keskiviikko 26. maaliskuuta 2025
Tänä iltana
torstai 20. maaliskuuta 2025
Ystävämme Ukrainasta Suomessa!
Luovutin tänään presidentti Zelenskyille Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen taistelusta itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden puolesta.—Alexander Stubb
Today I presented President Zelenskyi with the Grand Cross with Collar of the Order of the White Rose of Finland for the fight for independence, sovereignty and territorial integrity. Alexander Stubb


Leena Lumi
keskiviikko 12. maaliskuuta 2025
Terveisiä Lohjalta!
Superpinkkinä vuosina hankimme aikanaan pinkin veden- ja kahvinkeittimen sekä leivänpaahtimen. Nyt on alkanut tuntua, että kaikki koneet tekevät vaihtoa uusiin. Kun lähdimme Lohjalle, muistin Merin kertoneen, että Lohjalla on myynnissä yhdessä liikkeessä Vintage- vedenkeittimiä ja jopa meidän salvianvihreän keittiön värissä.
Tässä hän nyt nököttää. Otimme litran kannun, joka riittää aamu- ja iltateellemme. Punainen toimii vielä tarvittaessa, vaikka nyt onkin poissa näkösältä. Ja onhan iso kahvinkeitin. Me ja Runoilija juomme paljon teetä.
Kiva kevättä kohti vihreää. Meillä tosin on vielä lunta yllin kyllin. Pinkillä ja tietyllä vihreänharmaalla on myös hyvä liitto, kuten on vaikka sinisellä tietyn ruskean kanssa.
Kun Casper haluaa lentää, Ukki on valmiina. Ylös ja vähän lujempaa, kuuluu jo naurunsa. Heidän molempien. Vaikka matka on pitkä ajaa etenkin talvisaikaan, mitä emme olisi Casperin puolesta. Oli järisyttävän ihanaa saada noutaa Casper kaksi kertaa päiväkodista. Unohdin kuvata ruoat, mutta voin kertoa, että Meri teki erinomaisen pinaattipiirakan. Se oli herkullista vielä aamullakin. Että voimme lähteä on kiitos naapurimme, joka hoitaa kaiken kukista lumenluontiin ja lintulaudat. Lumenluontia ei olisi tarvinnut, mutta pitihän kotolaisemme päästä sisään. Automaattikastelut on melkein kaikilla kukilla jo, mutta suihkutusta pyytävät isot viirivehkat ja lukuisat muratit. Yksi murateista on nyt peittänyt ikkunan toimistooni. Kiitos ihana naapurimme <3
Joskus vähemmän on enemmän ja se on tämä pienen kannun tarina.
Nana&Ukki
lauantai 8. maaliskuuta 2025
Naisen kuva
Hänen on muututtava, jotta mikään ei muuttuisi.
Se on helppoa, mahdotonta, vaikeaa, yrittämisen arvoista.
Hänen silmänsä ovat, tarpeen vaatiessa, joskus siniset, joskus harmaat,
mustat, iloiset, syyttä täynnä kyyneleitä.
Hän makaa miehen kanssa kuin olisi kuka muu tahansa,
ainut maailmassa.
Hän synnyttää miehelle neljä lasta, ei yhtään lasta,
yhden lapsen.
Naiivi, mutta pärjää parhaiten.
Heikko, kantaen harteillaan kaiken.
Hänen päänsä ei ole terävä kuin partaveitsi,
siksi hän säilyttää sen.
Hän lukee Jaspersia ja naistenlehtiä.
Hän ei tiedä mikä on ruuvin käyttötarkoitus ja rakentaa sillan.
Nuori, aina nuori, yhä vielä nuori.
Hän pitää kädessään siipeen haavoittunutta kyyhkystä,
kaukomatkaan säästämiään rahoja,
lihaveistä, käärettä ja votkalasia.
Minne hän kiiruhtaa, eikö hän ole väsynyt.
Ei toki, vain hieman, hyvin väsynyt, ei se haittaa.
Joko hän rakastaa miestä, tai sitten hän on itsepäinen.
Myötä, vastamäessä, luoja paratkoon.
- Wistawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)
maanantai 3. maaliskuuta 2025
Kiitos Zelenskyi, kiitos Britannian kuningas Charles, kiitos pääministeri Keir Starmer, kiitos kaikki jotka seisovat Ukrainan puolella ehdoitta!
lauantai 1. maaliskuuta 2025
Rakkautta ensisilmäyksellä
että heidät yhdisti äkillinen tunne.
Kaunista on moinen varmuus,
mutta epävarmuus kauniimpaa.
ei mitään tapahtunut heidän välillään.
Mutta mitä sanovat kadut, raput, porraskäytävät
joissa he ehkä ovat kohdanneet jo kauan sitten?
Haluaisin kysyä heiltä,
eivätkö he muista -
ehkä pyöröovessa
joskus kasvokkain?
jokin "Anteeksi" tungoksessa?
"Väärä numero" kuulokkeessa?
-Mutta tiedän kyllä heidän vastauksensa.
-Ei, he eivät muista.
He hämmästyisivät kuullessaan
että jo pidemmän aikaa
sattuma on leikkinyt heidän kanssaan.
Se ei vielä ole ollut aivan valmis
muuttumaan heidän kohtalokseen
vaan lähentänyt ja erottanut heitä,
juossut heidän tielleen
ja hihitystään pidätellen
hypännyt sivuun.
Oli merkkejä ja viestejä,
olkoonkin ettei niitä voinut lukea.
Ehkä kolme vuotta sitten
taikka viime tiistaina
lensi tietty koivunlehti
olkapäältä olkapäälle?
Jotain joutui kadoksiin ja löytyi.
Kuka tietää ettei se ollut pallo
lapsuuden pusikossa.
Oli ovenkahvoja ja ovikelloja
joissa kosketus
peitti aikaisemman kosketuksen,
matkalaukut vierekkäin.
Ehkä jonakin yönä samanlainen uni,
heti heräämisen jälkeen poispyyhkiytynyt.
Jokainen alkuhan
on vain jatkoa jollekin,
ja sattumien kirja
aina puolivälistä auki.
- Wislawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)