Kuhaa punajuurella eli paistettua kuhaa "grenobloise"

Tämä kuharuoka oli viime sunnuntain ruokamme ja resepti on kirjasta Matkalla huipulle.  Kuha on meille siian ja merilohen ohella eniten käytetty kala. Useimmiten valmistamme uunikuhaa suppilovahveroilla, mutta nyt oli kiva kokeilla jotain uutta etenkin kun 'punajuurihammasta kolottaa'. Siis punajuuri on hirveän hyvää ja jos punajuuriruuat kiinnostavat, kannattaa hankkia kirja Punajuuri - Ruokaohjeita ja ideoita jossa paljon ihania, aivan uusia makujapolkuja aukovia ohjeita tälle ihanalle juurekselle.

Tämä ohje on neljälle ja kaksihan syö siitä sitten parikin päivää:

1-2 kypsää punajuurta
4 nahallista kuhafilettä
100 g normaalisuolaista voita
1 rkl kaprista
2 rkl kuorittua, paahdettua ja murskattua mantelia
1 sitruuna
2 rkl leikattua ruohosipulia
2 rkl leikattua lehtipersiljaa
1 rkl leikattua tilliä
suolaa
valkopippuria

Aloita kuutioimalla kuoritut punajuuret pieniksi kuutioiksi. Sulata voi paistinpannulla ja paista kuhafileet melkein kypsiksi. Varo ettei kala kypsy liikaa. Nosta kuhafileet pois pannulta. Lisää pilkottu punajuuri, kaprikset ja murskatut mantelit paistinpannulle. Purista joukkoon sitruunan mehu ja sitruunankuoriraastetta. Viimeistele annos leikatuilla yrteillä ja mausta suolala sekä valkopippurilla.

Koska olen ruuanlaitossa aika itsevarma, enkä yleensä mittaile mitään, en hätkähtänyt, vaikka emme löytäneet kummastakaan marketistamme kaprista. Sen sijaan leikkasin yrttejä, kaikkia kolmea, täydet ruukulliset.  Mantelien murskaaminen oli todellinen nautinto, sillä sain tyttäreltäni joululahjaksi taiteilijan suunnitteleman morttelin, jossa luonnonvalkoista ja meidän keittiökaapistojen salvian vihreää.

R. katseli siinä, touhusi apuna ja oli sitä mieltä, että annos on liian pieni, sillä syömme sunnuntaina vain brunssin ja sitten hämärän pudotessa kunnon ateria. Hän teki oheen peruna-palsternakkamuhennosta, mutta minulle tulikin mieleen syödessä, koska punajuuret olivat niin herkulliset, että seuraavalla kerralla tuplaan punajuurien määrän, jolloin lisuke ei ole ainainen peruna. Minä en väheksy perunaa, mutta vaihtelu virkistää.

Kala kannattaa suolata ja valkopippuria vain heikkivainaan hyppysellinen ettei kuhan hieno maku peity. Meillä on nykyään pöydässä aina sormisuolaa, joten se kuka haluaa suolata enemmän, voi sen tehdä. Tuoreet yrtit ja punajuuren maku kyllä olivat aika huimat vähälläkin suolalla.

Tähän ruokaan Savoyn sommelier suosittelee chardonnay-valkoviiniä esimerkiksi Ranskan Burgundista. Meillä oli alsacelaista kuivaa valkkaria ja hyvin toimi.

Guten Appetit!

Leena Lumi