Mun on ikävä...

Mun on ikävä

Mäntyluoro

sumutruuppari äänt.

Tuntu aikanas, et

se auttoi mua itteniki

valittee oikea reiti

siin ku merimiehiiki,

mut sit se lakkas

kuulumast.

Leila Tuure, 10.12. Pori - 23.10.2024

Opettajani, ystäväni, kirjailija...Kiitos monista kutsuista tulla luoksesi...kuunnella hormien tarinoita...Mun on ikävä sua♥♥

Meistä jäi yhteinen tarina, joka löytyy blogistani nimellä Flikka voi lähteä Porist, mut Pori ei lähre flikast 

Tapaamisiin rakas Leila♥♥

Alimmainen kuva Sari Kalliomäki

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa, kieltäkää...

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa,

kieltäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta,

hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa

antakaa surijoitten tulla, esiin arkku kantakaa.

Antakaa lentokoneitten taivasta valittaen kaartaa,

hän on kuollut savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.

Kantakoon toripulut valkeissa kauloissaan mustia seppeleitä,

käyttäköön liikennepoliisit mustia käsineitä.

Hän oli pohjoinen, itä, länsi ja etelä,

hän oli sunnuntai, minun työviikkoni

keskipäiväni, keskiyöni, puheeni ja lauluni:

luulin, että rakkaus kestää ikuisesti, olin väärässä.

En päästä tähtiä talooni; ne kaikki sammuttakaa

riisukaa aurinko, kuu paketoikaa,

kaatakaa meret tyhjiin, pois metsät pyyhkikää;

mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää.

- W.H.Auden -

Maailman runosydän (WSOY 1998, suomennos Risto Ahti)

kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011

Leena Majander-Reenpään muistolle  2056-2025

Jään somevapaalle

Jään somevapaalle, että ehdin vain olla. Vain tehdä, mitä yllättäen haluamme. Sekä Areenassa että Netflixissä on menossa hyviä sarjoja, on kirjoja ja takkatuli, lunta ja polkuja, lintuja ja kauriita, Minunhan piti olla pitkällä vapaalla, mutta tahti vain kiihtyi muistakin kuin kirjoista.

Leena Lumi

Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin viimeistä....

Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.

Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu, 
mihin voisin verrata osaani?

Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun, 
se hohtaa hopeista lämpöä.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa
kuva Anne Hämäläinen

*****

Runokirjat Leena Lumissa