Tapanina on aika leikkien!

Meidän olkkariiin rakentui tiipii. Kuvassa sinne heti äiti sisustamaan, sillä tiipiissä on kunnon pohjapehmuste ja paljon tyynyjä. Huomatkaa lahjan omistajan pikkuvarpaat vasemmalla.

Ukin kanssa lukuhetki tiipiissä.

Brunssilla pöytään oli katettu iso muna. Kukaan ei tunnistanut pelottavaa olentoa, joka sieltä kuoriutui. 

Ihme epeli. Kun sitä silitti se alkoi hyristä, mutta kun kosketti vain häntää alkoi pelottava raivon ääni. Kun kaikkea oli koetetltu, sen silmät välähtelivät hurjasti.Lopulta me kaikki rauhoittuimme, uusi perheen jäsenkin nukahti toviksi

Lumoisaa välipäivien jatkoa <3

Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden...

Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen

Toivotan hyvää joulua!

 Joulu on kuin rakkaus. Se ei kysy lupaa. Se menee sinnekin, missä sitä ei osata odottaa. Se hipaisee kaikkia vauvasta vaariin. Se menee luo sairaan ja uupuneen. Se menee luo varattoman ja vauraan. Se leijuu sukujoulujen henkenä, mutta istuu myös yksinäisen pirttiin puurolle. Se silittää ryppyistä kättä, se lohduttaa leskeä. Se ei kavahda pimeitä kujia eikä kylmien asemahuoneiden yksinäisiä miehiä. Se kaihtaa riitaa ja rähinää. Se tuo pilkkeen silmiin ja valoa pimeään. Se vaeltaa haudoilla ja muistoissamme. Se rakentaa sillan rakkaisiin poisnukkuneisiimme. Se saa lasten silmät säihkymään tähtinä. Se tuo mummon silmään kyyneleen. Se saa vanhatkin koiruudet leikkimään ja pennut ihan villeiksi. Se puhaltaa lämpimästi jouluruusun nuppuihin, jotka hämmästyneinä alkavat avautua lumessa.

Joulun henki koskettaa yön kulkijoita. Se laastaroi niin ihmisten kuin eläinten kivut. Yksinäisyyteen käpertyneen se avaa rauhaan ja iloon. Se vaeltaa sairaaloiden käytävillä, suukottaa niin vastasyntyneet kuin jouluna poisnukkuvat. Joulun henki kulkee mukana hautuumaan kynttilämeressä. Se ottaa koirat sisälle perhelaumansa pariin. Se täyttää lintu- ja oravalaudat pähkinöillä. Metsäpeuran kostea katse kuin metsälampi...Pienet eläimet nukkuvat jouluyön untaan: punaturkki kiepillä, pikkuhiiret koloissaan, tupsukorvat naavapesissään. Uneton koiranulkoiluttaja tähtitaivaan alla. Joulupöydissä mummot ja papat kertovat tarinoitaan ja kaikkihan kuuntelevat, sillä tarinat ovat sukupolvien viestikapula. Vanhempamme ovat kokeneet, mitä me emme, heillä on avain tarinoiden taikaan.

"Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä...Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat lattialle..." 

(Ann-Marie MacDonald, Linnuntietä, suomennos Kaijamari Sivill)

Toivotan  hyvää joulua lukijoilleni. Toivotan hyvää joulua laivoille merillä. Toivotan hyvää joulua yksinäisille ja unohdetuille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman ihmisille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman eläimille. Toivotan hyvää joulua heille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä muiden hyväksi. Toivotan hyvää joulua rauhanrakentajille. Toivotan hyvää joulua vaivaishiirille ja maailman kuninkaille. Toivotan hyvää joulua sairaille. Toivotan hyvää joulua meille kaikille, että joulun rauha saisi laskeutua yllemme kuin lumen valo ja tähtitomu...

Amaryllikset avautuvat ihmettelemään joulun touhuja ja miksi nyt jo? No siksi, että joulussa on puuhaa ja salaperäisyyttä. Se ottaa aikaa. Koti muistaa tämän hetken, kun saavuimme Cellestä, jossa juhlimme 30 -vuotishääpäiväämme.Onko nyt jotain erikoista? Salaisuuksien kuukausi vaikenee. Vuoden rakkain kuukausi!

Joulu kaikkien ja lumiukkokin haluaa olla mukana.

Rakkaudesta jouluun....

Kauris- ja lumiukkokuvat Minna L.Immonen

 Last Christmas

Chesnuts Are Roasting On An Open Fire

The Snowman - Walking in The Air

O Holy Night

Wintersong

Rauha

 Rauha

Saavu rauha jälkeen sodan julmuuden.

 Saavu rauha maahan tuhon kauhujen.

      Saavu rauha pelkäävien lasten luo.

           Saavu rauha, lohtu meille tuo.

Saavu rauha, viha vihdoin sammuta.

     Saavu rauha, sovintoa rakenna.

Saavu rauha luokse pienten ihmisten.

        Saavu rauha, aika vapauden.

 Voimaa ja rauhaa (Kirjapaja 2024)

Teksti Anna-Mari Kaskinen, kuva Minna L. Immonen

Jokaisella joululla on omat hurmansa! Joko sinulla on LED-valopallo?

Olin serkkuni kanssa ostoksilla. Hän näytti minulle tosi hyvään pakettiin laitettua LED- pallovalosarjaa. Laatikoita oli yllin kyllin. Kunpa olisin tajunnut, että kädessäni on tämän kauden hitti. Olimme tekemässä mieheni kanssa lähtöä Lohjalle ja yhtäkkiä päätin, että tässä on nuortemme ensimmäinen yllätys. Halkaisija 50 cm ja 5 metrin virtajohto. Serkku ihmetteli, 'miten saatan antaa pois?' Totesin, että kyllä näitä matkalta jo löytyy.  Vävy kiinnitti valon päälle ja siitä tuli kuin uni. Kun lähestyi tätä varjopuolen terassia, jossa takana näkyy vaaleanpunainen leikkimökki, oli täydellinen fengf shui. Muut alkoivat sanoa samaa. Äkkiä koneelle tilaamaan omaa. Kollasin vaikka mitkä myymälät, mutta kaikki loppu tai voi tulla parin viikon päästä. Ja pahinta: Sitä ei saada enää! Kun on tarpeeksi sisukas, voi onnistua. Reima alkoi systemaattisesti tehdä hakuja alan liikkeisiin ympäri Suomen  ja....se löytyi! Tilaus tehtiin ja nyt se tuli. Ehdin jo hätistellä, mutta sanoivat, että  tämä superyllätys on heillä nyt teettänyt töitä. Hyvin kohteliaita olivat. Tuote löytyi paikasta hintakaari! Kiitos teille♥♥

Tässä sama paikka kesäkäytössä, mutta kyllä kausivalot voi sytyttää milloin haluaa. Kiitos Keljon Rusta ja Reima♥♥  Näkyy sisääntulijalle kivasti eli juuri kuten vävy laittoi heille.

Ehkä nyt kuumekin lakkaa sahaamasta edestakaisin....

Joulu saapuu vaikka en siihen nyt ihan uskokaan: Joulu tulee aina♥♥

 Minna Immosen kutsuvalla Joulupöytään! -kuvalla kerron, että flunsssa on päällä. Korona on jo testattu ja sitä se ei ole. Mietin aina, mitä tarjota teille, jos paussi iskee. Päädyin nyt tähän kuvaan ja uskon, että saan tämän aikaiseksi, vaikka juhlapöytä on vielä täynnä tekemättömiä paketteja. Yksi kova, yksi perhmeä ja yksi herkkua. Paitsi Casper saa yllätyksen, joka vielä pyörii jossain kuljetuksessa. Teemma kaiken, minkä voimme pari päivää ennen Lohjan perheemme tuloa. Vävy on tehokas apu ja silloin muut pitävät Casperille touhua.Kun Leenan valkosipuli-yrttisilakat ovat valmistuneet purkkeihin, tarttuu Lumimies toimeen 4,5 kg siikojen ja pienemmän määrän lohta lohta myös. Kaikki graavataan. Tämä on kerrottu usein ja tänä vuonna voipi käydä, että toivotan joulua muilla kuin ruokapöydän herkuilla. Kiitos Minnan, saan ihan luvan pudota hetkeksi saikulle. Sitten paketttien kimppuun, 

Paketeista sen verran, että kysyin kaikilta mitä haluavat lukea ja listasta tuli aika :kiinnostava.

 

Tätäkin ettsin ja saa nidlottuna tai äänikirjana.

Ja nyt tämä flikka menee petiin. Tavataan varmasti, sillä kuulin Välikaton Feetun kuiskeen: Kohta paranet♥♥

kuva Minna Immonen

Adventti

Talvimetsässä ajaa tuuli
kuin paimen hiutalelaumaa.
Jo aavistaa monikin kuusi
jouluvaloja saavansa kantaa.
Ojentaa oksansa kuunnellen
kohti lumista valkeutta
ja odottaa tuulta uhmaten
yön jouluisen ihanuutta.

*****

Es treibt der Wind im Winterwalde
die Flockenherde wie ein Hirt
und manche Tanne ahnt wie balde
sie fromm und licterheilig wird
und lauscht hinaus. Den Weissen Wegen
streckt sie die Zweige hin - bereit
und wehrt dem Wind und wächst entgegen
der einen Nacht der Herrlichkeit.

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Minä rakastan tätä maata,
se on karu ja kaunis niin.
Minä rakastan tätä maata
meren saarilta tunturiin.
Minä rakastan pohjoista maata,
kesän loistoa häikäisevää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata,

syksyn hehkua kirpeää.

Minä rakastan tätä maata,

kun on sielussa routa ja jää.

Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin

kevään huumassa hohtava maa,

sitä unohda en mitä nähtiin,

tahdon kiitoksen kohottaa.

Minä rakastan tätä maata,

kädenjälkiä ihmisten.

Minä rakastan tätä maata,

ikiaikojen laulua sen.

Minä rakastan hiljaista maata,

jossa soi metsän yksinäisyys,

ikihongassa laulava tuuli,

suven kirkkaus, yön hämäryys.

- Anna-Mari Kaskinen -

Tähtien alla ajattelen sinua (Kirjapaja, kuvitus Minna L. Immonen)

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!

"...miksi taistelimme:

Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus."

- Mika Waltari -

Kiitos

Finlandia https://www.youtube.com/watch?v=dcBENKvoWO8

Kuva Sari Kalliomäki

Itsenäisyyyspäivän aattona

Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken: muistot, sodan vammat, meidät.

Hetkien välit ovat olleet täynnä elettyä elämää. On tehty lapsia, taloja, työtä ja osallistuttu monenmoiseen. On menty yhteen ja erottu, on rakastettu, on kaivattu, on naurettu, on rakastettu elämää. On itketty, kun on muisteltu heitä, jotka sinne jäivät, mutta on eletty sodan krempoista huolimatta. On asteltu sitä elämän räsymattoa, jossa tummat raidat ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, ilo iloisempi. Surun tummuus: Ilon kulissi!

Kiitollisuutta emme silloin saaneet. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat uudet asenteet ja tuulet. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omasta kansastakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei epäröidä, kun isänmaa kutsuu. Silloin lähdetään! Eivät ymmärtäneet kokemattomuuttaan, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan miehitystä. Historia tuntee vain vahvemman totuuden.

Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, heilläkin on nyt rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena: Hetkemme on lyönyt. Muisto meistä kulkee kirkkaana soihtuna sukupolvelta toiselle ja unhon uneen ovat jääneet menetetyt raajat ja säryt, sillä mitä niistä kun isänmaa on vapaa. Kiitos siitä ja kaveria ei jätetä!

Sotainvalidi vm. 1922

psta ja kiitollisena
tyttäresi Leena 

Veteraanin iltahuuto

Suutelen silmiäsi rakkaani, suutelen....

Suutelen silmiäsi, rakkaani.
Suutelen kauniita silmiäsi, rakkaani.
Olkoon se hyvästi
tai näkemiin -
kaunista on elää täysin sydämin
Suomen säteilevä joulukuu.

- Mika Waltari -

Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978

WSOY 1979, toimittanut Ritva Haavikko)