustalla näkyvän Grandi Floran kukinto on alhaalta hiukka tyhjä, mutta sen alla kasvaa Amber Jubileum, jota voi leikellä aika huolettomasti ja alaoksilla saavat kasvaa siniset alppikärhöt vahdittuina. Niin ja atsaleat ja pieni syyshortensia Bombshell.

Wim's Red kalliolle päin ja kuten tiedättekin, noita kartiovalkokuusia on hirmuinen määrä! Yritän rauhoittua, sillä nyt tuijat....Oli hiukka työtä saada Reima uskomaan, että etupihan iso  tuija on verkotettava! Alapihalla kävi niin, että tosi iso tuija oli alhaalta ja keskeltä nakerrettu ennen kuin huomasimmekaan. Siinäpä oli lyhyt vapaa. Myös kastanja ja jokainen atsalea on verkotettu. Ei haittaa, sillä ei enää kanaverkkoa vaan sitä tiheää vihreää.


Syyshortensia Grandi Floran erityisvärinen syksy. Vuotta en muista.


Ja tässä mihin pyrimme! Kunpa nyt saisi rauhassa tähän finaaliin asti. Ihana hortensia
♥♥

Laitan kuvan jos onnistuu. Lupaan sen. Vähä hektinen päivä, kun olen samalla valmistanut kovasti odotetuille Casper&co gulassia mun tyyliin. Onneksi se on nyt uunissa kolme tuntia.
Huomenna saattaa tulla ihan eri muu juttu kuvalla, jos saamme onnistumaan ennen kuin lähdemme noutamaan hedelmiä yms. Säästä luvataan karmeaa, joten en tiedä, jos sitten torstaina. Aamu sen kertoo.Ja lintujen ruokinta-aika on alkanut, joten 'bitte schön...vergissen sie nicht'♥♥

Bis Morgen!

Leena Lumi

lauantai 5. lokakuuta 2024

Sinä solahdit hopeiseen Pietariini, pudonnut tähti...

Sinä solahdit hopeiseen Pietariini/ pudonnut tähti./ Miten jaksat Nevani hopean kaupungissa /tähtikin siellä loistaa kirkkaammin ja hopea ei ole tummunut,/
Rakkaudestasi mitäkö sain?/ Ohuiden huultesi poltinmerkit/ Nuotion kipinät ihoni hehkuun hyvästiksi/ Rakkaus kylpee ilon hohteessa/ salaisuutena kätketyn./
päivän kirkkaus sokaisee piirtimeni/
tulisipa jo yö/
Yö jo odottaa....erästä kulkijaa/ Matka pitkä on / ja aivan tähdetön/ Jostain kuuluu kutsu muiston kaukaisen.../hän siellä tähdet sytyttää/ eksyä en voi, en voi.../hellyys vastaan käy/ tähtiin pukee kulkijan...Pakahdun!/
ja yö tuli

torstai 3. lokakuuta 2024

Anna-Mari Kaskinen&Minna L. Immonen: Voimaa ja rauhaa

Niin monien, monien kirjojen joukosta, löytyy blogistani tunnelmakirjoja, joita on monenlaisiin tunnelmiin ilosta suruun, tähtiä ja joulua, rakkautta ja muistamista....elämän koko kirjo. Sinikka Svärdin ja Sinikka Hautamäen kirjat alkavat surulla, mutta kaksi muutakin aihetta on kuvattu. Joku voi ajatella,  että ei noista suru lähde, eikä toivo synny, mutta katsoin juuri paljonko oli ollut lukijoita ja se oli paljon! Tuhansia. Kyllä näistä on avuksi ollut. Kaikki nämä kirjat ovat Minervalta, joka aina muistaa minua katalogillaan. Olisi ollut kiva tehdä samanlainen sarja Anna-Mari Kaskisen ja Minna L. Immosen kirjoista. Kirjapaja jos olisi tarjonnut..., mutta voimmehan aloittaa nyt  ja aihe on nykyiseen elämäämme sopivasti Voimaa ja rauhaa. Rauha♥

Voimaa ja rauhaa kirjan runot Anna-Mari Kaskiselta ja kuvat Minna L. Immoselta (Kirjapaja 2024) Olen tämänkin kirjan jo monesti lukenut etsiessäni rauhaa maailman tapahtumilta. Rauha voidaan tavoitta niin monin tavoin. Olen valinnut muutaman kuvan ja runon, jotka ovat minulle olleet mieluisimpia.


Ennalleen et jää.

Jälleen taittuu aika,
kypsyy kesän taika, 
      alkaa elokuu.

Tuuli soitta hiljaa,
 keinuttelee viljaa.
  Pelto kellastuu.

  Ajan eteen tuomaa
muutosta et huomaa.
     Ennalleen et jää.
Polku uuteen siirtyy
     Eteesi jo piirtyy
yhden matkan pää.

Tämän kauniin hetken,
      elokuisen retken,
          tuuli huminoi.
Älä mitään säästä,
sillä hetken päästä
    toisaalla se soi.


Kaiken mikä on totta

Paikallaan on yhä muisto.
polku, piha, leikkipuisto,
        retket, jotka teit.
Jotkut vaiheet pois jo heitit,
     toiset mullan alle peitit
         kauas kätköön veit.

Mieltä, ihon juovaa
    kokemasi muovaa,
          siitä jälki jää.
Kaiken, mikä on nyt totta
   kohdata voit tappiotta
         ilman häpeää.

                                                     
Rauha

Saavu rauha jälkeen sodan julmuuden.
 Saavu rauha maahan tuhon kauhujen.
      Saavu rauha pelkäävien lasten luo.
           Saavu rauha, lohtu meille tuo.

Saavu rauha, viha vihdoin sammuta.
     Saavu rauha, sovintoa rakenna.
Saavu rauha luokse pienten ihmisten.
        Saavu rauha, aika vapauden.


Vaikuttavaa ja koskettavaa. Ukraina, Gaza, Libanon. Viha. Lapset kuolevat. Ihminen on luomakunnan suurin peto: Tietoisesti pahaan ryhtyvä ja siihen pystyvä.

Toivon tämän kirjan antavan sinulle Voimaa ja rauhaa. 

Kiitos Anna-Mari Kaskinen ja Minna L. Immonen.

*****

sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Kuukkelin kera vaihdamme syyskuun lokakuuhun

Jarmo Mannisen kuukkelin kera vaihdamme kohta syyskuusta lokakuulle. Syyskuu on ollut kaunis, mutta syvin ruska vasta tekee tuloaan. Satanut on todella runsaasti ja kun piipahdimme Porissa, täällä oli oma lehtomme vähän saanut kyytiä yläosastaan, mutta tietyöt ovat tietyöt. Kaikki on selvitetty ja hyvitetty. Vähän kyyneleet myötäilivät sadetta, mutta olen päässyt jo asiasta ohi. Mitähän seuraavaksi?

Haravoitu on vasta vähän, sillä vain lehmukset ovat tiputelleet lehtiään. Luen, kääntelen kirsikkalikööriastioita aina kun muistan ja mietin, ketkä ovat olleet oikein kilttejä tuota vahvaa herkkua saamaan jouluna, Ikkunanpesu on meistä molemmista ikävää, joten teimme jaon: Reima hoitaa ikkunat ja minä keittiön kaapit katosta lattiaan. Onneksi laitoimme rempassa paljon avohyllyjä italialaiseen tyyliin. Minussa säteilee jo joulua, mutta en päästä sitä vielä valloilleen. Olen istuttanut sipulikukkia tavallista enemmän, koska armaani oli kaupoilla yksin. Sieltä hän tuli 50 kappaleen pussien kanssa. Olin pyytänyt valkoista ja sinistä scillaa. Tulikin valkoista scillaa 

joka on kyllä yksi kauneimmista eli ei siinä mitään. Lisäksi sata sinistä muscaria, jotka olisivat voineet olla valkoisia.  Muscarit vain ovat kovasti pupujen herkkua, Niin kauan kuin kehtaan pitää verkot, näen niiden kukkivan atsaleoiden juurella. Infran multahyvitys toi mm. lisämultaa kivasti, joten aion käväistä tällä viikolla vielä sipulikukkaostoksilla. Nyt tuli ahne syksy!

Vasta vuosi sitten löysin härmesalvian. Se on yksivuotinen, mutta erittäin voimakas pölyttäjähoukutin. Tämän vuoden väri vähän vaalea, mutta se silti kukkii ja aurinkoisena päivänä vieläkin siinä voi jokin pörrätä.

Villiviini on selvästi kärsinyt viimetalvesta. Osin myös köynnöshortensia, mutta ei niin pahasti. Onneksi on kivitalo...

Syyshortensia Wim's Rediin palaamme kun se on kuin tulessa, joten tämä jatkuu kun on sen aika. Nyt lukemaan...

Levollista kuukauden vaihdetta♥♥

Leena Lumi

Kuva kuukkelista Jarmo Manninen Photos