Saila Routio: Kukkaloistoa keväästä syksyyn

Kevään ensimmäinen puutarhakirja, joten voitte olla varma, että mennään isolla puutarhanälällä, jossa intohimoa ei voida välttää. Olen täysin mennyttä kalua, sillä viime suvi jäi heikoksi sattuneesta syystä ja olen tänä suvena ottamassa kaiken takaisin moninkerroin. Kaksisataakuusi sivua puutarhailua asiantuntemuksella ja myös tunteella sai minut itämään juuri tällä hetkellä, kun ulkona alkoi puhaltaa kylmä viima ja aurinko meni pilveen. Mutta mitä millään on väliä, kun saa lukea tällaisia otsikoita Särkynytsydän ja kesälumipisara, Varjossakin kukkii, kukkivat köynnökset, Ostettu kevät eli kevätkukat ruukuissa, Istutussuunnitelma pastelliväreissä keväästä syksyyn, Lehdet, lehdet...

Saila Roution Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Minerva 2017) on korppoolaisen maisema-arkkitehdin, puutarhakirjailijan ja toimittajan tekstittämä ja kuvittama tuhti tietoteos, jonka avulla on mahdollisuus saada piha kukkimaan koko kasvukauden ja myös saada se pärjäämään tarvittaessa sydänsuvella ilman erityisempää hoitoakin. Olemme lukeneet Sailalta aikaisemmin Kukkia sipuleista, Puutarha laatikoissa ja Oman pihan suunnittelu. Jokainen puutarhakirja kantaa omaa väriään, kuin kukka loistoaan ja nyt mennään runsaudella ja vinkeillä, joilla vähemmän kokenutkin voi selvitä, mutta samalla haastetaan tällaiset konkarit kuin minä, sen tuhat kertaa niin onnistunut kuin epäonnistunut, sillä vieläkin löysin uusia ideoita sovellettavaksi. Niistä ihan vähäisin ei koske kärhöjä tai sitä, mihin voidaan käyttää kevätaikaan talven jättimäisiä kynttilälyhtyjä!

Puistotaikapähkinä ’Diane’ voi yllättää ja alkaa kukkia jopa jo helmikuun lopusta siitäkin huolimatta, että se ei ole täysin varma talvehtija. Mutta tässä kohtaa tietysti muistamme, sen kaunottaren, joka on kuin kuivien risujen kasa ja yhtäkkiä se on täynnään hurmaavia vaaleanpunaisia kukkia: lehtonäsiä! Lukiessani, että Sailan puutarhan eläimille kelpaa myös näsiä, aloin tajuta, miksi meidän ovat niin pieniä, vain muutama rehevä yksilö eli ehkä nyt täytyy niitäkin alkaa suojella verkoilla.  Ja mikä alkaakaan näsiän jälkeen, on onnenpensas. Niin vähän kuin monet ja minä myös, keltaisesta välitämme, niin keväällä ei ole onnenpensaan voittanutta: Aion lisätä joka kevät yhden pensaan lisää, sillä tilaa on. Ja kun niitä on paljon, raaskii oksia jo leikata maljakkoonkin. Ja sitten...

henkeä ihan salpaa, sillä meillä on juuri tarhamagnolia ’Lenonard Messel’, joka on hyvin suojattu jäniksiltä, mutta eilen vedin verkon ympärille, en päälle, vielä kaksinkertaisen hallaharson tuulensuojaksi. Sailan kuva on Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, joten olen aika onnessani, että olen saanut omani jo kahden talven yli ja kukkimaankin.

Ja kun laskemme katseemme pensaskerroksista alas, nämme vaikka tähtilumikelloja, joissa yhtä somat vihreät pisteet kuin kesälumipisarassa. Toisilla lumikelloja valtoimenaan, sillä niitäkin on joka makuun:

Perinteisin peruslumikello on puistolumikello, ja pelkästään siitä on jalostettu satoja lajikkeita. On kerrottuja, suippoja, leveitä, vihreä- ja keltalaikullisia tai täysin valkoisia, lähes läpikuultavia kukkia. Lumikelloihin perehtymättömälle voi olla hieman vaikea selittää syytä, miksi samaa pientä valkoista kukkaa täytyy hankkia Niin monta lajia, kun lajien ja lajikkeiden välillä ei näytä olevan juuri mitään eroa. Kaikki eivät ymmärrä kahden vihreän pisteen hienoutta verrattuna siihen, että pisteet ovat yhdistyneet laikuiksi. Tai että ne ovatkin keltaiset!

Minä ymärrän, ymmärrän! Tosin myyrien takia toisessa kukassa, siinä, jota ilman en voi enää olla, siinä jonka takia kohta matkustan taas aika matkan, että saisin sitä lisää ja se on kesälumipisara, ’Leucojum aestivum’. Kun näin sen ensimmäisen kerran kukkivana, ja vihreät pisteet, sydän jätti lyönnin väliin. Sailakin on sitä mieltä, että kesälumipisaraa tulisi istuttaa jokaiseen  puutarhaan, niin upea se on:

Toisin kuin kevätlumipisaralla, kesälumipisaran varressa on useita kukkia, jotka nuokkuvat sulokkaasti. Terälehtien kärjissä on vihreät täplät...

Olette varmaan jo huomanneet, että Kukkaloistoa keväästä syksyyn alkaa hyvin varhaisesta keväästä, josta kiertyy runsaasti kukkivan kesän kautta myöhäiseen syksyyn ja koko ajan kukkii jotain. Kautta kirjan on runsaasti kuvia sekä tietoiskuissa jokaisesta kasvista myös tieteelliset nimet, joita ei kannata vähätellä, sillä vaikkapa kallionauhus kannattaa ostaa latinalaisella nimellä ettei vaan tulee väärää sorttia, kuten minulle kävi kerran. Kirja sisältää myös erilaisia istutussuunnitelmia sekä mielettömästi ideoita luonnonmukaiseen puutarhaan kuten vaikka narsissimerta, joka onkin paljon helpompaa toteuttaa, kuin tulppaanien valtakunta.

Syyt kerrotaan tarkasti kirjassa ja käymällä ne läpi voi säästää paljon rahaa sekä pahaa mieltä. Toisaalta olen Roution kanssa samaa mieltä, että jotkut tulppaanit vain ovat niin upeita, että vaikka kukkisivat vain kerran, se on sitten eletty ja koettu eli onhan kukittu kerta. Kaiholla muistelen oransseja kerrottuja tulppaaneitani, mutta mikä ilo ne olivatkaan. Toisaalta monet narsissit kerrotuista aina tuoksuvaan runoilijannarsissiin ovat ilahduttaneet vuosikymmeniä.

Tämä kuva, joka on luonnonmukaisesta puutarhasta Cambridgestä, ilahduttaa kovasti minua. Tähän pyrin etupihallamme, sillä nurmikon karkotus on onnistunut ja lemmikit sekä monet muut villikukat muodostavat ihanan niityn mongolianvaahteroiden oksien alle. Kuvassa on Espanjansinililjaa, raunioyrttiä, illakkoa, kaihonkukkaa ja haisukurjenpolvea.

Mikään maailman kukka ei ole niin kiitollinen ja kaunis leviäjä kuin on idänsinililja! Lopulta se peittää kaikki tyhjät paikat ja kivien kolotkin. Kun se lopettaa, siitä ei jää isoja, kuihtuneita lehtiä, vaan se katoaa kuin salaperäinen kaunotar, mutta kuiskaa mennessään saapuvansa seuraavan keväänä tuhatkertaisena. Ja se on yllättäjien sukua: Nyt löytyy sitä jo myös valkoisena ja se on hyvin herkänkaunis.

Saila painottaa pienilmaston parantamista, joka sujuu parhaiten köynnöksillä, puilla ja pensailla. Kuvassa loistokärhö ’Miss Bateman’ kiipeämässä syreeniin. Heti ei olekaan tullut mieleen köynnösten vaikutus pienilmastoon, mutta muuten olemme kyllä panostaneet siihen paljonkin. Tuulensuojaa on saatava! Onneksi meillä on yhdellä sivulla kuusiaita ja pohjoisen puolella kuusiaidanne ja muutenkin paljon jo suuria sekä keskisuuria pensaita. Köynnöshulluna en pysty enää laskemaan miten monta alppikärhöä somistaa kuivunutta kääpiösyreeniä tai kiipeää pitkin elävää puistosyreeniä. On se näky kun siniset kukat aukeavat touko-kesäkuulla ja mikä käsittämättömintä, nyt tuo kärhö on alkanut levitä itsestään! Roution kirjasta kyllä tajuan heti, että olisi saatava vielä viinikärhöä mukaan, että olisi kärhökukintaa myös heinä-elokuussa.

Kukkaloistoa keväästä syksyyn kirjan vahvuudet ovat Sailan eloisa tyyli kertoa kasveista eli saa humaltua puutarhasta, vaikka on hyvä tietääkin jotain. Puutarha ei myöskään tavallaan ole ikinä valmis, mutta miksi vähätellä: Puutarhan viehätys on juuri sen ikuinen uudistuminen ja alituiset yllätykset. Puutarha opettaa sietämään vastoinkäymisiä, mutta innoittaa myös uusiin haasteisiin. Kirjan vankka runko on Sailan tietopuoli, josta voi ammentaa tätä kirjaa käyttämällä oppia sen sataan tai jopa tuhanteen istutukseen. Myös innovatiivisuus, sillä sitä voi tulla sokeaksi omalleen eli ei aina tajua kaikki mahdollisuuksia, joista esimerkkinä olen minä, kun en heti tajunnut kerroksellisuuden rikkautta. Nyt erikokoiset pensaat ovat tärkeimmät vaalittuni.  Kukkaloistoa kirjan herkin viehätys on kuljettaa ’hienojen’ kukkien joukossa akileijaa, lehtosinilatvaa, koiranputkea, kuusamaa, käenkaalia, käenrieskaa tai juuri näsiää, josta aloitimme.

Se kaunis on vaikka tässä syyskuvassa, jossa valkokukkainen syysmyrkkylilja on katseenvangitsija, mutta huomaamme aiemmat kukkijat samalta paikalta: akileija, japaninhiirenporras, siperianesikko, harjaneilikka ja varjolilja. Niin, varjoliljat rakkaani...

En syyskesän rakastajana uskalla mitenkään nyt maaliskuussa lopettaa syyskuvaan, joten katsokaa tätä atsurinhelmililjaa, joka pungertaa rohtosormustinkukan lehtiruusukkeen välistä. Pian kuulemme kurjet ja sitten se alkaa: Ihana puutarhamania, joka on oikeastaan ympärivuotinen eli esiintyy talvella piilevänä, helmikuussa puhkeaa, aina yhtä arvaamaton, mutta takuulla kaivattu! Maaliskuu on ostetun kevään kliimaksia♥

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa