Sinä olet yhä täällä
unikon siemenkotia lyijykyniesi joukossa - lohduksi
kuusenoksia kaapin päällä,
löytyy myös kimppu lumikelloja,
niin että voi valita: joulu tai kevät.
Myös viinilasit ovat täällä.
Joskus et huomaa edes lumisadetta,
joskus sataa vettä pöydällesi.
Yhdentekevää, kevät tulee kaikesta huolimatta,
et saa silmiäsi irti pienistä ruohonkorsista, vihertävistä,
ja tunnistat itsesi kaikissa puissa:
ne kuihtuvat ja puhkeavat eloon yhä uudelleen -
voi sinua, sillä kaikki kukkii
ja sinä olet kerjäläinen ja ne näkevät sinut
tuhatkertaisessa loistossa.
Ja rastaat, pääskyt ja mehiläiset tulevat,
luo silmäsi maahan syreenisadekuurossa,
sinähän tiedät: olet lyijynraskas
tässä tuoksussa, lepattavassa.
Sillä kevät on juuri sellainen, et voi
muuta muistaa et sanoa,
vaikka hyvä olisi valikoida
niin kuin nainen kokeilee hattuja,
yhtä toisensa jälkeen.
Olisi hyvä torjua tuo kohtalo,
murskata synkkä, ankara patsas,
heilahtaa ja pyöriä loiton,
kaivatun musiikin tahtiin.
Mutta sinulla ei ole muuta musiikkia, olet yhä täällä -
ja mustien harsojen takaa
nousee kukkameri kuin kohtalo.
- Erzsébet Tóth -
Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011, suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Allu
Vau! Dramaattinen, kaunis runo. Ja.. aivan ihanat lumikellot. Meillä ne eivät oikein menesty jostain kumman syystä.
VastaaPoistaSatu, kiitos<3 Voit arvata, että rakastan lumikelloja, mutta minullekaan ei niitä suoda, myyrät eivät salli...Kuva on ystävältäni. Niin epistä, että ei lumikelloja...Mukavaa viikonloppua<3
PoistaOlipa Leena taas niin loistovalinta, tyypillistä hienoa tilannetajuasi jälleen! Kiitos!
VastaaPoistaRita, kiitos<3 Pidän tästä niin paljon, että en malta päästää irti.
PoistaOn oikein puutarhaihmisen lemppariruno, tosin hattupuoli ei sovi minulle, jos lippiksiä ja pipoja ei lasketa mukaan.
VastaaPoistaNoita kukansiemeniä löytyy joka puolelta, takin taskuista, farkkujen ja verkkareiden taskuista, kaapeista, lipaston laatikoista ja joskus ihmettelen jääkapin lokerosta löytyviä siemeniä.
Mai, eikö vain!
PoistaSama täällä, jopa villikukkien siemeniä, sillä kun liikun nyt uusilla villikukkaniityillämme, projekti nimeltään nurmikon karkoitus, kerään taskuihin ja on tarkoiuts siirtää toiseen kohtaan, sitten tulee jotain väliin. Joukossa myös pähkinöitä, sillä oravavat juoksevat jaloissani, yöt valvome katsoen bambeja...Puutarhurin elämä on ihanan boheemia!
<3
Onpa kaunis runo. Lumikellot ovat ihania, kevään suosikkikukkiani. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaAnneli, kiitos<3 Ne ovat niin suloisia, mutta myyrät syövät ne minulta aina, ehkä löydän yhden kukan sieltä, toisen täältä. Niiden sijasta nyt sitten harrastan kesälumipisatoita, mutta niiden aika myöhemmin.
PoistaKiitos samoin sinulle! Nyt lähden suojaamaan kartiovalkokuusia auringon rökitykseltä. kohta jo sulattelen niiden juuristoja eli jos tämä näin menee, vappuna on suojat pois, kuten ennenkin.
<3
Upea runo! Kevät tulee, väistämättä....
VastaaPoistaBetween, kiitos, minäkin pidän!
PoistaEiköhän aleta kohta vetää puutarhaa taas palkkiin:)
<3
Mitenkähän tämä runo pitäisi ymmärtää? Kirjoittaako runoilija itsestään? Itselleen? Miksi hän käyttää toista persoonaa? Miksi ei puhu itselleen suoraan? Saako kevät hänet näkemään itsensä uusin silmin - tai vanhoin silmin ja huomaa ajan kuluneen ja kuluvan vielä pitkään?
VastaaPoistaSuomennos on varmaan kohdillaan. Launonen ja Jávorszky ovat tehneet sen verran paljon työtä porukoissa.
Ketjukolaaja, kukin omista lähtökohdistaan. Kun lukee koko kirjan, tietää, mikä on lopputulema, mutta voihan tämän runon kokea siitä irtikin. On tässä kuitenkin minusta läsnä myös lopullinen lähtö, mutta minä olenkin sisimmältäni pessimisti, vain ulkoisesti ihan muuta.
PoistaEntäs jos huomaa ajan kuluneen ja tajuaa, että aika on kohta loppu, raja saavutettu, mutta edelleen unikon siemenkodat ja lumikellot, vaikka suru ja mustat harsot, mutta kukat jatkavat.
Runoilija taitaa puhua rakastetulleen, joka tekee lopullista lähtöä.
Samoin ajattelen, sillä kirjan muutkin runot: Puhdasta kultaa<3
(Tiedätkö kuka on suomentanut Walcottia?)
Kyllä se kevät tulee, vaikka talvi yrittääkin vielä turhan usein uhitella. Lämpöä kaipaan jo siihen malliin, että olen kehittänyt itselleni kamalan matkakuumeen.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, yöt ovat järkyn kylmiä, mutta päivät aurinkoisia niin, että tänään suojaan kartiokuuset.
PoistaMinä en ikinä matkusta lämpöön! Se on kerran tehty ja riitti, paitsi olin kyllä kerran myös alpeilla kuumalla (silloin taisi alkaa se eka melanooma, sillä lekottelin tunteja ohuessa vuoristoilmassa auringossa...), mutta en enää. Rakastan matkoja Keski-Eurooppaan ennen turistisesonkia ja syksyllä sesongin jälkeen: Siitä löytyy monta etua.
Tyttäremme on kuin sinä eli ei tiedä, vaikka vielä muuttaisivat lämpimään pysyvästi.
<3
Minä jo erehdyin kuvittelemaan että nyt olet saanut onnistumaan lumikellot ja vieläpä näin aikaisin.
VastaaPoistaTuo runo on mahtava!
Hyvää kevääntuloa sinnekkin, meillä vielä on hiukan luntakin kukkien peittona joka on vain hyvä juttu.
Irma, ikinä, ikinä se ei onnistu:) Mikä piru siinä on, että myyrät syövät juuri ne. Toinen mikä hiertää ovat tulppaanit, mutta onneksi ne eivät enää jaksa ihan pysyä mun tahdissa eli joskus tulppaanit jopa kukkivat upeasti. Alkaisin harrastaa historiallisia tulppaaneja, jos saisin vakuutuksen, että myyrät eivät niitä vie, eikä talvi.
PoistaTuo runo on kevät, kukat, kaipaus ja rakkaus. Se on kaikki.
Kiitos samoin sinulle kukkien valtiatar♥♥♥
Kiva runo. Mukavaa kevättä!
VastaaPoistaSatu, samaa mieltä:) Kiitos samoin sinulle<3
Poista<3!
VastaaPoistaSanna!♥
Poistanyt kohta levittelen niitä lisää kalliollemme
VastaaPoistaHannele, ihanan eksoottista<3
PoistaMikä runo! Ja rastaat pääskyt ja mehiläiset toden totta kohta tulevat.. Tämä oli hunajaa leivällä, tämä runo. Kiitos sinulle!
PoistaKaisi
Kaisi, tässä on niin paljon...kuin kaikkeus.
PoistaOle hyvä!<3
Lumikellosipulit hyvä siirtää uusiin paikkoihin nyt... (ei unikkoja)
VastaaPoistaHannele, vähän vaikeeta, kun myyrät ovat ne syöneet.
Poista<3