Suutelen silmiäsi, rakkaani.
Suutelen kauniita silmiäsi, rakkaani.
Olkoon se hyvästi
tai näkemiin -
kaunista on elää täysin sydämin
Suomen säteilevä joulukuu.
Koska joulu asuu minussa, niin selväähän se on, että seinällä on vuosikymmenia ollut Minna I.Immmosen vuosikalenteri ja hänen korttejaan on tullut ja mennyt lukemattomia määriä. Eräs ystäväni oli kuitenkin sitä mieltä, että korteista voisi säästää ja laittaa nuo rahat vaikka eläinsuojeluun. Iski pahaan kohtaan, sillä jos annan rahaa, se menee eläinsuojeluun. Paikkoihin, joissa näen vaikka itse, mitä niillä rahoilla tehdään. Sitten ajattelin polttaa elämäni kirjeet ja kortit ympäri Suomea ja maaillmaa. Laitoin takkkaan tulen ja nostin ensimmäisen kortin. Voi. miten paljon pieneen korttiin Pariisista olikaan mahtunut asiaa. Kortti oli lapsuudenystäviltäni ja samalla Merin kummeilta. Sydän pomppas! Sitten luin seuraavan kortin: MUMMOLLE KATINHÄNTÄ SÄKYLÄ LEENA. Miten sekin oli toiselta puolelta Suomea löytänyt minun ikäväni rakkaaseen Amanda -mummoon. Ja nyt heräsi historia minussa. Miten monelle olen sanonut, että kun ei kukaan kohta lähetä kortteja, katkeaa eräs histrorian tiedosto kirjeistä nyt puhumattakaan. En polttanut yhtään mitään. Päinvastoin, koska kortit ja kirjeet ovat isossa läpinäkyvässä kannellisessa laatikossa. kirjoitan päälle isoin kirjaimin kortin: Joka näitä uhkaa hävittää, hänelle kummittelee aina. Sain aloittaa joulun etsimällä ihaninta korttia ja se tapahtui monta kertaa. Tänään mieheni jo alkoi ihmetellä, että monta viikkoa jo samaa Immosen korttia? Vastasin, että huolehdi sinä nyt tärkeämmistä asioista, minä tunnelmoin. Olen säästänyt jopa Minnan pienet lahjapakettikortit, Muistattehan, tyttö istuu kelkassa ja laittaa luistimia jalkaansa...Enpä vielä kerrokaan tämän vuoden suosikkiani. Se on juuri ennen kuin jouluvieraamme eli Casper Julian ja hoviväkensä saapuvat. Ei siis vieraat vaan perhe. Yksi osa siitä. Äiti ei ole jaksanut enää tulla, joten kävimme Luvialla ja Porissa. Jaakolla, joka toivottavasti viettää joulua isänsä kanssa, kun ei ole pitkä matkakaan ja siskollani, jolla on ollut raskas vuosi. Luontokuvaajien kortteja ostan joskus Harjun Paperin ihanasta pikkukaupasta. Mitä Minnan kortteihin muuten tulee, niin hän on osannut säilyttää lapsuutemme tunnon vaikka on myös uudistunut osin. Kiitos Minna ♥♥♥
Tunnuseläimeni kettu jo on palannut kesästä. Kun vien mustarastaille, joiden nokka ei kestä umpijäistä Keski-Suomen routaa, saadakseen ruokaa: Tarjotaan rusinoita, puolalaisia omenoita, joista muuten tulee hyvä omenapiirakkakin, vien sisältä tuoretta ja lämmintä. Ja myös kookoskakkua, jossa kuorettomia hasseleita, auringonkukkaa, saksan- ja maapähkinää, siellä riittää ketulleni ja myös pienille metsäkaurille, joiden sorkka on liian heikko tämän alueen routaan eli kuolevat nälkään elleivät saa ihmisen apua. Muutimme tänne 40 vuotta sitten länsirannikolta, eikä kyllä nähty pieniä metsäkauriita eikä mustarastaita. Kun niitä alkoi näkyä, tuttu biologi neuvoi miten kylmästä selvitään ilman nälkäkuolemaa. Hyvin on mennyt. Viime talvena kuulin ikkunan takaa ääntä ja kurkistin pimeään. Vain valaistu havuköynnös paljasti kaurisperheen. Uros katsoi minua suoraan silmiin ja naaras oli loistavassa kunnossa karvaa myöten. Tiesin odottaa yhtä rakkauslasta, mutta he saivatkin kaksoset! Ystäväni S. oli joulun vietossa äidillään ja ymmärsi kuvata, kun naaras toi kaksoset pihallemme omppuja syömään. Ne maksoivat silloin yhden euron/kg ja taas edelleen sama hinta. Kun halkaisin ensimmmäisen tunsin lapsuuden tuoksun. Olisiko joku suosittulajike niiltä ajoilta. Kuvaajan kolmivuotiaalle tyttärelle öinen näky oli kuin sadusta. Kiitos Susa ♥♥♥ Joulun ajan yöt ovat satua...ja taikaa ei myydä kaupoissa.
Joulu on meillä kuusi viikkoa. Valkokuusikin ymmärtää olla tiputtamatta neulastakaan. Vielä ei olekaan joulu, mutta se hiippailee jo tontun jälkinä lumessa, kurkkii ikkunoista sisälle. silittää oravan turkkia, vie linnuille jyviä, nauttii kun näkee lapset kelkkailemassa ja uutta luntakin on tulossa....Maltetaan vielä hetki, niin sitten on oikea joulu♥♥♥
Hyvää odotusmieltä kaikille, ei sressata!
Kuvat Minna l. Immonen
teksti Leena Lumi
Unohtakaa nyt kaikki, mitä ihanaa aina löydän marraskuusta. Ensin kone hajosi. Sitten en osannut käyttää uutta ja tekninen tukeni hermostui. Olen lyyrikko en teknikko. Sitten tuli kaksi kaveria myymään jotain liittyen saunaan. Istuin tässä jähmettyneenä ja kuuntelin saako Lumimies ne heti lähtemään. Eikö mitä, hän vei myyjät varsin uusiin pesutiloihimme, jossa mm. hänen hieno kivistä tehty kulmaseinä kiukaan takana ja tähtivalot. Siinä asuu Ratian Saunatonttu. Alkoi kiristää päätä, kun tajusin kahden rosvon taas saamassa tietoa talomme erikoisimmista jutuista. Siellä kuului koko ajan Lumimiehen ja sen toisen ääni. Toinen roisto saattoi vaikka kuvata pohjaratkaisuamme. Luulin, että verisuoni katkeaa päästä. Alakerran ulko-ovesta vielä päästi ulos, että 'huomatkaa myös tämä ja tämä!'. Kotikadullamme ei kukaan muu ollut sortunut samaan. Pakko myöntää, että rakkaani on älykäs, mutta ei ihan aina.Toki hänkään ei tiennyt, että miehet oli etsintäkuulutettu. Ja teki tosiaankin lukijoideni mielestä span, eikä saunaa, jossa lauteilta ei katsota ketään pytyllä. Eikä siellä pestä myöskään pyykkiä. Tavallisia ihmisiä olemme, mutta talossa pitää olla pyykkihuone ja se meillä on iso. Ostimme talon kun se oli viisivuotias, joten kyllä meillä on käynyt maut yhteen talon entisen rouvan kanssa. Itkun kera saatiin riita kuitenkin suloisesti sovittua♥♥
%20(1).JPG)
Miten syksy menikään niin kuin ohi. Ei kunnon punaista ruskaa, vaan lehdet tippuilivat liian aikaisin. En ehtinyt mukaan. Koska olen T-Rex, saatan tehdä nopeitakin ratkaisuja. Tilasin yläkertaan uudet ulko-ovet. Sininen pääovi ja valkoinen joka menee olkkarista terdelle. Olen järkyttävän tyytyväinen♥♥Ja oli meille sopiva nimikin Ulappa♥ Olemme ajelleet Luvialle ja Poriin sekä tietysti Lohjallle. Kohta taas Casperin syntymäpäiville. Mitään ei oikein voi kuvata ja syyhän on selvä. Lapsia on suojeltava!
Kun tein päätöksen lukea kirjoja, mutta olla niistä yökausia kirjoittamatta, elinhän ilman verenapainelääkettäni, koska sitä ei löytynyt edes Japanista. Portugalissa oli muutama laatikko, mutta sanoivat, että kannattaako, tässä on koko annos tätä elossapitäjää, Olinkin ja elin kuin hämähäkin langalla, kunnes alkoi tulla järkyttäviä oireita. En ole vielä valmis tässä kohtaa niistä kirjoittamaan, mutta minut pelasti nainen, lääkäri, jota kiitän elämästäni. En yhtään haraa vastaan. Lisäksi oma kardiologini, jolla kävin varmuuden vuoksi, koska yksikään kokeiltu lääke ei sopinut. Kiitos te, nyt tuntuu ihan eriltä, Tiedän että kerron tämän jutun kauhuineen teille vielä, koska siitä on hyötyä, jos joku kokee samanlaisia oireita, joita ei edes osattu yhdistää lääkkeettömyyteni. Sallikaa minun ajatella perhettäni ja olla iloinen joulusta, jota odotan ihan mielettömästi. Joulu asuu minussa kaikkina vuodeneaikoina, myös juhannuksena, mutta yhtään en sitä silloin ilmineeraa. Tosin kerran hyräilin juhannus- aatonaattona kun kumarruin maahan otaakseni käteeni Arborio-riisipaketin kaupassa. Eräs herra takanani kehui, miten suloista kun olisikin joulu. Olin huomaamattani hyräillyt jotain rakkaista joulululauluistani.. Hän oli hakenut Arborio riisipaketteja ja minä autoin: Kumarru lattialle polvillesi, työnnä kätesi tyhältä näyttävään koloon ja tartu kahteen pakettiin. Herra teki kaiken kuten olin neuvonut ja kun nousi ylös oli katseessa sellainen voitonriemu, että siirryin vähän syrjemmäs ettei vain halausta. Paras olisi soittaa vaimolle, että 'löytyi'!
Tämä korkea joulukuusi nuortemme satavuotiaassa talossa. Meri on koristelun mestari, mutta on sovittu, että tänä vuonna kuusen koristelun meillä hoitavat Casper ja Ukki. Kunpa nyt löytyisi valkokuusi, joka viime jouluna ei tiputtanut neulastakaan ennen kuin meidän kuuden viikon joulu oli vietetty.
Taas tapahtui: Lumimiehen kone, 3 -vuotias!, lakkasi toimimasta. Tämä on kyllä jo liikaa ja unohdin pyykinpesukoneen, joka kesti kauan, mutta särkyi juuri tänä vuonna. Kivat meille! Tätä vuotta en unohda!
Kiva asia, että köynnöshortensia kasvaa jo Ulapan yläpuolella ensi vuonna. Hyvät työmiehet ihan suojelivat kasvin oikeaa reunaa♥
Happy weekend darlings♥♥
Leena Lumi
.jpg)
%20(1)%20(1).JPG)
Rakkaasti teille kaikille♥♥ Minulla palaa isossa lyhdyssä kynttilä ulkona parikin vuorokautta...Muistellaan, miten maailman paras oma isi on ollut♥♥
Hei isä rakas sinne tähtiin♥♥
Hyvää isän- , isoisän ja isoisoisän päivää teille kaikille tulevaan sunnuntaihin ♥♥
.jpg)
My darlings päivänokosilla♥♥
%20(2).JPG)
Kotieliesi 21 sai taas paineet päälle, vaikka olenkin enemmän ruoanlaittaja kuin leipoja. Toki olen myös hulluna kirsikoihin. Huomenna pullotamme vaniljaisen joulukirsikkaliköörimme, joka ei ole makea, vaan makoisa. Juttu on tutusti Katri Schöderin ja kuvaajana on ollut Kirsi-Marja Savola. Jutun nimi on Viimeinen silaus ja siinäpä on joulun jälkiruokia valittavaksi. Ajattelin kokeilla upeaa Suklaa-Kirsikka-Trifleä, vaikka aikaisempi Kotilieden Alaskakku ei onnistunut ollenkaan,
.JPG)
Tämä Baked Alaska jäätelökakku vaikka ei mennyt ihan kohdilleen, antoi ikimuistoiset naurut. Onneksi olimme hyvin ruokailtuja, sillä palasimme kaupungilta syömästä eli kyseessä välipäivät.
Vuoden 2018 välipäivä ja minä 'melkein' Alaskakakun tehneenä...
Meri tässä äitiä vähän avusti. Loppujen lopuksi kaikki muistamme tuon joulun vain hauskana. Kuinka hauskaa onkaan, kun toteutan suklaisen kirsikka-triflen. Onneksi vävy on todella hyvä korjailemaan, missä olen epäonnistunut. Tämäkin resepti on Kotiliedestä.
Yritän tehdä joka joulu jonkun uuden jutun joulupöytään. Anna -lehdestä poimin aikanaan Taina Salovaaran herkullisen alkupalan ja se oli menestys eli uusi alkuruoka Hedelmäinen Manchengo.salaatti:
%20(1).JPG)
En tiedä ketään, joka ei olisi tästä pitänyt. Kokeilkaa! On upeaa kantaa tämä joulupöytään ja vasta sen jälkeen avautuu keittiön noutopöytä.
%20(1).JPG)
Ähkyyn ei kannta itseään syödä, sillä ainakin meillä joulu on päiviä ja viikkojakin joskus. Siihen auttaa vahva, vaniljainen kirsikkalikööri, joka ei ole makea. Tällä viikolla on pullotus ja kaksi ystävää on jo pyytänyt pullon, joten tottakai, jouluhan on hyvän mielen juhlaa.
Uskallan ennen isänpäivää jo olla henkisesti joulussa, sillä se on meille kuin viides vuodenaika ja mikä parasta nuoremmekin viipyvät Merin kotisaarella kunnon ajan. Reima hoitaa kaiken kalapöydän, minä valmistan vain kaksi purkillista Leenan valkosipuli, yrttisilakoita, joita ilman pöydästä puuttuu jotain ja samoin on merisiian laita. Sitä on jo tilattu vaan en kerro paljonko. Casper Julian saa kokea Välikaton Feetun touhuavan välikatolla ja sitähän me kaikki odotamme.
Mitä Kirsikka-Trifleen tulee, niin totean vain, että 'yrittänyttä ei laiteta! Resepti löytyy Ruokareseptit Leena Lumissa
Leena Lumi
Ostin jokin aika sitten kukan, jota en tunnistanut. Tuntui vain kuin tutulta. No, sehän on ruusubegonia, joita oli lapsuudenkodissani. Vien yleensä äidille jonkun hänelle tuntemattoman ja olen kovasti iloinen, että hän on innostunut viirivehkasta, Siellä se kaunis voi
Huonevehkaa eli kallaa olemme vieneet äidille pääsiäisen keltaisessa värissa ja itselle tietty myös. Äiti on hyvä niin sisäkukissa kuin puutarhassa.
Nuo punaiset kukat ovat leimukukkia äidin äidiltä. Pensas takana on Amber Jubileum, joka vaihtaa väriä miten sattuu. Itsellänikin on sitä. Helppohoitonen ja takuulla huomataan.
Emme lähteneet nyt Merimestaan syömään, vaan sisareni oli laittanut pöytään makean kakun ja voileipäkakun. Sitä ennen ja jälkeen äiti ja vävy söivät leipää graavilla merisiialla. Onneksi sitä on tilattu Mäkisen kalakaupasta riittävästi jouluksi.
Neljä sukupolvea Merimestassa. Isoisomummo ja äitimme, Nana (minä), Meri (tyttäremme) ja Casper Julian, valonkantaja, pienen perheen suuri ilo.
Vuodet vierivät, joet virtaavat ja äiti kaikessa mukana kuin aina ennenkin. Sain äidiltä sukualbumin, josta nyt kuvaamme digille perheemme kuvia monilta vuosikymmeniltä. Äiti on vaikka ette usko, todellinen naurattaja oman perheen kesken. Merikin sanoo, että mummo osaa olla niin hauska. Sen toivomme jatkuvan ja säestämme parhaamme mukaan. Casper Julianissa taitaa olla jotain samaa...
Eilen illalla iski kova Pori -nostalgia. Olimme Porissa hotellissa, sillä äiti on täyttänyt vierasmakkarinsa aika täyteen kaikkea mahdollista. Lähdimme minun vihikoiratyylilläni etsimään yhtä 'snäkäriä' joita Porissa oli ennen tosi monta ja kaikissa oli myynnissä aito porilainen. Nyt ei ole vuosikymmeniin saatu sitä alkuperäistä, joten tahto oli kova. Sain pienen vinkin ja niinpä kohdistimme kävelymme Juhana herttuan kadulle. Siellä sitä sai. Huomasin, että sisätilakin oli ja kaikenikäisiä kävi siinä noutamassa monipuolisesta valikoimasta. Minun oli kuitenkin jo vilu, joten veimme herkkumme hotelliin ja jo ensi haukkauksesta vajosin vuosikymmenien taa. Hyvänen aika sentään. Ei tapahdu, että olisimme Porissa käymättä tässä herkuttelemassa, emme tosin jätä Merimestaakaan ja Ratsula on must.
Jos kuva näyttää oudolta, se johtuu siitä, että syön 'kannen' erikseen. Saan vahvat maut kuin enemmmin riittämämään. Herkkua oli. Muualla Suomessa tätä ei osata tehdä. Kokeiltu on!
Mikä päivä ja ilta. Likka voi lähteä Porist, mutta Pori ei lähre likast! Kiitos!
Leena Lumi
PS.
Hömötiaisesta kirjoitellaan, että se on katoava laji. Syytä ei tiedetä. Meillä on onneksi niitä ollut varsin runsaasti. Ruokimme myös hömppää monipuolisesti. Suloinen lintu.
kuva Nea Siemann
