Kevään ensimmäinen puutarhakirja, joten voitte olla varma,
että mennään isolla puutarhanälällä, jossa intohimoa ei voida välttää. Olen
täysin mennyttä kalua, sillä viime suvi jäi heikoksi sattuneesta syystä ja olen
tänä suvena ottamassa kaiken takaisin moninkerroin. Kaksisataakuusi sivua
puutarhailua asiantuntemuksella ja myös tunteella sai minut itämään juuri tällä
hetkellä, kun ulkona alkoi puhaltaa kylmä viima ja aurinko meni pilveen. Mutta
mitä millään on väliä, kun saa lukea tällaisia otsikoita Särkynytsydän ja
kesälumipisara, Varjossakin kukkii, kukkivat köynnökset, Ostettu kevät eli
kevätkukat ruukuissa, Istutussuunnitelma pastelliväreissä keväästä syksyyn,
Lehdet, lehdet...
Saila Roution Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Minerva 2017)
on korppoolaisen maisema-arkkitehdin, puutarhakirjailijan ja toimittajan
tekstittämä ja kuvittama tuhti tietoteos, jonka avulla on mahdollisuus saada
piha kukkimaan koko kasvukauden ja myös saada se pärjäämään tarvittaessa
sydänsuvella ilman erityisempää hoitoakin. Olemme lukeneet Sailalta aikaisemmin
Kukkia sipuleista, Puutarha laatikoissa ja Oman pihan suunnittelu. Jokainen
puutarhakirja kantaa omaa väriään, kuin kukka loistoaan ja nyt mennään
runsaudella ja vinkeillä, joilla vähemmän kokenutkin voi selvitä, mutta samalla
haastetaan tällaiset konkarit kuin minä, sen tuhat kertaa niin onnistunut kuin
epäonnistunut, sillä vieläkin löysin uusia ideoita sovellettavaksi.
Niistä ihan vähäisin ei koske kärhöjä tai sitä, mihin voidaan käyttää
kevätaikaan talven jättimäisiä kynttilälyhtyjä!
Puistotaikapähkinä ’Diane’ voi yllättää ja alkaa kukkia jopa
jo helmikuun lopusta siitäkin huolimatta, että se ei ole täysin varma
talvehtija. Mutta tässä kohtaa tietysti muistamme, sen kaunottaren, joka on
kuin kuivien risujen kasa ja yhtäkkiä se on täynnään hurmaavia vaaleanpunaisia
kukkia: lehtonäsiä! Lukiessani, että Sailan puutarhan eläimille kelpaa myös
näsiä, aloin tajuta, miksi meidän ovat niin pieniä, vain muutama rehevä yksilö
eli ehkä nyt täytyy niitäkin alkaa suojella verkoilla. Ja mikä alkaakaan näsiän jälkeen, on onnenpensas. Niin vähän kuin monet ja minä myös, keltaisesta välitämme, niin
keväällä ei ole onnenpensaan voittanutta: Aion lisätä joka kevät yhden pensaan
lisää, sillä tilaa on. Ja kun niitä on paljon, raaskii oksia jo leikata
maljakkoonkin. Ja sitten...
henkeä ihan salpaa, sillä meillä on juuri tarhamagnolia ’Lenonard Messel’, joka on hyvin suojattu jäniksiltä, mutta eilen vedin verkon ympärille,
en päälle, vielä kaksinkertaisen hallaharson tuulensuojaksi. Sailan kuva on
Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, joten olen aika onnessani, että olen
saanut omani jo kahden talven yli ja kukkimaankin.
Ja kun laskemme katseemme pensaskerroksista alas, nämme
vaikka tähtilumikelloja, joissa yhtä somat vihreät pisteet kuin kesälumipisarassa.
Toisilla lumikelloja valtoimenaan, sillä niitäkin on joka makuun:
Perinteisin peruslumikello on puistolumikello, ja pelkästään
siitä on jalostettu satoja lajikkeita. On kerrottuja, suippoja, leveitä,
vihreä- ja keltalaikullisia tai täysin valkoisia, lähes läpikuultavia kukkia.
Lumikelloihin perehtymättömälle voi olla hieman vaikea selittää syytä, miksi
samaa pientä valkoista kukkaa täytyy hankkia Niin monta lajia, kun lajien ja
lajikkeiden välillä ei näytä olevan juuri mitään eroa. Kaikki eivät ymmärrä
kahden vihreän pisteen hienoutta verrattuna siihen, että pisteet ovat
yhdistyneet laikuiksi. Tai että ne ovatkin keltaiset!
Minä ymärrän, ymmärrän! Tosin myyrien takia toisessa kukassa, siinä,
jota ilman en voi enää olla, siinä jonka takia kohta matkustan taas aika matkan,
että saisin sitä lisää ja se on kesälumipisara, ’Leucojum aestivum’. Kun näin
sen ensimmäisen kerran kukkivana, ja vihreät pisteet, sydän jätti lyönnin
väliin. Sailakin on sitä mieltä, että kesälumipisaraa tulisi istuttaa jokaiseen puutarhaan, niin upea se on:
Toisin kuin kevätlumipisaralla, kesälumipisaran varressa on
useita kukkia, jotka nuokkuvat sulokkaasti. Terälehtien kärjissä on vihreät
täplät...
Olette varmaan jo huomanneet, että Kukkaloistoa keväästä syksyyn alkaa hyvin
varhaisesta keväästä, josta kiertyy runsaasti kukkivan kesän kautta myöhäiseen
syksyyn ja koko ajan kukkii jotain. Kautta kirjan on runsaasti kuvia sekä
tietoiskuissa jokaisesta kasvista myös tieteelliset nimet, joita ei kannata vähätellä, sillä vaikkapa kallionauhus kannattaa ostaa latinalaisella nimellä
ettei vaan tulee väärää sorttia, kuten minulle kävi kerran. Kirja sisältää myös
erilaisia istutussuunnitelmia sekä mielettömästi ideoita luonnonmukaiseen
puutarhaan kuten vaikka narsissimerta, joka onkin paljon helpompaa toteuttaa, kuin tulppaanien valtakunta.
Syyt kerrotaan tarkasti kirjassa ja käymällä ne läpi voi
säästää paljon rahaa sekä pahaa mieltä. Toisaalta olen Roution kanssa samaa
mieltä, että jotkut tulppaanit vain ovat niin upeita, että vaikka kukkisivat
vain kerran, se on sitten eletty ja koettu eli onhan kukittu kerta. Kaiholla
muistelen oransseja kerrottuja tulppaaneitani, mutta mikä ilo ne olivatkaan. Toisaalta monet narsissit
kerrotuista aina tuoksuvaan runoilijannarsissiin ovat ilahduttaneet
vuosikymmeniä.
Tämä kuva, joka on luonnonmukaisesta puutarhasta Cambridgestä,
ilahduttaa kovasti minua. Tähän pyrin etupihallamme, sillä nurmikon karkotus on
onnistunut ja lemmikit sekä monet muut villikukat muodostavat ihanan niityn
mongolianvaahteroiden oksien alle. Kuvassa on Espanjansinililjaa, raunioyrttiä,
illakkoa, kaihonkukkaa ja haisukurjenpolvea.
Mikään maailman kukka ei ole niin kiitollinen ja kaunis
leviäjä kuin on idänsinililja! Lopulta se peittää kaikki tyhjät paikat ja
kivien kolotkin. Kun se lopettaa, siitä ei jää isoja, kuihtuneita lehtiä, vaan
se katoaa kuin salaperäinen kaunotar, mutta kuiskaa mennessään saapuvansa
seuraavan keväänä tuhatkertaisena. Ja se on yllättäjien sukua: Nyt löytyy sitä jo myös valkoisena ja se on hyvin herkänkaunis.
Saila painottaa pienilmaston parantamista, joka sujuu
parhaiten köynnöksillä, puilla ja pensailla. Kuvassa loistokärhö ’Miss Bateman’
kiipeämässä syreeniin. Heti ei olekaan tullut mieleen köynnösten vaikutus
pienilmastoon, mutta muuten olemme kyllä panostaneet siihen paljonkin.
Tuulensuojaa on saatava! Onneksi meillä on yhdellä sivulla kuusiaita ja
pohjoisen puolella kuusiaidanne ja muutenkin paljon jo suuria sekä keskisuuria pensaita.
Köynnöshulluna en pysty enää laskemaan miten monta alppikärhöä somistaa
kuivunutta kääpiösyreeniä tai kiipeää pitkin elävää puistosyreeniä. On se näky
kun siniset kukat aukeavat touko-kesäkuulla ja mikä käsittämättömintä, nyt tuo
kärhö on alkanut levitä itsestään! Roution kirjasta kyllä tajuan heti, että
olisi saatava vielä viinikärhöä mukaan, että olisi kärhökukintaa myös
heinä-elokuussa.
Kukkaloistoa keväästä syksyyn kirjan vahvuudet ovat Sailan eloisa tyyli
kertoa kasveista eli saa humaltua puutarhasta, vaikka on hyvä tietääkin jotain.
Puutarha ei myöskään tavallaan ole ikinä valmis, mutta miksi vähätellä:
Puutarhan viehätys on juuri sen ikuinen uudistuminen ja alituiset yllätykset.
Puutarha opettaa sietämään vastoinkäymisiä, mutta innoittaa myös uusiin haasteisiin.
Kirjan vankka runko on Sailan tietopuoli, josta voi ammentaa tätä kirjaa
käyttämällä oppia sen sataan tai jopa tuhanteen istutukseen. Myös innovatiivisuus,
sillä sitä voi tulla sokeaksi omalleen eli ei aina tajua kaikki
mahdollisuuksia, joista esimerkkinä olen minä, kun en heti tajunnut
kerroksellisuuden rikkautta. Nyt erikokoiset pensaat ovat tärkeimmät vaalittuni. Kukkaloistoa kirjan herkin viehätys on
kuljettaa ’hienojen’ kukkien joukossa akileijaa, lehtosinilatvaa, koiranputkea,
kuusamaa, käenkaalia, käenrieskaa tai juuri näsiää, josta aloitimme.
Se kaunis on vaikka tässä syyskuvassa, jossa valkokukkainen
syysmyrkkylilja on katseenvangitsija, mutta huomaamme aiemmat kukkijat samalta
paikalta: akileija, japaninhiirenporras, siperianesikko, harjaneilikka ja
varjolilja. Niin, varjoliljat rakkaani...
En syyskesän rakastajana uskalla mitenkään nyt maaliskuussa
lopettaa syyskuvaan, joten katsokaa tätä atsurinhelmililjaa, joka pungertaa
rohtosormustinkukan lehtiruusukkeen välistä. Pian kuulemme kurjet ja sitten se
alkaa: Ihana puutarhamania, joka on oikeastaan ympärivuotinen eli esiintyy talvella piilevänä, helmikuussa puhkeaa, aina yhtä
arvaamaton, mutta takuulla kaivattu! Maaliskuu on ostetun kevään kliimaksia♥
*****
