Kasvun
ihmeen seuraaminen on palkitsevaa ja siihen ehtii paneutua sitä paremmin, mitä
pienempi viljelmä on. Elämän kohtuullistamisen ja kuluttamisen karsiminen
liittyvät juuri taimien kasvattamiseen ja kasvien hoitamiseen. Siinä puuhassa
on juurevasti kiinni elämän perusasioissa: kärsivällisyydessä vastusten edessä,
sinnikkäässä tarpomisessa kohti päämäärää eli elämän säilyttämistä, vaikka
tulisi kuivuus tai tulva. Tämä päämäärä vaatii kasvilta joustavuutta, voisi
sanoa kekseliäisyyttäkin, mutta koska mikään muu ei ole niin tärkeää, onnistuu
taimi lähes aina. Pienimmässäkin siemenessä on elämän ihme. Oman taimen
vaaliminen on siksi niin palkitsevaa ja sitä pitäisi saada toteuttaa
varhaisesta lapsuudesta elämän viimeisiin päiviin saakka.
Saila
Roution kirja Puutarha laatikoissa – viljelylaatikot, ruukut, kasvihuoneet,
kohopenkit (Minerva 2013) noudattaa varmaankin Roution kuuluttamaa
kohtuullistamista, kärsivällisyyttä ja sinnikästä tarpomista ja saa myös
haluamaan puutarhailun jatkuvan elämän viimeisiin päiviin saakka, mutta jos
sanoisin kirjaa minimalismin ylistykseksi, se ei olisi totta. Puutarha
laatikoissa tarjoaa muuta kuin perinteistä kasvimaaviljelyä niin
monimuotoisesti, että jokaiselle löytyy jotakin. Kohtuuttoman laajojen
puutarhojen omistajat löytävät kirjasta pelastuksen, miten kasvattaa ihan
vaikka mitä ilman työlästä kasvimaata, johon tunkevat rikkaruohot, etanat ja
myyrät. Kaikkea käytännössä
keittiöyrteistä puihin asti voi kasvattaa maasta erillään ja se on Roution
kirjan teema. Käytännöllistä ja kauniimpaa kuin kasvimaa, vai mitä sanotte tästä:
Puutarha
laatikoissa on kauniskantinen, siinä on todella paljon pieniä kuvia, joissa kuin
kädestä pitäen opetetaan erilaisia tapoja viljellä parvekelaatikoissa,
rautapadoissa, kasvihuoneissa, parvekelaatikoissa, viljelypedeissä sekä
kohopenkeissä. Kirjan pääjaksot Löydä laatikkoviljely, Astiat paikoilleen,
Keinot käyttöön, Innostavia ideoita ja Entäpä kasvihuone alkavat kokoavalla
ingressillä, jota vastapäätä koko sivun puutarhallinen kuva. Pienten kuvien
vastapainona suuret kuvat tasapainottavat ja rauhoittavat kuvituksen
yleisilmettä. Kaikki kirjan kuvat ovat Saila Roution taidonnäytettä.
Kasvualustan
nostaminen ylös maasta on suorastaan välttämätöntä, jos yrittää viljellä vaikka
entistä merenpohjaa tai savipitoista maata. Olen tämän itse rannikolla kokenut
karvaimman kautta, mutta ei silloin tullut laatikkoviljely mieleenkään. Laatikoiden avulla voi itse valita
maanlaadun! Bonuksena nämä säästyivät myyriltä:
Jos jollakin
on nyt taakkana iso puutarha, sen voi antaa kauniisti villiintyä ja siirtyä
ruukku- ja laatikkoviljelyyn. Ruukuissa viihtyvät basilika, rucola, sitruunamelissa,
rosmariini ja laventeli. Mutta ruukussa viihtyy myös vaikka sitruunapuu,
japaninvaahtera tai joku eksoottinen puukaunotar. Itse aion kokeilla jakarandaa!
Talven tullen ruukut siirretään tilaan, jossa ihanne olisi noin kymmenen asteen
lämpötila. Ruukkujen liikuttamiseksi olisi hyvä, että niiden alla olisi
pyörillä olevat alustat, muuten homma käy liian raskaaksi. Roution neuvoilla saamme tämän kirjan unelmat todeksi.
Jos haluaa
kohopenkit, niistä saa muutakin hyötyä kuin sen, että routa sulaa aikaisin.
Tuuli on haitta, jonka voi kääntää eduksi: Kohopenkkeihin kasvitukia,
jäsentäviä sermejä tai vaikka salkorivejä. Pienet seinäkkeet antavat
tuulensuojaa ja parantavat pienilmastoa. Kyseessä siis vähän se, mitä suurten
puutarhojen omistajat etsivät istuttaessaan etenkin puutarhan pohjoisreunalle
kuusiaidanteen. Tarkoitus on estää tuuli, joka nostaa pakkasta huomattavasti.
Jos puutarha
on monessa tasossa ja sisältää jyrkkiä, vaikeasti hoidettavia rinteitä, tulevat
avuksi pengerrykset, joista Roution kirjassa on kiitettävästi. Ken on kokenut,
tietää, miten vaikeaa on hoitaa rinteitä, sillä niiden kastelu ja kitkeminen on
tuskaa ja kaiken huipuksi vesi virtaa hukkaan…
Mieheni
kestovitsi kaikille, jotka jaksavat kuunnella, on hänen toivomuksensa, että
istuttaisin kaikki kasvit kottikärryihin, joita sitten olisi paljon helpompi
siirtää paikasta toiseen kuin taimien alituinen ylöskaivaminen ja uusi istutus.
Sailan ratkaisu on kauniimpi, sillä ruukku rattaissa ovat suorastaan nostalgisromanttinen!
Kirja on
kierrättävän puutarhaihmisen unelmaa, sillä kaikki on otettu viljelyn avuksi
alkaen vanhoista kirjoituskoneista lapion varsiin ja vanhoihin seinähirsiin.
Tässä käytöstä poistettu puistonpenkki palvelee kukkapenkkinä:
Tässä jotain joka menee minulla kokeiluun, sillä niin jouluruusuhullu olen:
Roution kirjan mukaan jouluruusu kukkii valurautapadassa koko talven, jos se on lauha ja lumeton. Lauhaa en voi tänne Keski-Suomen saarelle luvata, mutta lumettomuus löytyy isosta ruukusta 'pergolastamme', jonka seininä ovat köynnöshortensiat ja kattona koko talon mittainen parvekkeemme. Yrittänyttä ei laiteta!
Minulle
kirjan kiehtovin jakso oli Entäpä kasvihuone, sillä se mielessä, mistä puute.
Routio tarjoilee monenlaisia kasvihuoneita, joista itse pidän eniten
brittiläisistä talon yhteydessä olevista, mutta tulevaisuus on varmaankin erillään
oleva tila, jossa voisi vähän myös oleskella. Alakuvassa suuri Fota Gardensin tiiliseinäinen
kasvihuone Irlannissa , jossa voi kasvattaa puitakin.
Tässä kaunis
kasvihuone, jossa kohopenkit suovat enemmän viljelytilaa, kuin jos kaikki
kasvatus olisi ruukuissa:
Puutarha laatikoissa tarjoaa monenlaista ideaa, herättää uusia puutarhatuulia, on hyödyllinen,
sopii niin aloittelijalle kiitos pikkutarkkuutensa kuin pitkän linjan
harrastajalle kiitos kasvien latinalaisten nimien ja monen uuden idean. Onneksi kirja on myös hurmaavan kaunis, kuten puutarhateokselle sopiikin!