tiistai 8. lokakuuta 2024

Wim's Redin vaihteleva kauneus houkuttaa ja koukuttaa!


Syyshortensia Wim's Red on tässä jo vaihtanut vaaleanpunaiseen väriin. Se on nähnyt koko etupihan murroksen, kun viime talvi teki tuhojaan. Melkein kaikki on uusittu, vaan ei hortensioita. Puutokset korvattiin helmiorapihlajalla sekä kahdella tuurenpihlajalla sekä isoimmalla tuijalla, mitä saimme sillä hetkellä. Yritän tässä nyt esittää tämän viehkon pensaan kauneutta, mutta tämäpä ei alistukaan kameralle kuten syyshortensia Grandi Floralle. Pahoittelen kuvia, mutta on tämä vaan niin ihana, että ostimme toisen pohjoisrinteeseen. Ensimmäinen huomio tänä vuonna on, että on kasvanut reippaasti korkeutta ja toinen, että vaikka oli suojus jo poistettu hyvin myöhään, mitä Reima aina häpeää kun saatan viedä vaikka atsaleat verkoissa äitienpäivään, ottaa pois ja laittaa vielä takaisin pariksi viikoksi. Olen niin posttramatisoitunut siitä atsaleasta, jossa oli noin sata valkoista aukeavaa nuppua kun lähdimme äitienpäivänä Luvialle ja kun palasimme ei yhtäkään...joten olen päättänyt voittaa tämän kisan. Kuvat siis ovat mitä ovat ja siksi tarvitsisin toisen elämän, että eläisin sen valokuuvaajana.


Tästä kuvasta näette kasvun. Nyt haalean pinkin kausi. Ja alempana olisi myös kukintoja, joten reissussa on ollut pihallamme asustava suuri jänis. Luulee olevansa perheenjäsenemme...


Sama kuva kuin alussa, mutta voinhan kertoa, että tämä hortensia ei paljoa vaadi. Kaksi kertaa suvessa rodolannoitus ja nyt on aikaa sitten saanut syyslannoituksen. Kartiokuuset kera tuijan tai tuijien ja kiinanmarjakuusen kuuluvat tähän mongolianvaahteroiden etupihametsikköön. 

Tämä kuva voi hälyttää, mutta ei hätää. Taustalla näkyvän Grandi Floran kukinto on alhaalta hiukka tyhjä, mutta sen alla kasvaa Amber Jubileum, jota voi leikellä aika huolettomasti ja alaoksilla saavat kasvaa siniset alppikärhöt vahdittuina. Niin ja atsaleat ja pieni syyshortensia Bombshell.

Wim's Red kalliolle päin ja kuten tiedättekin, noita kartiovalkokuusia on hirmuinen määrä! Yritän rauhoittua, sillä nyt tuijat....Oli hiukka työtä saada Reima uskomaan, että etupihan iso  tuija on verkotettava! Alapihalla kävi niin, että tosi iso tuija oli alhaalta ja keskeltä nakerrettu ennen kuin huomasimmekaan. Siinäpä oli lyhyt vapaa. Myös kastanja ja jokainen atsalea on verkotettu. Ei haittaa, sillä ei enää kanaverkkoa vaan sitä tiheää vihreää.


Syyshortensia Grandi Floran erityisvärinen syksy. Vuotta en muista.


Ja tässä mihin pyrimme! Kunpa nyt saisi rauhassa tähän finaaliin asti. Ihana hortensia
♥♥

Laitan kuvan jos onnistuu. Lupaan sen. Vähä hektinen päivä, kun olen samalla valmistanut kovasti odotetuille Casper&co gulassia mun tyyliin. Onneksi se on nyt uunissa kolme tuntia.
Huomenna saattaa tulla ihan eri muu juttu kuvalla, jos saamme onnistumaan ennen kuin lähdemme noutamaan hedelmiä yms. Ja lintujen ruokinta-aika on alkanut, joten 'bitte schön...vergissen sie nicht'♥♥

Bis Morgen!

Leena Lumi

2 kommenttia:

  1. Danke schön! Aivan hurmaavia syyskuvia. Teillä on tosi kaunis piha. Wim's redin sävy on häkellyttävä. Verkottamisen suhteen täältä löytyy kohtalotoveri. Jokaikinen timanttituija on kesät talvet alaosastaan suojattu - yhden syödyn tuijavahingon jälkeen on toimittu näin, ja tuijia on tontilla parisenkymmentä. Samoin juhannusruusua lukuunottamatta kaikki pensasruusut on verkolla suojattu. Metsäkauriit kulkevat täällä kuin kotonaan, joten muuta vaihtoehtoa ei ole. Ehkä ruusujen kanssa voi sitten vähän höllätä, kun kasvavat isommiksi. Mukavaa kokoontumista perheen kanssa!
    -Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bitte Helena! Kuvat eivät minun näytölläni ole yhtä kirkkaat kuin pitäisi olla, mutta ei valiteta pienistä. Paljon kiitoksia. Aloitimme tuijat vasta muutama vuosi sitten, ja etenkin sen suurimman alaosan jyrsimä ottaa päähän.Se oli niin kaunis paikassaan, Isompi kuin etupihalla, jonka Reima tänään verkotti .Mutta se kuuntoutuu nyt kauan verkon ympäröimänä. En ole nähnyt vielä ruusuja syötynä. Niistä suuri osa tuhoutui, kun täällä on ollut menossa mielettömän iso infra räjäytyksineen, Pomo oli antanut ohjeet kaivureille, että tontin yli ei mennä. Niinpä vain kaivoivat kaikki lehdon puolella olevat ruusut, jo iron tuurenpihlajan sekä isän muistoruusun, jonka nimeä kukaan ei tiennyt. Kun menimme Luvialle, isä oli jo vastassa...Saimme vähän korvausta, mutta Luvia -ruusua, joksi sitä nimitimme, emme ikinä saa takaisin. Ai, ne ovat vielä nuoria. Tuskin kohta enää koskevat. Täytyyhän niidenkin saada elää.Kauriiden. Ainakin viime vuonna puolalaiset omenat maksoivat vain euron kilolta. Halkaisin yhden ja tuoksu oli kuin lapsuudesta. Siitä tuli hyvä piirakkakin. Ehkä vanhoja lajikkeita. Utelias kysymys, puhutko todellakin METSÄKAURIISTA siellä Lapissa? Biologi sanoi minulle, että ilmastonlämpeneminen on tuonut ne tänne Keski-Suomeen ja niiden hennot sorkat eivät kestä routaa täällä. Eivät saa kaivettua ruokaa. Kiitos paljon♥♥ Casper kaiken keskipisteenä!

      Poista