sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
IHMISET OVAT SUVAITSEVAISIA, JOS...
Ihmiset ovat suvaitsevaisia, jos heidän on hyvä olla. Toisten asioita tonkivilla ei ole kotona mitään miellyttävää tongittavaa.
- Axel Sandemose -
- Axel Sandemose -
VARJELE MEITÄ HEIKOILTA...
Varjele meitä heikoilta, sillä he perivät kaiken, mitä ei ole naulattu kiinni.
(Mitchardin kirjasta Onnen mahdollisuus)
(Mitchardin kirjasta Onnen mahdollisuus)
VALKOLEHDOKKI 'PLANTERA BIFOLIA'
Tämä suviyön kuningatar, huumaa yötuoksullaan, viettelee perhosmaisella viehkeydellään, viihtyy lehdoissa, määrää itse, missä viihtyy, kuuluu jännittäviin kämmekkäkasveihin. Juuri nyt on Valkolehdokin Aika.NURMILINTU
Ma, laululintu, siivin uupuvin,
en tahdo olla vapaa, sit' en kestä.
Maan suojaan lennän taivaan syvyydestä.
Pesääni vanhaan janoon takaisin.
Sun sydämes on pesä kaikkein parhain,
sun sydämesi, jonka löysin varhain
ja josta myrskyn siipi minut vei.
Oi sano, rakkauttas vienyt ei
se myrsky, jonka turmantyöt me näimme,
se jyly pitkäisen, min alle jäimme,
mi lemmen aamutähden repi pois.
Nyt, sateen jälkeen, etkö muistaa vois,
vain etten tahdo toista laulupuuta,
en koko maailmasta pesää muuta.
Pois nurmilintuasi ethän häädä?
Suo mulle sija! Suo mun syliis jäädä!
Suo minun lentää kotiin ainoaan.
Ei ole suloisempaa päällä maan.
- Saima Harmaja -
Kootut runot (WSOY)
en tahdo olla vapaa, sit' en kestä.
Maan suojaan lennän taivaan syvyydestä.
Pesääni vanhaan janoon takaisin.
Sun sydämes on pesä kaikkein parhain,
sun sydämesi, jonka löysin varhain
ja josta myrskyn siipi minut vei.
Oi sano, rakkauttas vienyt ei
se myrsky, jonka turmantyöt me näimme,
se jyly pitkäisen, min alle jäimme,
mi lemmen aamutähden repi pois.
Nyt, sateen jälkeen, etkö muistaa vois,
vain etten tahdo toista laulupuuta,
en koko maailmasta pesää muuta.
Pois nurmilintuasi ethän häädä?
Suo mulle sija! Suo mun syliis jäädä!
Suo minun lentää kotiin ainoaan.
Ei ole suloisempaa päällä maan.
- Saima Harmaja -
Kootut runot (WSOY)
BROKEBACK MOUNTAIN
Kiitos Sooloilijan, ymmärsin tänään katsoa unohtumattoman elokuvan Brokeback Mountainin. Tästä olisi paljon sanottavaa, mutta antaa olla nyt. Riittänee, kun kerron, että leffa meni minun kolmen kärkeen heti. Toivoisin kaikkien näkevän tämän Wyoming -leffan ja myös sisäistävän sen. Kalliovuoret...tarina perustuu Annie Proulxin novelliin ja sen on ohjannut Ang Lee. Kuvaotot aivan uskomattomat ja tarina: itse elämä.http://www.youtube.com/watch?v=keZhYJMjp3s
lauantai 27. kesäkuuta 2009
MAISEMA
On ehtoo hämäräinen,
ja saunat sauhuaa.
Ruislintu yksinäinen
vain jossain narahtaa.
On luona tuvan seinän
unikko punainen,
ja jossain tuoksu heinän
ui yli peltojen.
Soi kaukaa kosken humu
kautt' illan hiljaisen.
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen.
Ruislintu yksinäinen
taas jossain narahtaa..
On ehtoo hämäräinen
ja saunat sauhuaa.
- Kaarlo Sarkia -
ja saunat sauhuaa.
Ruislintu yksinäinen
vain jossain narahtaa.
On luona tuvan seinän
unikko punainen,
ja jossain tuoksu heinän
ui yli peltojen.
Soi kaukaa kosken humu
kautt' illan hiljaisen.
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen.
Ruislintu yksinäinen
taas jossain narahtaa..
On ehtoo hämäräinen
ja saunat sauhuaa.
- Kaarlo Sarkia -
YHÄ LEIKKII LAPSET TUOLLA...
Yhä leikkii lapset tuolla. Mut katso, lahden puolla jo purjeita riisutaan. Häly hiljeni jo crescendo. Soi äänetön diminuendo. Nyt yhtyy vilulullaan meren välke, ruskon kulta, tuoksut, multa
suviyön Finlandiaan.
- Lauri Pohjanpää -
suviyön Finlandiaan.
- Lauri Pohjanpää -
MINUN OLI AINOA
Olen täydenkuun morsian.
Alasti vaellan puutarhassani kuun hyväiltävänä.
Yökiitäjät tarjoavat nektareitaan, lepakot sukivat hiuksiani, ruusujen tahmea makeus peittää ihoni.
Täyttymyksen odotus.
Uurnalehdossa pysähdyn: Ei ole toista. Minun oli ainoa.
Muistan.
Lohduttaen puutarhani varjot kutovat unohduksen seitin ylitseni.
- Leena Lumi -
Alasti vaellan puutarhassani kuun hyväiltävänä.
Yökiitäjät tarjoavat nektareitaan, lepakot sukivat hiuksiani, ruusujen tahmea makeus peittää ihoni.
Täyttymyksen odotus.
Uurnalehdossa pysähdyn: Ei ole toista. Minun oli ainoa.
Muistan.
Lohduttaen puutarhani varjot kutovat unohduksen seitin ylitseni.
- Leena Lumi -
KULTARINTA NÄYTTI HÄNELLE TIEN...
Kultarinta näytti hänelle tien. Aurinko paistoi ja korkea sininen kaarikatto säteili kirkkaana ja pehmeänä. Kaikki oli uutta ja hiljaista, mutta mikään ei olut pelottavaa eikä yksinäistä.
- F.H.Burnett - (Salainen puutarha)
- F.H.Burnett - (Salainen puutarha)
RISTINUMMEN ASEMAN RUUSU
Huhtikuussa 2003 sain tehdä Viherpiha -lehteen jutun omasta puutarhastani. Lehti ilmestyi 29.4. ja jutun nimi oli Intohimolla puutarhasta. Lukijat äänestivät juttuni ko. lehden parhaaksi. Sain kuvaajakseni loistavan puutarhakuvaajan Arto Rantasen. Hänen kanssaan oli ilo työskennellä sillä molempien aito kiinnostus kasveihin tuki työtämme. Arto toi sitten kerran minulle pienen ruusupuskan alun ja kertoi sen olevan Ristinummen aseman ruusu. Ruusu seuran jäsenet olivat kuulleet mittavista asfaltoinneista aseman ympäristössä ja lähtivät ruusua pelastamaan. Kun he saapuivat paikalle, asfaltti peitti jo kaiken. Joku onnistui kuin ihmeen kaupalla kuitenkin löytämään vähän tätä herkkää ruusua ja siitä se sitten jatkoi elämäänsä. Ruusu kulkee kädestä käteen ja lumoaa saajansa.
Tämä kaunotar on sikäli vaatimaton, että sen kukat ovat yksinkertaiset eikä kukka omaa mitään erityistä huumaavaa tuoksua. Vaan vaatimattomuudessa piilee salainen huuma: kukan yksi terälehti on niin suuri, että jo se on käsittämätöntä. Lisäksi kaunottaren rento kasvutapa, joka ikään kuin myötäilee ympäristöä, tuo siihen omaa suloa. Olemme mieheni kanssa täysin viehättyneet, kun tuo ruusu kasvaa rustiikkisen, kivisen 'green housen' seinää vasten: viehko kauneus ylistää kiven ikää ja rappion hurmaa.
Perunasalaatti uusista perunoista
Nyt kun elämme uusien perunoiden aikaa, perunoita jää väistämättä keitettäessä yli. Älä heitä niitä pois, vaan tee herkullinen perunasalaatti, jonka voit nauttia sellaisenaan tai vaikka edellispäivänä grillatun ja ylijääneen lohen tai graavikalan kanssa. Kuvassa limettigraavatun siian ja parsan kera.
Keitä uudet perunat vähässä vedessä. Laita ne vasta kiehuvaan veteen, johon on lisätty suolaa. Kaada vesi pois, kun perunat ovat vielä hiukan al dente. Laita päälle nippu tilliä ja talouspaperi imemään kosteutta, äkkiä kansi päälle ja jätä perunat hetkeksi jälkilämpöilemään ja saamaan aromia tillistä.
Lisään tähän nyt, että vuosikausia tein tzazikin oikeaoppisesti ja työläästi, sitten sain vinkin, miten saa nopeasti herkullista tzazikia eikä tarvitse olla tuoretta kurkkua, kun sitä kerta ei aina ole. Ostan sieltä, missä on dippikastikkeet Estrella Tzaziki Dipmix ja sekoitan sen kermaviiliin päivää ennen tarjoilua. Siihen asti siis jääkaapissa. Kermaviili säilyy kotona pidempään, joten sitä on melkein aina ja näitä Dipmixejä olen ostanut varastoon riittävästi.
Kylmä perunasalaatti maistuu hyvältä grillatun lihan ja kalan kanssa, mutta myös vaikka ihan silleen lounaana.
(Jo 3 999 on käynyt lukemassa tämän ohjeen!)
Tässä perunasalaattikuva vuodelta 2013, jossa mukana grillattua lohta, tzazikia ja nyt myös täytettyjä herkkusieniä. Täytteenä Koskenlaskijaa sipulilla ja ruohosipulilla ja pekoninisiivut kääritty ympärille ja kiinnitetty coctailtikuilla, jotka poistetaan ennen tarjoamista. Seuraavaksi kokeilen Koskenlaskijaa paprikalla ja sinihonejuustoa on aina puolen sienistä täytteenä.
Guten Appetit!
Leena Lumi
*****
Ruokareseptit Leena Lumissa
(Jo 3 999 on käynyt lukemassa tämän ohjeen!)
Guten Appetit!
Leena Lumi
*****
Ruokareseptit Leena Lumissa
VAIN NAISILLE!
Paljastan nyt pitkän harkinnan jälkeen teille Rakkaat Naislukijani vuosikausia mukanani kulkeneet kauneustuotteeni, joita ilman en tunnista iteäni peilistä. Haluan kuitenkin painottaa, että kauneus ei koskaan tule vain purkeista vaan sisäisestä säteilystä, jonka synnyttää kiinnostus ja innostus elämän suuriin ja pieniin asioihin.
Ja jos joitakuita kauhistuttaa tuo Sharon Stonen käyttämä 'ryppyvoide', koska hinta tiedossa, niin kerron joutuvani itsekin aika ajoin korvaamaan ko. tuotteen Lumene Premium sarjan voiteella, joka on todella laadukasta. Elämässä pitää olla kuitenkin joku laadukas turhuus, joka tuo luxusta, minulla se on tuo Diorin voide. Muut käyttämäni tuotteet ovat ihan kohtuuhintaisia ja jos joku tuntuu tyyriiltä, niin voin syyttää herkkiä silmiäni, jotka ärtyvät monista edullisimmista rasvoista.
Ja älkää 'itkekö' kaulan kurtistumista, se sama tapahtuu maailman upiemmille ja rikkaimmille filmitähdille, vaikka heillä on varaa käyttää ihan mitä tahansa huippuvoiteita.
Tämä on nyt tällainen suvihömppäjuttu naisille, olkaa hyvät!
kasvovesi: Vichy
ihovoide: Dior Capture Totale
kasvonaamio: Dior Hydraction
käsivoide: Clarins, Jeunesse des Mains
itserusketus sääriin: Garnier, Ambre Solaire
Viime mainittua levitetään pitkin suvea, niin voi olla kaikki juhlat ilman kuolleen kanan värisiä sääriä ja ilman sukkia. Asiaan tulee mukaan aistillisuutta, sillä monikaan nainen ei itse sitä pysty tasaisesti levittämään...Meillä sen tekee minun mieheni, joka oikein rakastaa polvistua levittämään voidetta säärilleni.
Ai, niin, unohdinko kertoa, että itseruskettavaa levitettäessä kannattaa ottaa pikkarit pois, etteivät ne tuhriinnu rasvaan...;-)
Ja likat, muistakaa: ihon pahin vihollinen on aurinko!
Villiä Suvea Villeille Naisille!
torstai 25. kesäkuuta 2009
THANKS MINNA, KARI, ANTTI AND JANI!
I cannot remember when I've laughed like today. It's cos this excellent film group and the main laugh making was Kari, who interviewed me. I forgot to speak slowly and adult and stylish! What a pitty!. Now you'll see my childish part: the real me!
The garden interview and film is coming out next May or June in TV-series 'Ihana piha'.
Minna, Kari, Antti and Jani, this unique rose, which nobody can even buy, is to you! I'm sure you're remembering the rose is called 'Ristinummen aseman ruusu.'
Love
Leena Lumi
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Ian McEwan
Ian McEvan (s. 1948) on kiinnostava brittikirjailija ja useaan eri otteeseen palkittu. Tuotannosta on suomennettu myös teokset Sementtipuutarha, Vieraan turva, Ajan lapsi, Viaton, Mustat koirat, Ikuinen rakkaus, Sovitus ja Lauantai sekä vuonna 1998 Booker-palkittu Amsterdam.
McEwan on tarkka näkijä ja tuo näkemänsä esille taidolla: hän menee väistämättä lukijansa 'ihon alle'. Ja mustan huumorin ystävät saavat myös nautintonsa.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
HEI! EN OLE POISSA, MUTTA....
Hei! Te kaikki Hyvät, Rakkaat Lukijani, jotka olette tottuneet kovaan tuotostahtiini, niin kerron, ettette luule minun poistuneen (lue: saaneen lopullista slaagia kiitos tietotekniikan maailman ihmeellisyyksien!), en ole seuraavina päivinä poissa ja käyn kyllä katsomassa teidän kommentteja, mutta luomiseen suuntautunut energia menee nyt kitkemiseen. I HATE WEEDING, BUT I LOVE GARDENING!
Yllä olevan kuvan olette jo nähneetkin, mutta suokaa sen tarjota valheellista lohtua, että minä muka lukisin tai nukkuisin puutarhassani, mitään kitkemiskuvia minusta ette tule näkemään. Ja tämä ei ole uhkaus, vaan lupaus!
Kuvitelkaa, että elämä on kuten tuossa suvipaussikuvassa: ajan mittaa kissankello, raukeus valuu pikkuvarpaaseen asti, aurinko lämmittää mukavasti ja kirjakin valuu syliin, sillä joskus tulee se suloinen suvipäivän pysähtynyt hetki, jolloin kaikki vain katoaa...
with love
Lena Snow
Yllä olevan kuvan olette jo nähneetkin, mutta suokaa sen tarjota valheellista lohtua, että minä muka lukisin tai nukkuisin puutarhassani, mitään kitkemiskuvia minusta ette tule näkemään. Ja tämä ei ole uhkaus, vaan lupaus!
Kuvitelkaa, että elämä on kuten tuossa suvipaussikuvassa: ajan mittaa kissankello, raukeus valuu pikkuvarpaaseen asti, aurinko lämmittää mukavasti ja kirjakin valuu syliin, sillä joskus tulee se suloinen suvipäivän pysähtynyt hetki, jolloin kaikki vain katoaa...
with love
Lena Snow
NAINEN ALKAA YLEENSÄ KUKOISTAA...
Nainen alkaa yleensä kukoistaa sen jälkeen kun hänet hylätään; hylkäävän miehen elämä taas päättyy usein onnettomasti.
- William McFee -
- William McFee -
NAISET ANTAVAT TOISINAAN...
Naiset antavat toisinaan anteeksi niille miehille, jotka käyttävät tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen, mutteivät koskaan niille. jotka eivät tartu tilaisuuteen.
- Talleyrand -
- Talleyrand -
IHMISILLE, JOTKA...
Ihmisille, jotka ovat kerran rakastaneet toisiaan, säilyy ainaisesti erityislaatuinen side.
Siitä huolimatta, mikä meni joskus pieleen.
- Tess Gerritsen -
Siitä huolimatta, mikä meni joskus pieleen.
- Tess Gerritsen -
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
MUKSUT MUKANA MAAILMALLA
Päivän hiljainen hetki. Istun kuuluisan saksalaisen kylpyläkaupungin hotellihuoneessa nauttimassa hyvästä kahvista ja sacher-tortusta. Vauva nukkuu, pojat ovat pelaamassa minigolfia, mieheni tapaamassa tuttavaansa. Tekisi mieleni kirjoittaa tyylikäs matkakirje, kertoa sellaisista matkoista, joita olemme tehneet kahdestaan ilman lapsia, mutta sehän ei olisi tosi: muksut mukana maailmalla on aivan eri kuin ilman.
Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.
Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.
Italia
Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti coca-colalla kostutettuna.
Yllätys! Yllätys! Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…
Ostoskadut olivat varsinaisia turistiloukkuja, täysin esimerkiksi Kölnin houkutusten vertaisia. Minä sorruin vaatteisiin ja nahkalaukkuun. Lapset suorastaan rakastettiin minulta pois, etenkin vaalea poikani sai silityksiä ja taputuksia. Vauva oli 'Bella, Bella, Bambina' ja lelukaupat olivat mahtavia. Kaikki sujui runsaasti liiroja lirutellessa kunnes…
Rullalaudat
Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Luganosta. Helpotus ja rauha autoon!
Aurinko odotti alpeilla
Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.
Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa.
Vauva oli myöskin täysin teeskentelemätön: Luzernin hienoimmassa katukahvilassa Straussin valssin tahdissa hän luontevasti kakkasi vaippaansa, jolloin isi siirtyi prinsessansa kanssa takavasemmalle;-)
Ruhtinaallista oli alpeilla asua kodikkaassa majatalossa ja vessassakin istuessa kohdata ikkunasta hohtavat lumihuiput, siinä ihan käden kosketettavissa. Osa minusta jäi ikuisesti alpeille!
Koti häämöttää
Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: Matkailu avartaa. Totisesti!
Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittiimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!
matkaterveisin Baden-Badenista
Leena Lumi
Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.
Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.
Italia
Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti coca-colalla kostutettuna.
Yllätys! Yllätys! Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…
Ostoskadut olivat varsinaisia turistiloukkuja, täysin esimerkiksi Kölnin houkutusten vertaisia. Minä sorruin vaatteisiin ja nahkalaukkuun. Lapset suorastaan rakastettiin minulta pois, etenkin vaalea poikani sai silityksiä ja taputuksia. Vauva oli 'Bella, Bella, Bambina' ja lelukaupat olivat mahtavia. Kaikki sujui runsaasti liiroja lirutellessa kunnes…
Rullalaudat
Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Luganosta. Helpotus ja rauha autoon!
Aurinko odotti alpeilla
Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.
Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa.
Vauva oli myöskin täysin teeskentelemätön: Luzernin hienoimmassa katukahvilassa Straussin valssin tahdissa hän luontevasti kakkasi vaippaansa, jolloin isi siirtyi prinsessansa kanssa takavasemmalle;-)
Ruhtinaallista oli alpeilla asua kodikkaassa majatalossa ja vessassakin istuessa kohdata ikkunasta hohtavat lumihuiput, siinä ihan käden kosketettavissa. Osa minusta jäi ikuisesti alpeille!
Koti häämöttää
Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: Matkailu avartaa. Totisesti!
Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittiimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!
matkaterveisin Baden-Badenista
Leena Lumi
ÅKE EDWARSON
ulla_montan%5B1%5D.jpg)
Åke Edwardson (s. 1953) on göteborgilainen rikoskirjailija. Ennen kirjailijaksi ryhtymistä hän työskenteli toimittajana ja yliopiston opettajana.Åke Edwardsonilta suomennettu Winterin viimeisen talven lisäksi:
Enkelitanssi (LIKE 2003), Etäisiä huutoja (LIKE 2002), Varjoa ja aurinkoa (LIKE 2002), Se ei päättyä saa (LIKE 2002), Maanpäällinen taivas (LIKE 2005), Kivinen purje (LIKE 2008), Winterland - rikostarinoita (2005), Huone numero 10 (LIKE 2007), Armahin maa (LIKE 2008) ja Melkein kuollut mies (LIKE 2009)
Tässä mies, jonka päässä syntyvät kauhut vailla mitään rotia!
WINTERIN VIIMEINEN TALVI
Kauhun Maailman Kuninkaan Åke Edwardsonin viimeinen Winter-teos Winterin viimeinen talvi (Den sista vintern, LIKE, 2009) on kymmenes ja viimeinen rikoskomisario Winteristä kertova romaani. Jokaisen olen lukenut ja Edwardsonin kauhukuristus on pitänyt tasaisesti ja täysillä lävitse koko sarjan kuin myös viimeisimmän kirjan.
Aivan varmasti voin nimittää Edwardsonia Kauhun Maailman Kuninkaaksi, sillä Varjoa ja aurinkoa –jännityskirjan kohdalla kauhu voitti minut niin, että juuri ja juuri sain kirjan luettua ja sitten soitin ystävälleni: Tule hakemaan tuo kirja ja saat koko sarjan, en uskalla olla Varjoa ja aurinkoa –kirjan kanssa samassa talossa!
Åkella on todella pelottava mielikuvitus, joka hyytää, mutta toki houkuttaa kuten kaikkia dekkariharrastajia. Sitä pelkää, mutta sitä myös himoaa!
Winter on tyyppinä sikareista ja hyvästä viskistä nauttiva rikospoliisi, joka mielellään kuuntelee jazzia, mutta jolle Bruce Springsteenkin kelpaa. Tässä hän muistuttaa komisario Morsea, mutta kaikki muu onkin sitten jo pohjoista ulottuvuutta, Göteborgin maailman surkeinta talvisäätä ja ihania kauppahalleja merenantimia tulvillaan. Myös veriteot ovet psyykkisesti raaempia, sillä kaikki akateeminen (lue: oxfordilainen) helpotus puuttuu välistä.
Edwardson käyttää runsaasti tiukkaa dialogia, joka toimii erittäin hyvin. Tämä tulee nauttivasti esille erityisesti Winterin ja Ringmarin sana-assosioinnissa, joka on heidän tapansa löytää rikollisen etsinnälle uusia suuntia. Kerronta on myös kerroksellista, jolloin edellisen tarinan loppu hyppää heti seuraavassa kappaleessa aivan eri tapahtumaan tai tilaan, tarinan seurannan siitä yhtään kärsimättä.
Kautta kaikkien Winter kirjojen olemme saaneet seurata rikoskomisarion suhdetta vaimoonsa Angelaan, hänen Espanjassa asuviin vanhempiinsa ja nyt viimein myös hänen kahteen pikkutyttöönsä.
Winterin viimeisessä talvessa törmätään outoon sarjamurhaajaan, joka murhaa vuoteisiinsa toistuvasti kunkin pariskunnan toisen osapuolen, naisen. Erik Winter luottaa kautta linjan kuitenkin vahvaan intuitioonsa, joka on auttanut häntä kymmenessä tapauksessa kymmenestä löytämään ratkaisun tapauksiin. Ja niin käy nytkin, mutta vaikeimman kautta ja niin Erikin kuin kollegan henki on jälleen kerran vaarassa.
Aivan varmasti voin nimittää Edwardsonia Kauhun Maailman Kuninkaaksi, sillä Varjoa ja aurinkoa –jännityskirjan kohdalla kauhu voitti minut niin, että juuri ja juuri sain kirjan luettua ja sitten soitin ystävälleni: Tule hakemaan tuo kirja ja saat koko sarjan, en uskalla olla Varjoa ja aurinkoa –kirjan kanssa samassa talossa!
Åkella on todella pelottava mielikuvitus, joka hyytää, mutta toki houkuttaa kuten kaikkia dekkariharrastajia. Sitä pelkää, mutta sitä myös himoaa!
Winter on tyyppinä sikareista ja hyvästä viskistä nauttiva rikospoliisi, joka mielellään kuuntelee jazzia, mutta jolle Bruce Springsteenkin kelpaa. Tässä hän muistuttaa komisario Morsea, mutta kaikki muu onkin sitten jo pohjoista ulottuvuutta, Göteborgin maailman surkeinta talvisäätä ja ihania kauppahalleja merenantimia tulvillaan. Myös veriteot ovet psyykkisesti raaempia, sillä kaikki akateeminen (lue: oxfordilainen) helpotus puuttuu välistä.
Edwardson käyttää runsaasti tiukkaa dialogia, joka toimii erittäin hyvin. Tämä tulee nauttivasti esille erityisesti Winterin ja Ringmarin sana-assosioinnissa, joka on heidän tapansa löytää rikollisen etsinnälle uusia suuntia. Kerronta on myös kerroksellista, jolloin edellisen tarinan loppu hyppää heti seuraavassa kappaleessa aivan eri tapahtumaan tai tilaan, tarinan seurannan siitä yhtään kärsimättä.
Kautta kaikkien Winter kirjojen olemme saaneet seurata rikoskomisarion suhdetta vaimoonsa Angelaan, hänen Espanjassa asuviin vanhempiinsa ja nyt viimein myös hänen kahteen pikkutyttöönsä.
Winterin viimeisessä talvessa törmätään outoon sarjamurhaajaan, joka murhaa vuoteisiinsa toistuvasti kunkin pariskunnan toisen osapuolen, naisen. Erik Winter luottaa kautta linjan kuitenkin vahvaan intuitioonsa, joka on auttanut häntä kymmenessä tapauksessa kymmenestä löytämään ratkaisun tapauksiin. Ja niin käy nytkin, mutta vaikeimman kautta ja niin Erikin kuin kollegan henki on jälleen kerran vaarassa.
Winterin viimeisessä talvessa Erik hyvästelee meidät lukijansa, jotka olemme katkeamatta seuranneet hänen rikostutkimuksiaan, joiden kauhussa ei ole ollut mitään rotia! Me saatamme kuvitella hänet matkalla kauppahalliin ostamaan silo-, piikki- tai mustaeväkampelaa ja näemme hänet suunnittelemassa, miten hän kalan valmistaa ja minkä viinin ruoalle valitsee. Lopulta näemme hänet kuitenkin perheensä kanssa omistamallaan merenrantatontilla heittelemässä leipiä veteen ja miettimässä, pitäisikö hänen hyvästellä meidän lisäksi vielä Vasastanin asuntonsa ja alkaa viimeinkin rakentaa omaa taloa meren rannalle.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA
Omistan tämän kirja-arvostelun Tuula-Marjalle, jolta saan usein upeita lukuvinkkejä ja joka poimii Luvian kuusikostani kuusenleppärouskut ja tekee niistä jotain herkullista.
Tämän kirjan nimi on Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Tämä kirja on ruotsalaisen Linda Olssonin englanniksi kirjoittama Let me sing you gentle songs. Tämän kirjan on kustantanut Gummerus A.D. 2009. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu koskaan aikaisemmin. Tämä kirja on Valonkantaja ja Tähtien Kannattelija. Tämä kirja antaa toivoa, että elämässä on vielä toivoa. Tämä kirja tuoksuu metsämansikoilta.
Ruotsalainen Linda Olsson muutti miehensä työn perässä Uuteen-Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi vuonna 1990. Kesti yli 15 vuotta ennen kuin hän sai romaaninsa julkaisukuntoon, mutta esikoiskirjasta tuli niin suuri menestys, että se kantaa klassikon huntua syntymästään. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva.
Prologi
Astrid
Heinäkuu 1942, Västra Sångeby, Taalainmaa, Ruotsi
Kun aurinko vajosi puurivistön taakse, kävimme makuulle ja valkoinen yö nielaisi meidät. Sen jälkeen on ollut yö.
Veronika
Marraskuu 2002, Karakare, Uusi-Seelanti
Yllämme paahtoi armoton aurinko, kun maailma kieppui käsittämättömästi sen hiljaisuuden ympärillä, joka olimme me kaksi. Sitten enää voittoisan meren hurja pauhu.
…nu vill jag sjunga dig milda sånger.
Kirja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Vanha nainen, Astrid elää pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakkona, itseensä käpertyneenä, kuolemaa odottaen. Eräänä ankarana talvipäivänä hän huomaa nuoren naisen kantavan muuttokuormaansa naapuritaloon. Jokin Astridissa liikahtaa. Veronika, suuren menetyksen kohdannut kirjailija, on tullut kylän hiljaisuuteen viimeistelemään uusinta romaaniaan. Metsämansikoiden tuoksussa naiset löytävät hiljalleen polun toisiinsa. Syntyy hiljainen, hellä, ääretön ystävyys.
Muisti on annettu murheita varten, jos mielenrauhaa kaipaat, niin unohda!
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on äärettömän levollinen kirja, joka antaa lukijansa levätä. Se on kirja, joka antaa luvan etäännyttää asioita, luvan hahmottaa, luvan olla uupunut. Se on kirja, joka antaa syvän rauhan.
…ja joka katselee tähtiä ei ole enää koskaan aivan yksin.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan kieli on melkein hypnoosia, sillä luin sitä kuin uiden juuri sopivassa vedessä. Suruissa sukelsin, mutta tuntui hyvältä. Iloissa nousin pintaan haukkaamaan happea ja naurahdin. Metsämansikoiden alkaessa tuoksua kelluin ja unohdin voidakseni elää edelleen.
Tänä iltana sinut kutsutaan tanssimaan usvan kanssa.
Naisten ystävyys on antoisaa molemmille. Veronika toi musiikin ja valonsäteet takaisin Astridin elämään. Veronika sai ystävyydestä syvän tyyneyden ja löysi taidon olla hetkessä läsnä.
Olen unohtanut kuinka elää ilman sinua.
Tämä kirja ei jätä lukijaansa ulkopuolelle ystävyyden, vaan se ottaa sinut mukaan. Minä löysin itseni poimimasta kuusenleppärouskuja lapsuuden aikaisen ystäväni kanssa. Poimittuamme rouskut menimme tupaan ja paistoimme lettuja, jotka söimme metsämansikkahillon kanssa.
Älä pelkää pimeää, sillä siinä lepää valo.
Sinä, hyvä lukijani, ellet lue vuodessa kuin yhden kirjan, lue Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Sinä, joka olet tuulen piiskaama, aaltojen kiviä vasten heittämä, kaipaukseen hukkunut, palasiksi mennyt, olet lempeiden laulujen jälkeen täydellisen ehyt. Lupaan sen.
Epilogi
Hyvää yötä, makeita unia,
te kaikki kulkurit maan.
Nyt laulu loppuu ja lähdemme –
ehkei enää kohdatakaan.
Jotain sanoiksi sain sydänroihusta,
joka niin pian raukeaa
mutta rakkaus, ollut, se ei katoa –
hyvää yötä – nyt nukkukaa.
- Dan Andersson –
Tunnetko metsämansikoiden tuoksun?
Ruotsalainen Linda Olsson muutti miehensä työn perässä Uuteen-Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi vuonna 1990. Kesti yli 15 vuotta ennen kuin hän sai romaaninsa julkaisukuntoon, mutta esikoiskirjasta tuli niin suuri menestys, että se kantaa klassikon huntua syntymästään. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva.
Prologi
Astrid
Heinäkuu 1942, Västra Sångeby, Taalainmaa, Ruotsi
Kun aurinko vajosi puurivistön taakse, kävimme makuulle ja valkoinen yö nielaisi meidät. Sen jälkeen on ollut yö.
Veronika
Marraskuu 2002, Karakare, Uusi-Seelanti
Yllämme paahtoi armoton aurinko, kun maailma kieppui käsittämättömästi sen hiljaisuuden ympärillä, joka olimme me kaksi. Sitten enää voittoisan meren hurja pauhu.
…nu vill jag sjunga dig milda sånger.
Kirja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Vanha nainen, Astrid elää pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakkona, itseensä käpertyneenä, kuolemaa odottaen. Eräänä ankarana talvipäivänä hän huomaa nuoren naisen kantavan muuttokuormaansa naapuritaloon. Jokin Astridissa liikahtaa. Veronika, suuren menetyksen kohdannut kirjailija, on tullut kylän hiljaisuuteen viimeistelemään uusinta romaaniaan. Metsämansikoiden tuoksussa naiset löytävät hiljalleen polun toisiinsa. Syntyy hiljainen, hellä, ääretön ystävyys.
Muisti on annettu murheita varten, jos mielenrauhaa kaipaat, niin unohda!
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on äärettömän levollinen kirja, joka antaa lukijansa levätä. Se on kirja, joka antaa luvan etäännyttää asioita, luvan hahmottaa, luvan olla uupunut. Se on kirja, joka antaa syvän rauhan.
…ja joka katselee tähtiä ei ole enää koskaan aivan yksin.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan kieli on melkein hypnoosia, sillä luin sitä kuin uiden juuri sopivassa vedessä. Suruissa sukelsin, mutta tuntui hyvältä. Iloissa nousin pintaan haukkaamaan happea ja naurahdin. Metsämansikoiden alkaessa tuoksua kelluin ja unohdin voidakseni elää edelleen.
Tänä iltana sinut kutsutaan tanssimaan usvan kanssa.
Naisten ystävyys on antoisaa molemmille. Veronika toi musiikin ja valonsäteet takaisin Astridin elämään. Veronika sai ystävyydestä syvän tyyneyden ja löysi taidon olla hetkessä läsnä.
Olen unohtanut kuinka elää ilman sinua.
Tämä kirja ei jätä lukijaansa ulkopuolelle ystävyyden, vaan se ottaa sinut mukaan. Minä löysin itseni poimimasta kuusenleppärouskuja lapsuuden aikaisen ystäväni kanssa. Poimittuamme rouskut menimme tupaan ja paistoimme lettuja, jotka söimme metsämansikkahillon kanssa.
Älä pelkää pimeää, sillä siinä lepää valo.
Sinä, hyvä lukijani, ellet lue vuodessa kuin yhden kirjan, lue Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Sinä, joka olet tuulen piiskaama, aaltojen kiviä vasten heittämä, kaipaukseen hukkunut, palasiksi mennyt, olet lempeiden laulujen jälkeen täydellisen ehyt. Lupaan sen.
Epilogi
Hyvää yötä, makeita unia,
te kaikki kulkurit maan.
Nyt laulu loppuu ja lähdemme –
ehkei enää kohdatakaan.
Jotain sanoiksi sain sydänroihusta,
joka niin pian raukeaa
mutta rakkaus, ollut, se ei katoa –
hyvää yötä – nyt nukkukaa.
- Dan Andersson –
Tunnetko metsämansikoiden tuoksun?
perjantai 19. kesäkuuta 2009
WHERE HEAVEN AND EARTH MEET: IT'S FINLAND TODAY
Toivotan kaikille lukijoilleni Tunnelmallista Sydänsuven Juhlaa ja kiitän yhteisestä ajastamme, joka alkoi Ystävänpäivänä tänä vuonna. / Thanks a lot for all of you! And now: Let's party the Midsummer!
torstai 18. kesäkuuta 2009
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
DREAM A LITTLE DREAM OF ME
Etsiskelin vanhoja Mamas & Papas -biisejä kun löysin tämä Mama Cassin unohtumattoman levyn Laura Fygin esittämänä. Nauttikaa, antakaa musiikin viedä, tämä on UNFORGETTABLE!http://www.youtube.com/watch?v=i5yVO5nifEA&feature=related
THE NEWS FROM ÄHTÄRI
Ähtärin Eläinpuistossa asustavat Shakira ja Väinö ovat saaneet kaksi pentua. Voit seurata tulokkaiden elämää eläinpuiston nettisivujen välityksellä internetosoitteessa http://www.ahtarinelainpuisto.fi/suomeksi/Etusivu/webkameratMYSTINEN LUMILEOPARDI
Lumileopardi on lumonnut minut, koirahullun naisen, ihan täydellisesti. En jätä väliin yhtäkään lumileopardeista kertovaa luonto-ohjelmaa. Mystisellä lumileopardilla on keskeinen rooli monissa vuoristokansojen myyteissä ja taruissa.Onneksi uroslumileopardi voi löytää naarasleopardin ja sen seurauksena tarut ja myytit ja lumileopardit jatkavat vuoristojen korkeuksissa salaperäistä elämäänsä...
LUMILEOPARDI
Lumileopardi (Uncia uncia) elää korkealla Keski-Aasian vuorilla. Tämä upea kissaeläin kuuluu maailman uhanalaisimpiin eläinlajeihin. Lumileopardeja arvellaan olevan noin 4000-7000 yksilöä. WWF Suomella on käynnissä Nepalissa laaja suojeluhanke mm. lumileopardien suojelemiseksi.tiistai 16. kesäkuuta 2009
KJELL OLA DAHL
Kjell Ola Dahl (s. 1958) on Norjan suosituimpia rikoskirjailijoita. Hän on kirjoittanut 11 kirjaa ja hänet on palkittu useasti. Suomeksi ovat aiemmin ilmestyneet Pieni kultainen sormus (LIKE, 2005), Murha ikkunassa (LIKE, 2006), Pikku rumpali (LIKE, 2008) ja nyt Neljäs tekijä (LIKE, 2009). Suosittelen lukemaan koko sarjan, jos kiinnostaa tutustua tarkemmin omalaatuiseen poliisipäällikköön Gunnarstrandaan.NELJÄS TEKIJÄ
HE RAKASTELIVAT. Kynttilän lepattava valo loi seinille isoja ja epäselviä varjoja. Elisabeth oli sängyllä kontallaan, vasen poski tyynyä vasten. Musta tukka lainehti tuuheana. Hän käänsi Elisabethin selälleen ja jatkoi, yhä edelleen ja edelleen. Elisabethin ruumis tärisi kun hän sai orgasmin, mutta Franken ei ollut huomaavinaan mitään. Hän halusi nussia Elisabethin hajalle, rynkyttää tämän rikki alaruumiillaan työntäen kovaa ja armottomasti, kerta toisensa jälkeen. Kun Elisabeth laukesi toisen kerran, hän tunsi alkavan huudon ampaisevan liikkeelle jostain syvältä vatsanpohjasta. Elisabeth huomasi sen heti, avasi silmänsä aivan kuin olisi herännyt uuteen todellisuuteen ja peitti hänen suunsa omalla suullaan, hapuili ääntä kielellään tarttuen hänen kaluunsa tiukasti, hellittämättä. Ääntä ei voinut enää pysäyttää, alkava huuto muuttui täriseväksi kouristukseksi joka lähti liikkeelle varpaista ja eteni sieltä ylöspäin, levisi pohjelihaksiin, reisiin, selkään, vatsaan – mutta sitä ohjasi äänen alkulähde, jota Elisabeth puristi kädessään aiheuttaen huudon joka kohosi henkitorvea pitkin suuhun, missä Elisabeth odotti omine suineen ja huulineen ja imi huudon ahnaasti sisäänsä.
Kjell Ola Dahlin Neljäs tekijä (Den fjerde raneren, LIKE, 2009) on hurja sekoitus kovaa panoa, karskeja miehiä, Kjell Ola Dahlin lyyristä kyvykkyyttä, mustaa huumoria ja mutkikasta juonikuviota. Kirja on kertomus miehen kiimasta ja kuumeesta, josta hän ei ui kirkkaille vesille kuin viime metreillä ja silloinkin joku hukkuu. Vai hukkuuko kuitenkaan? Oslolaispoliisi Frank Frølich joutuu yllättäen työtehtävänsä aikana suojaamaan omalla ruumiillaan naista, josta alkaa hänen kärsimystiensä. Frank sekaantuu rikollisen ja epäillyn sisareen ja joutuu lomavapaille, kun tulee tietoon, että hän nussii epäillyn sisarta Elisabethia. Elisabeth katoaa, tapahtuu useita murhia, mutta Frølich vain haluaa löytää janonsa sammuttajan.
Dahlin juoneen kietoutuu rahanpesua, kostoa, seksiä sekä Giovanni Bellinin aito maalaus Madonna ja lapsi. Frank on muodollisesti jäävätty poliisityöstä, jota näkyvästi johtaa Norjan omalaatuisin poliisipäällikkö Gunnarstranda, jota suuresti ’jurppii’ hänen alaisensa muhinoinnit ’melkein’ rikollisen naisen kanssa. Lopulta hän antautuu kuitenkin hoitamaan rikosvyyhteä yhdessä Frankin kanssa ja saa samalla jaeltua suuria elämänviisauksiaan, kuten:
FRANK FRØLICH ISTAHTI auton rattiin. Hän odotti kunnes Gunnarstranda oli ehtinyt kyytiin ennen kuin käynnisti moottorin. ”Tajusin juuri että tässä tilanteessa on jotain tuttua”, hän sanoi ja pani vaihteen silmään.
”Katso sinä vain eteenpäin”, Gunnarstranda tokaisi. ”Ainoa myönteinen asia mitä menneisyydestä voi sanoa on se ettei se enää palaa. Toivottavasti opit joskus että sama koskee myös naisia.”
Kjell Ola Dahlin kirja hämmensi minua suuresti, sillä siinä oli virtausta ns. kovaksikeitettyihin miesdekkaristien tuotoksiin, joita kartan kuin ruttoa! Valitsin kirjan Tommi Tukiaisen kannen takia;-) Minulla ei ole mitään vastaan jännityskirjoja kirjoittavia miehiä elleivät he tuhoa kirjan psykologista jännitettä tuomalla mukaan agenttijuttuja, liikaa toimintaa, liikaa henkilöhahmoja, monimutkaisia ulkovaltojen suojelupoliiseja yms. Melkein kaikki miespuoliset dekkaristit ovat tähän sortuneet, mutta esim. Colin Dexter ei koskaan! Omistan kaikki Morset ja se ainoa, jota en omista on haussa. Kjell Ola Dahl on luovimisen mestari, sillä hän sortui vain kahteen: liikaa henkilöitä (jaksoin laskea kolmeenkymmeneen) ja ehkä juuri tämän henkilömäärän takia juonikuviosta, joka itsessään oli tyylikäs, kiinnostava ja mustalla huumorilla maustettu, tuli hieman monimutkainen. Mutta kaikki miehet takuulla löytävät Dahlin Neljännen tekijän!
Minä lyyrisenä naisena, joka kuitenkin luen kaikki maailman parhaat dekkarit, hämmästyin Dahlin maalailevaa verbaliikkaa: ”Yön aikana kaikki pilvet olivat väistyneet ja tehneet jälleen kerran tilaa kylmyydelle levittäen sinisen taustakankaan jäätävälle marraskuun lopun aamupäivälle. Pakkanen oli liimannut öisen usvan jääksi asvaltin pintaan.” Ja tämä on vain yksi esimerkki kirjan monista sulokielivirkkeistä. Onkohan Dahl kirjoittanut muutakin kuin dekkareita…(Työskentelyyni kuuluu, etten lue mitään etukäteen uudesta kirjailijasta, jota arvostelen, en myöskään muiden arvosteluja, sillä haluan tarjota blogissani uniikin kokemukseni teoksesta.)
Toivon naislukijoitteni kuitenkin löytävän Neljännen tekijän, sillä kirja on täynnä eroottista kuumetta, mustaa huumoria oikeissa kohdissa ja taitavaa sanan käyttöä. Yksi toiminnallinen juttu kyllä nyt sytytti minut. Väärin! Ei tällä kertaa rakastelukohtaus, joita kirjassa on useita ja hellempiä kuin unikohtaus, jolla aloitin, vaan Frankin syttyminen raivotoimintaan, turhautuneena, kun ei löydä Elisabethiaan: Hän murtautuu pääepäillyn miljonäärin taloon, sitoo miehen, kaivaa esille aidon Giovanni Bellinin maalauksen Madonna ja lapsi, valelee sen rikollisen edessä konjakilla ja heittää takkaan! Siinä on mallia miehille, että mitä vain: naisen tähden! Minä melkein ihastuin kuumaveriseen Frankiin, mutta lopulta sydämeni ryöväsi ei Norjan, vaan ehkä koko maailman omalaatuisin poliisipäällikkö ja hänen kultakalansa:
OLI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ kahdeksaantoista vuoteen, kun apulaispoliisipäällikkö Gunnarstranda jätti menemättä töihin. Edellisenä iltana hän oli huomannut että Kalfatrus ui vinosti. Hän kaatoi itselleen lasillisen viskiä ja istuutui katselemaan, kuinka huntupyrstö uiskenteli maljassaan edestakaisin kaarevan lasin suurentamana – vinosti. Levottomuus ei suostunut päästämän häntä otteestaan. Hän oli ollut varma, että pieni huntupyrstö eläisi kauemmin kuin hän. Ja häntä huolestutti, että saattaisikin käydä toisinpäin. Oliko hän huolissaan kalasta, vai oliko hän oikeasti huolissaan itsestään? Ilmensikö huolestuminen hänen pelkoaan yksinäisyydestä – elämästä ilman Kalfatrusia – vai oliko se pohjimmiltaan epäitsekästä siinä mielessä että hän oli aidosti huolissaan kalan hyvinvoinnista. Hänen innostuksensa työntekoa kohtaan oli hiipumassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja kaikki muu jäi tärkeysjärjestyksessä toiseksi, kun hän katseli kullanpunaista kalaa, joka uiskenteli hieman vinossa. Piru sinut periköön, hän ajatteli, piru sinut periköön jos menet kuolemaan nyt, ennen minua.
Mies, joka saa sinut nauramaan, on se oikea, joten tahtoo Dahlin kanssa lounaalle;-) Tuli mieleen elokuva Kala nimeltä Wanda. Siis Neljäs tekijä saa nauramaan loppuratkaisun jännitteen yhtään siitä kärsimättä! Erittäin kiinnostavaa oli taas kerran huomata, kuinka onnistunutta on tuoda yhteen vastaparit eli tässä tapauksessa Frølich ja Gunnarstranda. Maailman tai ainakin Euroopan kuuluisin poliisivastapari lienee Morse ja Lewis. Sama täydentyminen ja herkullinen verbaliikka kantaa myös norjalaista poliisityöparia. En voi olla lopettamatta kirjaa etulehden T.S.Eliotiin:
There will be time to murder and create
And time for all the works and days of hands
That lift and drop a question on you plate;
Time for you and time for me,
And time yet for a hundred indecisions
And for a hundred visions and revisions,
Before the taking of a toast and tea.
In the room the women come and go
Talking of Michelangelo
Mutta yllättäen toiminnallisesti räjähtävä Frank haluaakin viimeisen sanan:
”Rakastaminen vaatii keskittymistä.”
Kjell Ola Dahlin Neljäs tekijä (Den fjerde raneren, LIKE, 2009) on hurja sekoitus kovaa panoa, karskeja miehiä, Kjell Ola Dahlin lyyristä kyvykkyyttä, mustaa huumoria ja mutkikasta juonikuviota. Kirja on kertomus miehen kiimasta ja kuumeesta, josta hän ei ui kirkkaille vesille kuin viime metreillä ja silloinkin joku hukkuu. Vai hukkuuko kuitenkaan? Oslolaispoliisi Frank Frølich joutuu yllättäen työtehtävänsä aikana suojaamaan omalla ruumiillaan naista, josta alkaa hänen kärsimystiensä. Frank sekaantuu rikollisen ja epäillyn sisareen ja joutuu lomavapaille, kun tulee tietoon, että hän nussii epäillyn sisarta Elisabethia. Elisabeth katoaa, tapahtuu useita murhia, mutta Frølich vain haluaa löytää janonsa sammuttajan.
Dahlin juoneen kietoutuu rahanpesua, kostoa, seksiä sekä Giovanni Bellinin aito maalaus Madonna ja lapsi. Frank on muodollisesti jäävätty poliisityöstä, jota näkyvästi johtaa Norjan omalaatuisin poliisipäällikkö Gunnarstranda, jota suuresti ’jurppii’ hänen alaisensa muhinoinnit ’melkein’ rikollisen naisen kanssa. Lopulta hän antautuu kuitenkin hoitamaan rikosvyyhteä yhdessä Frankin kanssa ja saa samalla jaeltua suuria elämänviisauksiaan, kuten:
FRANK FRØLICH ISTAHTI auton rattiin. Hän odotti kunnes Gunnarstranda oli ehtinyt kyytiin ennen kuin käynnisti moottorin. ”Tajusin juuri että tässä tilanteessa on jotain tuttua”, hän sanoi ja pani vaihteen silmään.
”Katso sinä vain eteenpäin”, Gunnarstranda tokaisi. ”Ainoa myönteinen asia mitä menneisyydestä voi sanoa on se ettei se enää palaa. Toivottavasti opit joskus että sama koskee myös naisia.”
Kjell Ola Dahlin kirja hämmensi minua suuresti, sillä siinä oli virtausta ns. kovaksikeitettyihin miesdekkaristien tuotoksiin, joita kartan kuin ruttoa! Valitsin kirjan Tommi Tukiaisen kannen takia;-) Minulla ei ole mitään vastaan jännityskirjoja kirjoittavia miehiä elleivät he tuhoa kirjan psykologista jännitettä tuomalla mukaan agenttijuttuja, liikaa toimintaa, liikaa henkilöhahmoja, monimutkaisia ulkovaltojen suojelupoliiseja yms. Melkein kaikki miespuoliset dekkaristit ovat tähän sortuneet, mutta esim. Colin Dexter ei koskaan! Omistan kaikki Morset ja se ainoa, jota en omista on haussa. Kjell Ola Dahl on luovimisen mestari, sillä hän sortui vain kahteen: liikaa henkilöitä (jaksoin laskea kolmeenkymmeneen) ja ehkä juuri tämän henkilömäärän takia juonikuviosta, joka itsessään oli tyylikäs, kiinnostava ja mustalla huumorilla maustettu, tuli hieman monimutkainen. Mutta kaikki miehet takuulla löytävät Dahlin Neljännen tekijän!
Minä lyyrisenä naisena, joka kuitenkin luen kaikki maailman parhaat dekkarit, hämmästyin Dahlin maalailevaa verbaliikkaa: ”Yön aikana kaikki pilvet olivat väistyneet ja tehneet jälleen kerran tilaa kylmyydelle levittäen sinisen taustakankaan jäätävälle marraskuun lopun aamupäivälle. Pakkanen oli liimannut öisen usvan jääksi asvaltin pintaan.” Ja tämä on vain yksi esimerkki kirjan monista sulokielivirkkeistä. Onkohan Dahl kirjoittanut muutakin kuin dekkareita…(Työskentelyyni kuuluu, etten lue mitään etukäteen uudesta kirjailijasta, jota arvostelen, en myöskään muiden arvosteluja, sillä haluan tarjota blogissani uniikin kokemukseni teoksesta.)
Toivon naislukijoitteni kuitenkin löytävän Neljännen tekijän, sillä kirja on täynnä eroottista kuumetta, mustaa huumoria oikeissa kohdissa ja taitavaa sanan käyttöä. Yksi toiminnallinen juttu kyllä nyt sytytti minut. Väärin! Ei tällä kertaa rakastelukohtaus, joita kirjassa on useita ja hellempiä kuin unikohtaus, jolla aloitin, vaan Frankin syttyminen raivotoimintaan, turhautuneena, kun ei löydä Elisabethiaan: Hän murtautuu pääepäillyn miljonäärin taloon, sitoo miehen, kaivaa esille aidon Giovanni Bellinin maalauksen Madonna ja lapsi, valelee sen rikollisen edessä konjakilla ja heittää takkaan! Siinä on mallia miehille, että mitä vain: naisen tähden! Minä melkein ihastuin kuumaveriseen Frankiin, mutta lopulta sydämeni ryöväsi ei Norjan, vaan ehkä koko maailman omalaatuisin poliisipäällikkö ja hänen kultakalansa:
OLI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ kahdeksaantoista vuoteen, kun apulaispoliisipäällikkö Gunnarstranda jätti menemättä töihin. Edellisenä iltana hän oli huomannut että Kalfatrus ui vinosti. Hän kaatoi itselleen lasillisen viskiä ja istuutui katselemaan, kuinka huntupyrstö uiskenteli maljassaan edestakaisin kaarevan lasin suurentamana – vinosti. Levottomuus ei suostunut päästämän häntä otteestaan. Hän oli ollut varma, että pieni huntupyrstö eläisi kauemmin kuin hän. Ja häntä huolestutti, että saattaisikin käydä toisinpäin. Oliko hän huolissaan kalasta, vai oliko hän oikeasti huolissaan itsestään? Ilmensikö huolestuminen hänen pelkoaan yksinäisyydestä – elämästä ilman Kalfatrusia – vai oliko se pohjimmiltaan epäitsekästä siinä mielessä että hän oli aidosti huolissaan kalan hyvinvoinnista. Hänen innostuksensa työntekoa kohtaan oli hiipumassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja kaikki muu jäi tärkeysjärjestyksessä toiseksi, kun hän katseli kullanpunaista kalaa, joka uiskenteli hieman vinossa. Piru sinut periköön, hän ajatteli, piru sinut periköön jos menet kuolemaan nyt, ennen minua.
Mies, joka saa sinut nauramaan, on se oikea, joten tahtoo Dahlin kanssa lounaalle;-) Tuli mieleen elokuva Kala nimeltä Wanda. Siis Neljäs tekijä saa nauramaan loppuratkaisun jännitteen yhtään siitä kärsimättä! Erittäin kiinnostavaa oli taas kerran huomata, kuinka onnistunutta on tuoda yhteen vastaparit eli tässä tapauksessa Frølich ja Gunnarstranda. Maailman tai ainakin Euroopan kuuluisin poliisivastapari lienee Morse ja Lewis. Sama täydentyminen ja herkullinen verbaliikka kantaa myös norjalaista poliisityöparia. En voi olla lopettamatta kirjaa etulehden T.S.Eliotiin:
There will be time to murder and create
And time for all the works and days of hands
That lift and drop a question on you plate;
Time for you and time for me,
And time yet for a hundred indecisions
And for a hundred visions and revisions,
Before the taking of a toast and tea.
In the room the women come and go
Talking of Michelangelo
Mutta yllättäen toiminnallisesti räjähtävä Frank haluaakin viimeisen sanan:
”Rakastaminen vaatii keskittymistä.”
maanantai 15. kesäkuuta 2009
RAKKAUS ON...
Rakkaus on älyllinen tapaaminen sen kanssa, jota kohden veresi kiehuu.- Aksel Sandemose -
LOVE STORY IN PIECES
"sä oot viini, josta humallun, voit tehdä mitä vain; sua janoan"
"yö kanssas sun, mä sitä odotan vain"
"kanssas kun jäin hämärään, en väärin tehnyt milloinkaan"
"jos tähdet pois sammuu jonnekin, hän siellä on..."
JOS SINÄ OLET OMENAPUU...
Jos sinä olet omenapuu, tahdon minä olla omena. Jos sinä sytyt tuleen, tahdon minä olla vesi tai herkästi syttyvä aine. Jos sinä hukut, tahdon minä olla pohja tai virta. Jos sinä katsot kauas, tahdon minä olla etäinen piste. Jos sinä suljet luomesi, tahdon minä olla äkillinen pimeys.- Tommy Tabermann -
PÄIJÄNNE BY NIGHT
Tule vielä kerran kuin ilta omenapuuhun ja karista minusta kaikki tuoksuvat kukat. Niin minä sanon sinulle hyvästi ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa. Niin minä sanon sinulle hyvästi - hyvästi vaaleana yönä.Ja jos huomisaamuna herään vieraalla lakeudella vieraan viljapellon sylistä juurissani uusi multa, niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen sydämeni läpi ja sanon hyvästi - vielä kerran - hyvästi sydämeni läpi - ja sanon hyvästi - vielä kerran - hyvästi sydämeni läpi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)